Lue keskustelun säännöt.
Huippu-urheilijoiden hullut vanhemmat
23.02.2026 |
Olympialaisista jäi mieleen taitoluistelija Ilja Malikinin selvästi hermojen pettämisestä johtunut epäonnistuminen ja aloin miettimään kuinka paljon paineita nuorelle urheilijalle on kasattu valmentajina toimivien vanhempien puolesta? Näitähän tulee aika ajoin ilmi, että vanhemmat/vanhempi on aika rankoin metodein koulinut jälkikasvustaan menestyvää urheilijaa, esim. Norjan Jakob Ingebrigtsenin isä.
Mietin vaan, että onko se lapsen menestys tosiaan sen arvoista, että käytännössä vie häneltä lapsuuden? Onko nuo vanhemmat itse epäonnistuneita urheilijoita, jotka yrittävät lapsiensa kautta toteuttaa unelmaansa, vai onko siinä motiivina vaan raha ja maine?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Netflixistä dokumenttia Athlete A. Kertoo USA:n voimistelijoiden kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta avaa myös laajasti aivan hullua valmennuskulttuuria.
Olin tulossa mainitsemaan ihan samasta dokkarista. Pääpointtina on tietenkin Larry Nassarin törkeät rikokset, mutta sivujuonena toimii hyvin tuo hullu valmennuskulttuuri.
Ja kyllähän niitä esimerkkejä lähempääkin löytyy. Entisajan Itä-Euroopan maat olivat aika tehtaita missä tytöissä tehtiin voimistelijoita keinoja kaihtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se trade mitenkään hyödytön ole, lapsuuden sijaan saa paljon huomiota menestystä ja rahaa. Ja harvempi lapsi pääsee maailman huipulle ilman vanhempiensa tukea, kannustusta ja perseelle potkimista. Muutenkin kekopyhää ihastella jotain peruslapsuutta köyhyydessä mielikuvitusleikkeineen ja pervojen setämiesten tumputuksen kohteena sen sijaan että saa jonkun erikoiselämän
Ja sitten ollaan uran jälkeen alle 40-vuotiaina sekoilevia päihdeongelmaisia, kun elämässä ei ole ollut aiemmin muuta kuin urheilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Netflixistä dokumenttia Athlete A. Kertoo USA:n voimistelijoiden kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta avaa myös laajasti aivan hullua valmennuskulttuuria.
Olin tulossa mainitsemaan ihan samasta dokkarista. Pääpointtina on tietenkin Larry Nassarin törkeät rikokset, mutta sivujuonena toimii hyvin tuo hullu valmennuskulttuuri.
Ja kyllähän niitä esimerkkejä lähempääkin löytyy. Entisajan Itä-Euroopan maat olivat aika tehtaita missä tytöissä tehtiin voimistelijoita keinoja kaihtamatta.
Tuossa dokkarissahan puhutaan myös siitä, koska USA:n joukkueen päävalmentajat loikkasivat Romaniasta, ja toivat valmennuskulttuurin sieltä. Itäblokin maat toivat voimisteluun sen ajatuksen, että urheilijoiden pitäisi olla mahdollisimman pieniä ja laihoja, siis keskenkasvuisia tyttöjä. Sitä ennen voimistelijat olivat aikuisia ja myös vartaloltaan sitä.
Dokkarissa haastateltu Jen Sey kertoi toisaalla, että tyttöjä pilkattiin, kun heillä alkoi kuukautiset, koska se oli merkki, että he olivat lihoneet. Hänellä kuukautiset alkoivat vasta 19-vuotiaana, jos oikein muistan.
Ala-asteella yksi luokkalaiseni tyttö harrasti urheilua kilpatasolla. Oli siis todella taitava ja kaikki ihailivat hänen suorituksiaan, mutta kutosluokalla oli jo siinä pisteessä henkisesti, että purskahti itkuun jos joku kysyi onko hänellä treenit illalla.
Jatkan vielä dokkarista... tuon romanialaisen valmennussysteemin tarkoituksena oli murtaa urheilijoiden tahto. Tämä oli yksi syy sille, miksi myös seksuaalinen hyväksikäyttö jatkui niin pitkään (mutta huom. vain yksi - lajin kansallinen järjestö toimi peitteli sitä aktiivisesti). Henkinen ja fyysinen väkivalta olivat osa lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun verran tulee katsottua koripalloa ja vallankin tuolla NBA:ssa pelaajien taustalla on jonkin verran niitä isiä, jotka ovat aika maanisesti treenauttaneet poikiaan lajin pariin. Siellä varmaan raha onkin yksi motiivi, kun parhaimmillaan pelaajat kirjoittavat niitä satojen miljoonien soppareita.
Räikein varmaan mihin olen törmännyt on Jamal Murrayn isä, joka laittoi poikansa jo alle 7-vuotiaana riippumatta siitä, että oliko pihalla helle vai pakkanen, heittämään 30 onnistunutta perättäistä vapaaheittoa ja jos tuli moka, piti punnertaa vartti ja sitten aloittaa alusta. Sisälle ei ollut tulemista ennen onnistumista. Talvella heitot tehtiin paljain käsin, jotta kipukynnys kasvaa. Kipukynnystä kasvatettiin myös laittamalla poika treenaamaan lihaskuntoliikkeitä tasapainotellen samalla kuumia teekuppeja ja ilmeisesti hänellä oli ihan aikuisikään asti näkyvät paloarvet mitä oli saanut horjahdusten seurauksena.
Mielestäni tuo ei ole enää missä
Ihan sairasta touhua. Katsoin, että tääkin on alle 30-vuotias kaveri, eli ei mikään "ennen ajat oli erilaiset" tapaus.
Tajuaakohan nää missään vaiheessa kunnolla sitä millainen lapsuus heillä on ollut jos kuitenkin sitten tulee menestystä? Käsittääkseni tuo jo mainittu Verstappen on pitänyt isänsä toimia avaimena omaan menestykseensä.
Venäläinen taitoluistelija Julija Lipnitskaja voitti olympiakultaa 15-vuotiaana, mutta sai myöhemmin ihan kunnon hermoromahduksen ja sairastui anoreksiaan. Ura ohi 19-vuotiaana, vaikka piti olla todellinen lupaus.
Kulta himmenee nopeasti kun selviää millainen hinta siitä on maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissäni on monta entistä SM-tason urheilijaa. En tiedä, että ketään heistä olisi painostettu, mutta on kyllä kannustettu. Eivät ole saaneet jättää treenejä väliin muuten kuin oikeasti kipeänä, mutta vanhemmat ovat antaneet valmentajien valmentaa ja lajin lopettaminen tai vaihtaminen on ollut sallittua. Ovat siis yltäneet lajeissaan mitaleille SM-tasolla, osa pääsi paljon pidemmällekin.
Omassa lajissani en ole tavannut tuon kaltaista toimintaa lainkaan, mutta se saattaa johtua siitä, että laji oli aloittaessani suhteellisen nuori Suomessa, joten vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut tietoa eikä taitoakaan vaikuttaa harrastajiin.
Varmasti tuota tapahtuu Suomessakin, mutta ei ollenkaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Jenkeissä.
Vierailija
3/28|
23.02.2026 | 08:39
Keskustelua tästä, kiitos.
Ei ap
Ai niin kuin sinä keskustelet? Mitä kiinnostavaa sanoitkaan? Et mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt että saman tapainen meininki jatkuu ihan kiekon SM-liigassa asti? Siellä pelaajien vanhemmat kävelee mennen tullen valmentajien yli ja mikromanageeraa joukkuetta? Että kyllä meidän pojan ainakin pitää mahtua ketjuun. Näin on saatu torpedoitua ainakin yksi takavuosien huippujoukkue. Korjatkaa jos olen väärässä. Mielelläni olen.
Eikös tää touhu viety Kiinassa vielä asteen verran överimmälle puolelle ja menestyneitä urheilijoita laitettu lisääntymään keskenään, jotta saadaan otolliset geenit uusille lupauksille? Siinä voi pohtia millainen lapsuus on ollut, kun alkukin on ollut tuollainen mittatilaustyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan mun kanssa samalla pallotteluvuorolla oli erään suomalaisen NHL kiekkoilijan isä. Muuten ihan ok tyyppi, mutta hemmetin raskas pelikaveri. Jos/kun höntsäillään, mun mielestä ei ole tarvetta jokaista pallonmenetystä tai muuta mokaa ruveta analysoimaan että mikä meni pieleen.
Lainaukset ei taas toimi, mutta viestiin 27:
Jamal Murray näyttää sattumalta täyttäneen tänään 28-vuotta. Aiemmin hän on pitänyt menestyksensä syynä isänsä treenimetodeja, mutta viime vuosina ei ole enää puhunut asiasta pahemmin. Hänestä tuli isä muutama vuosi sitten ja ihan hyvin oman lapsen saaminen on saattanut edesauttaa hahmottamaan omaa lapsuuttaan toisesta näkökulmasta.
Joukkueensa treeneistä tulee suht usein kuvaa missä Jamal istuu kentän laidalla pitämässä nukkuvaa tytärtään sylissä tai lukee tälle kirjaa. Tai sitten pallottelee tyttärensä kanssa omaa tahtia kentän laidalla, mikä on varmaan ihan tervettä edistystä siihen nähden, että ennen treenasi ihan maanisesti.
Toinen hullu isä noista piireistä on Ja Morantin isä. Ei siis ole ollut tuollainen väkivaltainen tapaus, mutta kuitenkin puskenut poikaansa aika voimalla menestykseen ja sitten sössinyt monia asioita toimiessaan hänen managerinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistanko oikein, että Tuomo Ruutu olisi halunnut lähteä suuntaamaan jalkapalloilijaksi, mutta isänsä päätti, että hänen pitää mieluummin satsata jääkiekkoon.
Varmasti siis oikea päätös, mutta kyllähän siinä lapsen toiveiden yli käveltiin.
Ingebrigtsenin isä sai tuomion ainakin tyttärensä pahoinpitelystä, eli kyllä on ollut aika hullut kasvuolosuhteet varmasti heillä, vaikka mielestäni ei saanut tuomiota siitä miten oli Jakobia kohdellut. Vikapäähän tuo on ollut, kun juoksu nyt mikään kultakaivoslaji edes ole.
Olen törmännyt useampaankin perheeseen, jossa lapsen urheilu on aikuisille ihan kunnia-asia. Lapsen tahto murretaan ja hänet pakotetaan vanhempien haluamaan muottiin. Poikani pelaa futista, ja siellä vanhemmat pahimmillaan vaikuttavat jopa kaverisuhteisiin. Tiettyjen kaverien kanssa ei saa viettää aikaa, kun lapset eivät ehkä harrastakaan yhdessä liikuntaa vaan vapaa-aika saattaa kulua väärissä merkeissä. Lapsen päivät myös aikataulutetaan tiukasti, ja vanhemmat kuskaavat hulluna harrastuksesta A toiseen, harrastusta A tukevaan harrastukseen B jne. Nuorin lapseni on nyt 15. Jo nyt näkee, että huolimatta aivan käsittämättömästä panostuksesta, osa lapsitähdistä on jo nyt sammumassa. Monen kohdalla asia ei ole yllätys, kun katsoo vanhempia. Urheilullisuus on usein aika perinnöllistä.
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Olen itse 7-vuotiaan pojan isä ja liikumme poikani kanssa paljon - paljon enemmän kuin muut lapset vastaavassa iässä. Tuloksena tästä poikani on tosi fyysinen ja taitava. Itse isänä kallistun selvästi tähän ns. vaativaan päähän (mutten ole missään ääripäässä).
Se toinen ääripää on sitten vanhemmat, jotka eivät vaadi lapsiltaan mitään. Siis eivät mitään. Näitä on ENEMMISTÖ nykyvanhemmista (siis näin väitän). Näistä lapsista kasvaa kunnon eläjiä lähinnä tuurilla, jos silläkään. Ei siis kannata ihmetellä mistä nykyajan pahoinvointi johtuu. Se johtuu vanhemmista, jotka ovat kuin kavereita lapsilleen. Nämä lapset eivät aikuistuessaan yksinkertaisesti osaa mitään.
Itse aion pitää huolta siitä, että poikani tulee elämään turvallisen, mutta tietyllä tavalla vaativan lapsuuden. Hommat hoidetaan ja asiat tehdään kunnolla.
Tätä toista ääripäätä, eli todella vaativia ja omia intohimojaan lapsen kautta toteuttavia vanhempia on todella vähän. He eivät ole ongelma - ongelma ovat ne, jotka eivät vaadi mitään.
Mun poika veti lätkätreenien päätteeksi ilmakitarasoolon mailallaan ja sen jälkeen keskusteltiinkin muiden vanhempien toimesta siitä onko kyseinen joukkue oikea paikka urheilijoille, jotka eivät ota lajia ja treenejä tosissaan. Nämä urheilijat olivat tuolloin 7-vuotiaita.
Ei tullut meidän pojasta jääkiekkoilijaa. Eikä kyllä kitaristiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Olen itse 7-vuotiaan pojan isä ja liikumme poikani kanssa paljon - paljon enemmän kuin muut lapset vastaavassa iässä. Tuloksena tästä poikani on tosi fyysinen ja taitava. Itse isänä kallistun selvästi tähän ns. vaativaan päähän (mutten ole missään ääripäässä).
Se toinen ääripää on sitten vanhemmat, jotka eivät vaadi lapsiltaan mitään. Siis eivät mitään. Näitä on ENEMMISTÖ nykyvanhemmista (siis näin väitän). Näistä lapsista kasvaa kunnon eläjiä lähinnä tuurilla, jos silläkään. Ei siis kannata ihmetellä mistä nykyajan pahoinvointi johtuu. Se johtuu vanhemmista, jotka ovat kuin kavereita lapsilleen. Nämä lapset eivät aikuistuessaan yksinkertaisesti osaa mitään.
Itse aion pitää huolta siitä, että poikani tulee elämään turvallisen, mutta tietyllä tavalla vaativan lapsuuden. Hommat hoidetaan ja asiat tehdään kunnolla.
Tätä toista ääripäätä, eli todella vaativia j
No onhan se nyt ongelma, jos vanhempi groomaa lapsestaan urheilijaa siten, että lapsella ei ole käytännössä lapsuutta ja touhuun sisältyy väkivaltaa. Ihan riippumatta siitä kuinka vähän tuollaisia vanhempia on.
Muutenkin, tässä ketjussa keskusteltiin juurikin noista urheilijalasten kasvatuksesta, ei mistään yleisestä kasvattamisesta.
Esiintyy ihan joka lajissa pikkukunnasta maailman suurkaupunkeihin.
Jo pienet lapset laitetaan ihan tavallisissa lajeissa monta kertaa viikossa tuntien treeneihin.
Oli laji jalkapallo, jääkiekko, koripallo, voimistelu, mikä vaan. Ja päälle viikonloppujen turnaus- ja kisamatkat.
Vanhemmistahan se lähtee, ja valmentajista, jotka eivät saa mitään itselleen pelkästä ilosta liikuttaa lapsia, vaan halutaan mitattavia tuloksia ja meriittejä itselle. Valmennuspolkuja sun muita suunnitellaan. Eihän ne ole lapsia vaan aikuisia varten.
Ihan hullun hommaa ihan joka paikassa.