Onko yleistäkin, että miehelle ei ole niin väliä rakastuuko hän naiseen, jonka ottaa puolisokseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on laskelmoiva luonne eikä hänelle ole tunteilla merkitystä niin etsii puolisoksi sellaisen joka vain toteuttaa hänen tavoitteensa ja se riittää, ehkä ne seksijutut toteutetaan sitten muiden sopivampien kanssa. Vai luuletteko että esimerkiksi Hjallis Harkimon puolisot ovat olleet hänen kanssaan ihan rakkaudesta? Tai Timo Jutilan, Kim Räikkösen, JP Kukkosen, Nykäsen kanssa rahalla ei ole ollut mitään tekemistä sillä että joku rahan päälle älyävä tai onnenonkija on näiden kanssa tehnyt lapsia tai mennyt naimisiin. Vanha juttu, Johan se prinsessa Dianakin laitettiin väkisin Charlesin kanssa siksi että tulee jälkeläisiä yleistä suvuista, ihan sille sama että oliko rakkautta ilmassa. Ja tiedän omassa suvussani monta tapausta jossa on menty naimisiin siksi että jompikumpi on saanut siinä itselleen hyötyä, ahkeran emännän tai isännän. Mutta kyllä niiden yhteiselämä onkin ollut sitten sitä luokkaa monesti, että siinä on väkisin vää

Siis se että nainen valitsee varakkaan miehen, jotta lapset saavat turvatun lapsuuden ja mahdollisesti kotiäidin hoivaa, on kyllä niin kaukana "onnenonkijuudesta" kuin vain olla ja voi. Sanoisin että päin vastoin, mies joka vaatii 50/50 liittoa ja naisen tekevän äidin ja palkkatyötä sekä seksityötä miehelle samaan aikaan on se onnenonkija, tai oikeastaan tarkemmin paholainen.

"Diagnostiikka ja gaslightaus on yksi henkisen väkivallan muoto, jota kannattaa välttää kaikessa ihmisten kanssa kanssakäymisessä - sieltä löytää itse itsensä nopeasti uhripuolelta kun lähtee muita diagnoosittelemaan."

Jos haluat olla terveen kirjoissa ammattilaisten silmissä, kehotan välttämään uhkailua. 

Vierailija kirjoitti:

"Diagnostiikka ja gaslightaus on yksi henkisen väkivallan muoto, jota kannattaa välttää kaikessa ihmisten kanssa kanssakäymisessä - sieltä löytää itse itsensä nopeasti uhripuolelta kun lähtee muita diagnoosittelemaan."

 

Jos haluat olla terveen kirjoissa ammattilaisten silmissä, kehotan välttämään uhkailua. 

Ketään ei kiinnosta ammattipahoinpitelijän mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa moni mies on tunnevammainen ja aleksityymikko, eli ei edes tunnistaisi vaikka olisikin ihastunut.

Pääasia on, et puoliso on hyvä ja rakastava käytökseltään. Voit tuntea miljoonan kovaa ja olla toiselle ihan kamala. Mieluummin tunteeton ja hyvin käyttäytyvä.

Teot kertoo enemmän kuin sanat.

Tästä tuli mieleen Hannu Lauerman toteamus siitä, että vankiloissa on Suomen tunteikkaammat miehet. 

Tunteiden säätelykyvyn heikkouteen hän sillä viittasi. Puhutaan myös kylmästä ja kuumasta väkivallasta eli ensinmainittu on tunne-elämältään lattean suunniteltua väkivaltaa kun hän kokee itsensä uhatuksi ja loukatuksi, jälkimmäinen taas on impulsiivisen suunnittelematonta väkivaltaa. Lopputuloksessa uhrin kannalta ei välttämättä ole väliä. 

"Ketään ei kiinnosta ammattipahoinpitelijän mielipide."

Jos olet tuo henkilö, jonka kommentista keskustelu lähti, niin en viitannut sinuun henkilönä, vaan asiaan, josta kirjoitit. En tiedä sinusta tai kenestäkään muusta tässä ketjussa mitään, keskustelen vain asiasisällöstä, joten sinun ei tarvitse uhkailemalla puolustaa rajojasi. Ei se ole itsesi kannalta hyödyllinen toimintatapa silloinkaan, jos sinua oikeasti arvioitaisiin yllättäen jonkun ammattilaisen taholta, mutta yksittäisenä reaktiona se voi kertoa monista asioista, ei vain yhdestä. Eli reaktiotaipumusta ei milloinkaan tulkita kategorisesti, vaan ainoastaan toistuvana ilmiönä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole missään vaiheessa ollut suuria tunteita. Sen sijaan naisystävä on arvomaailmaltaan ja luonteeltaan aivan mahtava. Arvostan hänen rauhallisuuttaan, koulutustaan ja rationaalisuuttaan. Hän on myös hyvin kaunis, ja seksi toimii. Emme juurikaan riitele, ja arki on hyvää. Joskus on ollut tajunnanräjäyttävä alku, mutta toisesta on myöhemmin tullut esiin sellaisia luonteenpiirteitä tai ehdottomia mielipiteitä, joista ei vain ole pästy yli.

Sanoisin siis, että kompromissi on hyvästä, ja sitä kannattaa arvostaa!

Onko seksi myös sen naisystäväsi mielestä  hyvää. Itsellä suhde joka muuten toimii hyvin mutta  kumppani ei osaa huomioida seksissä minua, vain oma tyydytys  mielessä. No  kohta se  loppuu...kokonaan. Sama jyyystö  aina samassa asennossa, eikä muuta ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole missään vaiheessa ollut suuria tunteita. Sen sijaan naisystävä on arvomaailmaltaan ja luonteeltaan aivan mahtava. Arvostan hänen rauhallisuuttaan, koulutustaan ja rationaalisuuttaan. Hän on myös hyvin kaunis, ja seksi toimii. Emme juurikaan riitele, ja arki on hyvää. Joskus on ollut tajunnanräjäyttävä alku, mutta toisesta on myöhemmin tullut esiin sellaisia luonteenpiirteitä tai ehdottomia mielipiteitä, joista ei vain ole pästy yli.

Sanoisin siis, että kompromissi on hyvästä, ja sitä kannattaa arvostaa!

 

 

Onko seksi myös sen naisystäväsi mielestä  hyvää. Itsellä suhde joka muuten toimii hyvin mutta  kumppani ei osaa huomioida seksissä minua, vain oma tyydytys  mielessä. No  kohta se  loppuu...kokonaan. Sama jyyystö  aina samassa asennossa, eikä muuta ei toimi

Miksi olet valinnut suhteeseen miehen, joka ei osaa huomioida sinua seksissä? 

Ei ole kokemusta tuollaisesta, mutta jotenkin tuntuu, ettei tuollainen mies todennäköisesti osaisi muissakaan asioissa huomioida tai sitten vain yksinkertaisesti puuttuu halu huomioida, jolloin suhde on joka suhteessa surkea. eri

Kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka parin myrskyisän ja kuluttavan suhteen jälkeen on muuttanut käytöstään. Tuli mieleen, että on pakko olla muutama järkipohjainenkin kriteeri puolisolle, kuten tasapainoisuus ja kyky käydä töissä. Löysin miehen, johon rakastuin vähitellen kun uskalsin luottaa, ettei ihmisestä paljastu mitään pimeää puolta. Kannatan sitä, että jokaisella pitäisi olla hitunen harkintaa suhteissaan ja luottaa hyvän ystävä varoituksiin. Ulkopuolinen huomaa usein suhteen varoitusmerkit rakastunutta paremmin.

Näin naisena en ole vielä kohdannut yhtä ihmistä, josta olisin kiinnostunut romanttisesti ja jonka kanssa viihtyisin ja haluaisin parisuhteen. Parisuhteeseen sopivien kanssa kiinnostus ja toisen kanssa viihtyminen on niin ja näin. Ne, jotka kiinnostavat, eivät ole kiinnostuneita minusta eivätkä sovi parisuhteeseen. Ne, joiden kanssa viihdyn loistavasti, eivät herätä romanttisia tunteita eivätkä sovi parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yleistä sukupuolesta riippumatta. Turvallisuus, arki, hauska yhdessäolo, lapset, helppous... Miehet eivät muuten juurikaan naisen koulutusta katsele, älyä useinkin.

Omassa tuttavapiirissäni miehille on tärkeää naisen koulutus. Alalla ei väliä, mutta vähintään maisteri pitää olla. Statuskysymys. Niille miehille joilla on vähemmän koulutettu nainen kuittaillaan ikävästi muiden miesten toimesta. 

No eiköhän fiksulla ihmisellä tuttavapiiri vaihdu aika nopeasti, jos tuollaista typerää käytöstä esiintyy?

Vierailija kirjoitti:

Eräälle miehelle kelpasi avioeronsa jälkeen ainoastaan ennestään lapseton ja ennen kaikkea töissä käyvä rikas nainen seuraavaksi "patjakseen".  Pelasti oman tulevaisuutensa ja lapsensakin elatusmaksut ottamalla tyhmä ja hölmö miehen kipeä nainen vaimokseen.   Miehellä oli kaiken lisäkseen velkoja rästissä ja oli kätevää saada uusi vaimo sellainen nöyrä kotonakin kontallaan lattiat putsaileva ja hyvää ruokaa laittava sekä kalsariensa pesijätär ja rahoittaja elämänsä viihdyttäjäkseen. 

 

 

Ehkä tuollaiset tomppelit ovat toisensa ansainneet.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei todellakaan hae kemiaa kuten nainen,kyllä se fyysinen puoli enemmän kiinnostaa.

kemia on fyysistä

Kyllä minun kokemukseni mukaan on erittäin yleistä tai sitten tunnen vain paskoja miehiä. Kaikille miehille on tärkeää vain naisen (korkea)koulutus ja rahan ansaitseminen. Mikään fiksuus, mukavuus, empaattisuus ei miehiä kiinnosta. Eikä ulkonäkö. Tiedän monia miehiä, jotka ovat valinneet ruman naisen kunhan olisi korkeakoulutettu. Miehille on myös aina korkeakoulutettu=älykäs. Itse tunnen useita akateemisia, jotka ovat tyhmiä  kuin saappaita. 

Vierailija kirjoitti:

Kemia ja kipinä on naisten juttuja. Sitten valitetaan yhärinä kaupungin vuokra-asunnossa, kun jännäjoonas lähtikin toisen matkaan.

Harvan kemia ja kipinä ei kohdistu alkoholisoituneisiin naistenhakkaajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia ja kipinä on naisten juttuja. Sitten valitetaan yhärinä kaupungin vuokra-asunnossa, kun jännäjoonas lähtikin toisen matkaan.

Harvan kemia ja kipinä ei kohdistu alkoholisoituneisiin naistenhakkaajiin.

Otetaanpa uudestaan... harvan kohdistuu... 

Tunsin kerran yhden huippukoulutetun miehen, jolle oli kyllä todella tärkeää naisen koulutus. Toisaalta oli hänellä kyllä varaa valitakin, joten siinä mielessä oli kyllä oikeassa. Nyt en enää tiedä mitä hänelle kuuluu, ehkä jo löytänyt sen tohtoriksi väitelleen perijätärprinsessansa.

Kyllä on

Vaikka aina sanotaan, miten naiset etsivät rikasta ja korkeakoulutettua miestä, niin kokemukseni mukaan miehet etsii ja haluaa enemmän, vaikka olisi ihan duunarikin. Korkeakoulutetuista miehistä nyt puhumattakaan. Onneksi olen jo eliminoinut itseni täysin treffimarkkinoilta. En jaksa mitään tuollaista sekuntiakaan.

Naisessa tärkeintä on hyvä persvittu ja kodintaidot. Rakkaus tulee jos on tullakseen.

Tää ei oo kyllä mikään varsinainen sukupuolittunut asia, vaikka varmaan miehet tekee tota enemmän ihan vaan pakon sanelemana. Asia tuli mulle harvinaisen selväksi silloin aikoinaan kun olin vielä facebookissa. Juttelin siellä naisystävieni kanssa rakastumisesta ja olin ihan shokissa, koska tosi moni (tais olla suurin osa) kavereistani alkoi kysellä, että miltä rakastuminen tuntuu? 

Ja ne naiset oli nimenomaan niitä, jotka olivat nuoresta asti olleet pitkissä parisuhteissa hyvien ja kunnollisten miesten kanssa. Se laittoi mut miettimään tosi paljon. Että ehkä mun parisuhteet on aina menneet pieleen, koska ne on olleet sellaisia tulisia rakastumisia mihin tahansa luusereihin, joiden kanssa mulla ei ole ollut oikeastaan mitään yhteistä, koska en yhtään miettinyt mitään sellaisia asioita. Mulle oli esim.ihan sama käykö mies töissä vai ei, onko koulutettu vai ei. Mun mielestä oli julmaa ja pinnallista miettiä tuollaisia asioita. No, lopputulos nähtiin siinä, että jäin yksin.

Kyllä se niin vaan menee, että nainen on se "portinvartija", jonka täytyy pitää kriteerit korkealla ihan vain tulevien lastensa takia. Vaikkei itse olisikaan mikään saalis, miehen pitää silti olla. Haukutkoon hypergamiasta, sen kuuluu mennä niin. Koska meille jotka emme ole hypergamisia, meille sekä mahdollisille lapsillemme käy huonosti ja siitä kärsii koko yhteiskunta.