Lue keskustelun säännöt.
Huippu-urheilijoiden hullut vanhemmat
23.02.2026 |
Olympialaisista jäi mieleen taitoluistelija Ilja Malikinin selvästi hermojen pettämisestä johtunut epäonnistuminen ja aloin miettimään kuinka paljon paineita nuorelle urheilijalle on kasattu valmentajina toimivien vanhempien puolesta? Näitähän tulee aika ajoin ilmi, että vanhemmat/vanhempi on aika rankoin metodein koulinut jälkikasvustaan menestyvää urheilijaa, esim. Norjan Jakob Ingebrigtsenin isä.
Mietin vaan, että onko se lapsen menestys tosiaan sen arvoista, että käytännössä vie häneltä lapsuuden? Onko nuo vanhemmat itse epäonnistuneita urheilijoita, jotka yrittävät lapsiensa kautta toteuttaa unelmaansa, vai onko siinä motiivina vaan raha ja maine?
Kommentit (42)
Ei tarvitse olla edes huippu-urheilija. Onhan noita äänijänteet suorana kentän laidalla karjuvia isiä nähty ihan jossain peräkylän junnukiekkoseuran peleissäkin. Yleensä jotain SM-liiga epäonnistujia nuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on näkyvää, mutta paljon on kotien sisällä toisenlaista painostusta pärjäämiseen, koulumenestykseen, painostetaan valitsemaan joku tietty opintosuunta jne.
No eihän se trade mitenkään hyödytön ole, lapsuuden sijaan saa paljon huomiota menestystä ja rahaa. Ja harvempi lapsi pääsee maailman huipulle ilman vanhempiensa tukea, kannustusta ja perseelle potkimista. Muutenkin kekopyhää ihastella jotain peruslapsuutta köyhyydessä mielikuvitusleikkeineen ja pervojen setämiesten tumputuksen kohteena sen sijaan että saa jonkun erikoiselämän
F1-kuski Max Verstappenin isähän oli ihan hullu treenatessaan poikaansa. Max harjoitteli ajamista ja kisaamista jo 4-vuotiaasta alkaen. Pojan piti ajaa kylmässä ilmassa, vaikka kätensä jäätyivät niin, ettei meinannut pystyä käyttämään niitä. Isä huutamassa pojalleen varikolla epäonnistuneet kisan tai harjoituksen jälkeen oli ihan arkipäivää ja saattoi esim. heittää tämän epäonnistumisen jälkeen autosta ja jättää yksin jonnekin hornan kuuseen.
No, pojasta tuli loistavasti ajava robotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on näkyvää, mutta paljon on kotien sisällä toisenlaista painostusta pärjäämiseen, koulumenestykseen, painostetaan valitsemaan joku tietty opintosuunta jne.
Joo, toki on, mutta mietin nyt juurikin tästä urheilu-näkökulmasta. Jotenkin vielä ymmärtää (vaikkei siis tietenkään hyväksy), että vanhemmat painostaa jollekin tietylle alalle, mutta huippu-urheilussa urat ovat kuitenkin suht lyhyitä ja läheskään kaikissa lajeissa edes olympiatason menestys ei tuo mitään miljoonia urheilijalle. Siksi mietin mikä vanhemmilla on tuommoiseen rääkkiin motiivina.
Ap
Se hermojen pettäminen voi johtua mistä tahansa muustakin tekijästä kuin vanhemmista.
Kaikilla huippu-urheilijoilla ei ole taustallaan minkäänlaista vanhempien painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on näkyvää, mutta paljon on kotien sisällä toisenlaista painostusta pärjäämiseen, koulumenestykseen, painostetaan valitsemaan joku tietty opintosuunta jne.
Joo, toki on, mutta mietin nyt juurikin tästä urheilu-näkökulmasta. Jotenkin vielä ymmärtää (vaikkei siis tietenkään hyväksy), että vanhemmat painostaa jollekin tietylle alalle, mutta huippu-urheilussa urat ovat kuitenkin suht lyhyitä ja läheskään kaikissa lajeissa edes olympiatason menestys ei tuo mitään miljoonia urheilijalle. Siksi mietin mikä vanhemmilla on tuommoiseen rääkkiin motiivina.
Ap
Onhan se erittäin arvokas kokemus perimään tulla maailman huipuksi siitä huolimatta paljonko siitä maksetaan. Urheilu nyt on junttien kilpamuoto, akateemikot ja hengelliset kilpailevat muissa asioissa.
Tiger Woods myös yksi kuuluisa esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on näkyvää, mutta paljon on kotien sisällä toisenlaista painostusta pärjäämiseen, koulumenestykseen, painostetaan valitsemaan joku tietty opintosuunta jne.
Joo, toki on, mutta mietin nyt juurikin tästä urheilu-näkökulmasta. Jotenkin vielä ymmärtää (vaikkei siis tietenkään hyväksy), että vanhemmat painostaa jollekin tietylle alalle, mutta huippu-urheilussa urat ovat kuitenkin suht lyhyitä ja läheskään kaikissa lajeissa edes olympiatason menestys ei tuo mitään miljoonia urheilijalle. Siksi mietin mikä vanhemmilla on tuommoiseen rääkkiin motiivina.
Ap
Onhan se erittäin arvokas kokemus perimään tulla maailman huipuksi siitä huolimatta paljonko siitä maksetaan. Urheilu nyt on junttien kilpamuoto, akateemikot ja hengelliset kilpailevat muissa asioissa.
Kuka se pesäpalloilija oli, jonka isä oli käytännössä eristänyt hänet kaikesta normaalista lapsuudesta ja laittanut treenaamaan vuoden jokaisena päivänä 3-vuotiaasta asti? Aivan hullua meinikiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla edes huippu-urheilija. Onhan noita äänijänteet suorana kentän laidalla karjuvia isiä nähty ihan jossain peräkylän junnukiekkoseuran peleissäkin. Yleensä jotain SM-liiga epäonnistujia nuo.
Omien kokemusten mukaan ne äidit ovat äänekkäämpiä kentän laidalla.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se trade mitenkään hyödytön ole, lapsuuden sijaan saa paljon huomiota menestystä ja rahaa. Ja harvempi lapsi pääsee maailman huipulle ilman vanhempiensa tukea, kannustusta ja perseelle potkimista. Muutenkin kekopyhää ihastella jotain peruslapsuutta köyhyydessä mielikuvitusleikkeineen ja pervojen setämiesten tumputuksen kohteena sen sijaan että saa jonkun erikoiselämän
Taas tätä typerää ääripääajattelua missä vaihtoehdot ovat maanisesti valmentavat vanhemmat vs. köyhä lapsuus setämiesten ahdisteltavana. Paljon on kuitenkin niitä huippu-urheilijoita, joilla on ollut terve ja kannustava koti ja menestystä on tullut, vaikka treeni ei ole mennyt pahoinpitelyn rajoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka se pesäpalloilija oli, jonka isä oli käytännössä eristänyt hänet kaikesta normaalista lapsuudesta ja laittanut treenaamaan vuoden jokaisena päivänä 3-vuotiaasta asti? Aivan hullua meinikiä.
Ichiro Suzuki. Käsittääkseni katkaisi myöhemmin välit isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla edes huippu-urheilija. Onhan noita äänijänteet suorana kentän laidalla karjuvia isiä nähty ihan jossain peräkylän junnukiekkoseuran peleissäkin. Yleensä jotain SM-liiga epäonnistujia nuo.
Omien kokemusten mukaan ne äidit ovat äänekkäämpiä kentän laidalla.
Korkeampi ääni käy kovemmin korviin?
Vierailija kirjoitti:
F1-kuski Max Verstappenin isähän oli ihan hullu treenatessaan poikaansa. Max harjoitteli ajamista ja kisaamista jo 4-vuotiaasta alkaen. Pojan piti ajaa kylmässä ilmassa, vaikka kätensä jäätyivät niin, ettei meinannut pystyä käyttämään niitä. Isä huutamassa pojalleen varikolla epäonnistuneet kisan tai harjoituksen jälkeen oli ihan arkipäivää ja saattoi esim. heittää tämän epäonnistumisen jälkeen autosta ja jättää yksin jonnekin hornan kuuseen.
No, pojasta tuli loistavasti ajava robotti.
Tiger Woodsin tarina on aikalailla samanlainen, samoin Williamsin siskosten.
Suosittelen Netflixistä dokumenttia Athlete A. Kertoo USA:n voimistelijoiden kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta avaa myös laajasti aivan hullua valmennuskulttuuria.
Jonkun verran tulee katsottua koripalloa ja vallankin tuolla NBA:ssa pelaajien taustalla on jonkin verran niitä isiä, jotka ovat aika maanisesti treenauttaneet poikiaan lajin pariin. Siellä varmaan raha onkin yksi motiivi, kun parhaimmillaan pelaajat kirjoittavat niitä satojen miljoonien soppareita.
Räikein varmaan mihin olen törmännyt on Jamal Murrayn isä, joka laittoi poikansa jo alle 7-vuotiaana riippumatta siitä, että oliko pihalla helle vai pakkanen, heittämään 30 onnistunutta perättäistä vapaaheittoa ja jos tuli moka, piti punnertaa vartti ja sitten aloittaa alusta. Sisälle ei ollut tulemista ennen onnistumista. Talvella heitot tehtiin paljain käsin, jotta kipukynnys kasvaa. Kipukynnystä kasvatettiin myös laittamalla poika treenaamaan lihaskuntoliikkeitä tasapainotellen samalla kuumia teekuppeja ja ilmeisesti hänellä oli ihan aikuisikään asti näkyvät paloarvet mitä oli saanut horjahdusten seurauksena.
Mielestäni tuo ei ole enää missään lapsen pahoinpitelyn rajoilla, vaan on ihan täysin sitä. Välillä vähän korvaan särähtää, kuinka selostajat saattavat edelleen kuvailla ihaillen noita isänsä treenimetodeja.
Temperamentti. Vaikka käyttäytymistä voi hallita, itse temperamentti säilyy läpi elämän. Itse olen aina vaatinut itseltäni paljon ja mun vanhemmat yritti luoda niitä raameja ja hillitä sitä kunnianhimoa. Ei se helppoa ollut, karkasin, luin yöllä salaa, jne.
Muilla aloilla samaa.