Onko yleistäkin, että miehelle ei ole niin väliä rakastuuko hän naiseen, jonka ottaa puolisokseen?

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla. Menin järkiavioliittoon 30 vuotta sitten ja seksiä on rakastajattaren kanssa. Tämä taisi olla ihan normaalia sata vuotta sitten, joka ihmiskunnan historiassa on ihan viimeinen sekuntti. 

Tässä olet oikeassa, rakkausavioliitto on nuori keksintö, mutta kyllä rakkaudesta on aina myös naimisiin menty ennenkin. Miehillä on kuitenkin ollut myös enemmän vapauksia toteuttaa itseään seksuaalisesti. Osittain Suomessakin on vielä tätä ajattelua jäljellä konservatiivisissa piireissä ja maaseudulla. 

Maanviljelijöillä ja maanviljelijöillä ei kuitenkaan taida olla enää monellakaan mitään järkiavioliittoon naisia houkuttavaa kuten ennen oli. Siksi maaseudulla on paljon naisettomia miehiä. Tuo ajattelutapa ei kiinnosta enää naisia ja niitä joita kiinnostaa, ei ole ainakaan Suomessa. Ja kehitysmaidenkin naiset ymmärtävät nopeasti, ettei Suomessa olekaan rikkauden merkki, jos ihmisellä on oma talo, jossa on kunnollinen katto. 

Siitähän lapsettomuuden tutkijat ovat pitkään puhuneet, että naisten ja miesten arvot eivät enää kohtaa. Konservatiivinen mies jää yksin, hän on viimeinen dinosaurus varsinkin, jos asenteet ja odotukset naisia ja avioliittoa kohtaan ovat kuin vuosisadan alusta. Hänellä ei vain ole naisten kanssa mitään yhteistä eikä myöskään niitä resursseja joita entisaikaan odotettiin kaikilta miehiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla. Menin järkiavioliittoon 30 vuotta sitten ja seksiä on rakastajattaren kanssa. Tämä taisi olla ihan normaalia sata vuotta sitten, joka ihmiskunnan historiassa on ihan viimeinen sekuntti. 

 

Tässä olet oikeassa, rakkausavioliitto on nuori keksintö, mutta kyllä rakkaudesta on aina myös naimisiin menty ennenkin. Miehillä on kuitenkin ollut myös enemmän vapauksia toteuttaa itseään seksuaalisesti. Osittain Suomessakin on vielä tätä ajattelua jäljellä konservatiivisissa piireissä ja maaseudulla. 

 

Maanviljelijöillä ja maanviljelijöillä ei kuitenkaan taida olla enää monellakaan mitään järkiavioliittoon naisia houkuttavaa kuten ennen oli. Siksi maaseudulla on paljon naisettomia miehiä. Tuo ajattelutapa ei kiinnosta enää naisia ja niitä joita kiinnostaa, ei ole ainakaan Suomessa. Ja kehitysmaidenkin naiset ymmärtävät nopeasti, ette

*maanviljelijöillä ja maalla asuvilla

Miksi jatkuvasti oletatte että miehet ja naiset olisivat kaikessa erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee miehen ja mies ottaa kenet saa. Sen takia varmaan useammin naisella se kipinä

Nuorena menee noin kun ollaan tyhmiä. Itsekkin olin. Mutta nelikymppisenä eron jälkeen on rima aika korkealla ja tasokkaatkin naiset ovat kimpussani. Kun nuorena otettiin se jonka kanssa naitiin kokoajan, tässä iässä tärkeää ovat että lapset ovat tehty, on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, samanlainen elämäntyyli, hyvä keskustelutaito, itsestään huolehtiminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jatkuvasti oletatte että miehet ja naiset olisivat kaikessa erilaisia?

Naiset ja miehet eivät ole kaikessa erilaisia, mutta pariutumiseen liittyvissä asioissa eroa on. Suvunjatkamisen kriteereissä merkkaa sukupuoliero - se toimii parinvalinnan houkuttimena. Mitä vähemmän vastakkaista sukupuolta kiinnostavia ominaisuuksia, sitä vaikeampi pariutua oman mielensä mukaisesti. 

Näkyy myös siinä miten miestyypillisesti kokemattomat ja homoseksuaaliset miehet ajattelevat parinvalintaa. Sama pätee kokemattomiin ja lesbonaisiinkin eli he kuvittelevat vastakkaisen sukupuolen tai partnerin arvostavan samoja ominaisuuksia kuin he itse arvostavat. Homosuhteissa näin onkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jatkuvasti oletatte että miehet ja naiset olisivat kaikessa erilaisia?

 

Naiset ja miehet eivät ole kaikessa erilaisia, mutta pariutumiseen liittyvissä asioissa eroa on. Suvunjatkamisen kriteereissä merkkaa sukupuoliero - se toimii parinvalinnan houkuttimena. Mitä vähemmän vastakkaista sukupuolta kiinnostavia ominaisuuksia, sitä vaikeampi pariutua oman mielensä mukaisesti. 

 

Näkyy myös siinä miten miestyypillisesti kokemattomat ja homoseksuaaliset miehet ajattelevat parinvalintaa. Sama pätee kokemattomiin ja lesbonaisiinkin eli he kuvittelevat vastakkaisen sukupuolen tai partnerin arvostavan samoja ominaisuuksia kuin he itse arvostavat. Homosuhteissa näin onkin.  

Tuo kuulostaa wikipedia-artikkelilta...

86:lle, kun sivusto ei anna lainata viestiä:  Itse asiassa on kiistanalaisempaa omaa ajatteluani. Mielenkiintoista, että menee sinulle wikipediana :)  Odotin, että heti aletaan väittää vastaan (perusteluja kyllö löytyy mm. evoluutiobiologiasta).

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee miehen ja mies ottaa kenet saa. Sen takia varmaan useammin naisella se kipinä

Itseasiassa se ei mene noin. Nainen päättää kenen kanssa haluaa harrastaa seksiä, mies kosii naista joka hänelle kelpaa.

Varmasti naisten suosimat miehet ovatkin vähemmän tunteella mukana suhteessa.

Mutta mitäs läksitte!

Minulla on ystävinä akateemisia naisia, jotka eronneet noin nelikymppisinä. Osa heistä tunnistaa että se miehen halu olla siinä liitossa oli hyvin konkreettinen (perhe, status) ja siis myös vaimon akateeminen ammatti. Osa ei, mutta näin sivusta katsottuna näyttää myös tältä.  
Nämä miehet löytäneet eron jälkeen hyvin nopeasti uuden ns. muodollisesti pätevän kumppanin. Ja siis nämä ystäväni ovat kiinnostavia, hauskoja, älykkäitä, kaikin tavoin huipputyyppejä, joten ajattelen ettei heidän pitäisi olla helpolla korvattavissa. 

Kyllähän tuo on ihan yleinen meemi, että mies pariutuu sen naisen kanssa joka sattuu olemaan saatavilla silloin kun miehen ego sanoo että aika vakiintua ja hyväksikäyttää jotain naista synnytysorjana.

Naisen kannattaa olla aina erittäin tarkka, kun mies tätä lähestyy, eikä suostua mihinkään halpoihin temppuihin. Naiselle, joka antaa kehonsa miehelle ja tämän lapsille, kuuluu yhtä lailla miehen koko keho ja omaisuus. Jos tämä ei miehelle sovi niin kyseessä on naisen seksuaalinen hyväksikäyttö, ja naisen ei kannata tällaiseen sotkeentua.

Moni nainen on niin heikko ja heillä vähän mieskokemusta, että jo pari kivaa sanaa saavat heidät lankeamaan miehen hyväksikäyttöyrityksille. Ei kannata. Ihan niinkuin työsopimustakin tehdessä, selvittäkää tarkasti mitä miehellä on todella teille annettavaa. Suurin osa suomalaisistakin miehistä hiihtää tuolla perse ja takki auki kuvitellen, että heidän suosionsa ja halunsa on riittävä palkinto ja palkkio naiselle siitä, että tämä uhraa miehelle koko elämänsä, kehonsa, terveytensä. Käyttäkää järkeänne. Ette suostuisi tuollaiseen työhönkään, joten miksi suostuisitte tuhoamaan kehonne miehen myrkkyspermalla ja loislapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee miehen ja mies ottaa kenet saa. Sen takia varmaan useammin naisella se kipinä

Itseasiassa se ei mene noin. Nainen päättää kenen kanssa haluaa harrastaa seksiä, mies kosii naista joka hänelle kelpaa.

 

Itse en kyllä miehenä edes kosi. En kosinut aikoinani kun menin naimisiinkin. En kosi nykyäänkään naisia, kyllä se menee täysin niin päin että nainen on huomannut että olen erittäin kiva ja haluaa tutustua paremmin, on se aktiivinen ja aloitteellinen osapuoli

Liian monelle miehelle ei tunnu olevan väliä muulla kuin sillä, että se puoliso on nainen. Sitten valitetaan kun kumppani ei miellytä silmää eikä hänen kanssaan viihdy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla. Menin järkiavioliittoon 30 vuotta sitten ja seksiä on rakastajattaren kanssa. Tämä taisi olla ihan normaalia sata vuotta sitten, joka ihmiskunnan historiassa on ihan viimeinen sekuntti. 

 

Tässä olet oikeassa, rakkausavioliitto on nuori keksintö, mutta kyllä rakkaudesta on aina myös naimisiin menty ennenkin. Miehillä on kuitenkin ollut myös enemmän vapauksia toteuttaa itseään seksuaalisesti. Osittain Suomessakin on vielä tätä ajattelua jäljellä konservatiivisissa piireissä ja maaseudulla. 

 

Maanviljelijöillä ja maanviljelijöillä ei kuitenkaan taida olla enää monellakaan mitään järkiavioliittoon naisia houkuttavaa kuten ennen oli. Siksi maaseudulla on paljon naisettomia miehiä. Tuo ajattelutapa ei kiinnosta enää naisia ja niitä joita kiinnostaa, ei ole ainakaan Suomessa. Ja kehitysmaidenkin naiset ymmärtävät nopeasti, ette

Näinpä ja olen nähnyt myös "talollisten" miesten häikäilemättä hyväksikäyttävän naisia. Jos on edes perustyyppi perushyvällä naamalla ja sattuu omistamaan tai hallinnoimaan jotakin omalle ikäluokalleen poikkeuksellista niin yleensä tällaiselta mieheltä löytyy haaremi eikä aikomuksiakaan vakiintua. Sitten ikää lasketaan pikku hiljaa kunnes huomataan, ettei enää saadakaan huijattua hyvää miehistä uskovia naisia seksiansaan hyväksikäytettäväksi ja sitten alkaa uusi era. Harvemmin tällainen mies myöhemmällä iällä järkevöityy ja kykenee vakiintumaan, kyllä se on sitä samaa rottaruikulia sitten hautaan asti

"Harvemmin tällainen mies myöhemmällä iällä järkevöityy ja kykenee vakiintumaan, kyllä se on sitä samaa rottaruikulia sitten hautaan asti"

Persoonallisuudenpiirteet ja äo ovat ihmisessä pysyviä. Ihminen oppii ja kypsyy vanhemmiten, jos älyllinen suorituskyky riittää siihen, mutta ns. luonne pysyy samana, koska luonteenmuodostus (objektisuhteiden perusrakenne) tapahtuu varhaisesta lapsuudesta nuoruusikään, jolloin voi vielä tapahtua muutoksia erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Viimeksimainittuun vaikuttaa tietysti myös kulttuuri missä elää. (Tämä voisi olla wikipediasta.) 

Jos ihminen on laskelmoiva luonne eikä hänelle ole tunteilla merkitystä niin etsii puolisoksi sellaisen joka vain toteuttaa hänen tavoitteensa ja se riittää, ehkä ne seksijutut toteutetaan sitten muiden sopivampien kanssa. Vai luuletteko että esimerkiksi Hjallis Harkimon puolisot ovat olleet hänen kanssaan ihan rakkaudesta? Tai Timo Jutilan, Kim Räikkösen, JP Kukkosen, Nykäsen kanssa rahalla ei ole ollut mitään tekemistä sillä että joku rahan päälle älyävä tai onnenonkija on näiden kanssa tehnyt lapsia tai mennyt naimisiin. Vanha juttu, Johan se prinsessa Dianakin laitettiin väkisin Charlesin kanssa siksi että tulee jälkeläisiä yleistä suvuista, ihan sille sama että oliko rakkautta ilmassa. Ja tiedän omassa suvussani monta tapausta jossa on menty naimisiin siksi että jompikumpi on saanut siinä itselleen hyötyä, ahkeran emännän tai isännän. Mutta kyllä niiden yhteiselämä onkin ollut sitten sitä luokkaa monesti, että siinä on väkisin väännetty ja tuhlattu koko elämä jonkun muun tarkoituksille. Mullekin oli käymässä noin mutta onneksi hyppäsin ajoissa pois, kun selvisi se mitä suunnitelmia avopuolisolla oli minun käyttöä varten. Vasta eron jälkeen tajusi sen että ei ihmistä oteta omiksi tarpeiksi ja koetti ruinata takaisin jopa  kymmenen vuotta.

Suomessa moni mies on tunnevammainen ja aleksityymikko, eli ei edes tunnistaisi vaikka olisikin ihastunut.

Pääasia on, et puoliso on hyvä ja rakastava käytökseltään. Voit tuntea miljoonan kovaa ja olla toiselle ihan kamala. Mieluummin tunteeton ja hyvin käyttäytyvä.

Teot kertoo enemmän kuin sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on niin, että miehet eivät välttämättä tunnista kaikkia tunteitaan, edes rakkautta. Ja toiseksi, he eivät osaa näyttää sitä. Ja jotkut tuntevat jotain ihan muuta, kuten seksuaalista himoa, ja kuvittelevat sen nyt olevan sitä rakkautta koska tuntuu voimakkaasti jotain tunnetta, ja sen sitten näyttävät, ja ihmettelevät jos eivät saakaan vastakaikua.

Kun pohditaan toisten syitä parisuhteeseen, pitäisi selvittää mikä on rakkautta siinä suhteessa ylipäätään sen osapuolten mielestä.

Se että joku sanoo, ettei ole koskaan ollut "suuria tunteita" voivat rakastaa ihan normaalisti, mutta eivät tiedä että rakkaus on jotain muuta kuin suuria tunnemyrskyjä jotka näkyy ulospäin, että ollaan ihan hulluna  ja huudetaan ja riehutaan kun ollaan niin rakastuneita.

 

Tunteiden latteus kuuluu eräisiin persoonallisuushäiriöihin. Muilla ihmisillä on lähin

Tunteiden latteus kuuluu eräisiin persoonallisuushäiriöihin. Muilla ihmisillä on lähinnä välinearvo eivätkä nämä ihmiset myöskään ole sieltä parhaasta päästä älyllisen suorituskyvyn suhteen. 

Voi olla näin mutta voi myös olla vaan että henkilö on tottunut ns. "kovempiin ärsykkeisiin" eikä jonkun hiirulaisen touhu vaan tunnu miltään. Diagnostiikka ja gaslightaus on yksi henkisen väkivallan muoto, jota kannattaa välttää kaikessa ihmisten kanssa kanssakäymisessä - sieltä löytää itse itsensä nopeasti uhripuolelta kun lähtee muita diagnoosittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävinä akateemisia naisia, jotka eronneet noin nelikymppisinä. Osa heistä tunnistaa että se miehen halu olla siinä liitossa oli hyvin konkreettinen (perhe, status) ja siis myös vaimon akateeminen ammatti. Osa ei, mutta näin sivusta katsottuna näyttää myös tältä.  
Nämä miehet löytäneet eron jälkeen hyvin nopeasti uuden ns. muodollisesti pätevän kumppanin. Ja siis nämä ystäväni ovat kiinnostavia, hauskoja, älykkäitä, kaikin tavoin huipputyyppejä, joten ajattelen ettei heidän pitäisi olla helpolla korvattavissa. 

Ihminen on apinoiden sukua edelleen eli tuohon kuvaamaasi ilmiöön liittynee myös jostain kaukaa geeneistämme tuleva kutsu lisääntyä silloin, kun se on biologian mukaan edullisinta. Koskee sekä miehiä että naisia. Vielä nykyäänkin suurin osa ihmisistä saa lapsia kolmenkympin tietämillä, vaikka se olisi mahdollista aiemmin ja myöhemminkin ja vaikka ikä on hilautunut naisten osalta myöhemmäksi (nyt ensisynnytys keskimäärin kolmekymppisenä). Jos rakkautta ei tuohon mennessä ole löytynyt, voidaan valita joku muuten sopiva, jonka kanssa tehdään lapsia - sitä fiksumpi puoliso mitä fiksumpi valitsija, koska ymmärtää ajatella lastensa tulevaisuutta.

Puhutaan ympäristön paineesta, kun kaikki ympärillä tuntuvat menevät naimisiin, mutta tuo paine todennäköisesti tulee myös kauempaa, ei vain kulttuurista ja yhteisöstä. Sitä kokevat myös naiset, joilta paine puuttuu, vauvakuumetta. Yli 35-vuotiaan miehen ja naisen paras aika saada lapsia on jo mennyt. Se siis on väärä luulo, että miehellä on aikaa.

Naisten haluamalla miehellä on itseriittoisuutta olla rakastumatta. Jos mies tuossa rakastuu, niin sitten mutta voi olla rakastumattakin.