Miten saada muistisairas ymmärtämään, että hän on muistisairas ja apua on nyt vaan otettava vastaan

Muistisairaalle määrätään edunvalvoja, jolla on henkilöön kohdistuva edunvalvonta. Hän vastaa siitä, että ainakin joku pesee pyykit - oikeasti muistisairas ei itse siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalle määrätään edunvalvoja, jolla on henkilöön kohdistuva edunvalvonta. Hän vastaa siitä, että ainakin joku pesee pyykit - oikeasti muistisairas ei itse siihen kykene.

Ei vastaa - kokemusta on. Sen lisäksi myös edunvalvonnassa olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisikohan poliisi auttaa? Jos pyytäisit heitä keksimään jonkun laillisen keinon?

 

Ei poliisi auta, jos henkilö ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Kaikenlaisen sonnan keskellä saa asua ja olla syömättä päiviä, jos viranomaisen kohdatessaan sanoo, että minä haluan näin tehdä ettekä saa puuttua. Poliisi saattaa joko kuskata päivystykseen jos on niin huonossa kunnossa, tai tekee huoli-ilmoituksen. Sitten sosiaaliviranomainen käy, mutta jos viranomaista ei päästä sisään vaan sanoo, ettei mulla hätää, niin se oli siinä sitten. Odotellaan vain uutta päivystyskeikkaa tai poliisisoittoa. 

Suomessa viranomainen puuttuu vasta, kun sairaudentunnoton on niin heikossa hapessa, että on lähes asunto lähtenyt alta ja nälkäkuoleman partaalla. 

T. se, jonka anoppi on tehnyt juuri noin

Silloinkaan ei puutu varsinaisesti viranomainen vaan joku sivullinen soittaa häkeen, joka lähettää ambulanssin noutamaan. Ja kyllä se vie hoitoon silloin, kun asukas on niin huonossa kunnossa, että ei pääse edes liikkeelle omin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisikohan poliisi auttaa? Jos pyytäisit heitä keksimään jonkun laillisen keinon?

 

Ei poliisi auta, jos henkilö ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Kaikenlaisen sonnan keskellä saa asua ja olla syömättä päiviä, jos viranomaisen kohdatessaan sanoo, että minä haluan näin tehdä ettekä saa puuttua. Poliisi saattaa joko kuskata päivystykseen jos on niin huonossa kunnossa, tai tekee huoli-ilmoituksen. Sitten sosiaaliviranomainen käy, mutta jos viranomaista ei päästä sisään vaan sanoo, ettei mulla hätää, niin se oli siinä sitten. Odotellaan vain uutta päivystyskeikkaa tai poliisisoittoa. 

Suomessa viranomainen puuttuu vasta, kun sairaudentunnoton on niin heikossa hapessa, että on lähes asunto lähtenyt alta ja nälkäkuoleman partaalla. 

T. se, jonka anoppi on tehnyt juuri noin

Ja jos itse menen ns väkisin asuntoon, tai teet toimia vastoin läheisesi tahtoa, rikot itsemäärämisoikeutta. Tämä kannattaa oikeasti pitää mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalle määrätään edunvalvoja, jolla on henkilöön kohdistuva edunvalvonta. Hän vastaa siitä, että ainakin joku pesee pyykit - oikeasti muistisairas ei itse siihen kykene.

Ei vastaa - kokemusta on. Sen lisäksi myös edunvalvonnassa olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus. 

Itsemääräämisoikeus loppuu siihen, kun tulee laajennettu edunvalvonta. Silloin ihminen on jo niin huonossa kunnossa, että ei oikeasti kykene määräämään mistään ja ev voi valita päämiehensä hoitopaikan. Se on sitten toinen juttu, että ei kaikki edunvalvojat huolehdi asioista.

Ja jos itse menen ns väkisin asuntoon, tai teet toimia vastoin läheisesi tahtoa, rikot itsemäärämisoikeutta. Tämä kannattaa oikeasti pitää mielessä.

Ei saatu kunnalta apua vanhukselle, ja jouduttiin (läheiset) puoliväkisin auttamaan. Läheinen sitten harhapäissään soitteli rikosilmoituksia ja ties mitä. Ihan huomautettiin, ettei meillä ole mitään oikeutta mennä hänen luokseen väkisin auttamaan. Se on rikos. Käytännössä - ilman omahoitajuutta - vastuu lakisääteisesti kuuluu yhteiskunnalla, eikä omaisella hirveästä vaatimuksesta huolimatta ole sen enempää laillista oikeutta kuin velvollisuuttakaan auttaa - ainakaan väkisin.

Muistisairas ei muista! Kait ap ymmärrät edes sen? Olen vanhustyön osaamisalan lh ja toinen vanhemmistani sairastaa alzheimerin tautia. Eivät he enää osaa ilman apua. Heidän taidot taantuu. Muistisairauksista löytyy paljon tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalle määrätään edunvalvoja, jolla on henkilöön kohdistuva edunvalvonta. Hän vastaa siitä, että ainakin joku pesee pyykit - oikeasti muistisairas ei itse siihen kykene.

Ei vastaa - kokemusta on. Sen lisäksi myös edunvalvonnassa olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus. 

Joo, mut on sosiaalityö lisäksi. Ei ole oikeutta heitteillepanoon itsemääräämisoikeuteen vedoten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalle määrätään edunvalvoja, jolla on henkilöön kohdistuva edunvalvonta. Hän vastaa siitä, että ainakin joku pesee pyykit - oikeasti muistisairas ei itse siihen kykene.

Ei vastaa - kokemusta on. Sen lisäksi myös edunvalvonnassa olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus. 

Joo, mut on sosiaalityö lisäksi. Ei ole oikeutta heitteillepanoon itsemääräämisoikeuteen vedoten. 

Olet oikeassa, mutta vaikka olisi miten laaja edunvalvonta, niin ei se edunvalvojakaan sen paremmin kuin omainenkaan voi väkisin syöttää vanhukselle lääkkeitä, väkisin raahata suihkuun tms. Kirjoitinkohan tässä vai jossain toisessa saman aiheen ketjussa, että mun äiti oli aikoinaan vajaat 2 viikkoa intervallipaikalla hoivakodissa ja sieltä soitettiin mulle ja sanoivat, että eivät he saa äitiä ottamaan lääkkeitään, syömään eikä mitään muutakaan tekemään ja kysyivät multa, mitä nyt tehdään.  Mä vastasin, että koska äiti on avioliitossa isäni kanssa, niin ei mulla ole mitään juridisia oikeuksia päättää yhtään mistään vaan soittakaa isälle. Niin ne soitti ja isä käski niiden toimittaa äiti taas kerran nestehukan takia päivystykseen. Päivystyksestäkin soittivat mulle, että mitä tälle tehdään. Vastasin samoin eli soittakaa isälle. Isä halusi äidin kotiin, joten mä sitten kävin hakemassa äidin päivystyksestä kotiin. Ja sama rumba jatkui. Mun äiti oli 3 kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä nesteytettävänä ja vikalla kerralla joku lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Isälle oli aika kova paikka, ettei äitiä enää pidetäkään väkisin hengissä. Saatiin hyvinvointialueelta kotisairaalan palvelut ja äiti eli vielä 3 viikkoa. 

Pointtini nyt tässä on, että vaikka omainen näkisi muistisairaan tilanteen olevan todella huolestuttava, niin aika vähän omaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Tai vaikka muistisairaalla olisi edunvalvojakin, niin ei sekään voi valvottavaansa sitoa sänkyyn kiinni, syöttää väkisin lääkkeitä jne. Mä sain aikoinaan puhutta äidin ympäri - ihan siis oveluudella ja huijaamalla - moniin juttuihin, mutta hoivakodeissa on nykyisin niin paljon puolikielisiä hoitajia, ettei niiden kielitaito edes riitä sellaiseen. Jos sitä hoivakotipaikkaa nyt edes saa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei saa kieltäytyä?

Antaisitko itse  muistisairaan läheisessi esim. popsia niitä lääkkeitään kuin karkkia? Jos ei niihin heti kuolisikaan, niin on kyllä melkoisessa pöllyssä ja entistä kykenemättömämpi huolehtimaan itsestään millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos itse menen ns väkisin asuntoon, tai teet toimia vastoin läheisesi tahtoa, rikot itsemäärämisoikeutta. Tämä kannattaa oikeasti pitää mielessä.

Ei saatu kunnalta apua vanhukselle, ja jouduttiin (läheiset) puoliväkisin auttamaan. Läheinen sitten harhapäissään soitteli rikosilmoituksia ja ties mitä. Ihan huomautettiin, ettei meillä ole mitään oikeutta mennä hänen luokseen väkisin auttamaan. Se on rikos. Käytännössä - ilman omahoitajuutta - vastuu lakisääteisesti kuuluu yhteiskunnalla, eikä omaisella hirveästä vaatimuksesta huolimatta ole sen enempää laillista oikeutta kuin velvollisuuttakaan auttaa - ainakaan väkisin.

Omaisena haluaisin selken ohjeituksen siitä, milloin rikon itsemääräämisoikeutta ja milloin syyllistyn heittelepanoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos itse menen ns väkisin asuntoon, tai teet toimia vastoin läheisesi tahtoa, rikot itsemäärämisoikeutta. Tämä kannattaa oikeasti pitää mielessä.

Ei saatu kunnalta apua vanhukselle, ja jouduttiin (läheiset) puoliväkisin auttamaan. Läheinen sitten harhapäissään soitteli rikosilmoituksia ja ties mitä. Ihan huomautettiin, ettei meillä ole mitään oikeutta mennä hänen luokseen väkisin auttamaan. Se on rikos. Käytännössä - ilman omahoitajuutta - vastuu lakisääteisesti kuuluu yhteiskunnalla, eikä omaisella hirveästä vaatimuksesta huolimatta ole sen enempää laillista oikeutta kuin velvollisuuttakaan auttaa - ainakaan väkisin.

 

Omaisena haluaisin selken ohjeituksen siitä, milloin rikon itsemääräämisoikeutta ja milloin syyllistyn heittelepanoon.

Et syyllisty heitteillepanoon milloinkaan, jos ilmoitat huoli-ilmoituksella ettet voi omaisen vastustuksesta hoitaa hänen asioitaan. Sinä kun et ole millään tapaa lain edessä hänestä vastuussa. Vain omista alaikäisistä lapsistaan on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sellainen hälyttäjä, joka ilmoittaa milloin pitää otta lääke. Voi niitä vissiin vuokratakin. Niitä käyttävät ainakin ne, joille on erittäin tärkeää ottaa lääke juuri tiettynä ajankohtana. Se vissiin annosteleekin sen lääkkeen valmiiksi otettavasti. Tai jotain tuommoista.

 

 Tyyppi vaan soittaa lapselle että täällä piippaa...huomenna sama juttu!

Ja te hullut vastaatte puheluun. Elämä talutusnuorassa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vaikka saisitkin muistisairaan ymmärtämään tuon, niin hän ei muista koko asiaa enää hetken päästä. Mutta noin yleisesti ottaen muistisairas kyllä "muistaa", että ei ole muistisairas (koska lääkärihän viimeksi - ehkä 10 vuotta sitten -  sanoi, että hän on täysin terve), että hän on juuri vähän aikaa sitten siivonnut huushollin lattiasta kattoon ja vastahan hän aamulla kävi suihkussa. 

Muistisairaatkin ovat yksilöitä ja mikä kikkakuutonen toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Erilaisia vinkkejä voi kyllä kysellä ammattilaisilta ja kohtalotovereilta ja sitten kokeilla, toimisiko sama kikka omalle  omaiselle. Aika moni muistisairas suuttuu, jos yrität pitää hänet realiteeteissa. Väittää, että valehtelet. Jossain vaiheessa onkin järkevää miettiä, kannattaako jatkuvasti riidellä vanhuksen kanssa erilaisista asioista vai käyttäisikö oveluutta. Muistisairashan ei teidän riitaanne enää hetken päästä mui

Miksei muuten muistisairaita hoideta pakkohoidolla? Monien käytös vastaa skitsofreniaa eikä sellaisen kanssa edellytetä omaisen pärjäävän kun psykoosi päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei saa kieltäytyä?

No esimerkiksi oman turvallisuutensa ja mahdollisesti vaikka talon ja naapurien turvallisuuden vuoksi. Tarkoitan, jos on vaikka vaara tulipaloon tai asunnon rakenteiden  vahinkoon.

Eri

Kauheaa ajatella, että ihmisen ainoa omaisuus eli vaatimaton asunto, voi mennä pilalle heitteillä olevan muistisairaan asukkaan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sellainen hälyttäjä, joka ilmoittaa milloin pitää otta lääke. Voi niitä vissiin vuokratakin. Niitä käyttävät ainakin ne, joille on erittäin tärkeää ottaa lääke juuri tiettynä ajankohtana. Se vissiin annosteleekin sen lääkkeen valmiiksi otettavasti. Tai jotain tuommoista.

 

 Tyyppi vaan soittaa lapselle että täällä piippaa...huomenna sama juttu!

Sepä se.  Kun ihminen ei enää ymmärrä tavallisia asioita. Edesmennyt iäkäs tuttava kertoi kylään tullessani, että asunnossa kuuluu kumma piippaus. Se oli palovaroitin,jonka paristo oli lopussa. Jos se ääni olisi ollut oikea palohälytys, hän ei olisi  ymmärtänyt lähteä pois asunnosta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 66; "Lihavat ja alkoholistit tietävät mitä tekevät. Muistisairas ei. Vai luuletko että joku HALUAA lähteä yöpuvussa metsään kolmenkymmenasteen pakkasella? Tai jättää elintärkeät sydänlääkkeet ottamatta? Muistisairas vastaa 2vuotiasta jolla on tahtoa muttei ymmärtämystä."

Näinhän se toki on, mutta omissa kodeissaan asuu tälläkin hetkellä paljon juuri tuollaisia 2-vuotiaan tasolla olevia. Hoitopaikkoja kun ei vaan ole. Ja nyt vielä vähennetään ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ja lisätään yhteisöllistä asumista. Yhteisölllinen asuminen on siis käytännössä palvelutalo, jossa on vain arkipäivisin henkilökuntaa. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin niissä käy kotihoito ihan kuten kävisi vanhuksen kotonakin. 

Toisin sanoen yhteiskunta jättää heidät oman onnensa nojaan. Vaille huolenpitoa, hoitoa ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoli-ilmoituksella lähtee etenemään.

Itsemääräämisoikeus on keino säästää hoivakuluissa. Ei sillä ole väliä, ettei ihminen tajua edes missä on. Luulee olevansa lapsuudenkodissaan 70 vuotta sitten ja odottelee äitiään navettatöistä. Kysymykseen, tarvitsetko apua ruokailussa tai hygienianhoidossa, vastaa nauraen ei tarvitsevansa. Päätöksen mukaan selviää hyvin päivittäisistä askareista, ei halua eikä tarvitse apua. 

Itsemääräämisoikeus on kirjattu petustuslakiin.

Kertoka ihmiset onko perustuslaki koskaan tuonut mitään hyvää kenellekään suomalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas ei muista! Kait ap ymmärrät edes sen? Olen vanhustyön osaamisalan lh ja toinen vanhemmistani sairastaa alzheimerin tautia. Eivät he enää osaa ilman apua. Heidän taidot taantuu. Muistisairauksista löytyy paljon tietoa.

 Meillä on tilanne se , että tytär on puolisoni ,siis muistisairaan edunvalvoja. Minä olen puoliso , vakavasti sydäntautinen, en hänen omaishoitaja, enkä jaksa valvoa tai.  muuten häntä hoitaa.Miten tämmä edunvalvoja  saisi puolisin ympärvuorokautiseen hoitopaikkaan. Puoliso ei syö kuin milloin sattuu , ei ota lääkkeitäön , ei suostu pesulle , ei ymmärrä miksi pitäisi . Jne. Mitä tehdä . Kaikki tämä on kirjattu Rai lomakkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei saa kieltäytyä?

 

Antaisitko itse  muistisairaan läheisessi esim. popsia niitä lääkkeitään kuin karkkia? Jos ei niihin heti kuolisikaan, niin on kyllä melkoisessa pöllyssä ja entistä kykenemättömämpi huolehtimaan itsestään millään tavalla.

 N o tietysti saa kieltäytyä, kuolee nopeammin kun  ei syö lääkkeitä tai mitään muutakaan. Se on selvä asia. Kenenkään ei tarvi kärsiä.