Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodissa valitetaan äidille, mutta ei isälle - onko muilla tällaista?
Ihan ydinperhe ollaan ja mietin, onko muilla tällaista?
Jos äiti tulee hakemaan lasta päiväkodista, valitetaan milloin mistäkin. Kommentoidaan, miten pitäisi olla erilaiset talvihanskat, miten lapsi on ollut levoton tai miten papupaistos ei ole lapselle maistunut. Pahimmillaan saatetaan pitkästi selostaa, miten se Isla-Oliver pyöritteli papupaistosta lautasellaan, maistoi 2 lusikallista ja kieltäytyi syömästä enempää. Tai miten ikävää oli, kun Isla-Oliver ei halunnut maalata vesiväreillä, vaan mieluummin rakenteli magneettipalikoilla. Kun isä tulee hakemaan, niin todetaan vain lyhyesti, että päivä meni hyvin/peruspäivä, ei mitään erityistä. Jos taas olisi jotain isompaa asiaa, niin sitä ei vaan sanota lapsen isälle, vaan odotetaan, että äiti tulee päiväkodille ja asia kerrotaan hänelle. Argh, menee hermo tähän, kun äitinä minua vastuutetaan kaikesta.
Kommentit (314)
Tottakai. Äiti on todella nolo jos ei pysty lapsiaan hoitamaan edes päiväkotiin mietin miten surkeeta se olo kotona onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvä että joku edes pistää vauhtia saamattomiin "äiteihin".
Kilpailun takiako niitä lapsia tehdään kun ei viittitä hoitaa.
Ei tarvitse olla edes asiantuntija älytäkseen mistä tässä on kyse. Naiset naputtavat naisille koska ovat naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei työskentele päikkytätejä. Kertoo paljon arvostamisesta tuollainen nimittely.
Just niin, se on päikkytäti oletettuja nykyisin.
Mitä ihmeen oletettuja, ihmettelee päiväkodin aikuinen.
No silleen, että mitä vain paikkysetatateja varmaan. Kun eihän sitä aina tiedä ja sukupuolia kun on niin monta.
Me olemme ihan aikuisia päiväkodissa, meitä pitää kutsua nimellä, ei täditellä!
No, jos ette sitten vastaavasti kutsuisi vanhempia x:n äidiksi tai isäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei työskentele päikkytätejä. Kertoo paljon arvostamisesta tuollainen nimittely.
Just niin, se on päikkytäti oletettuja nykyisin.
Mitä ihmeen oletettuja, ihmettelee päiväkodin aikuinen.
No silleen, että mitä vain paikkysetatateja varmaan. Kun eihän sitä aina tiedä ja sukupuolia kun on niin monta.
Me olemme ihan aikuisia päiväkodissa, meitä pitää kutsua nimellä, ei täditellä!
No, jos ette sitten vastaavasti kutsuisi vanhempia x:n äidiksi tai isäksi?
Etkö sitten olekaan lapsen äiti tai isä?
Tätä on jo hieman sivuttu, mutta kerron silti oman kokemukseni varhaiskasvatuksen työntekijänä.
Asiakkaissamme on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat aktiivisia ja kiinnostuneita lapsensa päivästä ja asioista. On myös perheitä, joissa vain toinen vanhempi (usein äiti) osoittaa kiinnostuksensa ja on vastavuoroinen. Aika monessa kahden vanhemman perheessä (jossa äiti+isä) juuri äiti on se, joka hoitaa ison osan lasten asioista. Osalla jopa lapsen tuonnit ja hakemiset päivittäin. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi äiti on se, joka joutuu keskustelemaan myös ne ikävät asiat.
Meillä lapsen asiat kerrotaan sille vanhemmalle, joka hakee lapsen. Seuraavana päivänä asiaan palataan tarvittaessa myös toisen vanhemman kanssa, esim. "Oliko teillä kotona puhetta asiasta?" tai "Eilen kerroin toiselle, että.." Useimmiten saadaan aikaan hyviä keskusteluja. Välillä on myös niin, että iltapäivällä isälle kerrottu asia unohtuu kotimatkalla eikä äiti olekaan tietoinen siitä seuraavana aamuna ;) Tämäntyylistä "unohtelua" esiintyy aika monessa perheessä, mikä osaltaan vaikuttanee siihen, että mieluummin äidin kanssa keskustellaan.
Toivottavasti keskusteluyhteys kodin ja varhaiskasvatuksen välillä olisi teillä kunnossa. On ikävä huomata, että monilla on huonoja kokemuksia aiheesta. Jos ongelmia on, oma kokemus kannattaa kertoa avoimesti ryhmän aikuisille. Jospa se vähän herättelisi ajattelemaan, mitä asioita ja miten niistä kannattaa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perusjuttu. Voit yrittää muuttaa asiaa, mutta se on taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Aloittaja on oikeassa. Syy tähän on se, ettei se isä osaa yleensä suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkäävät syyllistää toisiaan, kun tietävät toistensa kilahtavan niistä.
Se on väärin, jos isälle ei kerrota oikeasti oleellisia asioita.
Moninkertaisena isänä olen ulkoistanut sen päiväkotiajan päiväkodin vastuulle, kouluajan koulun vastuulle, joten ne mitä lapset tekevät heidän vastuuajallaan, ei minulle oikeastaan kuulu. Siksi en myöskään kitissyt hoitajille tai opettajille siitä, miten he työnsä tekevät, vaan tarvittaessa tuin vaikka luokkakokouksessa opettajaa hänen kasvatustyössään. (Kerran oli tilanne, jossa vanhemmat kutsuttiin ylimääräiseen kokoukseen, kun luokassa oli yhden oppilaan kanssa ongelmia. ) Minua taas ei tarvitse tulla kädestä pitäen neuvomaan ja pätemään, kun vastuu lapsista on minulla. Näin se on kaikille helpompaa. (Olen huomannut, ettei tämä asia kylläkään ole varsinkaan itse alalla oleville vaikka "yllättäin" varhaiskasvatusvanhemmille (naisille) yhtää
Tämä oli jotenkin hauska. Jos lasta ei kasvateta kotona niin ei sitä saada päiväkodissakaan kuriin. Ihminen on kokonaisvaltainen eläin, ei mikään robotti, josta painetaan napista koti- ja päiväkotimoodi. Kyllä nämä molemmat paikat vaikuttavat lapsen käytökseen ja siirtyvät toiseen. Jos lapsi lyö päiväkodissa toisia, hän tekee sitä taatusti myös kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on jo hieman sivuttu, mutta kerron silti oman kokemukseni varhaiskasvatuksen työntekijänä.
Asiakkaissamme on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat aktiivisia ja kiinnostuneita lapsensa päivästä ja asioista. On myös perheitä, joissa vain toinen vanhempi (usein äiti) osoittaa kiinnostuksensa ja on vastavuoroinen. Aika monessa kahden vanhemman perheessä (jossa äiti+isä) juuri äiti on se, joka hoitaa ison osan lasten asioista. Osalla jopa lapsen tuonnit ja hakemiset päivittäin. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi äiti on se, joka joutuu keskustelemaan myös ne ikävät asiat.
Meillä lapsen asiat kerrotaan sille vanhemmalle, joka hakee lapsen. Seuraavana päivänä asiaan palataan tarvittaessa myös toisen vanhemman kanssa, esim. "Oliko teillä kotona puhetta asiasta?" tai "Eilen kerroin toiselle, että.." Useimmiten saadaan aikaan hyviä keskusteluja. Välillä on myös niin, että iltapäivällä isälle kerrottu asia u
Oma kokemus on, että keskustelu ei auta. Se saattaa parantaa tilannetta parin päivän ajaksi, mutta sitten tilanne palaa taas takaisin entiselleen. Aitoa muutosta ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei työskentele päikkytätejä. Kertoo paljon arvostamisesta tuollainen nimittely.
Just niin, se on päikkytäti oletettuja nykyisin.
Mitä ihmeen oletettuja, ihmettelee päiväkodin aikuinen.
No silleen, että mitä vain paikkysetatateja varmaan. Kun eihän sitä aina tiedä ja sukupuolia kun on niin monta.
Me olemme ihan aikuisia päiväkodissa, meitä pitää kutsua nimellä, ei täditellä!
No, jos ette sitten vastaavasti kutsuisi vanhempia x:n äidiksi tai isäksi?
Etkö
Minulla on oma nimi, samoin kuin hoitotädeillä.
Meillä on tehostettua tukea tarvitseva lapsi syystä x. Tukipäätös tuli syksyllä. Talvella ihmettelin, miten mukavasti lapsella on päiväkodissa mennyt, kun negatiivista palautetta ei enää tule samalla tavalla kuin ennen. Sitten selvisi totuus. Mies oli hoitanut lapsen viennit ja haut, joten työntekijät eivät kertoneet palautteita isälle ollenkaan. Kun tulin pitkän tauon jälkeen hakemaan lasta, niin minulle vieritettiin kaikki asiat kerralla. Ihan järkyttävän pienistä asioista puhistiin tuossa tilanteessa, tyyliin "Matti oli tosi kiukkuinen silloin 17.11, kun oli syntymäpäivänsä jälkeinen hoitopäivä." Työntekijät puhisivat väsymystään, kun eivät olleet pitkään aikaan voineet avautua lapseni tilanteesta. Yksi jopa sanoi, että moneen kertaan oli käynyt mielessä, että minulle pitäisi soittaa. Herranjestas, lapsen isä vei ja haki lapsen päivittäin ja silti näitä asioita ei saatu sanotuksi! Ja vielä sekin, että muisteltiin kuukausien takaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut äitinä raskaaksi tämän palauteasian.
Työskentelen haastavassa työssä, jossa ollaan paljon tekemisissä kuoleman kanssa. Ei tunnu mukavalta, kun työpäivän jälkeen olet väsynyt ja kiireessä menet päiväkodille. Lapsen haku ei ole iloinen hetki, vaan aina on joku työntekijöistä valittamassa jostakin todella pienestä asiasta. Tekisi mieli karjua, että toisilla on oikeasti isoja murheita, sairautta ja kuolemaa ja sinä siinä huokaillen valitat, kun meidän lapselle ei ole maistunut joku kasviskiusaus. Murheita voisi laittaa mittasuhteisiin ja lakata ripittämästä jostain naurettavan pienestä asiasta.
Pitkään ihmettelin, miten meillä aina osuu nämä päiväkodin palauteryöpyt juuri niihin päiviin, kun minä käyn hakemassa lapsen. Ettei voi olla tällainen tuuri, että aina minun hakuvuorollani valitetaan ties mistä. Sitten tajusin, että miehelle ei samalla tavalla valiteta koskaan. Kyse ei ole tuurista, vaan päiväkodin toimintatavasta.
Sama. Isä vie lapsen hoitoon, lapsella vuotaa nenä. Ei sanota mitään. Kun minä haen, voivotellaan, kuinka lapsella vuotaa nenä. Selvästi vihjailua, että pitäisikö se pitää kotona. Tämä senkin jälkeen, että päiväkodin johtajalta on tullut linjaus, että vuotavan nenän vuoksi EI tarvitse pitää lasta kotona, jos ei ole kuumetta tai yleisvointi muuten selvästi kehno.
Saako joku muka viikon palkallista vapaata=sairaslomaa töistä siksi, että lapsella vuotaa nenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusmenoa. Isä katsotaan apuriksi.
Tuo on kyllä todella noloa niille "ammattilaisille" joiden pitäisi olla tasapuolisia ja tarpeettomia roolimalleja tyrkyttämättömiä.
Just näin. Hirveä paine että päiväkodissa pojatkin leikkii nukeilla ja tytöt autoilla, ettei vain vahvisteta vanhanaikaisia rooleja. Ja sitten henkilökunnan toiminta oikeissa käytännöntilanteissa on tätä.
Olen tosi helpottunut,että nuorempi menee syksyllä eskariin ja päiväkotiaika jää historiaan. Hoitajat on selvästi väsyneitä ja vittuuntuneita, viimes kun hain lapsen niin hoitaja siinä tokas että eiköhän lapsi osaa itse kertoa mitä on syönyt- kun on noin iso. Siinä oli opiskelija kertomassa minulle miten päivä mennyt. No kyllä mä haluan että sieltä päiväkodista tulee se tieto päivän kuulumisista eikä lapsen suusta, jos edes kertoisi 😀 joskus kun isä käynyt päiväkodilla, niin ei ole edes tervehditty ja mieskin ihmetteli mikä se tommonen meininki on.
Ohis, mutta tohon täti-asiaan. Meidän lapsen päikyssä puhuttiin päiväkodin aikuisista. Siellä myös oltiin muutenkin tiedostavia, ja isää pidettiin tasaveroisena vanhempana. Oli myös miehiä hoitajina. Tämä Espoossa.
Tämä keskustelu on osoittanut kuinka vaikeaa on olla mieliksi kaikille vanhemmille, joskus on kerrottu liikaa, joskus liian vähän, joskus väärälle henkilölle, jollakin on ollut raskas päivä ja ei haluaisi kuulla mitään. Yritä nyt tässä sitten ilmapuntarina miettiä vanhempien tunnelmia työntekijänä. Ehkä voisi myös rehellisesti sanoa että minulla on ollut raskas päivä töissä, jotta tänään en jaksa keskustella pidempään. Vanhempien on myös hyvä tietää jos lapsella on ollut joku riita toisen lapsen koska se saattaa tulla nukkumaan mennessä lapselle mieleen ja sitten syytetään miksei päiväkodissa kerrottu mitään. Tunnen että työ on jatkuvaa nuorallatanssia ja kuitenkin yritämme aina tukea lasta ja perhettä. En ihmettele että nuoret ihmiset eivät halua enää tähän raskaaseen alipalkattuun työhön. Joskus olisi hyvä tuntea kiitollisuutta siitä että meillä on näin edullinen varhaiskasvatus systeemi ja ei tarvitse ottaa mitään au-paireja kotiinsa tai maksaa järkyttäviä summia kuten Usa:ssa. On olemassa toki paljon työtämme arvostavia perheitä, joiden kanssa yhteistyö on sujuvaa ja ihanaa. Heille Kiitos siitä.
Ps. Jokaisellahan on mahdollisuus vaihtaa alaa ja tulla töihin päiväkotiin. Olen ohjannut lukuisia alanvaihtajia ja he ovat kertoneet kuinka eri lailla näkevät nyt työn kuin aikaisemmin vanhempina.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai, pelkäävät nääs isoja karjuja