Mirella Merivirta taas uhriutuu

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin kaikkien tässä keskustelussakin ymmärtävän, että se joka äänekkäimmin uhriutuu ja itkee, ei välttämättä silti ole se urhi. En tunne näitä ihmisiä henkilökohtaisesti, mutta lapsen isä on ollut julkisuudessa pitkään (varmasti tuntee julkisuuden hyödyt ja haitat) ja saattaa esimerkiksi haluta suojella lastaan. Hän saattaa valita mieluummin olla kaikkien muiden silmissä se surkea lapsensa hylännyt isä kuin se, joka tuo lapsensa yksityisasiat julkisiksi. Tätä on mielestäni aito lapsen edun ajattelu. Emme tiedä estääkö lapsen äiti  lapsen ja isän tapaamiset? Voisiko olla, että isä haluaa olla lapsensa elämässä yhtä paljon kuin äitikin on, mutta hänen ei anneta olla? Olisihan se riski mm. Yksityishuoltaja-brändin ja hyvien elatusmaksujen menettämisen kannalta. Onko isä vienyt käräjille päätettäväksi, ja asian julkinen puiminen ei sitä varten ole välttämättä paras asia ennen tuomarin päätöksiä? Kannattaa miettiä asioita monelta kannalta ennen tämän isän tuomitsemista. Inhottaa, että media kirjoittelee tästä äidistä ja antaa tilaa  uhriutumiselle yksipuolisen tarinan pohjalta. Lapsen etu ei ole, että hänen asioitaan puidaan julkisesti. 

Erittäin hyvin kirjoitettu. Tässä on mielestäni juuri se näkökulma, joka julkisessa keskustelussa tuntuu usein unohtuvan: me emme todellisuudessa tiedä, mitä tämän perheen sisällä on tapahtunut.

Se, että toinen osapuoli kertoo kokemuksistaan julkisesti ja toinen vaikenee, ei vielä tee ensimmäisen kertomuksesta koko totuutta eikä jälkimmäisestä välinpitämätöntä vanhempaa. Päinvastoin, joskus vaikeneminen voi olla tietoinen valinta lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.

Myös kysymys siitä, onko isä tosiasiassa halunnut olla lapsensa elämässä enemmän kuin hänelle on mahdollistettu, on täysin aiheellinen. Sitä emme ulkopuolisina voi tietää – emmekä varsinkaan päätellä yhden osapuolen julkisuudessa kertoman tarinan perusteella.

Jos asia on viety oikeuden ratkaistavaksi, pidän varsin erikoisena sitä, että ulkopuoliset jakavat jo tässä vaiheessa tuomioita yhden osapuolen julkisuudessa esittämän näkemyksen perusteella. Oikeudessa on tarkoitus selvittää myös ne asiat, joita julkisuudessa ei ole kerrottu.

Lopulta tässä pitäisi olla kyse lapsen edusta, ei siitä, kumpi vanhemmista onnistuu rakentamaan itsestään uskottavamman uhrin julkisuudessa. Lapsen yksityisten asioiden tuominen julkiseen keskusteluun voi pahimmillaan olla juuri se asia, jota lapsi itse myöhemmin toivoisi vanhemmiltaan vältettävän.

Hurmaa kenet haluaa tai tarvitsee.Syvällä sisimmässäsi tiedät mitä teit.

Näitä on paljon, ja pidän tässä tapauksessa lapsen isää fiksuna. 
Mikko Koivu on toiminut ihan samoin, ja ei ole kommentoinut lastensa asiaa lainkaan.

On kyllä kummallinen nainen. Ensin jäi muka niin tyhjän päälle, että huonekalutkin  vietiin, mutta simsalabim, pankki myöntää tyhjätaskulle puolen miltsin lainan. 

Joku tässä mättää. 

Oliko tarkoitus, että Teemu maksaa kaiken ja elättää muikkelia, vai miksi miehen lähtö oli taloudellinen katastrofi? Yhtään hän ei itkenyt kariutunutta suhdetta, vain rahaa! 

Miksi hänellä ei ollut omia huonekaluja? Miksi pitää hommata joku ökykämppä, jos ei ole kuin tuulen pyyhkimä persus? 

Ilmeisesti vanhemmat ovat olleet avustamassa lainahommissa, vaikka hän itse haluaa seuraajien uskovan, että pankki piti häntä niin piinkovana bisnesnaisena, että 600 euron tilillä lohkesi jättilaina. Kyllä tyhmä on se, joka tuon uskoo. 

Lähihoitajan koulutus, konkurssiin mennyt firma. Nyt myy jotain höpöhöpöverkkovalmennusta. 

Kuka ihme näitä ostaa? 

Mahtoiko paljastua, ettei lapsi olekaan Teemun? Vai oliko Teemun rahoja tuupattu konkurssikypsään firmaan kaikessa hiljaisuudessa?