Lue keskustelun säännöt.
Saatteko syödä tms rauhassa?
20.02.2026 |
Onko tavallista se, miten mieheni ei ikäänkuin huomioi minun yksityisiä hetkiäni? Jos pesen hampaita, niin hän voi haluta alkaa keskustella juuri sillä hetkellä ja minun pitäisi puhua hammasharja suussa. Tai jos olen ostanut jonkin herkkuruuan ja syön sitä, niin mies tulee paikalle ja haluaa keskustella kanssani juuri sillä samalla hetkellä, kun syön ja minun pitäisi puhua, kun pureskelen sitä ruokaa.
Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta minua tämä kaikki ahdistaa. Vauva-arjessa piti aina laittaa kaikki omat tekemiset ja tarpeet sivuun millä hetkellä hyvänsä, kun vauva sitä vaati. Eihän vauva pysty odottamaan, joten se oli normaalia. Aikuisen luulisi voivan huomioida toista niin, että antaa edes näitä joitain omia hetkiä. Vai olenko minä väärässä ja mies se normaalisti toimiva tässä? Toivon muilta perspektiiviä, että millaista parisuhteessa yleensä on tällaisten asioiden suhteen.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei näe, että hetki on sinun yksityinen tilanteesi. Hän siis ei "näe" eli arvosta oikeuttasi olla rauhassa. Hän voi aina ylittää rajat ja tulla vaikka hammasharjan ja sinun väliisi. Mitä muita rajojasi hän on tottunut rikkomaan?
Mitä miehesi sanoi, kun otit asian puheeksi?
En saa. Yläkerran rakki ulvoo tuntikausia päivässä.
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman tilan tarve on monelle keskeinen asia. Takavuosina ei ollut aivan näin, vaan perheen, lasten, puolison ja muiden läheisten tarpeet priorisoitiin korkeammalle kuin nykyään.
Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
Vierailija kirjoitti:
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Ruokapöydässä varmasti,,mutta jos olet ostanut viikon päätteeksi itsellesi suklaapatukan ja yrität syödä sitä, niin eikö ole normaalia, että sen saisi syödä rauhassa? Eihän se kestäkään kuin pari minuuttia, niin onko tarpeen juuri sillä hetkellä pakottaa toinen keskustelemaan kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia keskustella syödessä. Hammasharja suussa en puhu, mutta voin ottaa harjan pois suusta ja sanoa tarvittaessa muutaman sanan, joten normaalin rajoihin tuokin asettuu.
Minusta tuo ei tunnu normaalilta, mutta nähtävästi ihmisillä on erilaiset rajat.
Opettele sanomaan minä juon kahvia nyt. Tai pesen hampaita, syön suklaata, mitä milloinkin. Se tarkoittaa, että haluat olla rauhassa.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ei voisi syödä suklaata ja keskustella siinä lomassa, mutta jos haluat rauhaa niin sano se. Jos mies ei itse ymmärrä milloin haluat olla yksin ja tehdä omia juttuja niin se pitää sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan minä juon kahvia nyt. Tai pesen hampaita, syön suklaata, mitä milloinkin. Se tarkoittaa, että haluat olla rauhassa.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ei voisi syödä suklaata ja keskustella siinä lomassa, mutta jos haluat rauhaa niin sano se. Jos mies ei itse ymmärrä milloin haluat olla yksin ja tehdä omia juttuja niin se pitää sanoa ääneen.
Olen vuosien varrella sanonutkin, mutta mies ei muista tai huomaa sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
En tiedä miksei saisi, mutta erityisen sosiaaliselta tuo ei vaikuta. Meidän perheessä herkut jaetaan ja syödään yhdessä. - Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärsin herkkuruoan olevan ruokaa, en karkkia. Mutta silti, kyllä suklaata syödessä voi tulla juttelemaan, miksi ei voisi? Vai onko tähän joku sääntö, että jos syö banaania niin voi jutella mutta jos suklaata niin ei? Tai sitten sanoo, että nyt pidän viiden minuutin hengähdystauon, jutellaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hampaita harjatessasi puhumaan tuleminen on häiritsevää, eihän siinä voi vastata mitään. Mutta mitä herkkuruokaa sinä syöt yksin? Miksi ette syö yhdessä miehen ja lapsen kanssa?
Miksi ihminen ei saisi välillä syödä jotain omaa herkkua ihan itsekseen? Onko naisilla oikeus syödä aina vain miehen ja lapsen läsnäollessa? Ei saa koskaan esimerkiksi ostaa itselleen suklaapatukkaa kaupasta töiden jälkeen ja syödä sitä kotonaan ihan yksinään?
En tiedä miksei saisi, mutta erityisen sosiaaliselta tuo ei vaikuta. Meidän perheessä herkut jaetaan ja syödään yhdessä. - Eri
Ehkä minä en ole kovin sosiaalinen. Tämä yksityisyyden puute ahdistaa niin paljon, että olen harkinnut vakavasti ihan eroakin siksi. Olen introvertti ja tarvitsen joka päivä jonkin verran omaa aikaa edes hetken, vaikka vain sen suklaapatukan syömisen ajan.
Meillä on myös erilliset rahat, joten tuntuu aika rankalta vaatimukselyöta, ettei saisi itselleen omaa suklaapatukkaa ostaa, vaan sekin pitäisi jakaa.
No ehkä en tosiaan sovellu parisuhteeseen, kun tämä ahdistaa niin.
Ap
En minä ainakaan yritä meidän yhteisessä kodissa eristäytyä. Jos haluan omaa tilaa ja rauhaa, lähden ulos, tai jos haluan syödä suklaapatukan yksin, syön vaikka autossa enkä sellaisessa paikassa, missä on läsnä muitakin ihmisiä. Minulle ainakin on lapsuudenkodissa opetettu, että on epäkohteliasta syödä muiden seurassa yksin herkkuja, vaan niitä on kohteliasta tarjota muillekin. Jos haluat pestä hampaat yksin, etkö voi laittaa kylpyhuoneen ovea kiinni?
Mene vessaan tai kylpyhuoneeseen pesemään hampaat, ja laita ovi lukkoon.
Tuleeko oven taakse huutelemaan?
Vaatiiko, että vastaat hänelle heti, etkä saa syödä suuta tyhjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärsin herkkuruoan olevan ruokaa, en karkkia. Mutta silti, kyllä suklaata syödessä voi tulla juttelemaan, miksi ei voisi? Vai onko tähän joku sääntö, että jos syö banaania niin voi jutella mutta jos suklaata niin ei? Tai sitten sanoo, että nyt pidän viiden minuutin hengähdystauon, jutellaan myöhemmin.
Jos minä näen, että ihan kuka tahansa henkilö vaikka työpaikalla syö vaikka banaania, niin tuntuisi todella epäkohteliaalta mennä juuri sillä sekunnilla häiritsemään häntä ja pakottaa hänet keskustelemaan niitä näitä, kun hän pureskelee sitä banaania. Tuntuisi kohteliaammalta ensin odottaa, että hän on saanut sen syödyksi.
Vierailija kirjoitti:
En saa. Yläkerran rakki ulvoo tuntikausia päivässä.
Tapa se.
En saa. Jostain syystä viereeni tupsahtaa aina kuono, joka yrittää tavoitella lautastani/mukiani.