mutta mitä sellainen ihastuminen on, että ihastuu silloin kun on oppinut tuntemaan??

Luulet oppineesi jo tuntemaan toisen, koska se mitä hänestä tiedät riittää sinulle - kaiken muun voit kuvitella täydentämään ihannekuvaasi.



Ihastuminen perustuu ennenkaikkea seksuaaliseen vetovoimaan, ja sen lumoissa on helppo kuvitella myös rakastavansa toista jo valmiiksi. Ihastumisen tarkoitus onkin juuri siinä, että rakkaus saa tilaisuuden: vaikka et edes tuntisi toista kunnolla, voisit silti olla korviasi myöten ihastunut, ja tuntuipa ihastuminen järkevältä tai ei jaksat nähdä sen eteen vaivaa! Ihastumisen kohde on jatkuvasti mielessäsi, jotta tekisit asialle jotain. Se on ihastumisen biologinen merkitys. Joskus pitää kuitenkin kyetä ajattelemaan järkevästi ihastumisensa ohi, eikä olla vain biologiansa vietävänä. Ihastumiseen voi suhtautua pelkkänä (piinaavan) piristävänäkin asiana, jonka ei tarvitse eikä edes kuulu johtaa mihinkään muuhun kuin virkistämiseen.



Minun mielestäni rakkaudesta voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun rakkaus on saanut tilaisuuden olla molemminpuolista. Ihastuminen on kuin rakkauden valepuku, pelkkää lupausta siitä mitä ehkä voisi olla.

ellet saa ihastuksesi kohdetta, häntä on turha jäädä kuolaamaan vuosikaupalla! Silloin kannattaa avata silmät jonkun toisen hyville piirteille. Ihastumisen voit kuitenkin hyödyntää jollain tapaa - sehän virkistää seksuaalista minäkuvaasi.