Voiko burn outeista palautua koskaan täysin?

Niin ja miten sitten autan. Alan tehdä kaiken kotona.  Toteutan jokaisen toiveen ja unohdan täysin itseni lopulta. Olen ilmainen henkilökohtainen avustaja.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miten sitten autan. Alan tehdä kaiken kotona.  Toteutan jokaisen toiveen ja unohdan täysin itseni lopulta. Olen ilmainen henkilökohtainen avustaja.

Lopeta "auttaminen". Mitä se edes tarkoittaa? Tärkeämpää on se, että annat hänelle tilaa etkä lisää kuormaa. Kirjoitin äsken pitemmästi, mutta jostain syystä se meni moderointiin. Auttaminen saattaa lisätä vaimosi kokemaa miellyttämisen painetta. Ole vain normaalisti, keskustelkaa asioista ja kerro, ettet odota häneltä mitään esim. 3 kuukauteen. Hän saa rauhassa koota itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miten sitten autan. Alan tehdä kaiken kotona.  Toteutan jokaisen toiveen ja unohdan täysin itseni lopulta. Olen ilmainen henkilökohtainen avustaja.

Tuo on virhe.  Teet itsestäsi itsestäänselvyyden ja samalla mahdollistat sen burnoutin syvenemisen.

Mitä lääkityksiä burn outussa käytetään? Mistä on todettu esim tutkimuksissa olevan apua?

Entä jos neurologinen poikkeavuus on osatekijänä burn outissa, niin miten sitä asiaa voidaan muuttaa?! Kun aina sanotaan että toipuminen edellyttää muutosten tekemistä. Ok, adhd-lääkkeitä on olemassa mutta entä autismikirjon ongemmat? Mitä silloin on tehtävissä? En ymmärrä tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miten sitten autan. Alan tehdä kaiken kotona.  Toteutan jokaisen toiveen ja unohdan täysin itseni lopulta. Olen ilmainen henkilökohtainen avustaja.

 

Lopeta "auttaminen". Mitä se edes tarkoittaa? Tärkeämpää on se, että annat hänelle tilaa etkä lisää kuormaa. Kirjoitin äsken pitemmästi, mutta jostain syystä se meni moderointiin. Auttaminen saattaa lisätä vaimosi kokemaa miellyttämisen painetta. Ole vain normaalisti, keskustelkaa asioista ja kerro, ettet odota häneltä mitään esim. 3 kuukauteen. Hän saa rauhassa koota itsensä. 

Auttaminen. No se on kokonaisvaltaisesti sitä että hoitaa kaiken. Käy kaupassa, siivoaa, tekee ruuat, pyykkää jne. Eikä saa sieltä toiselta mitään apua koska hän ei kykene mihinkään muuhun kuin huokailemaan.  Miten siinä antaa tilaa kun toinen on hemmetin tarvitseva.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lääkityksiä burn outussa käytetään? Mistä on todettu esim tutkimuksissa olevan apua?

 

Entä jos neurologinen poikkeavuus on osatekijänä burn outissa, niin miten sitä asiaa voidaan muuttaa?! Kun aina sanotaan että toipuminen edellyttää muutosten tekemistä. Ok, adhd-lääkkeitä on olemassa mutta entä autismikirjon ongemmat? Mitä silloin on tehtävissä? En ymmärrä tätä. 

Ei se millään lääkkeillä parane. Ensin lepoa, sitten koko elämän uudelleen arviointia. Kannattaa miettiä mikä siihen johti. Oliko se taustalla olevat traumat tai nepsyys vai lähiaikojen tapahtumat vai molemmat. 

Sitten siitä pala kerrallaan uutta elämää rakentamaan. Pitää tutustua itseensä ja saada hermosto pois hälytystilasta. Siihen menee yllättävän paljon aikaa. Vielä sen jälkeenkin käy niin, että pienet jutut laukaisevat taas stressireaktion. 

Aloita sillä, että huolehdit pienin askelin fyysisestä kehosta ja hermostosta. Sitten mielestä. Sitten vasta muista asioista. Pitää rakentaa sellainen elämä, jota jaksaa elää. Jos kyse on traumoista, niin sitten niiden käsittely on tärkeää. 

Kiitos 106, viisaita sanoja. Kiitos!

Onko terapeutin apu toipumisprosessissa välttämätöntä vai onko mahdollista toipua pelkästään  kirjoista apua lukien ja itsekseen asioita mietiskellen?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 106, viisaita sanoja. Kiitos!

 

Onko terapeutin apu toipumisprosessissa välttämätöntä vai onko mahdollista toipua pelkästään  kirjoista apua lukien ja itsekseen asioita mietiskellen?

Suurimmalle osalle ei ole apua noista kirjoista.. Sä tulkitset ja olet ymmärtäväsi elämän tarkoituksen. Mutta ne syyt mitkä sut ajaa polttamaan itsesi loppuun. Ei sieltä häviä lukemalla.

Miten niihin syihin voi päästä käsiksi jos ei ole mahdollisuutta terapiaan?

(Onko köyhän mahdotonta toipua siis? :(  )

Vierailija kirjoitti:

Miten niihin syihin voi päästä käsiksi jos ei ole mahdollisuutta terapiaan?

(Onko köyhän mahdotonta toipua siis? :(  )

Voit sä käsitellä ja ajatella ihan itsekkin mikä sut ajaa toimimaan itsellesi vahingollisesti? 

Onko vaimosi saanut keskusteluapua tilanteeseensa esim. työterveydestä? Tai lähetteen esim. kuntoutuspsykoterapiaan?

Entä oletko itse keskustellut tilanteesta? Tai voisitteko pariskuntana hakeutua esim. seurakunnan pariterapiaan?

Kuvaamaasi lamaannuttavaa väsymystä voi aiheuttaa myös traumatisoitumisen aiheuttama alivireys. Loppuunpalaminen on jo itsessään usein traumatisoivaa, kun ihminen menettää toimintakykynsä,  ja sitä kautta elämänhallintansa.

Väsymys voi johtua myös fyysisistä syistä. D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä ja aiheeli rautatasojen tulisi olla yli 70, mieluiten yli 100. Alle 30 on vakava raudanpuute, naisilla tosi yleinen. Myös kilpirauhanen tarvitsee rautaa toimiakseen. 

Mulla oli burn out ja tajusin vasta myöhemmin, ettei se välttämättä ollut sitä. Ensimmäiseksi helpotusta toi, kun todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sain siihen hoitoa. Lopullisesti tajusin, ettei koko burn outia ehkä olisi ollutkaan, jos olisin tajunnut, että tuon kilpparin lisäksi minua vaivasi jo vaihdevuodet. Ja kun sain tähän hoitoa kaikki oli taas kirkkaampaa. En ymmärrä, miksi kuvitellaan, että vaihdevuodet alkavat vasta joskus kuuskymppisenä eikä sitten edes ajatella, että alle viivkymppisellä voi jo olla oireita. Viimeisin helpotus tuli, kun myoomien leikkauksen yhteydessä poitettiin kohtu ja pääsin lopullisesti eroon kuukautissta, jotka alkoi siinä vaiheessa olee jo niin vaihtelevat ja välillä yber runsaat, että haittasi jo normaalia olemista aika ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miten sitten autan. Alan tehdä kaiken kotona.  Toteutan jokaisen toiveen ja unohdan täysin itseni lopulta. Olen ilmainen henkilökohtainen avustaja.

Käy ulkoilemassa vaimosi kanssa, se helpottaa uupuneen oloa. Liikkukaa luonnossa. Se että teet kaiken hänen puolestaan, ei auta vaan passivoi ja tilanne pahenee vaan. Tehkää ennemmin yhdessä ihan tavallisia kotihommia.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaimosi saanut keskusteluapua tilanteeseensa esim. työterveydestä? Tai lähetteen esim. kuntoutuspsykoterapiaan?

Entä oletko itse keskustellut tilanteesta? Tai voisitteko pariskuntana hakeutua esim. seurakunnan pariterapiaan?

Kuvaamaasi lamaannuttavaa väsymystä voi aiheuttaa myös traumatisoitumisen aiheuttama alivireys. Loppuunpalaminen on jo itsessään usein traumatisoivaa, kun ihminen menettää toimintakykynsä,  ja sitä kautta elämänhallintansa.

Väsymys voi johtua myös fyysisistä syistä. D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä ja aiheeli rautatasojen tulisi olla yli 70, mieluiten yli 100. Alle 30 on vakava raudanpuute, naisilla tosi yleinen. Myös kilpirauhanen tarvitsee rautaa toimiakseen. 

 

Sai kuntoutus terapiaa. Siellä just todettiin tunnelukkoja. Ym pakkomielteistä suorittamista jne.

Ollaan käyty pariterapiassakin mutta ei juurikaan ole ollut apua.

Anemiat ym on tutkittu ja tosiaan kun oli pidemmällä vapaalla. Kaikki nämä NS oireet hävisivät. Eli uskon täysin että kaikki on henkistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 106, viisaita sanoja. Kiitos!

 

Onko terapeutin apu toipumisprosessissa välttämätöntä vai onko mahdollista toipua pelkästään  kirjoista apua lukien ja itsekseen asioita mietiskellen?

Ei ole välttämätöntä. Hyvä terapeutti olisi varmasti paras vaihtoehto, mutta huono terapeutti voi puolestaan olla haitaksi. Oma apu sijoittuu siihen välimaastoon. Esim. jos ymmärrät englantia, niin youtubesta löytyy tosi paljon tietoa traumoista ja autismista ja adhd:stä. Älä katso teloälyvideoita, vaan terapeuttien ja kokemusasiantuntijoiden kanavia, joissa he esiintyvät omilla kasvoillaan. Nuo auttaa siihen ymmärrykseen ja saa niistä vinkkejäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lääkityksiä burn outussa käytetään? Mistä on todettu esim tutkimuksissa olevan apua?

 

Entä jos neurologinen poikkeavuus on osatekijänä burn outissa, niin miten sitä asiaa voidaan muuttaa?! Kun aina sanotaan että toipuminen edellyttää muutosten tekemistä. Ok, adhd-lääkkeitä on olemassa mutta entä autismikirjon ongemmat? Mitä silloin on tehtävissä? En ymmärrä tätä. 

Adhd-lääkkeet ei todellakaan auta burnoutissa. Ne nostavat kehon stressitasoa. 

Melkoisia köökipsykologien lausuntoja täällä osa.

 Ja ap:n tuomitseminen hanurista. Auttaja voi väsyä ja tarvita myös tukea. Ja mulla sama kokemus ku jollain oli, että vaikka seksi itelle on lähinnä "kivaa" niin puoliso on sanoittanut sen merkitystä itselleen tosi paljon laajemmaksi. Että ei se ns vonkaaminen mitään mun kiusaamista ole, vaan siellä on syvempiäkin tunteita ja tarpeita taustalla. Tän tajuaminen silotti meidän suhteesta sitä halujen epätasapainoa. Voin antaa jos on tilanne ettei ehkä just nyt alkuun itellä teekään mieli mutta se on silleen ok (yleensä siihen syttyy kuitenkin) ja mies jättää pyytämiset heti jos sanon että nyt on oikeesti tilanne että siihen suostuminen tuntuisi pahalta (jos vaikka on niin paha ahdistus tai vastaava päällä).

Vaan tähän pääsy vaati tosi rehellistä puhetta ja haavoittuvaisuuteen suostumista molemmilta.

Mulla on itellä noita toistuvia burniksia ollut, ja mies on kantanut mua, kotia, lapsia ja toimeentuloakin. Oon uskomattoman kiitollinen ja rehellisesti ihmeissäni miten se on pystynyt ja halunnut. Silleen saman tapainen tilanne.

 Nykytilanne semmonen että homma tasaantunut valtavasti pitkän terapian ansiosta, osaan kannatella ja auttaa nykyään itsekin itseäni. Kans isot muutokset elämään: asiantuntijatyöstä pois, muutto maalle, osa-aikaset hommat ja yrittäjyyttä jossa mahdollisuus hyödyntää omia vahvuuksia (ja heikkoudet menee tässä mukana eikä haittaa päivittäin). Ja hitonmoista ja kipeää rehellisyyttä sen suhteen, miten on ennen ajatellut, mihin pyrkinyt ja miten tehnyt valintoja. Kohti arvojen mukaista elämää, oikeasti. Ei enää ole tuota ylikierroksilta masennukseen ja takaisin rumbaa. Silleen en sanoisi että oon palautunut mihinkään. Ehkä ennemmin tässä on kasvettu ja synnytty joksikin uusiksi kaikkien hlvettien ja pskamyrskyjen läpi. Stressiä en kestä puoliakaan mitä joskus, mutta kun sen ominaisuuden hyväksyy ja pitää elämässä niitä voimia tuovia asioita niin hyvin pärjää ja mieliala ihan hyvä. 

Oon aina kiitollinen mun miehelle kaikesta mitä se on tehnyt, mutta silti loppujen lopuksi se olin minä itse joka teki sen kasvun ja ne muutokset mitkä sen burniskieeteen katkaisi. Silloin ku en halunnut yrittää mitään, ja mies hoiti kaiken ja hoiti minua, ei se vaan riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia köökipsykologien lausuntoja täällä osa.

 

 Ja ap:n tuomitseminen hanurista. Auttaja voi väsyä ja tarvita myös tukea. Ja mulla sama kokemus ku jollain oli, että vaikka seksi itelle on lähinnä "kivaa" niin puoliso on sanoittanut sen merkitystä itselleen tosi paljon laajemmaksi. Että ei se ns vonkaaminen mitään mun kiusaamista ole, vaan siellä on syvempiäkin tunteita ja tarpeita taustalla. Tän tajuaminen silotti meidän suhteesta sitä halujen epätasapainoa. Voin antaa jos on tilanne ettei ehkä just nyt alkuun itellä teekään mieli mutta se on silleen ok (yleensä siihen syttyy kuitenkin) ja mies jättää pyytämiset heti jos sanon että nyt on oikeesti tilanne että siihen suostuminen tuntuisi pahalta (jos vaikka on niin paha ahdistus tai vastaava päällä).

 

Vaan tähän pääsy vaati tosi rehellistä puhetta ja haavoittuvaisuuteen suostumista molemmilta.

 

Mulla on itellä noita toistuvia burn

Kiitos! 

Moni varmaan tuomitsee kun ei ole kokemusta millaista se elämä on. Kun katselet pahimmillaan vuoden kun toinen hiipuu pois.  Välillä tulee hyviä hetkiä toiveet nousee ja romahtaa vähän väliä. 

Yrität auttaa eikä siitä ole mitään hyötyä.  Huomaat itse olevasi älyttömän stressaantunut.. 

Mä rakastan vaimoani äärettömän paljon mutta en pysty enää tuohon. Ennemmin eroan.

Ja lisään vielä, että se "itse tehty työ" ei todellakaan tarkoita että se työ tehtäisiin YKSIN. Ei mitkään kirjat tai videot omissa oloissa auta!

Nää burnikset ja mt puolen jutut on yleensä ihmissuhteissa ilmeneviä ongelmia, jotka on syntyneet suhteessa toisiin ihmisiin ja ne korjaantuvat vain samalla tavalla: suhteessa toisiin ihmisiin. Luotettava ja turvallinen terapeutti tai vastaava henkilö, jonka kanssavoi puhua mistä tahansa ja joka kykenee kohtaamaan ja auttamaan tunnesäätelyssä näitä asioita käsiteltäessä on ihan ehdoton. Ei sen pakko oo olla Kelan listoilla oleva psykoterapeutti, voi se olla vaikka oman seurakunnan työntekijäkin. Mutta järki ja oma pyrkimys ymmärtämiseen ei korjaa tunnepuolen vammaa.

Ja vielä sen lisään, että ap se ei voi myöskään yksin olla. Puolison tehtävä on olla puoliso, ei terapeutti. 

Musta oli jälkikäteen todella kipeää kuulla, kun mies kertoi miten rikki, väsynyt ja peloissaan se on ollut mun takia niin usein ja niin pitkään. Edes minä en sitä siinä nähnyt kokonaan, vaikka tiesin kuinka syvällä olen ollut ja mitä tapahtumia mieheni on joutunut selvittämään ja kestämään. Ja ulkopuolisethan ei tiedä kuin murto-osan siitä millaista meillä on ollut. Harvassa ovat ne jotka voivat samaistua tai ymmärtää tuommoista tilannetta kun toinen vuodesta toiseen pyrkii rakastaan tukemaan ja auttamaan mutta mielenterveys silti heittelehtii.

Toivon ap, että otat huolen myös omasta jaksamisesta nyt. Mun mies piti aina kiinni tärkeimmästä harrastuksestaan, kävi ainakin silloin tällöin siihen liittyvissä tapahtumissa ja pahimpina aikoina hankki hoitajan käytännössä sekä mulle että lapsille jotta pääsi. Pitää olla semmosia omia henkireikä, ja joku jolle puhua.

Myös rehellisyys sitä puolisoa kohtaan on arvostusta sekä hänelle että sulle. Sanoita omaakin näkökulmaa, ja kerro kuinka paljon hän sulle merkitsee. En lähtis sillä että kerrot mitä hänen pitäisi tai ei pitäisi tehdä, vaan kuvaamalla nykytilannetta, miltä susta tuntuu, mihin oot pyrkinyt ja mitä toivot. Ja kysy puolisolta samat, että mikä sen kokemus on ja mitä se toivoo.

Asiat voi muuttua paremmaksi.