Lue keskustelun säännöt.
Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.
Tuli tuossa mieleen, ettei enää tule tarjottua kahveja olkkarin pöydälle.
Ennenhän se oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin harvinaisempien ihmisten kyläillessä.
Muistatko muita?
Kommentit (180)
161/180
|
23.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan syötiin pöydässä....aa, voi ettien että tätä vapautta kun uskalletaan olla ja elää ja jokainen ruokailee missä tykkää...ei mitään kaavoihin kangistumista, vanhanaikaisuutta yhtä aikaa ruokailua...
Kun katsoo näitä amerikkalaisia läskiohjelmia, niin kenelläkään ei ruokapöytää. Tulee sellainen tunne, ettei ruokaa arvosteta, vaan mussutetaan tv:n äärellä. Silloinhan ei edes tiedosta paljonko syö.
Lainasin noin 40 vuotta sitten lastenosastolta kirjan, jossa kerrottiin Irlannista, kai Pohjois-Irlannista ja siinä oli mustavalkoisia valokuvia. Köyhemmän perheen jäsenet istuivat hyvin ahtaassa olohuoneessa nojatuoleissa ja muilla tuoleilla ja kaikilla oli lautanen sylissä. Heidän kerrottiin syövän ranskanleipää ja ranskalaisia perunoita ruoaksi. Ehkä heillä joskus oli muutakin. Kirjassa kerrottiin ehkä toisestakin perheestä, jolla oli paremmat olosuhteet, mutta sen olen unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylään ei menty "tyhjin kösin".
Nyt mennään tyhmin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Ruokapöytä on ollut ruokailua varten ja kahvittelupöytä on ollut erikseen. Sellainen kooltaan pienempi, usein pyöreä pöytä, jossa on myös tuolit. Se on seurustelua ja kahvinjuontia varten. Pöytä on ollut olohuoneessa.
Varsinaisesti se ei ole ollut olohuoneen pöytä, sillä nykyisin olohuoneen pöydästä tulee mieleen matala sohvapöytä, missä on hankala tarjoilla ja juoda kahvia. Siihen aikaan kun oli (ja voisi hyvin olla vieläkin) kahvittelupöytiä, ei ollut televisiota.
Asuin monta vuotta maassa, jossa useimmilla ihmisillä oli olohuoneessa isokokoinen matala sohvapöytä. Vieraita kestittiin tämän pöydän ääressä ja siinä seurusteltiin. Suomeen palattuani tuntui oudolta, kun kahvia tarjottiinkin tuttavien ruokapöydässä. Meni aikaa ennenkuin totuin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun kirkon penkissä osattiin olla hiljaa kesken toisten ristiäisten, häiden tai hautajaisten. Kunnioitettiin sitä, että tämä on toisten juhla. Nykyisin on ihan normaalia, että penkissä keskitytään kesken toimituksen juttelemaan ihan muita juttuja, kun ei kiinnosta kunnioittaa toisten tärkeää juhlaa. Suurin osa osaa käyttäytyä ja arvostaa toisten juhlia, mutta tällaista ikävää käytöstä näkee nykyään paljon aiempaa enemmän.
T. Kirkolla töissä
Eräissä talvisissa hautajaisissa arkun hautaanlaskemisvaiheessa kirkkoherra ja suntio vertailivat ravituloksia haudan takana ja tekivät lähes hevoskauppoja, tapahtui viime vuosituhannen loppupuolella. Eli osaavat kirkon työntekijätkin käyttäytyä tilanteeseen sopimattomalla tavalla.
Ns.leipäpappia ei kiinnosta !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai oli siivous leipomis ja sauna päivä.
Ja sunnuntai oli lepopäivä. Silloin käytiin kirkossa tai ainakin pyhitettiin sunnuntait levolle. Kaupat sulkeutuivat lauantaina klo 18 ja olivat sunnuntaisin kiinni. Oikein hyvät tavat.
Se oli tavallaan hyvä asia. Ihmiset ottivat kerrankin rauhallisesti ja vain oleilivat. Jotkut kävivät kävelyllä tai uimassa tai kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokapöytä on ollut ruokailua varten ja kahvittelupöytä on ollut erikseen. Sellainen kooltaan pienempi, usein pyöreä pöytä, jossa on myös tuolit. Se on seurustelua ja kahvinjuontia varten. Pöytä on ollut olohuoneessa.
Varsinaisesti se ei ole ollut olohuoneen pöytä, sillä nykyisin olohuoneen pöydästä tulee mieleen matala sohvapöytä, missä on hankala tarjoilla ja juoda kahvia. Siihen aikaan kun oli (ja voisi hyvin olla vieläkin) kahvittelupöytiä, ei ollut televisiota.
Vanhoissa kotimaisissa niitä vielä näkee. Huonekalujen sijoittelukin oli vapaampaa, kun ei tarvinnut tällätä niitä kohti telkkaria.
Niin, ja silloin asunnoissa oli seiniä.
Mummot ja Papat kahvia juodessa laittoivat sokeripalan huulien väliin sitä tapaa ei paljoa enää. Hiihtoputkea ei ollut käytiin luonnossa hiihtämässä, jos oli lunta ei ollut usein. Jäällä käytiin luonnonjäällä sillä jäähalleja oli vähän ja vain seuran jäsenille(kallista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hatunnostoa ei kukaan enää harrasta tai edes siinä reunukselta hipaisua.
Alunperin se on ollut sellainen suureellinen ele, jota on sitten pikkuhiljaa häivytetty ja nyt jotain siihwn viittaavaa taitaa olla tuo sotilaan "lippaan vetäminen".
Lienenkö oikeassa tulkinnassani?
Huom! Ei suureellinen (jotakin, missä on suureita) vaan suurellinen (hieman liioiteltu, yletön, hienosteleva).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muuten enää niiaa tai kumartaa?
Vain kuningattarelle niiataan, ei edes presidentin rouvalle.
En todellakaan niiaisi kuninkaallisille sen enempää kuin yhtään kenellekkään muullekkaan. En ole koskaan ymmärtänyt millaiset ihmiset kuvittelevat näiden "siniveristen" olevan itsensä yläpuolella? Läpeensä sairasta, sisäsiittoista paska sakkia joille ei todellakaan tarvitse pokkuroida.
Siis suomalainen Meghan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne ne kahvit katetaan, jollei olkkarin kahvipöydälle?
Keittiössä tai juodaan n.k. nilkkakupit.
Minun mielestäni keittiössä kahvitetaan ne ihmiset, joiden ei haluta viipyvän kahveja pitempään. Olohuoneessa istutaan mukavasti.
Nyt saat valistaa minua noista nilkkakupeista. En ole ikinä kuullutkaan niistä, ja nettikin antaa tulokseksi vain säärisuojia ja jalkineita.
Ah no voi olla, että on murresana tuo nilkkakuppi. Se tarkoittaa sellaista pikaisesti seisten hörpättyä kuppia.
Ainakin sellaisena olen aina sitä ajatellut.
Vierasta houkutellaan viipymään edes nilkkakupin verran.
Hauska sana! Meillä tunnetaan "salakahvit" - varmaan aikoinaan tarkoittanut sitä että juodaan keittiössä pikku kahvihömpsyt ennen vieraita tms, mutta tarkoittaa meilöä lähinnä sellaista nopeeta välikahveeta. Salaa ei tarvitse juoda
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla, ylipäätään (juhla)etiketti. Nykyään farkuissa mennään kaikkialle aina häistä ja hienommista edustustilaisuuksista lähtien.
Naiset käyttivät juhlissa korkokenkiä (matalia ja korkeita) sekä sukkahousuja. Nyt ollaan tennareissa paljain säärin.
Juhlien emäntäväki käskee nykyisin riisumaan kengät eteiseen, vaikka kutsuttava olisi pukeutunut viimeisen päälle juhlapukuun juhlakenkiä myöten. Näissä tapauksissa se juhlien järjestäjä on junttimoukka, ei vieras.
Korkokengät pilaavat parkettilattian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osattiin panna kunnolla pilluun eikä niin kuin nykyään persreikään.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ihmisten ja myös vieraiden ihmisten teitittely.
Minä kyllä pidän teitittelystä. Olen varmaan aikamoinen kalkkis. Siis tapana se on kaunis. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissakin on mukava seurata sitä, kuinka jossain vaiheessa heitetään tittelit pois.
Saksalaisilla taitaa olla edelleen käytössä.
Itse asiassa teitittely käytetään monissa maissa, mm Ranskassa. Käsitykseni mukaan englannin kielen sana You on teitittelymuoto. Jostakin on jäänyt tällainen mielikuva.
Mietin kans että äitini ja hönen vuosikymmemien takaisnen hyvä ystävänsä Saksasta teitittelivät toisiaan mutta kåyttivöt entunimeä. Siihen asti tuo rouva oli Frau Doktor sejase mutta sitten kun pudottivat tittelit niin pelkkä etunimi - mutta aina teitittelymuodossa. Ranuilla sama tapa. Ranskalainen duunikaveri kertoi että kun tuli aamuisin töihin niin kaikki käteltiin. Myös Espanjassa paiskataan usein kättä vaikka sinutellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla, ylipäätään (juhla)etiketti. Nykyään farkuissa mennään kaikkialle aina häistä ja hienommista edustustilaisuuksista lähtien.
Minusta tuo on vaan hyvä asia että tuota pukeutumisjuttua on rentoutettu.
En näe siinä mitään huonoa että juhliin riittää pukukoodiksi perussiistit vaatteet, eikä pukeutumisen tarvitse olla tyyliin, linnan juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla, ylipäätään (juhla)etiketti. Nykyään farkuissa mennään kaikkialle aina häistä ja hienommista edustustilaisuuksista lähtien.
Naiset käyttivät juhlissa korkokenkiä (matalia ja korkeita) sekä sukkahousuja. Nyt ollaan tennareissa paljain säärin.
Juhlien emäntäväki käskee nykyisin riisumaan kengät eteiseen, vaikka kutsuttava olisi pukeutunut viimeisen päälle juhlapukuun juhlakenkiä myöten. Näissä tapauksissa se juhlien järjestäjä on junttimoukka, ei vieras.
Korkokengät pilaavat parkettilattian.
Matot on keksitty, eli juhlien ajaksi matto lattialle, junttimoukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa piti olla siisti tuhkakuppi. Se oli laiskan emännän merkki, jos ei pidetty niitä puhtaina.
Mitä kauniimpi sitä hienompaa.
Ylipäätään tupakointi sisällä niin omassa kuin muidenkin asunnossa on mennyttä elämää, onneksi. Ei kovin moni enää tupakoi autossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai oli siivous leipomis ja sauna päivä.
Ja sunnuntai oli lepopäivä. Silloin käytiin kirkossa tai ainakin pyhitettiin sunnuntait levolle. Kaupat sulkeutuivat lauantaina klo 18 ja olivat sunnuntaisin kiinni. Oikein hyvät tavat.
Se oli tavallaan hyvä asia. Ihmiset ottivat kerrankin rauhallisesti ja vain oleilivat. Jotkut kävivät kävelyllä tai uimassa tai kyläilemässä.
Silti ihmiset käyttäytyy ennen pyhä/juhlapäivää, kuin ne kaupat olisi edelleenkin silloin kiinni. Vaikka sen unohtuneen maitopurkin tai kahvipaketin voi käydä ostamassa vaikka keskellä yötä jostain 24/7 kaupasta tai liikenneasemalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokapöytä on ollut ruokailua varten ja kahvittelupöytä on ollut erikseen. Sellainen kooltaan pienempi, usein pyöreä pöytä, jossa on myös tuolit. Se on seurustelua ja kahvinjuontia varten. Pöytä on ollut olohuoneessa.
Varsinaisesti se ei ole ollut olohuoneen pöytä, sillä nykyisin olohuoneen pöydästä tulee mieleen matala sohvapöytä, missä on hankala tarjoilla ja juoda kahvia. Siihen aikaan kun oli (ja voisi hyvin olla vieläkin) kahvittelupöytiä, ei ollut televisiota.
Vanhoissa kotimaisissa niitä vielä näkee. Huonekalujen sijoittelukin oli vapaampaa, kun ei tarvinnut tällätä niitä kohti telkkaria.
Niin, ja silloin asunnoissa oli seiniä.
Onhan näissä nykyasunnoissakin seiniä, ne on vain laitettu vääriin kohtiin. Olkkarin ja keittiön välinen seinä on siirretty tilavan makkarin keskelle ja saatu aikaiseksi kaksi liian pientä nukkumaputkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläilystä tuli mieleen, että mies auttoi aina takin naisen ylle. Itse en kyllä ymmärtänyt tätä tapaa lapsena, kun naiset osasivat pukea takin ihan itse kotona, miksei sitten vieraisilla.
On lähinnä ärsyttävää, kun joku mies nappaa takkini "auttaakseen". Minun on paljon helpompi pukea takki itse kuin yrittää sujuttautua ilmassa leijailevaan takkiin.
Minä taas autan vajaa kaksivuotiaalle tytölle toppapuvun päälle.