Voiko burn outeista palautua koskaan täysin?

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että se "itse tehty työ" ei todellakaan tarkoita että se työ tehtäisiin YKSIN. Ei mitkään kirjat tai videot omissa oloissa auta!

 

Nää burnikset ja mt puolen jutut on yleensä ihmissuhteissa ilmeneviä ongelmia, jotka on syntyneet suhteessa toisiin ihmisiin ja ne korjaantuvat vain samalla tavalla: suhteessa toisiin ihmisiin. Luotettava ja turvallinen terapeutti tai vastaava henkilö, jonka kanssavoi puhua mistä tahansa ja joka kykenee kohtaamaan ja auttamaan tunnesäätelyssä näitä asioita käsiteltäessä on ihan ehdoton. Ei sen pakko oo olla Kelan listoilla oleva psykoterapeutti, voi se olla vaikka oman seurakunnan työntekijäkin. Mutta järki ja oma pyrkimys ymmärtämiseen ei korjaa tunnepuolen vammaa.

 

Ja vielä sen lisään, että ap se ei voi myöskään yksin olla. Puolison tehtävä on olla puoliso, ei terapeutti. 

Ei meillä kaikilla ole mahdollisuutta terapeuttiin eikä puolisosta tai ystävistä ole välttämättä mitään apua, jos sellaisia edes on. Silti meidänkin pitää jotenkin nämä ongelmat ratkaista ja paras keino siihen on ymmärtää ensin itseään. Yksin se työ loppupelissä tehdään. 

Mainituista videoista ja kirjoista ja kursseista on tässä iso apu. Ne on kumminkin asiaan erikoistuneiden ammattilaisten tekemiä, tai asioihin perehtyneiden, jotka ovat sen kaiken itse käyneet läpi. 

Tiedän että kaikesta voi toipua omin voimin. Ei ole koskaan ollut ketään auttamassa. Ei se tapa varmasti kaikille sovi, mutta ei ne terapiatkaan kaikille sovi eikä tee autuaaksi. Olemme erilaisia. Älä vie toivoa siltä, joka haluaa yrittää.

Kyllä voi jos on psyykkisesti terve.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli jälkikäteen todella kipeää kuulla, kun mies kertoi miten rikki, väsynyt ja peloissaan se on ollut mun takia niin usein ja niin pitkään. Edes minä en sitä siinä nähnyt kokonaan, vaikka tiesin kuinka syvällä olen ollut ja mitä tapahtumia mieheni on joutunut selvittämään ja kestämään. Ja ulkopuolisethan ei tiedä kuin murto-osan siitä millaista meillä on ollut. Harvassa ovat ne jotka voivat samaistua tai ymmärtää tuommoista tilannetta kun toinen vuodesta toiseen pyrkii rakastaan tukemaan ja auttamaan mutta mielenterveys silti heittelehtii.

 

Toivon ap, että otat huolen myös omasta jaksamisesta nyt. Mun mies piti aina kiinni tärkeimmästä harrastuksestaan, kävi ainakin silloin tällöin siihen liittyvissä tapahtumissa ja pahimpina aikoina hankki hoitajan käytännössä sekä mulle että lapsille jotta pääsi. Pitää olla semmosia omia henkireikä, ja joku jolle puhua.

 

Myös rehellisyys sitä puolisoa kohtaan

Mun puoliso ei halua edes ajatella millaisen p.....n läpi on pistänyt mut tarpomaan. Syystä että tulisi niin paha mieli itselleen.   Olisi varmaan helpompi erota kun ajatella noita aikoja..

Juu omat harrastukset on ja kavereita kelle puhua.  B

Ärsyttävää vaan kun normaalisti ollaan kun tehty toisillemme. Sitten hän yrittää väkisin tuhota itsensä ja meidät.

Ei vaikuta normaalilta elämältä, että täällä ap ehtii melkein joka kommenttiin vastailla ja vänkäillä. Onkohan sittenkin täysi provo joltain peräkammaripojalta...? (En usko oikeasti. Ap ja tilanteensa lienee totta. Kai hän on skipannut vaikka illan leffan täällä vastaillakseen.)

Olen nainen. Itselläkin oli diagnoosin aluissa burnout noin 6-7 vuotta sitten. En saanut töiden takia enää unta, enkä pystynyt töissä ajattelemaankaan oikeastaan enää. Kuormittavaa toimistotyötä oli: koneella asioiden järkkäilyä, ja tein noin kahden ihmisen edestä töitä. En jäänyt työpaikkaan, joka alkoi vaikuttaa hullulta ja huonosti johdetulta. En myöskään halunnut burnoutia terveystietoihini, en oikein uskonut edes siihen.

Eli tilanteeni on vähän erilainen. Olin mahdollisesti burnoutissa, mutta persoonani takia asia hoidettiin häipymällä, melkein haistattelemalla (kirjaimellisestikin) ja jo hankittuun työpaikkaan mennen. Olen manioihin ja aggressioon taipuvainen. Masennuksen tai lamaantumisen oireita tulee paljon vaikeammin.

Tiedä sitten, onko tuo terapioissa ja asian miettimisissä pyöriminen lopulta kuitenkin parempi vaihtoehto. Näen siinäkin siis ongelmaa: terapia on kuutenkin myös bisnes, ellet esim. seurakunnalta hae apua.

Itselle on jäänyt joitain oireita ja taipumusta: en tosiaan tykkää välillä edes kuunnella muiden aikuisten kehotuksia, ajatuksia ja etenkään määräilyjä. Joku toinen kirjoittaja mainitsikin jonkin patologisen vaatimusten välttelyn. Noin paha ei tilanne itsellä kuitenkaan ole. Olen tässä mahdollisen burnoutin jälkeen vääntänyt pari lastakin, ja heidän vaatimuksensa kiinnostavat kovasti. Aikuiset joskus rassaavat muka piiloteltuine ohjauksineen.

Ehkä ap:n vaimolla on tosiaan jokin tunnelukko lisää auennut ja hän on alkanut kyseenalaistaa myös suhdettaan. Ap kuulostaa todellakin vain jostain omasta hyödykkeestään puhujalta. Ap:lla saattaa olla itselläänkin puheesta päätellen muuten jonkintasoista burnoutia: silloin toiset ihmiset muuttuivat ainakin omissa silmin (vain tosin työpaikallani) hyödykkeiksi ja tekijöiksi. Muistan ajatelleeni jopa ihan hullujakin: esim. työkaverit puhuivat pyörällä ilman kypärää ajavasta kollegasta ja siitä, ettei tämä vain joutuisi onnettomuuteen. Melkein tokaisin tilanteessa ääneenkin omat ainoat ajatukseni, jotka olivat, että minähän en perskule sen töitä ala ainakaan tehdä, jos se kallonsa halkaisee.

Burn out voi olla lievä, keskivaikea tai vakava. Kokemuksella sanon, että vakavasta, jossa stressiä ja ylityökuormitusta on useita vuosia, ei toivu koskaan.  Itselläni oli ylitöitä 9 kk. Mantelitumake suureneee ja vahingoittaa sen hermoyhteyksiä, mikä näkyy heikentyneenä tunnesäätelynä ja muistivaikeuksina (neuropsykologiset testit). 

Ajattelin kyllä pian etsiä Tinderistä tai jostain seksiseuraa, niin saa pahimmat paineet pois. R*nkkaamaan en ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex työkaveri on saanut kaksi burnoutia, toinen pahempi ja se oli sitten siinä vaikka edelleen töissä onkin. Aika latteaa on kertomansa mukaan meno, mutta pääasia että on elävien kirjoissa.

 

Mitä tarkoittaa latteaa menO? Onko pitkä aika burniksista?

Oli ja on kai edelleenkin lääkitty tasaisen latteaksi, vaihtoehtona hauta. Ensimmäinen burnout joskus 15 vuotta sitten ja toinen pahempi siitä 5 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta normaalilta elämältä, että täällä ap ehtii melkein joka kommenttiin vastailla ja vänkäillä. Onkohan sittenkin täysi provo joltain peräkammaripojalta...? (En usko oikeasti. Ap ja tilanteensa lienee totta. Kai hän on skipannut vaikka illan leffan täällä vastaillakseen.)

Olen nainen. Itselläkin oli diagnoosin aluissa burnout noin 6-7 vuotta sitten. En saanut töiden takia enää unta, enkä pystynyt töissä ajattelemaankaan oikeastaan enää. Kuormittavaa toimistotyötä oli: koneella asioiden järkkäilyä, ja tein noin kahden ihmisen edestä töitä. En jäänyt työpaikkaan, joka alkoi vaikuttaa hullulta ja huonosti johdetulta. En myöskään halunnut burnoutia terveystietoihini, en oikein uskonut edes siihen.

Eli tilanteeni on vähän erilainen. Olin mahdollisesti burnoutissa, mutta persoonani takia asia hoidettiin häipymällä, melkein haistattelemalla (kirjaimellisestikin) ja jo hankittuun työpaikkaan mennen

Et tainnut lukea keskustelua läpi ennen kommentointia. 

Vierailija kirjoitti:

Burn out voi olla lievä, keskivaikea tai vakava. Kokemuksella sanon, että vakavasta, jossa stressiä ja ylityökuormitusta on useita vuosia, ei toivu koskaan.  Itselläni oli ylitöitä 9 kk. Mantelitumake suureneee ja vahingoittaa sen hermoyhteyksiä, mikä näkyy heikentyneenä tunnesäätelynä ja muistivaikeuksina (neuropsykologiset testit). 

Vaimon historiassa oli burn out 2015 päättyi sairaslomalla ja irtisanoutumiseen.  Seuraava oli 2022 alkanut joka kesti käytännössä vuoteen 2024.  23 ensimmäinen osa saikkua.  2024 totaalinen romahdus.

"Et tainnut lukea keskustelua läpi ennen kommentointia."

Luin. Luulet jankkaamisella ja monilla kommenteilla näköjään todistavasi, että suhteenne on kunnossa. Teillä oli paljon ennen seksiä, naisesi nukahtaa rinnallasi, ja kunhan vain viimein saisit pumpata häneen taas melkein päivittäin kikulia, tulisi hän ehkä nopeammin kikattelevaksi itsekseen.

Ehkä se olit tosiaan sinä vielä, joka kävi täällä tänään parahtamassa myös, että Tinderistä pitää nyt jokin aukko sitten viimein löytää. 

Kuulostat narsistilta, tai sitten empatiasi on hävinnyt, kun lienet itsekin jossain burnoutissa. Vaimosi on varmaan alkanut tätä muuttunutta käytöstäsi tai sitten aina ollutta narsismia aistia, ja on siksi myös suruissaan, väsynyt ja lamaantunut. 

Jos hän on kuulemma tunnollinen ja olette naimisissa asti, ehkä hän odottaa, että päästät teidät molemmat tuskistanne. Paha vaimosi olisi tuo ratkaisu tehdä, kun olet häntä niin parhaasi mukaan (etenkin kikulilla) burnouteissa tukenut.

... Yleensä olen ihan avioliiton säilymisen kannalla, mutta teillä ei ole edes lapsia, jotka nyt avioliiton päätehtävä ja syy yleensä ovat. Olette tuhlanneet vuotenne johonkin aikuiselämän mahdollisimman monimutkaiseksi tekemiseen. Koettakaa siis jotain muuta. Vaimosi viimein kunnon rauhaan, rauhoittumiseen ja itsensä uudelleen löytämiseen. Ja sinä voit mennä paineinesi pumppailemaan vaikka joitain maksullisia.

Vierailija kirjoitti:

"Et tainnut lukea keskustelua läpi ennen kommentointia."

Luin. Luulet jankkaamisella ja monilla kommenteilla näköjään todistavasi, että suhteenne on kunnossa. Teillä oli paljon ennen seksiä, naisesi nukahtaa rinnallasi, ja kunhan vain viimein saisit pumpata häneen taas melkein päivittäin kikulia, tulisi hän ehkä nopeammin kikattelevaksi itsekseen.

Ehkä se olit tosiaan sinä vielä, joka kävi täällä tänään parahtamassa myös, että Tinderistä pitää nyt jokin aukko sitten viimein löytää. 

Kuulostat narsistilta, tai sitten empatiasi on hävinnyt, kun lienet itsekin jossain burnoutissa. Vaimosi on varmaan alkanut tätä muuttunutta käytöstäsi tai sitten aina ollutta narsismia aistia, ja on siksi myös suruissaan, väsynyt ja lamaantunut. 

Jos hän on kuulemma tunnollinen ja olette naimisissa asti, ehkä hän odottaa, että päästät teidät molemmat tuskistanne. Paha vaimosi olisi tuo ratkaisu tehdä, kun olet häntä niin

Ihan älyttömän tyypillistä vauvaa. Miehessä vika vaikka nainen pilaa elämänsä ja suhteensa.  Miehen kanssa joka näyttää välittävän hänestä paljon.

Joo, löysin nuoremman rakastajan niin ne halutkin palautui heti.

Vierailija kirjoitti:

"Et tainnut lukea keskustelua läpi ennen kommentointia."

Luin. Luulet jankkaamisella ja monilla kommenteilla näköjään todistavasi, että suhteenne on kunnossa. Teillä oli paljon ennen seksiä, naisesi nukahtaa rinnallasi, ja kunhan vain viimein saisit pumpata häneen taas melkein päivittäin kikulia, tulisi hän ehkä nopeammin kikattelevaksi itsekseen.

Ehkä se olit tosiaan sinä vielä, joka kävi täällä tänään parahtamassa myös, että Tinderistä pitää nyt jokin aukko sitten viimein löytää. 

Kuulostat narsistilta, tai sitten empatiasi on hävinnyt, kun lienet itsekin jossain burnoutissa. Vaimosi on varmaan alkanut tätä muuttunutta käytöstäsi tai sitten aina ollutta narsismia aistia, ja on siksi myös suruissaan, väsynyt ja lamaantunut. 

Jos hän on kuulemma tunnollinen ja olette naimisissa asti, ehkä hän odottaa, että päästät teidät molemmat tuskistanne. Paha vaimosi olisi tuo ratkaisu tehdä, kun olet häntä niin

Kannattaa lopettaa niiden psykologia postauksen lukeminen. Selkeästi et ymmärrä mitään lukemaasi. Voin kertoa narsistin uhrina että narsisti ei esimerkiksi kysele sun lupia seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, löysin nuoremman rakastajan niin ne halutkin palautui heti.

Ap. En mä usko että muutamassa kuukaudessa olisin niinpaljon vanhentunut että olisi siitä kyse.

AP ei myöskään ole tinderissä, ei mene tinderiin, ei käy h.......a eikä petä

130.  AP.

Ihan älyttömän sekavaa tekstiä. Tee palvelus älä osallistu keskusteluihin.. Selkeästi et osaa lukea. Etkä ainakaan kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kauan sitten väsymys joka jatkui koko ajan. Nukuin aina kun pystyin. En jaksanut muuta kuin olla. En nähnyt enää värejä. Voima katosi lihaksista ja kurkkua puristi. Elin sumussa. Tutkittiin kyllä paljonkin. Verikokeita, aivokuvat, selkäydinnäyte. Kunnes viimein kilpirauhasarvo oli vajaatoimintaa näyttävä. Oli se siinä rajoilla ollut jo vuoden. Vihdoin kun sain lääkkeen vajaatoimintaan kaikki selkeni. Ei yhtäkkiä mutta aika nopeasti. Olisinpa saanut sen lääkkeen jo paljon aiemmin. Onko vaimoltasi tutkittu kilpirauhasarvot ap?

 

 

Hmmm . Kuuluuko nuo perus tutkimuksiin. Kävi juuri labroissa työn takia 

Ei kuulu välttämättä ja jos kuuluu, otetaan usein vain TSH, mikä ei kerro koko totuutta. Esim. sentraalinen vajaatoiminta ei näy ilman, että otetaan t4v.

Ferririini olis myös tärkeä mitata ja b12-tc2 (eli B12-vitamiinin aktiivimuoto), folaatti ja d-vitamiini. 

Kun mun ferritiini oli matala (noin 30), tein kotona 7,25h etätyöpäivän, kävin ehkä lähikaupassa (jos oli pakko) ja nukuin 10-12h yöunet. Mitään muuta en jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vaimosi saanut keskusteluapua tilanteeseensa esim. työterveydestä? Tai lähetteen esim. kuntoutuspsykoterapiaan?

Entä oletko itse keskustellut tilanteesta? Tai voisitteko pariskuntana hakeutua esim. seurakunnan pariterapiaan?

Kuvaamaasi lamaannuttavaa väsymystä voi aiheuttaa myös traumatisoitumisen aiheuttama alivireys. Loppuunpalaminen on jo itsessään usein traumatisoivaa, kun ihminen menettää toimintakykynsä,  ja sitä kautta elämänhallintansa.

Väsymys voi johtua myös fyysisistä syistä. D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä ja aiheeli rautatasojen tulisi olla yli 70, mieluiten yli 100. Alle 30 on vakava raudanpuute, naisilla tosi yleinen. Myös kilpirauhanen tarvitsee rautaa toimiakseen. 

 

 

 

Sai kuntoutus terapiaa. Siellä just todettiin tunnelukkoja. Ym pakkomielteistä suorittamista jne.

Ollaan käyty

Anemia on sit eri asia kuin pelkkä raudanpuute eli matala ferritiini. Mulla oli hb155 ja lääkärin mukaan erinomaiset veriarvot. 

No itse otatin ferritiinin ja oli 13. Selvis syy vetämättömyydelle ja muille oireille. Mulla väsymys alkaa pikku hiljaa, kun ferritiini laskee alle 100. 

Mut jos on tutkittu, niin ja kaikki ok, niin hyvä. Mut monen lääkärin mukaan esim. Hb125 ja ferritiini 25 on naisella oikein hyvä, mikä on täyttä potaskaa.

Ensimmäisestä burnoutista toivuin. Toisesta on nyt 2v enkä ole vieläkään täysin toipunut.

Viimeiset 2v olen käyttänyt lepäämiseen ja oman mieleni korjaamiseen, jotta en enää koskaan toimisi yli rajojeni. Minulle sanottiin, että kolmas burnout ehkä olisi sellainen, että siitä en enää selviäisi.

En oo pystynyt. Mutta ei sitä kukaan tiedä, kun peitän sen niin tehokkaasti. Asun tietty yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisestä burnoutista toivuin. Toisesta on nyt 2v enkä ole vieläkään täysin toipunut.

Viimeiset 2v olen käyttänyt lepäämiseen ja oman mieleni korjaamiseen, jotta en enää koskaan toimisi yli rajojeni. Minulle sanottiin, että kolmas burnout ehkä olisi sellainen, että siitä en enää selviäisi.

Oletko sä saanut selville mikä sua ajaa toimimaan typerästi?