Olen aivan lopussa unettomuuden takia. Mistä apua? Olen pienen vauvan yh.
Vauvani on kolme kuukautta. Mieheni jätti minut raskausaikana. Ongelma ei ole se, että vauva valvottaisi poikkeuksellisen paljon, vaan en saa unta yösyöttöjen jälkeen. Nukun korkeintaan neljä tuntia yössä ja päivälläkään uni ei tule. Olen niin väsynyt, että käteni tärisevät koko ajan. Neuvolassa vain sanotaan, että kaikki äidit joutuvat valvomaan. Minulla ei ole lähellä sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa. Ex-mies ei pidä mitään yhteyttä. Mistä saisin apua. Pelkään, että romahdan ja en jaksa hoitaa lastani.
Kommentit (29)
Niitä järjestetään myös väsyneille vanhemmille. Ei pelkästään vauvoille.
unta yösyöttöjen jälkeen? Pelkäätkö että vauva herää ja vaistomaisesti odotat seuraavaa herätystä?
Onko vauvalla nälkä? Jos on, voisit antaa lisäruokaa. Näin vauva ei herättelisi yöllä paljon.
joita et voi tietysti syödä, koska et voi olla koomassa kahdestaan vauvan kanssa. Olisko mitään mahiksia saada vauva yöhoitoon jonnekin esim. viikoksi niin saisit unirytmisi ehkä takaisin?
majoitu sukulaisten nurkkiin vaikka viikoksi?
Pitäisi varmaan muuttaa lähelle omia sukulaisia, mutta en jaksa edes ajatella muuttoa enkä matkustaa mihinkään. Uni ei ule, koska mietin vain tätä toivotonta tilannetta ja sitä, että lapsella ei ole isää.
Ap
Ainakin minä voisin hyvin jos vaan asut täällä päin!
Minulla oli sama tilanne n. neljä vuotta sitten. Olin KUOLEMAN väsynyt, itkin vaan.
Soitin neuvolaan, ensi kotiin, Kättärille ym. ym. Mistään en saanut apua. Unikoulua en JAKSANUT pitää, hyvä, että pystyssä pysyin. Muistan kun itkin puhelimessa Kättärille, että voitteko ottaa edes yhdeksi yöksi, mutta ei.
Puoli vuotta kesti, poika alkoi nukkua siis n. 6kk (heti kun lopetin imetyksen)
Kannattaisi varmasti muuttaa nyt heti takaisin sinne sukulaisten lähelle! Menisit nyt ensiksi vaikka viikoksi vanhemmillesi tai jollekkin muulle sukulaiselle ja sitten heidän kanssa järjestelisit muuttoa!
Nyt vain väsytät itsesi kokonaan, jos et tee muutosta tilanteeseen!
Tarjosin tuossa äsken apua, mutta asunkin ihan eripuolella Suomea, harmi..
-13(?)
Ensikodissa auttaisivat teitä. Soita suoraan ensikotiin tai pyydä th:ta tai sosiaalihoitajaa järjestämään asia. Mekin oltiin tytön kanssa ensikodissa viikon ajan kun tyttö oli 2kk.
terv. oululainen
jos ei onnistu- soita päivystävälle sosiaalityöntekijälle/ sosiaalipäivystykseen
Ps. itse sain sairaan vauvan äitinä neuvolan kautta kotipalvelun kotiin HETI
Onnea ja sisua!!!
Yhteiskunnan terveydenhuollon/ sosiaalipalvelun kuuluu auttaa sinua!!!
Olisin saanut neuvolasta lähetteen vauvalle ja itselleni Ensikodille, vaikka olemmekin ihan ehjä, kahden aikuisen perhe. Ensikoti tarvitsi kuitenkin kaupungin maksusitoumuksen, joka taas olisi vaatinut, että lapsestamme olisi tehty lastensuojeluilmoitus. Tähän en suostunut ja niinpä jatkoimme valvomista. Oulussa kuitenkin on siis ensikoti, josta voit saada apua. Ota asia napakasti esille neuvolassa tai soita sinne ensikodille suoraan, silloin ainakin oli muitakin vaihtoehtoja, joista me sitten saatiin pientä apua väsymykseemme. Lääkäri esimerkiksi kirjoitti minulle nukahtamislääkkeitä, jotka saattaisivat olla sinullekin hyvä vaihtoehto.
Tunnen luissa ja ytimissä tuon väsymyksen, kun palautui omat muistot mieleen :-( Minulla oli kuitenkin mies apuna, joten sain joskus nukuttua enemmän. Meillä vauva oli sairas ja hän nukkui alle 10h vuorokaudessa, josta n. 4h yöllä ja senkin lyhyissä pätkissä Mulla sekosi myös oma unirytmi ja psyyke niin, että en saanut unta hurjasta väsymyksestä huolimatta.
Nyt vaan sun kohdalla täytyisi löytyä joku apu tilanteeseen. Tiedän että valittaminenkin tuossa tilanteessa tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta muuten et saa apua. Heti neuvolaan siis konkreetisesti itkemään tilannetta, etkä jää odottelemaan vauvan normaaleja kontrollikäyntejä!! Kyllä perhetyöntekijöiden yms. apua on saanut vähemmästäkin.
Vierailija:
Olisin saanut neuvolasta lähetteen vauvalle ja itselleni Ensikodille, vaikka olemmekin ihan ehjä, kahden aikuisen perhe. Ensikoti tarvitsi kuitenkin kaupungin maksusitoumuksen, joka taas olisi vaatinut, että lapsestamme olisi tehty lastensuojeluilmoitus. Tähän en suostunut ja niinpä jatkoimme valvomista. Oulussa kuitenkin on siis ensikoti, josta voit saada apua. Ota asia napakasti esille neuvolassa tai soita sinne ensikodille suoraan, silloin ainakin oli muitakin vaihtoehtoja, joista me sitten saatiin pientä apua väsymykseemme. Lääkäri esimerkiksi kirjoitti minulle nukahtamislääkkeitä, jotka saattaisivat olla sinullekin hyvä vaihtoehto.
t. 16 (oltiin siis vk Oulun ensikodissa kun tyttö oli 2kk, pahojen uniongelmien vuoksi)
Saat apua vauvan hoidossa ja levättyä paremmin kun ei tarvitse olla ihan yksin vauvan kanssa. Ja levänneenä ajatus juoksee kirkkaammin ja pystyt miettimään miten järjestää elämäsi uusille raiteille (muutto lähemmäs omia tukiverkkoja jne).
vie yöunet ja lopulta olen aina niin poikki että neän kaiken kahtena... eikä neuvot oikein auta että käyt vaan unille! ei auta mikään. tuossa tilanteessa ei edes tämä kokeneen neuvo auta (kun en ikinä unettomuudessa usko siihen itsekään) että jossain vaiheessa tuo ohi menee. Jos haluat vielä koittaa nukkua vauvan " kanssa" niin ainakin voit lohduttauta sillä että onneksi vauva ei vielä lähde itekseen liikkeelle ja vauvan itku herättää sut ihan varmasti jos satut onneksesi nukahtamaan!
Kiitos Ensikodista maininneille.
Ap
Mulle sanottiin kanssa ihan samaa, että kaikki vauvat valvottaa. (meillä siis tilanne niin päin, että vauva valvotti) Minä sitten ajattelin, että ookoo, tää on ihan normaalia. Ja sen neuvolan sanomisten takia luulin, että oikeesti kaikki vauvat valvottaa vanhempiaan joka ikinen yö tuntikausia. Meillä siis kolmen tunnin yöunet oli ihan normaalia aikuisilla.
Vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun toinen vauva syntyi, totuus jysähti mulle. Silloin vasta tajusin, että kaikka vauvat heräilevät yöllä, monet tiuhaankin, MUTTA EI OO NORMAALIA, ETTÄ VAUVA VALVOTTAA YÖLLÄ KUUSI TAI KAHDEKSAN TUNTIA EKAT PUOLI VUOTTA!
Ja voi että olin neuvolalle vihainen siitä, että eivät edes yrittäneet ymmärtää. Etteivät olleet kiinnostuneita, vaan heti päättivät, että minä olen taas yksi turhasta nuriseva äiti.
No siinä vaiheessa tää valvomisvaihe oli jo rämmitty läpi, joten omalla kohdallani en voinut olla kuin jälkiviisas. Eikä sitä jälkiviisauttakaan kamalasti löydy. Rohkeammin olisi pitänyt pyytää ja hankkia ulkopuolista apua. Meillä olisi ollut mahdollisuus palkatakin apua, mutta ei sitä tehty, koska koko ajan kuviteltiin, että huomenna vauva nukkuu paremmin.
Sulla ap ei ole edes toista aikuista jakamassa jaksamista. Mutta hakeudu nyt kuitenkin lääkäriin. Jos sulla vaikka kävisi hyvä tuuri, että saisit keskusteluapua siihen, että mistä tuo valvominen johtuu. Äläkä korosta siellä lääkärissä sitä, kuinka olet yksinhuoltaja. Sillehän he eivät voi mitään. Vaan keskity kuvailemaan sitä unettomuutta. Tuollainen olisi kyllä todella raskasta myös parisuhteessa elävälle.
Minäkin kahdesti valitin uniongelmista ja th vaan hyssytteli. Vauva nukkui pikkupätkiä vuorokaudet ympäri ja itse nukuin pari tuntia vrk:ssa pätkissä. Lopulta soitin th:lle itkien, etten enää näe kunnolla eteeni, kuulen ääniä ja olen meinannut pudottaa vauvan nukahdettuani istualleni. Sitten vasta alkoi tapahtua! T. 16
pyydä kodinhoitajaa/perhetyöntekijää
isovanhemmat? kummit? ystävät? apuun