Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut että kumppanini ei voi antaa mitä tarvitsen
21.02.2026 |
Hän on liian traumatisoitunut ja myös kiinni surussa. Masentunut ja pyörii menetyksissään. Työriippuvainen myös. Ei suostu hoitoon.
Ei ole läsnä suhteessa. Aina on jokin menetyksen päivämäärä menneisyydestä ja joutuu "ottamaan aikaa itselleen" jolloin eristäytyy. Ei ole väliä mitä minä tarvitsisin tai mihin suhde on menossa tässä hetkessä.
Kommentit (47)
41/47
|
22.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama on myös positiivisissa tilanteissa. Jos on lomaa tai muuten olisi aikaa tehdä jotain mukavaa, sekin kääntyy menneiden muisteluun ja häntä pitäisi lohduttaa.
Tai nyt, kun kuukauden jälkeen terveyteni alkaa olla parempi ja oli tarkoitus mennä yhdessä ulos, hän ei voinutkaan kun piti muistella kuollutta. Eli vähän kuin "onneksi et kuollut mutta en voi elää tässä hetkessä kanssasi".
Menkää ensi viikonloppuna. Mikä tässä nyt oli ongelma?
Nyt pitää siis miettiä haluaako jatkaa mahdollistajana ja lapasena.
Et sä ole vastuussa toisen masennuksesta ja jos olisi kyseessä kunnollinen ihmissuhde niin noita asioita käytäisiin yhdessä läpi. niin kuin kaikkea muutakin
Vierailija kirjoitti:
No mihin suhde on menossa?
Tuskin tulee muuttumaan, näitä on nähty ihan liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli samaa ongelmaa. Mies oli aiemmin ihan normaali, sitten sekosi päästään ja jaaritteli pelkkiä menneitä varsinkin kun oli juonut. Sitten selvinpäin oli niin masentunut että nukkui 16 tuntia vuorokaudessa ja ei liikkunut kotoa mihinkään. Ei käyty ikinä käydä leffassa tai syömässä tms. Ohjasin hänet lääkärin puheille ja jätin hänet. Itse nautin elämän pienistä iloista ja olen aktiivinen ihminen, joten se että kotona meno on kuin vanhainkodissa ei oikein minulle käy. Pelkäsin että masennun itsekin, kun toinen ei naura ikinä ja on pääasiassa negatiivinen.