Olen tajunnut että kumppanini ei voi antaa mitä tarvitsen
Hän on liian traumatisoitunut ja myös kiinni surussa. Masentunut ja pyörii menetyksissään. Työriippuvainen myös. Ei suostu hoitoon.
Ei ole läsnä suhteessa. Aina on jokin menetyksen päivämäärä menneisyydestä ja joutuu "ottamaan aikaa itselleen" jolloin eristäytyy. Ei ole väliä mitä minä tarvitsisin tai mihin suhde on menossa tässä hetkessä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Sama on myös positiivisissa tilanteissa. Jos on lomaa tai muuten olisi aikaa tehdä jotain mukavaa, sekin kääntyy menneiden muisteluun ja häntä pitäisi lohduttaa.
Tai nyt, kun kuukauden jälkeen terveyteni alkaa olla parempi ja oli tarkoitus mennä yhdessä ulos, hän ei voinutkaan kun piti muistella kuollutta. Eli vähän kuin "onneksi et kuollut mutta en voi elää tässä hetkessä kanssasi".
Menkää ensi viikonloppuna. Mikä tässä nyt oli ongelma?
Nyt pitää siis miettiä haluaako jatkaa mahdollistajana ja lapasena.
Et sä ole vastuussa toisen masennuksesta ja jos olisi kyseessä kunnollinen ihmissuhde niin noita asioita käytäisiin yhdessä läpi. niin kuin kaikkea muutakin