Lue keskustelun säännöt.
:' ( Olen hirmuisen ihastunut mieheen, jota en voi koskaan saada.
Kommentit (30)
Vierailija:
Tämä on kestänyt reilut puoli vuotta.ap
eli varmaan vähän täytyy vielä odottaa;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kestänyt reilut puoli vuotta.
ap
Mulla ' pahin' vaihe kesti noin vuoden, nyt kamppailen viimeisten tunteiden rippeiden kanssa... pian tätä vaihetta 6kk takana.
olin nuorena hirmuisen rakastunut mm. River Phoenixiin. Meni vuosi ennen kuin pääsin yli, nyyh. Ja toki River siinä kuolikin....
No joo, ap. Kyllä se siitä, voi mennä siis vuosikin. Riippuu miten reippaasti jatkat elämässä eteenpäin.
unohtamiseen. Välillä tunteet käy tosi kuumina, välillä taas en muistakaan koko tyyppiä. Mutta sitten taas jos nään jonkun vaikka kävelevän samalla tavalla, ta jollain on samanlaiset hiukset, roihahtaa taas sydänalassa ja unohtaminen on TODELLA vaikeaa. Erityisen vaikeaksi unohtamisen tekee se että tää kyseinen ihminen on mieheni kaveri enkä voi aina välttää näkemistä. Ja näkemisestähän taas seuraa " uusi" ihastuminen jne. Ikuinen kierre... Raastavaa kun noin voimakkaat tunteet pitää pitää salassa ja yrittää unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän järjellä ajateltuna, ettei tässä ole saumaa mihinkään, mutta silti sattuu...
ap
Miksi et voi saada miestä? Onko hän naimisissa? oletko sinä naimisissa?
Minun tilanteessani molemmat ollaan naimisissa eikä haluta rikkoa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikottain, yleensä jopa päivittäin pyörii mielessä.
Vierailija:
Miksi et voi saada miestä? Onko hän naimisissa? oletko sinä naimisissa?
Minun tilanteessani molemmat ollaan naimisissa eikä haluta rikkoa perhettä.
Ja en siis halua rikkoa omaa enkä toisen perhettä, kuten et sinäkään. En myöskään edes haluaisi vaihtaa omaa miestäni toiseen. En siis voi enkä halua (järjellä) saada miestä omakseni, mutta silti tunne raastaa. Kunpa voisin edes kertoa hänelle, mitä tunnen. Mutta eihän siinä taas olisi järjen hiventäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli olen myös ihastunut työkaveriini ja hän minuun. meilläkin pelissä hänen perhe ja minu perhe joten salassa pidettävä...ahdistaa NIIIN paljon kun hän on jotain ihanaa..
mutta kohtalotoverit koitetaan kestää, emme ole yksin tän asiasn kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritämme olla pitämättä yhteyttä, mutta vaikeaahan se on. Eikä se onnistukaan. Onneksi asumme kaukana toisistamme emmekä siis näe toisiamme. Puhutaan puhelimessa tai mesessä lähes joka päivä. Rakastamme toisiamme tosi paljon! Mutta emme voi saada toisiamme kun pelissä on yhteensä seitsemän lapsen perheet.
Minkäkin odotan, että rakkaus muuttuu ystävyydeksi ja voisin keskittyä täysillä omaan parisuhteeseeni ja perheeseeni...
10
Samassa jamassa olen minäkin. Välillä kaikki on ok ja tunteet hallinnassa, sitten ne taas ryöpsähtävät. Olimme pitkään eri paikkakunnilla, mutta nyt näemme taas joka päivä, mikä ei helpota asioita mitenkään. Erehdyimme talvella suhteeseen asti, ja vaikka minä itse tein siitä lopun, kaipaan häntä niin kipeästi. :(
Rakastuin myös työkaveriini ja hän minuun ja myönsimme tämän toisillemme kun olin työpaikasta pois lähdössä ja muuttamassa 200 km päähän. Itse olin juuri mennyt naimisiin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa (ollaan yhä kimpassa) ja hän kahden lapsen isä. Kohta kahdeksaan vuoteen en ole häntä nähnyt, mutta aina silloin tällöin kaipaus on suuri, yhteyttäkään en ole uskaltanut ottaa vaikka mieli tekisi (enhän edes tiedä hänen tunteistaan)
Ihastumista kesti vajaan vuoden ja nyt kaipausta ollu jo yli 8 vuotta, unohtuukohan tuo ikinä... Tuskaa välillä kun ajattelee asiaa!
menneisyyden henkilöihin...mitäs jos!?!? mitä jos?!! mutta ei...
http: //blogit. hernekeppi. fi/index. php?itemid=569
Lukekaa ajatuksella.. monta kertaa. Kolahtaako yhtään? Minuun kolahti ja löysin itsestäni " käytetyn auton syndrooman" ..
Mrs_Starlight:
Samassa jamassa olen minäkin. Välillä kaikki on ok ja tunteet hallinnassa, sitten ne taas ryöpsähtävät. Olimme pitkään eri paikkakunnilla, mutta nyt näemme taas joka päivä, mikä ei helpota asioita mitenkään. Erehdyimme talvella suhteeseen asti, ja vaikka minä itse tein siitä lopun, kaipaan häntä niin kipeästi. :(
Olen kyllä yrittänyt sitä konstia että muistelisin minun ja mieheni suhteen alkuaikoja ja sitä ihanaa tunnetta kun vaan halusi olla toisen kanssa. Se saa minut pikemminkin entistä surullisemmaksi, koska tiedän ettei meidän suhteemme koskaan enää ole sellainen.
Mies ei halua edes keskustella mistään suhteeseemme liittyvästä saati alkaa selvittelemään mitään keskinäisiä klikkejämme.
Terapiaan häntä en saa lähtemään, olen kysynyt.
Jos otan puheeksi suhteemme niin hän tuskastuu ja syyttää minua dramatisoinnista, helpompi vaan antaa asioiden mennä ja elää robottina ilman tunteita.
Viulisti