Lue keskustelun säännöt.
Saatteko syödä tms rauhassa?
20.02.2026 |
Onko tavallista se, miten mieheni ei ikäänkuin huomioi minun yksityisiä hetkiäni? Jos pesen hampaita, niin hän voi haluta alkaa keskustella juuri sillä hetkellä ja minun pitäisi puhua hammasharja suussa. Tai jos olen ostanut jonkin herkkuruuan ja syön sitä, niin mies tulee paikalle ja haluaa keskustella kanssani juuri sillä samalla hetkellä, kun syön ja minun pitäisi puhua, kun pureskelen sitä ruokaa.
Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta minua tämä kaikki ahdistaa. Vauva-arjessa piti aina laittaa kaikki omat tekemiset ja tarpeet sivuun millä hetkellä hyvänsä, kun vauva sitä vaati. Eihän vauva pysty odottamaan, joten se oli normaalia. Aikuisen luulisi voivan huomioida toista niin, että antaa edes näitä joitain omia hetkiä. Vai olenko minä väärässä ja mies se normaalisti toimiva tässä? Toivon muilta perspektiiviä, että millaista parisuhteessa yleensä on tällaisten asioiden suhteen.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi on vain huomattavasti sosiaalisempi kuin sinä, eikä teistä kumpikaan sinänsä tee mitään väärää. Ei tuon takia nyt eroamaan kannata lähteä, ainakaan ennen kuin olet puhunut asiasta.
Ymmärrän, että tuntuu raskaalta, kun ei saa omaa aikaa. Sosiaalisemman taas on usein vaikea tajuta, että toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Kuulosti, ettet ole puhunut miehellesi oman tilan tarpeesta ja kuinka tärkeää se sinulle on. Toimisiko paremmin, jos ensin selittäisit tämän, ja sitten selvästi aina ilmaisisit, kun tunnet tarvetta olla yksin? Ei minusta voi olettaa, että mies muistaa ja sisäistää kaikki tilanteet, jotka itse koet "omiksi hetkiksi". Minäkin olen erittäin introvertti, mutta silti läheisten seurassa keskustelen vessan oven läpi ja juttelen hampaita harjatessa.
Olen puhunut monta kertaa ja joka kerta se tulee miehelle yllätyksenä ja hän suuttuu siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin yksin asumaan vähän vastaavan takia. En siis minkään yksittäisen tilanteen vuoksi, vaan yleisen tunteen että en voi kotona olla rauhassa vaan pitää olla aina käytettävissä.
Täh???
Mä ainakin sanon että syön/pesen hampaat nyt rauhassa ja jutellaan myöhemmin. Loukkaantukoon jos loukkaantuu. En minäkään mene keskeyttämään miehen puuhia siksi että on tarve jutella.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4763368/en-saa-aikaiseksi-mitaan-kun-mi…
Luepas aapee tätä ketjua! Tuli ihan tämä ketju mieleen tuosta mitä kerrot. Minä olen kirjoittanut sivulle 51
"Minä kyllä haluan erilliset kodit viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen 18. Vielä pitää kärvistellä 8 vuotta tätä yhteiseloa joka on miehen mielestä niin ihanaa. Minusta taas tuntuu kuin olisin koko ajan verenluovutuksessa non stopiin miehen ollessa kotona. Hän oli kevään reissussa ja en ole koskaan meidän liiton aikana voinut niin hyvin kuin silloin kun ei ollut sellainen valtava miehen ego täällä samassa asunnossa. Kiitos vertaistuesta kaikille. Jos mies nyt lähtisi toisen naisen matkaan niin veisin sille naiselle varmaan kukkakimpun. Enkä todellakaan menisi tinderiin kuten täällä joku laßßukka huutelee, en ole ikinä ollut tinderissä, en tykkää treffeillä, seksi ei ole mikään ihmeellinen juttu mitä ilman en voisi elää, en yleisesti tykkää että minua kosketaan, halataan tms. Kaikkein ihaninta olisi elää rauhassa omaa elämää kodissa johon vain itsellä on avaimet. Oma sisustus, oma siisteys, omat musiikit, ohjelmat ja kaikki, ah!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ap:n ajatus tilanteista, joissa ei saa häiritä, on jossain määrin epätavallinen. Suklaapatukan syömistä ei voi automaattisesti käsittää signaaliksi siitä, että nyt ei saa puhua, koska useimmilla ihmisillä asia ei ole näin. Mutta se kääntää tilanteen enemmän miehen ongelmaksi, jos asiasta on monta kertaa puhuttu eikä se pysy miehen päässä ja hän suuttuu siitä. Meillä kaikilla kun kuitenkin on omia pikku omituisuuksiamme. Kyllä normaaliin parisuhteeseen kuuluu se, että opetellaan muistamaan puolison pikku omituisuudet ja kunnioittamaan niitä. Ja jos puolison päähänpinttymä on sellainen, että sen noudattaminen häiritsee omaa elämää pahasti, niin voidaan kyllä vääntääkin siitä, että onko tässä mitään järkeä. Mutta muuten perusideana olla turhaan tekemättä asioita, jotka ärsyttävät toista.
Herkut voi mun mielestä olla yhtä hyvin sekä yhteisiä että omia. Tärkeintä on että asiasta kommunikoidaan ja sovitaan. Ei syödä omin lupineen toisen suklaapatukkaa, eikä molempia muffinsseja paketista, joka on suunniteltu yhteisen viikonloppukahvihetken yhteisherkuksi. Mitään pakkoa jakaa kaikkea ei ole. Ja esim erityisruokavalioperheissä voi olla paljonkin omia herkkuja, joita toinen ei edes voisi syödä.
Et ole tosissasi. Hanki lukko tai joku oven sisäpuolella oleva salpa pesuhuoneeseen, jos et voi pestä hampaitasi vessassa.
Ei sinun ole pakko vastata miehellesi ruoka suussa. Käänny vaikka selin häneen silloin, kun syöt. Toisaalta, on minunkin mieheni puhutellut minua kun olen syönyt. Ei minulla ole käynyt mielessäkään, että se olisi häirintää. Olen syönyt suuni tyhjäksi ja vastannut sen jälkeen jotain.
Tee nyt itsellesi tämä asia selväksi: Sinun ei ole ole pakko vastata miehellesi heti ja välittömästi. Jos huutelee oven takana, peset hampaasi rauhassa ja menet sen jälkeen kysymään, mitä hän sanoi. Tämä rauhoittaa elämääsi kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole koskaan aikaisemmin asunut miehen kanssa, kun kysyt tätä? Olet kuitenkin elänyt vauva-arkea, johon vertaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi on vain huomattavasti sosiaalisempi kuin sinä, eikä teistä kumpikaan sinänsä tee mitään väärää. Ei tuon takia nyt eroamaan kannata lähteä, ainakaan ennen kuin olet puhunut asiasta.
Ymmärrän, että tuntuu raskaalta, kun ei saa omaa aikaa. Sosiaalisemman taas on usein vaikea tajuta, että toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Kuulosti, ettet ole puhunut miehellesi oman tilan tarpeesta ja kuinka tärkeää se sinulle on. Toimisiko paremmin, jos ensin selittäisit tämän, ja sitten selvästi aina ilmaisisit, kun tunnet tarvetta olla yksin? Ei minusta voi olettaa, että mies muistaa ja sisäistää kaikki tilanteet, jotka itse koet "omiksi hetkiksi". Minäkin olen erittäin introvertti, mutta silti läheisten seurassa keskustelen vessan oven läpi ja juttelen hampaita harjatessa.
Olen puhunut monta kertaa ja joka kerta se
Lopeta puhuminen ja toimi. Hanki vastamelukuulokkeet tai jotkut "peltorit", jotka voit laittaa korvillesi syödessäsi ja hampaita pestessäsi. Ei tuossa ole sosiaalisuudesta kyse vaan pikemminkin läheisriippuvuudesta.
Sama tapa kuin erään keskustelun taukoamatta pälpättävällä työkaverilla. Lieneekö sama henkilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Missä rajasi menee? Hampaat harjataan yleensä kylpyhuoneessa ainakin meillä, ja kylpyhuoneen ovi on silloin yleensä kiinni. En tiedä, miten asia on ap:n kotona, mutta meillä olisi kummallista, jos joku tulisi sinne keskustelemaan samaan aikaan kun toinen on pesulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Ei se ole ihan itsekseen, jos se tapahtuu kotona muiden läsnäollessa. Jos haluat syödä itseksesi, syö sellaisessa paikassa, missä ei ole muita, kauppamatkalla. Tai jos kotona haluat syödä, sitten tuot kaupasta herkkuja kaikille muillekin.
Ok. Mies itse ostaa
Minulla olisi pokkaa mankua puolisolta hånen suklaastaan palaa itselleni, jos kova makeannälkä yllättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi on vain huomattavasti sosiaalisempi kuin sinä, eikä teistä kumpikaan sinänsä tee mitään väärää. Ei tuon takia nyt eroamaan kannata lähteä, ainakaan ennen kuin olet puhunut asiasta.
Ymmärrän, että tuntuu raskaalta, kun ei saa omaa aikaa. Sosiaalisemman taas on usein vaikea tajuta, että toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Kuulosti, ettet ole puhunut miehellesi oman tilan tarpeesta ja kuinka tärkeää se sinulle on. Toimisiko paremmin, jos ensin selittäisit tämän, ja sitten selvästi aina ilmaisisit, kun tunnet tarvetta olla yksin? Ei minusta voi olettaa, että mies muistaa ja sisäistää kaikki tilanteet, jotka itse koet "omiksi hetkiksi". Minäkin olen erittäin introvertti, mutta silti läheisten seurassa keskustelen vessan oven läpi ja juttelen hampaita harjatessa.
Minusta taas vessan oven läpi keskustelu kuulostaa vieraalta tavalta. Siinä ei edes kuule kunnolla mitä toinen sanoo eikä kerrostalossa viitsi ruveta huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämä yksityisyyden puute ahdistaa niin paljon, että olen harkinnut vakavasti ihan eroakin siksi. Olen introvertti ja tarvitsen joka päivä jonkin verran omaa aikaa edes hetken, vaikka vain sen suklaapatukan syömisen ajan."
Siis, olette yhdessä 24/7? Ei ihme, että kiristää nuppia, jos ei edes suklaapatukan syömiseen ole omaa aikaa tai hampaiden pesunkin ajan joku kälättää kaiken aikaa vaatien sinua vastailemaan.
Tulee mieleen äitini, joka saattaa "kilahtaa" jos puhun hänelle "väärällä" hetkellä. Mitään johdonmukaisuutta hänen käytöksessään ei ole. Eli "nyt kun minun tekee mieli olla rauhassa niin muisen pitäisi tajuta se ja olla hiljaa". Tai jotain vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Mutta miksi silloin ei voisi puhua???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Ruokapöydässä varmasti,,mutta jos olet ostanut viikon päätteeksi itsellesi suklaapatukan ja yrität syödä sitä, niin eikö ole normaalia, että sen saisi syödä rauhassa? Eihän se kestäkään kuin pari minuuttia, niin onko tarpeen juuri sillä hetkellä pakottaa toinen keskustelemaan kanssasi?
Miten ilmaisit miehelle haluavasi olla rauhassa? Vai onko tämä sellainen asia, minkä oletit miehen tajuavan itse? Eihän kukaan nyt halua jutella silloin kun syö suklaapatukkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Minusta tuo ei tunnu normaalilta, mutta nähtävästi ihmisillä on erilaiset rajat.
Noudatatko sitten myös itse tota, että et mene puhumaan miehelle jos hän on harjaamassa hampaita tai syömässä herkkujaan tai muuta mikä saattaisi vaatia rauhaa?
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan minä juon kahvia nyt. Tai pesen hampaita, syön suklaata, mitä milloinkin. Se tarkoittaa, että haluat olla rauhassa.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ei voisi syödä suklaata ja keskustella siinä lomassa, mutta jos haluat rauhaa niin sano se. Jos mies ei itse ymmärrä milloin haluat olla yksin ja tehdä omia juttuja niin se pitää sanoa ääneen.
Ap on ihme tyyppi eikä se tosta muuksi muutu.
Mielenkiintoinen keskustelu siitä kuinka erilaisia ihmisen parisuhteet ovat. Omasta mielestäni yksi parisuhteen parhaista asioista on se tietynlainen yhdessä yksin oleminen. Esimerkiksi saatamme olla vierekkäin sohvalla, mutta minä luen ja kumppani pelaa ja näin voi mennä tunteja. Ollaan lähekkäin ja yhdessä, mutta molemmat tavallaan ihan omissa oloissaan.
Olemme molemmat introvertteja, joten varmaan sen takia oman tilan antaminen arjen keskellä käy luonnostaan. Ymmärrän esimerkiksi hyvin, että kun sosiaalista työtä tekevä kumppani tulee töistä kotiin ja olen tehnyt ruokaa, hän saattaa haluta syödä hiljaisuudessa päivän lehteä selaten ja nollata päivän hälyä mielestään.