Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko yhtään elämäntapatyötöntä?
18.02.2026 |
Eli henkilöä, joka on täysin terve ja kykenevä, ehkä jopa koulutettu, mutta on valinnut elämän tukien varassa? Itse en tunne yhtäkään. Mietin vaan miten paljon tällaisia oikeasti on, kun niistä kuitenkin mediassa aika ajoin puhutaan.
Kommentit (46)
Tunnen erityisesti tällaisia 'elämäntapaansiosidonnaisia' rakennus- ja ravintola-aloilta, jotka tekevät sesonkina töitä ja nostavat ansiosidonnaista monta kuukautta vuodessa, ilman tarkoitusta mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden, sattuu olemaan vanha opiskelukaveri. On käynyt AMK:in ja tiettävästi ihan ok arvosanoilla valmistunut, mutta töitä ei ole juurikaan elämänsä aikana tehnyt. Tämä on lievästi outo persoona muutenkin, ja epäilisin, että hänellä on joku diagnosoimaton mielenterveydenhäiriö. Satunnaisesti tulee tän kaverin luona käytyä, niin kämppä on sekainen, ja tavaraa lojuu sikin sokin kaikkialla. Häntä itseään ei selkeästi häiritse.
Mistä päättelet, että on omasta tahdostaan työtön? Entä, jos ei on sen verran "päävikainen", että ei kelpaa mihinkään, ja on päättänyt luovuttaa? Onko työtön vai työkyvyttömyyseläkkeellä?
Tunnen muutamia. Päivääkään eivät ole töitä tehneet opintojen työharjoitteluita lukuunottamatta.
Täällä ei nyt kovin monen kommentti vakuuta. Eihän voi tietää, miksi joku ei ole tehnyt työtä jos ei henkilöä oikeasti tunne hyvin. Kyllähän meistä jokainen varmaan tietää ihmisiä, jotka ei käy töissä, mutta ei se tarkoita että he olisivat ideologisesti työttömiä.
Tosi moni työtön on oikeasti työkyvytön, ainakin osittain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En henkilökohtaisesti taida tuntea. Mutta esim must* aisat luokittelen tällaiseksi (muutamia poikkeuksia toki on).
Vierailija kirjoitti:
On varmasti ihmisiä jotka ovat omasta tahdostaan työelämän ulkopuolella vaikka ovat koulutettuja ja kaikin puolin fiksuja ihmisiä, mutta luulen, että heistä aika harva elää tukien varassa.
Jep. Tuet voi kyllä nostaa muun päälle, miksi jättäisi nostamatta. Mutta ei se talous niiden varassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne. Niilläkin, jotka nuoruuden uhmalla huutelevat "en todellakaan mee mihinkään töihin, lololol!!", on vähintään (harmillisen usein diagnosoimattomia ja hoitamattomia) mielenterveysongelmia.
Tämähän se on taustalla, lisäksi muut ominaisuudet, jotka eivät sinänsä sairauksia ole. Tuskin kukaan vakain tuumin ja harkiten on työtön, koska sitten on myös rahaton ja usein syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman,tiedän monia. Lähiöissä näitä löytyy. Eikä niitä tarvitse miettiä mututuntumalla, löytyyhän niistä tiedot, eikö juuri kerrottu kuinka moni oli toimeentulon asiakas viime vuonna. Luulen, että siellä on kourallinen niitä jotka oikeasti kuuluisivat eläkkeelle, mutta systeemi kusee heidän muroihin.
Nuo jotka tunnen on ihan täysiä loisia, osaavat kaikki mahdolliset keinot tukien saamiseksi. Helpointahan tässä maassa on elää muiden rahoilla hommaamalla lapsen ja alkaa päihdeongelmaiseksi. Kaikki tehdään sun eteen. Mutta auta armias kun itse 20v työtä tehneenä jouduin kesällä työttömäksi ja ihan hirveän duunin saa tehdä, että saa apua jostain. Olin kuitenkin heti kahden kuukauden päästä taas työllistymässä ja tarvitsin apua vuokran maksuun.
Tää systeemi kusee, pahasti.
Alun perin työttömyyskorvaus tarkoitettiin nimenomaan takaamaan toimeentulon lyhytaikaisen työttömyyden ajalle. Mutta systeemiä on vuosikymmenten aikana muokattu aina vain enemmän siihen suuntaan, että se palvelee parhaiten juuri pitkäaikaistyöttömiä. Päättäjillä tuntuu olevan oletuksena, että työttömyys olisi ihmisen ominaisuus, kun todellisuudessa se on elämäntilanne, ja mielellään mahdollisimman lyhytaikainen.
Kun olin 1990-luvulla työtön, minua kannustettiin löytämään työtä mahdollisimman pian. Lähdin lopulta opiskelemaan, kun en saanut kuin pätkätöitä.
Kun jäin työttömäksi 2010-luvulla, minulle kerrottiin, että kun (!) olet ollut puoli vuotta työttömänä, saat tällaisen palvelun, ja vuoden työttömyyden jälkeen tuollaisen ja ... Ei ollut pienintäkään aikomusta olla puolta vuotta työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni varmaan luulee minua elämäntapatyöttömäksi, koska olen ollut niin kauan lähes yhtäjaksoisesti ilman työtä. Todellisuudessa olen työkyvytön, mutta eläkkeelle en pääse. Viimeisin peliliike oli se, kun opiskelin uuden ammatin, vain todetakseni, että en sitäkään pysty tekemään työkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin, oli koti-isä ja hoiti lapsiaan kotona.
Oli taivaanrannanmaalari.
Mukavia lapsia hänellä oli ja aikanaan kaikki työllistyivät kun kouluttautuivat!
Isä jatkoi kotona oloaan, ei halunnut työhön, ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan luulee minua elämäntapatyöttömäksi, koska olen ollut niin kauan lähes yhtäjaksoisesti ilman työtä. Todellisuudessa olen työkyvytön, mutta eläkkeelle en pääse. Viimeisin peliliike oli se, kun opiskelin uuden ammatin, vain todetakseni, että en sitäkään pysty tekemään työkseni.
Minulla sama juttu, työkyvytön, kauan työttömänä, mutta eläkkeelle en pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on vakooja. Ei kannata vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden, sattuu olemaan vanha opiskelukaveri. On käynyt AMK:in ja tiettävästi ihan ok arvosanoilla valmistunut, mutta töitä ei ole juurikaan elämänsä aikana tehnyt. Tämä on lievästi outo persoona muutenkin, ja epäilisin, että hänellä on joku diagnosoimaton mielenterveydenhäiriö. Satunnaisesti tulee tän kaverin luona käytyä, niin kämppä on sekainen, ja tavaraa lojuu sikin sokin kaikkialla. Häntä itseään ei selkeästi häiritse.
Mistä päättelet, että on omasta tahdostaan työtön? Entä, jos ei on sen verran "päävikainen", että ei kelpaa mihinkään, ja on päättänyt luovuttaa? Onko työtön vai työkyvyttömyyseläkkeellä?
Tiettävästi tämä kyseinen kaveri on työtön, ei ole eläkkeellä. Tai mistäs sitä oikeastaan tietää, kun itsellä ei ole tapana udella moista. Ainoa työ, mitä tiedän hänen tehneen, niin on vartijan hommat joskus intistä pääsyn jälkeen. Tästäkin on aikaa vaikka kuinka kauan. Yritin tätä kaveria joskus rohkaista, että ottaisi jonkun suunnan elämässään. Aina tuli joku peruste, että miksi ei kiinnosta, huvita, ei pysty tjsp.
Itse olisin jos tulisin työttömänä toimeen taloudellisesti, mutta en tule. Ei napsunut 3000 euron tukia tilille viime vuonna kun jonkin aikaa olin työtön.
Tiedän kolme,bussikuski,sähköasentaja,sähköteknikko.
Tunnen periaatteessa yhden tämmöisen.. Löysi rikkaan miehen ja jäi lasten kanssa kotiin. Opiskeli itselleen pari uutta ammattia ja nyt kun lapset isompia ja hakee töitä niin eipä niitä niin vaan olekaan omalta uudelta alaltaan, kun ei ole päivääkään tehnyt tuon alan töitä. Eikä muutenkaan ole töissä ollut lähemmäs 15 vuoteen. Toisaalta ei myöskään ole mitään taloudellista pakkoa hakea niitä töitä kovin aktiivisesti...
Mieheni lähisukulainen, nainen, ei alko-ongelmaa-Ollut työttömänä n.10 vuotta, sitä ennen satunnaisesti töissä, nyt ikää 60 v. asuu pääkaupunkiseudulla. Tykkää nukkua päivät ja valvoa yöt. En tiedä motiivia, mutta harvoin kuin nähdään niin eipä tunnu huolestuttavan työttömyys. Mies myös kotona. Kait se fatta sitten antaa tarpeeksi rahaa...