Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö salaa perheeltä esim. autokaistalta
22.02.2026 |
ruokaa?
Minulla oma henmotteluhetki hakea joku hamppari ja syödä se yksin autossa. Mahtavinta juuri esim. töistä tullessa tai kauppareissulla.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
" Kun siis ajattelen, monet ravintolaruuat menee myös tuohon "herkku"-kategoriaan, koska niissä on usein energiaa, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa yli tarpeen ja ei välttämättä niin paljon kasviksia, kuituja jne. Riippuu toki mitä valitsee ja välillä voi syödä mitä vaan, mutta näistäkin voi ajatella hyvin eri tavalla."
Tottakai.
Ne voivat olla hyvinkin epäterveellisiä. Tai sitten aika Ok tasoisia ravintoarvoiltaan. Esim BicMac Porkkanoilla ja vissyllä ei oo mikään hirvee katastrofi kaloreiltaan eikä edes ravintoarvoiltaan. Mutta siinä toki menee se Herkkuosuus vähän hukkaan.
Ja kuten sanoit. Jos silloin tällöin syö kotona tehdyn kanafileen ja riisin sijaan pizzan päivän lämpimän ateriana, se pizza tekee ihan hyvin tehtävänsä. Puhumattakaan jos syö sen pottumuusin ja uunimakkaran sijasta. Kotiruokaakin on moneen lähtöön
Kyllä juuri näin. Oli vain huvittava, miten kaverillani selvästi oli sellainen minusta outo näkemys, että rasvainen pizzan tapainen piiras on "oikeaa ruokaa, jota hänen kroppa tarvitsee", ehkä koska se on lämmintä ja syödään pöydän ääressä. Ja sellainen olisi kannattanut koko porukan syödä, vaikka ei ollut nälkäkään vielä ja aika oli tiukilla. Syön itsekin perushamppareita reissun päällä, ei siinä mitään, mutta en jaa tuon yhden kirjoittajan tiukkaa rajausta herkkuihin ja oikeaan ruokaan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea lähteä salaa autokaistalle kun lähimmälle on matkaa lähes sata kilsaa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi sellaisessa suhteessa, jossa täytyy salailla kumppanilta syömisiä.
No en mä sitä salaisisi, mutten kyllä miehelle raportoi, mitä olen päivän aikana syönyt. Joskus käyn työkaverin kanssa ruokatunnilla vaikka pizzalla. Ja mun työkaverit on kaikki miehiä.
En minä myöskään tiedä, mitä mun mies syö, tai kenen kanssa.
En varsinaisesti käy salaa syömässä. Jos puoliso kysyy niin vastaan rehellisesti. Työni on todella liikkuvaa ja syön ruokatunnilla vähän missä sattuu. Aika usein syön jossain lounas paikassa, mutta todella usein perjantaisin käyn ruokatunnilla jossain pizzeriassa, mäkkärissä etc..
En ikinä. Joskus jos olen yksin vapaapäivänä kaupungilla, saatan vaikka äkkiä käydä jossain pikaruokaa syömässä. Mutta tosi, tosi harvoin. Ehkä jouluostoksien yhteydessä saatan olla yksin liikenteessä. Muuten kyllä pikaruoka syödään yhdessä eli käytännössä reissun päällä tai jos jollakin lapsista on synttärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein aina kauppa käynnillä ostan itselle suklaapatukan, että saan verensokerin ylös. Olen lapsillekin luvannut, että saavat itselle ostaa sellaisen tai jäden jos hoitavat ostokset puolestani. Eivät ole innostuneet.
Harvoin käyn hampparilla yksin kun tulee kova hampparin himo. Silloin en ota koskaan ateriaa ja jää huono omatunto. Rahat ei riitä ostaa kaikille. Teen tätä erityisesti jos lapset ovat isällään ja on ikävää.
"Kyllä juuri näin. Oli vain huvittava, miten kaverillani selvästi oli sellainen minusta outo näkemys, että rasvainen pizzan tapainen piiras on "oikeaa ruokaa, jota hänen kroppa tarvitsee", ehkä koska se on lämmintä ja syödään pöydän ääressä. Ja sellainen olisi kannattanut koko porukan syödä, vaikka ei ollut nälkäkään vielä ja aika oli tiukilla. Syön itsekin perushamppareita reissun päällä, ei siinä mitään, mutta en jaa tuon yhden kirjoittajan tiukkaa rajausta herkkuihin ja oikeaan ruokaan samalla tavalla."
Itsellä tuo liittyy vahvasti siihen, että onko minulla nälkä. Jos minulla on nälkä, valitsen välipalaksi jotain suolaista. Tai vaikka kokonaisen pizzan. Ja tosiaan, silloin se suolainen saattaa sitten korvata samalla myös sen mun iltaruokani. Reissun päällä ollessa.
Jos ei, vaan tarkoitus on lähinnä maun ja seuran vuoksi syödä leivos ja kahvi, otan sen. Ja pelkän pullan ja kahvin jälkeen koen tarvitsevani myös iltaruuan. Vaikka energiasaanti noissa kahdessa olisikin lähellä toisiaan.
Mutta nää on tottumiskysymyksiä. Ja miten kunkin kroppa reagoi verensokerin vaihteluihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta ymmärrän kyllä tosi hyvin tuon viehätyksen!
Taidanpa ottaa tuon omien yksityisten paheitteni repertuaariin. Kiitos!
Nään jo otsikot... Enää ei juoda, vaan woltitettaan ja autokaistaillaan perhe ulosottoon. :D
No ei.
Toi on mukavaa. Varsinkin perheellisenä silloin tällöin. Ja välillä tein tota yksinasuessakin. Jos vaikka olin lomalla. Menin paikalliseen lounaspöytään syömään oikeen pitkän kaavan mukaan. Mutta ei se toki mikään salaisuus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi sellaisessa suhteessa, jossa täytyy salailla kumppanilta syömisiä.
En minäkään. Enkä myöskään sellaisessa, jossa jokainen suupala pitää raportoida kumppanille.
Olis lounastauko. Mennäänkö hampparille?
Salaa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kummallisia parisuhteita teillä kun syömisetkin täytyy salata kumppanilta. Miksi ihmeessä näin? Ei oikein kuulosta terveeltä suhteelta tuommoinen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kummallisia parisuhteita teillä kun syömisetkin täytyy salata kumppanilta. Miksi ihmeessä näin? Ei oikein kuulosta terveeltä suhteelta tuommoinen.
No monella se syöminen salataan perheeltä. Eli lähinnä niiltä lapsilta. Ei oo hyvää esimerkkiä puputtaa Heseä / mäkkiä. Ja paremman ravintolan kyseessä ollessa tulee laskusta hirmuinen.
Moni sitten tekee ton salaa muksuilta. Ja saa siinä samalla hyvää fiilistä omalla ajalla herkuttelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joskus käyn lapselta salaa, siis en kerro hänelle että kävin. Just vaikka työmatkalla tai jos olen kaupoilla tms ilman häntä. Mieheltä ei tarvi salailla mitään :D
Jään joskus salaa kotia viettämään vapaata. Herään normaalisti. Juon aamukahvit ja lähden kaupungille. Odotan 1-2tuntia että mies on lähtenyt ja vienyt lapsen päiväkotiin. Sitten ajan takaisin kotiin ja vietän rauhallisen kotipäivän yksin. Kun kello on tarpeeksi haen lapsen päiväkodista ja jatkamme ns normiarkea
Vierailija kirjoitti:
Jään joskus salaa kotia viettämään vapaata. Herään normaalisti. Juon aamukahvit ja lähden kaupungille. Odotan 1-2tuntia että mies on lähtenyt ja vienyt lapsen päiväkotiin. Sitten ajan takaisin kotiin ja vietän rauhallisen kotipäivän yksin. Kun kello on tarpeeksi haen lapsen päiväkodista ja jatkamme ns normiarkea
Ihan mielenkiinnosta. Onko tossa vapaapäivän salaamisessa joku syvempi pointti? Että mies/ perhe ei lykkää mitään nakkilistaa kun tietää sun olevan vapaalla?
Vai onko tää vaan sellainen pikantti salaisuus? :D Hauska tapa sinänsä. Ei siinä. Oma puoliso kyllä kertoon jos on viikolla vapaalla. Enkä häiritse häntä silloin asioillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jään joskus salaa kotia viettämään vapaata. Herään normaalisti. Juon aamukahvit ja lähden kaupungille. Odotan 1-2tuntia että mies on lähtenyt ja vienyt lapsen päiväkotiin. Sitten ajan takaisin kotiin ja vietän rauhallisen kotipäivän yksin. Kun kello on tarpeeksi haen lapsen päiväkodista ja jatkamme ns normiarkea
Ihan mielenkiinnosta. Onko tossa vapaapäivän salaamisessa joku syvempi pointti? Että mies/ perhe ei lykkää mitään nakkilistaa kun tietää sun olevan vapaalla?
Vai onko tää vaan sellainen pikantti salaisuus? :D Hauska tapa sinänsä. Ei siinä. Oma puoliso kyllä kertoon jos on viikolla vapaalla. Enkä häiritse häntä silloin asioillani.
Ei varsinaisesti ole mitään syytä salata, mutta en jaksa vain mainita. Saan näin olla ihan rauhassa. Teen tämän ehkä 2-3kertaa vuodessa jos sattuu joku ns yllätys vapaa keskelle viikkoa
Ei ole tullut mieleenkään. Erikoiselta tuntuis mennä kotiin laittamaan perheelle ruokaa ja keksiä joku selitys, miksi ei itse syö. Tai ylipäätään miksi korvaisin hyvän ruoan pikamätöllä?
Vierailija kirjoitti:
Jään joskus salaa kotia viettämään vapaata. Herään normaalisti. Juon aamukahvit ja lähden kaupungille. Odotan 1-2tuntia että mies on lähtenyt ja vienyt lapsen päiväkotiin. Sitten ajan takaisin kotiin ja vietän rauhallisen kotipäivän yksin. Kun kello on tarpeeksi haen lapsen päiväkodista ja jatkamme ns normiarkea
Minä lakkasin merkkaamasta vapaapäivät perheen kalenteriin, kun lapset oppivat lukemaan. Se oli ihan saletti, että aamulla oli jollakin pää kipeä tai vatsa kipeä, tai joku kiukkuhepuli. Vähän isompina alkoivat kysellä mun vapaiden perään. Kerroin kyllä milloin vapaa on, mutta kerroin myös tylsistä päivän suunnitelmistani, eli aion siivota koko päivän ym. Yleensä siinä kohtaa mielenkiinto hävisi ja kouluun oli ihan kiva mennä. :D
Ei kyllä ikinä tulisi mieleenkään, viimeksi käynyt hanpurilaispaikassa kotimaassa joskus viime vuosikymmenellä ennen koronaa. Ei tee ikinä mieli tuollaista roskaa.