Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut että kumppanini ei voi antaa mitä tarvitsen
21.02.2026 |
Hän on liian traumatisoitunut ja myös kiinni surussa. Masentunut ja pyörii menetyksissään. Työriippuvainen myös. Ei suostu hoitoon.
Ei ole läsnä suhteessa. Aina on jokin menetyksen päivämäärä menneisyydestä ja joutuu "ottamaan aikaa itselleen" jolloin eristäytyy. Ei ole väliä mitä minä tarvitsisin tai mihin suhde on menossa tässä hetkessä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan toinen haluaisi tulla nähdyksi myös. Kuulostaa aika mahdottomalta jos toinen on niin masentunut ja itsekeskeinen, että jauhaa vain omista murheistaan koko ajan.
En tule tulemaan nähdyksi. Minulla oli tässä terveysongelmia ja kävin tutkimuksissa. Sanoin kumppanille olleeni sairaampi kuin koskaan ja pelänneeni kuolevani. Hänen kommenttinsa oli, että se oli hänelle raskasta ja hän pelkäsi "ei kai taas, ei kai kolmannen kerran joku hänen läheisensä kuole". Minulle se oli kuitenkin ensimmäinen kerta mutta hänelle rinnastettavissa muihin.
Ja siis minä olin peloissani ja olisin tarvinnut tukea. En voinut pyytää koska toinen triggeröityi omiin menetyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkö nyt on se asia mistä loukkaannuit? Taidat vain hakea huomiota tuolla kuolemanpelolla...
Vierailija kirjoitti:
Tämäkö nyt on se asia mistä loukkaannuit? Taidat vain hakea huomiota tuolla kuolemanpelolla...
Ei, on tämä ollut dynamiikka jo pitkään.
En hae huomiota kun piti salata pelkoni.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkö nyt on se asia mistä loukkaannuit? Taidat vain hakea huomiota tuolla kuolemanpelolla...
Kyllä minäkin loukkaantuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on sanonut että se oli hänelle raskasta, kun pelkäsi että menettää jo kolmannen läheisen, eli AP:n. En näe tässä mitään aihetta loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on sanonut että se oli hänelle raskasta, kun pelkäsi että menettää jo kolmannen läheisen, eli AP:n. En näe tässä mitään aihetta loukkaantua.
Niin, hänellä oli rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi ettei halua menettää sinua. Mitä vielä haluat? Halauksen? Läheisyyttä?
Miksi olette suhteessa jossa ette ole onnellisia? Ei yksin eläminen kauheaa ole, päinvastoin.
Miksi jengi kärvistelee suhteissaan kun vapaus ja itsenäisyys on nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan voikaan antaa mitä tarvitset, nyt.
Mutta se, mitä hän tarvitsee, on tukea ja terapiaa. Jos et aio olla tukena, lähde. Mutta kannusta ensin häntä terapiaan.
Kylmä Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan toinen haluaisi tulla nähdyksi myös. Kuulostaa aika mahdottomalta jos toinen on niin masentunut ja itsekeskeinen, että jauhaa vain omista murheistaan koko ajan.
En tule tulemaan nähdyksi. Minulla oli tässä terveysongelmia ja kävin tutkimuksissa. Sanoin kumppanille olleeni sairaampi kuin koskaan ja pelänneeni kuolevani. Hänen kommenttinsa oli, että se oli hänelle raskasta ja hän pelkäsi "ei kai taas, ei kai kolmannen kerran joku hänen läheisensä kuole". Minulle se oli kuitenkin ensimmäinen kerta mutta hänelle rinnastettavissa muihin.
Joo, tuo on häiritsevää. Kaikessa on kyse hänestä. On ymmärrettävää, että hän pelkäsi, mutta oliko hän yhtään kiinnostunut siitä, miltä sinusta tuntui?
Yritä vielä selittää asia hänelle. Sano suoraan, mitä tarvitset häneltä ja kysy, pystyisikö hän sellaiseen. Kai hänellä on empatiakykyä..?Suhteen pitäisi olla vastavuoroinen. Jos sekään ei auta, niin en tiedä, mitä muuta voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ettei halua menettää sinua. Mitä vielä haluat? Halauksen? Läheisyyttä?
Veikkaisin, että olisi halunnut toisen, sillä hetkellä vahvan ja myötätuntoisen aikuisen siihen tueksi? Kertomaan, että hitto mikä tilanne, toivotaan että kaikki käy parhain päin, mutta tietysti sua pelottaa, tuu tänne. Ja sitten halaus ja antaa toisen purkaa niitä huoliaan kun pelottava ja raskas terveystilanne.
Sen sijaan saa pelokkaan, itsekkään "lapsen" joka vajoaa omiin kauhuihinsa ja kääntää tilanteen itseensä hui minua pelottaa.
Törmäsin itse tähän kun sain vakavan -ei tosin kuolemaan ainakaan heti johtavan - sairauden diagnoosin ja sekä äitini että exäni sekosivat omiin pelkoihinsa ja heitä olisi pitänyt lohduttaa. Se tuntui lähes rangaistukselta myös kun en vain jaksanut lohduttaa enkä saanut apua niin sain sitten kuunnella yhä yltyvää sellaista "APUA mitä jos kuolet!?? En tiedä miten suhtautua tähän, en pärjää tämän asian kanssa, mitä jos olet nyt lopun elämää pyörätuolissa??" silleen öö niin MINÄ olen se potilas tässä :(
Mutta heidän kanssa tuntui että he olivat ikäänkuin asiassa eniten tuen tarpeessa. Kyllä se on tosi loukkaavaa ja rikkoo luottamusta.
Jos suhteen dynamiikka on tosiaan tuolla tasolla, eikä omista tuskista tai peloista pysty puhumaan niin tämä on aika selkeä tilanne.
Ei se tule sua ikinä arvostamaan ihmisenä, eli pois vaan. jos aikuisten tilanteet pistää vastaan ja ei heti pysty lähtemään niin hommaa vaikka se ehdotettu rakastaja tai panet työkaveria tai eksää.
Ainakin siis tarttee hommata itsetuntoa ja kuolettaa tunteet kyseiseen henkilöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama on myös positiivisissa tilanteissa. Jos on lomaa tai muuten olisi aikaa tehdä jotain mukavaa, sekin kääntyy menneiden muisteluun ja häntä pitäisi lohduttaa.
Tai nyt, kun kuukauden jälkeen terveyteni alkaa olla parempi ja oli tarkoitus mennä yhdessä ulos, hän ei voinutkaan kun piti muistella kuollutta. Eli vähän kuin "onneksi et kuollut mutta en voi elää tässä hetkessä kanssasi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan toinen haluaisi tulla nähdyksi myös. Kuulostaa aika mahdottomalta jos toinen on niin masentunut ja itsekeskeinen, että jauhaa vain omista murheistaan koko ajan.
En tule tulemaan nähdyksi. Minulla oli tässä terveysongelmia ja kävin tutkimuksissa. Sanoin kumppanille olleeni sairaampi kuin koskaan ja pelänneeni kuolevani. Hänen kommenttinsa oli, että se oli hänelle raskasta ja hän pelkäsi "ei kai taas, ei kai kolmannen kerran joku hänen läheisensä kuole". Minulle se oli kuitenkin ensimmäinen kerta mutta hänelle rinnastettavissa muihin.
Joo, tuo on häiritsevää. Kaikessa on kyse hänestä. On ymmärrettävää, että hän pelkäsi, mutta oliko hän yhtään kiinnostunut siitä, miltä sinusta tuntui?
Yritä vielä selittää asia hänelle. Sano suoraan, mitä tarvits
Tämä on sain ydin: kaikessa on kyse hänestä.
Loukkaantuu jos sanon jotain negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ettei halua menettää sinua. Mitä vielä haluat? Halauksen? Läheisyyttä?
Veikkaisin, että olisi halunnut toisen, sillä hetkellä vahvan ja myötätuntoisen aikuisen siihen tueksi? Kertomaan, että hitto mikä tilanne, toivotaan että kaikki käy parhain päin, mutta tietysti sua pelottaa, tuu tänne. Ja sitten halaus ja antaa toisen purkaa niitä huoliaan kun pelottava ja raskas terveystilanne.
Sen sijaan saa pelokkaan, itsekkään "lapsen" joka vajoaa omiin kauhuihinsa ja kääntää tilanteen itseensä hui minua pelottaa.
Törmäsin itse tähän kun sain vakavan -ei tosin kuolemaan ainakaan heti johtavan - sairauden diagnoosin ja sekä äitini että exäni sekosivat omiin pelkoihinsa ja heitä olisi pitänyt lohduttaa. Se tuntui lähes rangaistukselta myös kun en vain jaksanut lohduttaa enkä saanut apua niin sain sitten kuunnella yhä y
Osuit asian ytimeen:"Sen sijaan saa pelokkaan, itsekkään "lapsen" joka vajoaa omiin kauhuihinsa ja kääntää tilanteen itseensä hui minua pelottaa." Tuo vajoaminen on hyvin kokonaisvaltaista ja ikäänkuin en voi puhua kuin aikuinen aikuiselle siinä hetkessä. Hän on tavoittamattomissa. Tilalla on reaktiivinen lapsi.
Ovatko omat vanhempasi yhä elossa? Kun he heikkenevät ja kuolevat, joudutko samalla lohduttamaan miestäsi kun se muistuttaa häntä jostain?
En tule tulemaan nähdyksi. Minulla oli tässä terveysongelmia ja kävin tutkimuksissa. Sanoin kumppanille olleeni sairaampi kuin koskaan ja pelänneeni kuolevani. Hänen kommenttinsa oli, että se oli hänelle raskasta ja hän pelkäsi "ei kai taas, ei kai kolmannen kerran joku hänen läheisensä kuole". Minulle se oli kuitenkin ensimmäinen kerta mutta hänelle rinnastettavissa muihin.