Saatteko syödä tms rauhassa?
Onko tavallista se, miten mieheni ei ikäänkuin huomioi minun yksityisiä hetkiäni? Jos pesen hampaita, niin hän voi haluta alkaa keskustella juuri sillä hetkellä ja minun pitäisi puhua hammasharja suussa. Tai jos olen ostanut jonkin herkkuruuan ja syön sitä, niin mies tulee paikalle ja haluaa keskustella kanssani juuri sillä samalla hetkellä, kun syön ja minun pitäisi puhua, kun pureskelen sitä ruokaa.
Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta minua tämä kaikki ahdistaa. Vauva-arjessa piti aina laittaa kaikki omat tekemiset ja tarpeet sivuun millä hetkellä hyvänsä, kun vauva sitä vaati. Eihän vauva pysty odottamaan, joten se oli normaalia. Aikuisen luulisi voivan huomioida toista niin, että antaa edes näitä joitain omia hetkiä. Vai olenko minä väärässä ja mies se normaalisti toimiva tässä? Toivon muilta perspektiiviä, että millaista parisuhteessa yleensä on tällaisten asioiden suhteen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi on vain huomattavasti sosiaalisempi kuin sinä, eikä teistä kumpikaan sinänsä tee mitään väärää. Ei tuon takia nyt eroamaan kannata lähteä, ainakaan ennen kuin olet puhunut asiasta.
Ymmärrän, että tuntuu raskaalta, kun ei saa omaa aikaa. Sosiaalisemman taas on usein vaikea tajuta, että toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Kuulosti, ettet ole puhunut miehellesi oman tilan tarpeesta ja kuinka tärkeää se sinulle on. Toimisiko paremmin, jos ensin selittäisit tämän, ja sitten selvästi aina ilmaisisit, kun tunnet tarvetta olla yksin? Ei minusta voi olettaa, että mies muistaa ja sisäistää kaikki tilanteet, jotka itse koet "omiksi hetkiksi". Minäkin olen erittäin introvertti, mutta silti läheisten seurassa keskustelen vessan oven läpi ja juttelen hampaita harjatessa.
Olen puhunut monta kertaa ja joka kerta se tulee miehelle yllätyksenä ja hän suuttuu siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muutin yksin asumaan vähän vastaavan takia. En siis minkään yksittäisen tilanteen vuoksi, vaan yleisen tunteen että en voi kotona olla rauhassa vaan pitää olla aina käytettävissä.
Täh???
Mä ainakin sanon että syön/pesen hampaat nyt rauhassa ja jutellaan myöhemmin. Loukkaantukoon jos loukkaantuu. En minäkään mene keskeyttämään miehen puuhia siksi että on tarve jutella.
Mielenkiintoinen keskustelu siitä kuinka erilaisia ihmisen parisuhteet ovat. Omasta mielestäni yksi parisuhteen parhaista asioista on se tietynlainen yhdessä yksin oleminen. Esimerkiksi saatamme olla vierekkäin sohvalla, mutta minä luen ja kumppani pelaa ja näin voi mennä tunteja. Ollaan lähekkäin ja yhdessä, mutta molemmat tavallaan ihan omissa oloissaan.
Olemme molemmat introvertteja, joten varmaan sen takia oman tilan antaminen arjen keskellä käy luonnostaan. Ymmärrän esimerkiksi hyvin, että kun sosiaalista työtä tekevä kumppani tulee töistä kotiin ja olen tehnyt ruokaa, hän saattaa haluta syödä hiljaisuudessa päivän lehteä selaten ja nollata päivän hälyä mielestään.