Saatteko syödä tms rauhassa?
Onko tavallista se, miten mieheni ei ikäänkuin huomioi minun yksityisiä hetkiäni? Jos pesen hampaita, niin hän voi haluta alkaa keskustella juuri sillä hetkellä ja minun pitäisi puhua hammasharja suussa. Tai jos olen ostanut jonkin herkkuruuan ja syön sitä, niin mies tulee paikalle ja haluaa keskustella kanssani juuri sillä samalla hetkellä, kun syön ja minun pitäisi puhua, kun pureskelen sitä ruokaa.
Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta minua tämä kaikki ahdistaa. Vauva-arjessa piti aina laittaa kaikki omat tekemiset ja tarpeet sivuun millä hetkellä hyvänsä, kun vauva sitä vaati. Eihän vauva pysty odottamaan, joten se oli normaalia. Aikuisen luulisi voivan huomioida toista niin, että antaa edes näitä joitain omia hetkiä. Vai olenko minä väärässä ja mies se normaalisti toimiva tässä? Toivon muilta perspektiiviä, että millaista parisuhteessa yleensä on tällaisten asioiden suhteen.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Ei se ole ihan itsekseen, jos se tapahtuu kotona muiden läsnäollessa. Jos haluat syödä itseksesi, syö sellaisessa paikassa, missä ei ole muita, kauppamatkalla. Tai jos kotona haluat syödä, sitten tuot kaupasta herkkuja kaikille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan yritä meidän yhteisessä kodissa eristäytyä. Jos haluan omaa tilaa ja rauhaa, lähden ulos, tai jos haluan syödä suklaapatukan yksin, syön vaikka autossa enkä sellaisessa paikassa, missä on läsnä muitakin ihmisiä. Minulle ainakin on lapsuudenkodissa opetettu, että on epäkohteliasta syödä muiden seurassa yksin herkkuja, vaan niitä on kohteliasta tarjota muillekin. Jos haluat pestä hampaat yksin, etkö voi laittaa kylpyhuoneen ovea kiinni?
Joo, minä laitan kylpyhuoneen oven kiinni tietenkin, mutta mies tulee siihen oven taakse huutelemaan ja jutustelemaan.
Ap
No opas on seuranhaluinen mies. En olisi kuulevinaan, ellei olisi jostain todella tärkeästä asiasta kyse, tyyliin talo palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Ei se ole ihan itsekseen, jos se tapahtuu kotona muiden läsnäollessa. Jos haluat syödä itseksesi, syö sellaisessa paikassa, missä ei ole muita, kauppamatkalla. Tai jos kotona haluat syödä, sitten tuot kaupasta herkkuja kaikille muillekin.
Ok. Mies itse ostaa itselleen ihan samalla lailla herkkuja ja syö ne jossain välillä itse. En koskaan häiritse häntä silloin, koska ymmärrän, että se on hänen oma hetkensä. Kuulostaa minusta vähän oudolta säännöltä, että ei saisi olla mitään omaa kotona. Yritänntässä myös kuvitella tilanteen, että menisin vaatimaan miestä jakamaan sen oman suklaapatukkaherkkunsa, mutta se on niin absurdia, etten oikein pysty edes kuvittelemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
En tiedä miksei saisi, mutta erityisen sosiaaliselta tuo ei vaikuta. Meidän perheessä herkut jaetaan ja syödään yhdessä. - Eri
Ehkä minä en ole kovin sosiaalinen. Tämä yksityisyyden puute ahdistaa niin paljon, että olen harkinnut vakavasti ihan ero
Ajatella, itse ostan jopa pyytämättä miehelleni kaupasta jonkun herkun mistä tiedän hänen pitävän.On meillä omat tilit, muttei rahoja lasketa erikseen vaan olemme pariskunta emme kämppiksiä.Vastaavasti mies ostaa minulle jotain herkkuja , ihan pyytämättäkin.
Illan varjoon tummuvaan meikä vetää kaljaa vaan, huomenna taas lisää saan, kun rakkain lähti pois.
Parisuhde alkaa kuulostaa näiden kommenttien perusteella niin ahdistavalta, että ajatukseni eroamisesta vain vahvistui tämän ketjun myötä. Ihan kauheaa, jos ei saa olla enää koskaan mitään omaa, ei omaa aikaa, ei omaa rahaa, ei omia ruokia. En kyllä pysty elämään niin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Ei se ole ihan itsekseen, jos se tapahtuu kotona muiden läsnäollessa. Jos haluat syödä itseksesi, syö sellaisessa paikassa, missä ei ole muita, kauppamatkalla. Tai jos kotona haluat syödä, sitten tuot kaupasta herkkuja kaikille muillekin.
Ok. Mies itse ostaa itselleen ihan samalla lailla herkkuja ja syö ne jossain välillä itse. En koskaan häiritse häntä silloin, koska ymmärrän, että se on hänen oma hetkensä. Kuulostaa minusta vähän oudolta säännöltä, että ei saisi olla mitään omaa kotona. Yritänntässä myös kuvitella tilanteen, että menisin vaatimaan miestä jakamaan sen oman suklaapatukkaherkkunsa, mutta se on niin absurdia, etten oikein pysty edes kuvittelemaan.
Meillä se menisi kutakuinkin näin: Minä: "Sulla on karkkia?" Mies: "Joo, haluatko." Minä: "Joo."
Kun kaivat sen suklaan esille niin sano miehelle, että aiot nyt pitää 15 minuuttia omaa aikaa, ole kiltti älä häiritse. Ei niin, että oletat hänen muistavan mitä sanoit vuosi sitten.
Meillä tulee välillä keskustelua siitä, että jos jätän kylpypyyhkeen kuivumaan, tarkoituksena käyttää sitä toisenkin kerran, niin mies käyttää sitä. Minusta pyyhe pitäisi olla yksityinen. Hampaat harjaan sähköharjalla, niin ei sen surinan läpi varmaan kuulisikaan, jos toinen yrittäisi oven takana keskustella. Mutta herkut me kyllä jaetaan ja syödään yhdessä. Tilit on omat, mutta kumpikin pitää huolta, että toisella on rahaa, jos toinen vaikka maksaa jonkin isomman laskun, niin kyllä me aina kysytään, että onko sulla rahaa ja pärjäätkö, ja voidaan siirtää toiselle tasinkoa vaikka toinen sanoisikin että pärjää. Tämä tyyliin, jos toinen ostaa esim. ilmalämpöpumpun, auton tai lomamatkan. Mutta ei me siis mistään suklaapatukoista sentään nillitetä.
Hampaidenpesutilanne: Mene oikein lähelle miestäsi, naama kymmenen sentin päähän vaikka. Vastaa mökeltämällä suu täynnä hammastahnaa, kovaan ääneen. Jos vaahtoa valuu suupielestä, anna valua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan yritä meidän yhteisessä kodissa eristäytyä. Jos haluan omaa tilaa ja rauhaa, lähden ulos, tai jos haluan syödä suklaapatukan yksin, syön vaikka autossa enkä sellaisessa paikassa, missä on läsnä muitakin ihmisiä. Minulle ainakin on lapsuudenkodissa opetettu, että on epäkohteliasta syödä muiden seurassa yksin herkkuja, vaan niitä on kohteliasta tarjota muillekin. Jos haluat pestä hampaat yksin, etkö voi laittaa kylpyhuoneen ovea kiinni?
Joo, minä laitan kylpyhuoneen oven kiinni tietenkin, mutta mies tulee siihen oven taakse huutelemaan ja jutustelemaan.
Ap
Mitä tekee, jos et vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan minä juon kahvia nyt. Tai pesen hampaita, syön suklaata, mitä milloinkin. Se tarkoittaa, että haluat olla rauhassa.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ei voisi syödä suklaata ja keskustella siinä lomassa, mutta jos haluat rauhaa niin sano se. Jos mies ei itse ymmärrä milloin haluat olla yksin ja tehdä omia juttuja niin se pitää sanoa ääneen.
Ap kenties haluaa nautiskelemalla nautiskella sitä suklaata, eikä se onnistu jos täytyy samanaikaisesti huomioida jotain muuta
On sinulla outo parisuhde, jos ei edes vessassa saa käydä rauhassa, kun kumppani tulee oven taakse huutelemaan.
Vaikka ihminen olisi kuinka sosiaalinen, se hetki, kun ollaan lukkojen takana vessassa tai kylpyhuoneessa, on yksityinen, ja silloin ihminen on yleensä epäsosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan minä juon kahvia nyt. Tai pesen hampaita, syön suklaata, mitä milloinkin. Se tarkoittaa, että haluat olla rauhassa.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ei voisi syödä suklaata ja keskustella siinä lomassa, mutta jos haluat rauhaa niin sano se. Jos mies ei itse ymmärrä milloin haluat olla yksin ja tehdä omia juttuja niin se pitää sanoa ääneen.
Ap kenties haluaa nautiskelemalla nautiskella sitä suklaata, eikä se onnistu jos täytyy samanaikaisesti huomioida jotain muuta
Sanoo ennen kuin avaa käärepaperin. Oikeasti, puhumisella selviää tosi monesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Oman tilan tarve on monelle keskeinen asia. Takavuosina ei ollut aivan näin, vaan perheen, lasten, puolison ja muiden läheisten tarpeet priorisoitiin korkeammalle kuin nykyään.
Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä
Kissakeittohullu sai taas tilaisuuden. Ennenkin osattiin paskajuttuja levittää.
Muutin yksin asumaan vähän vastaavan takia. En siis minkään yksittäisen tilanteen vuoksi, vaan yleisen tunteen että en voi kotona olla rauhassa vaan pitää olla aina käytettävissä.
Omat asunnot lähekkäin? Ulkona "lenkilläkin" voi viettää omalaatuisaikaa.
Kuulostaa siltä, että miehesi on vain huomattavasti sosiaalisempi kuin sinä, eikä teistä kumpikaan sinänsä tee mitään väärää. Ei tuon takia nyt eroamaan kannata lähteä, ainakaan ennen kuin olet puhunut asiasta.
Ymmärrän, että tuntuu raskaalta, kun ei saa omaa aikaa. Sosiaalisemman taas on usein vaikea tajuta, että toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Kuulosti, ettet ole puhunut miehellesi oman tilan tarpeesta ja kuinka tärkeää se sinulle on. Toimisiko paremmin, jos ensin selittäisit tämän, ja sitten selvästi aina ilmaisisit, kun tunnet tarvetta olla yksin? Ei minusta voi olettaa, että mies muistaa ja sisäistää kaikki tilanteet, jotka itse koet "omiksi hetkiksi". Minäkin olen erittäin introvertti, mutta silti läheisten seurassa keskustelen vessan oven läpi ja juttelen hampaita harjatessa.
Saan syödä ja pestä hampaat ongelmitta. Mutta jos katson telkkaria, mies tulee usein selittämään omiaan. Ei edes kysy, että sopiiko nyt tulla tai tulla mainoskatkoilla.
Joo, minä laitan kylpyhuoneen oven kiinni tietenkin, mutta mies tulee siihen oven taakse huutelemaan ja jutustelemaan.
Ap