Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko yleistäkin, että miehelle ei ole niin väliä rakastuuko hän naiseen, jonka ottaa puolisokseen?
22.02.2026 |
Tuttavapiirissäni on useampi mies, joka on valinnut vaimon sillä perusteella, että naisella on ollut tiettyjä miehen haluamia ominaisuuksia (enkä nyt tarkoita niinkään vain ulkonäköä). Miehen taholta siinä ei ole ollut koskaan mitään suuria tunteita tai sitä, että mies tykkäisi naisen luonteesta tai persoonasta tai heidän välillään olisi kipinää ja kemiaa. Vaan naisella on tietyt ominaisuudet kuten halu perustaa perhe, riittävän hyvä koulutus ja työ, tietynlaiset käyttäytymismallit jne.
Onko yleistäkin tällainen, että mies valitsee itselleen puolison siten, että nainen täyttää tietyt kriteerit, vaikka mies ei ihastuisi tähän naiseen, saati rakastuisi, ei tuntisi erityistä kemiaa eikä vaikkapa arvostaisi naisen luonnetta tai arvomaailmaa?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla. Menin järkiavioliittoon 30 vuotta sitten ja seksiä on rakastajattaren kanssa. Tämä taisi olla ihan normaalia sata vuotta sitten, joka ihmiskunnan historiassa on ihan viimeinen sekuntti.
Tässä olet oikeassa, rakkausavioliitto on nuori keksintö, mutta kyllä rakkaudesta on aina myös naimisiin menty ennenkin. Miehillä on kuitenkin ollut myös enemmän vapauksia toteuttaa itseään seksuaalisesti. Osittain Suomessakin on vielä tätä ajattelua jäljellä konservatiivisissa piireissä ja maaseudulla.
Maanviljelijöillä ja maanviljelijöillä ei kuitenkaan taida olla enää monellakaan mitään järkiavioliittoon naisia houkuttavaa kuten ennen oli. Siksi maaseudulla on paljon naisettomia miehiä. Tuo ajattelutapa ei kiinnosta enää naisia ja niitä joita kiinnostaa, ei ole ainakaan Suomessa. Ja kehitysmaidenkin naiset ymmärtävät nopeasti, ette
Nykyajan ykkösresurssi, mitä naiset miehiltä odottavat, on tunneäly: henkinen yhteys, tunteiden säätelyn kyky, kyky ja halu keskustella, kuuntelun taito... Mies, joka tekee omalla toiminnallaan ja ihan vaan olemisellaan naisen olon paremmaksi. Se vaatii tilannetajua ja empatiaa, jotka ovat aika harvinaisia miesten keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu molemmin päin. Olisi kiva tietää kumpi yleisempää. Veikkaan että miehellä yleisempi ottaa ns ilman tunteita vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jatkuvasti oletatte että miehet ja naiset olisivat kaikessa erilaisia?
Naiset ja miehet eivät ole kaikessa erilaisia, mutta pariutumiseen liittyvissä asioissa eroa on. Suvunjatkamisen kriteereissä merkkaa sukupuoliero - se toimii parinvalinnan houkuttimena. Mitä vähemmän vastakkaista sukupuolta kiinnostavia ominaisuuksia, sitä vaikeampi pariutua oman mielensä mukaisesti.
Näkyy myös siinä miten miestyypillisesti kokemattomat ja homoseksuaaliset miehet ajattelevat parinvalintaa. Sama pätee kokemattomiin ja lesbonaisiinkin eli he kuvittelevat vastakkaisen sukupuolen tai partnerin arvostavan samoja ominaisuuksia kuin he itse arvostavat. Homosuhteissa näin onkin.
Höpöä puhut homoista ja lesboista, mutta muuten asiaa.
Vain naiset valitsevat kumppaninsa rakkauden perusteella. Luultavasti kaikenmaailman prinsessaleikkien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
No, itse jotenkin ajauduin avioliittoon sen ensimmäisen naisen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut. Sen siitä saa kun onnistuu vasta kolmekymppisenä.
Tuli mieleen Leevi And The Leavingsin Rin-Tin-Tin biisistä se kohta:
Sinä hymyiletkö vielä, sinä suuteletko vielä niin?
Että suudellessa olin mennä tainnoksiin.
Ja minä olen olemassa vielä, minä vieläkin sua muistelen
Vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin.
Ainoa vaan, että eka osuus jääpi pois, kun ei semmoista hullua nuoruudenrakkautta koskaan ollutkaan =(
No onko se sitten hyvä vai huono asia, jokainen voi pohtia sitä itsekseen. Eipä itellänikään ole nuoruuden rakastumisista kuin yksipuolisia kokemuksia. Joko johonkin julkkikseen, koulukaveriin, tai muuten vaan miehiin. Koskaan en ole kokenut molemminpuolista rakastumista, sellaista että joku olisi yhtä lailla hulluna minuun kuin minä häneen.
Mun kaikki suhdeviritelmät on olleet sellaisia, että miehille olen vaikuttanut olevan aika yhdentekevä. Siis, että en ole tuntenut itseäni millään tasolla "spessuksi", vaan tilallani olisi voinut yhtä hyvin olla joku muu. Ja se on jarruttanut minua sitten etenemästä suhteissa ja lopulta vain päätin jäädä yksin.
Ehkä kaikki ei vain ajattele asioita näin pitkälle ja liikaa kuin minä? Mutta koska itse kiinnyn tosi syvällisellä tasolla, enkä voi ajatellakaan muita miehiä kun olen rakastunut, niin jotenkin vaan kaipaisin sitä samaa kumppaniltanikin.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuu molemmin päin. Olisi kiva tietää kumpi yleisempää. Veikkaan että miehellä yleisempi ottaa ns ilman tunteita vaimo.
No ei pal tartte miettiä kummalla yleisempää, kun ukot palstalla paasaa kuinka kehitysmaista HAETAAN vaimo.
Hankin koiran. Ikävä ja suru oli valtava, kun sen oli aika lähteä. Siitäkin tiesi, että rakastin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain naiset valitsevat kumppaninsa rakkauden perusteella. Luultavasti kaikenmaailman prinsessaleikkien vuoksi.
Miten prinsessaleikit liittyy rakkauteen?
Kunha siin naises o reikä.
Jos löytyy rahaa ja omaisuutta, viäl parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuu molemmin päin. Olisi kiva tietää kumpi yleisempää. Veikkaan että miehellä yleisempi ottaa ns ilman tunteita vaimo.
No ei pal tartte miettiä kummalla yleisempää, kun ukot palstalla paasaa kuinka kehitysmaista HAETAAN vaimo.
Niin, ukot palstalla... Oma puoliso kiertää kaukaa tällaiset palstat.
Alue: Aihe vapaa
Ei kyllä tulisi mieleenkään mennä naimisiin sellaisen kanssa, jota ei rakasta....
-mies