Huippu-urheilijoiden hullut vanhemmat

"No onhan se nyt ongelma, jos vanhempi groomaa lapsestaan urheilijaa siten, että lapsella ei ole käytännössä lapsuutta ja touhuun sisältyy väkivaltaa. Ihan riippumatta siitä kuinka vähän tuollaisia vanhempia on.

Muutenkin, tässä ketjussa keskusteltiin juurikin noista urheilijalasten kasvatuksesta, ei mistään yleisestä kasvattamisesta."

Eikä ole. Vanhemmilla on vapaus kasvattaa lapsensa sillä tavalla kuin haluavat. Toki väkivallan käyttö on rikollista, mutta kun pysytään lain oikealla puolella niin kädet ovat vapaat.

Itse haistan, että nämä urheilijalasten "kohtaloita" kauhistellaan juuri siksi, ettei itse tarvitsisi kasvattaa lasta mitenkään, mikä on siis nykyisin de facto standardi. Joku Keltikangas-Järvinen ei nykyisin muusta puhukaan. Tämä on se ongelma, ei urheilijalasten vanhemmat.

Asioilla on nääs mittasuhteensa.

Onhan näitä esimerkkejä ihan valtavasti näistä sekopäisistä vanhemmista. Andrea Agassikin vihasi syvästi tennistä isänsä rääkkäysvalmennuksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä esimerkkejä ihan valtavasti näistä sekopäisistä vanhemmista. Andrea Agassikin vihasi syvästi tennistä isänsä rääkkäysvalmennuksen takia.

Kummasti vaan se taloudellinen riippumattomuus kelpasi Agassillekin.

Kun luin tuon Agassin kirjan niin pidin sitä jonkinlaisena käänteentekijänä urheilukirjallisuudessa. Vihdoin jotain, jossa oli oikeaa asiaa. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että se oli suurimmaksi roskaa. Kukaan ei vihaa lajiaan ja samalla voita pelejä. Ei sitä rakastaakaan tarvitse, mutta monella meillä on tarve onnistua. Agassin isä huolehti siitä, että pikku-Andre tulee onnistumaan ja niin juuri kävi. Ja siinä samalla syntyi se mikä on kaikkein tärkeintä, eli taloudellinen riippumattomuus.

Se, että kasvattaa lapsesta tietoisesti huippu-urheilijaa tämän omasta tahdosta riippumatta on ihan eri asia kuin se, että vaatii lapseltaan esim. kotitöiden tekemistä, koulun hoitamista kunnialla ja hyvää käytöstä. Se, että lapsen antaa harrastaa sitä, mitä tämä haluaa, ei tarkoita, että lapselta ei vaadittaisi kotona mitään.

Oma lapseni harrastaa jalkapalloa kilpatasolla omasta tahdostaan. Tuemme häntä mutta olemme toisaalta sanoneet, että lopettaa saa, jos siltä tuntuu. Kantamme on se, että on hyvä harrastaa liikuntaa mutta lajin ja tason saa valita itse. 

Kotona vaadimme, että koulussa pitää käyttäytyä kunnolla, koulutehtävät pitää hoitaa, kotitöitä pitää tehdä. Vaadimme myös hyviä käytöstapoja. Valitettavasti nuo lapsestaan urheilutähteä kasvattavat unohtavat usein kaiken muun. Lapsen ei tarvitse tehdä läksyjä, lapsi saa mölytä tunnilla, koulumenestyksellä ei ole muutenkaan mitään väliä, muita saa kiusata, käytöstapoja ei löydy vanhemmilta eikä lapselta. 

Valitettavan usein nuo urheilukiihkoiset vanhemmat perustelevat toimintaansa juuri korkealla vaatimustasollaan ja väittävät, että muut vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan mitään. Sellaisiakin vanhempia toki on, mutta tuohon väliin mahtuu kovin paljon.

Se vanha viisaus siitä, että kannettu vesi ei pysy kaivossa, pitää erittäin hyvin paikkansa.

"Se, että kasvattaa lapsesta tietoisesti huippu-urheilijaa tämän omasta tahdosta riippumatta on ihan eri asia kuin se, että vaatii lapseltaan esim. kotitöiden tekemistä, koulun hoitamista kunnialla ja hyvää käytöstä. Se, että lapsen antaa harrastaa sitä, mitä tämä haluaa, ei tarkoita, että lapselta ei vaadittaisi kotona mitään.

Oma lapseni harrastaa jalkapalloa kilpatasolla omasta tahdostaan. Tuemme häntä mutta olemme toisaalta sanoneet, että lopettaa saa, jos siltä tuntuu. Kantamme on se, että on hyvä harrastaa liikuntaa mutta lajin ja tason saa valita itse. 

Kotona vaadimme, että koulussa pitää käyttäytyä kunnolla, koulutehtävät pitää hoitaa, kotitöitä pitää tehdä. Vaadimme myös hyviä käytöstapoja. Valitettavasti nuo lapsestaan urheilutähteä kasvattavat unohtavat usein kaiken muun. Lapsen ei tarvitse tehdä läksyjä, lapsi saa mölytä tunnilla, koulumenestyksellä ei ole muutenkaan mitään väliä, muita saa kiusata, käytöstapoja ei löydy vanhemmilta eikä lapselta. 

Valitettavan usein nuo urheilukiihkoiset vanhemmat perustelevat toimintaansa juuri korkealla vaatimustasollaan ja väittävät, että muut vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan mitään. Sellaisiakin vanhempia toki on, mutta tuohon väliin mahtuu kovin paljon.

Se vanha viisaus siitä, että kannettu vesi ei pysy kaivossa, pitää erittäin hyvin paikkansa."

No toki tuossa ei ole mitään järkeä jos urheilu on kaikki kaikessa ja esim. koulumenestyksellä ja käytöstavoilla ei ole väliä. Kaikki, millä on jotain merkitystä, otetaan tosissaan. Sen pitäisi olla jokaiselle täysin selvä asia.

Tuo, että lapsi/nuori saa valita millä tasolla harrastaa ja saa valita kun lopettaa johtaa 99 prosenttisesta alisuoriutumiseen, eli taso valitaan matalalta, kunnes homma loppuu kokonaan ja tilalle tulee videopelejä ja muuta täyttä sontaa. 

Tämä on nykyvanhempien yksi ns. bravuureista. Annetaan valinnan vapaus ihan kaikkeen. Vanhemmat eivät nykyisin ymmärrä, että varsinkin teini-iässä elämään tulee kaikenlaisia houkutuksia, jotka tahtovat viedä mennessään. Nykyvanhempi ei tajua sitä, että jos jonkin asian eteen on tehty vuosia töitä, niin lopettamispäätöstä ei pidä tehdä heppoisin perustein, koska niiden lopettamishaaveiden takana on yleensä kehitysaskel, joka vain odottaa toteutumistaan. Tästä on puhunut mm. entinen jokeripakki Mika Strömberg, jolla teini-iässä loppui motivaatio niin pahasti, että valmentaja kävi hänet hakemassa treeneihin erikseen. Mutta, niin vain hänestä tuli maajoukkuepelaaja, joka pelasi melkein neljäänkymppiin ja on vielä jääkiekossa mukana.

Edelleen väitän, että suurin osa nykyvanhemmista ei vaadi lapsiltaan mitään. Lapset ovat pääsääntöisesti todella huonossa kunnossa. Juuri juttelin yhden sählyvalmentajan kanssa, että nykylapset pitää opettaa ensin juoksemaan ja että tällainen oli vielä ysärillä täysin ennenkuulumatonta.

Yksi sana tähän keskusteluun: RAATOAUTO.

Kun tuolla mentaliteetilla vanhemmat vaativat/valmentavat, tulee varmasti raatoja, sekä henkisesti että fyysisesti ja loppuelämä on pilalla, jos edes elää.