En kykene ymmärtämään kilpaurheilua. Kykenetkö sinä?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan nähneet jääkiekkoilijaa, joka ei näyttäisi älyllisesti kehitysvammaiselta?

Tuolla määritelmällä voisi tuomita 90% suomalaisista kehitysvammaisiksi,

Ei esimerkiksi Noora Rätykään minusta mitenkään vammaisen näköinen ole?

Siitä saa endorfiineja. Siksihän urheilu-uran jälkeinen elämä on niin hankalaa monelle. Olet elänyt aikatalutettua ja säänneltyä elämää ja kokenut huippuja ja asllonpohjia. Sitten pitäisi alkaa elää jotain tylsää tavis elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän yksilölajeja, missä on reilu kilpailu ja onnitellaan aidosti voittajia.

 En kuitenkaan tajua noita hiekkalaatikko-asteelle jääneitä jääkiekkoilijoita, jotka hemmetin tosissaan jahtaavat pientä mustaa kuekkoa niin, että käyvät väkivaltaisiksi, tönivät ja hakkaavat nyrkillä vastajoukkuetta. Yleisö huutaa mukana. Sama jalkapallossa, yleisö kiihtyy niin, että tulee massiivisia tappeluita.

Tuo on noloa typistää laji "jahtaavat pientä mustaa kiekkoa". Et ole ottanut koko lajista selvää, etkä ole harrastanut joukkuelajeja.

Kyse on harjoittelun, lahjakkuuden, fyysisyyden ja älykkyyden yhdistelmästä. Tarvitset noita kaikkia, jos haluat olla huippukiekkoilija. Jossain eteenpäin juoksemisessa radalla et tarvitse ainakaan älyä juuri yhtään. Silti itse arvostan myös yksilölajeja. Kaikkia lajeja, joissa urheilija panostaa kaikkensa, haluaa tulla paremmaksi ja pystyy ylittämään itsensä yhä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sitten sellainen saavutus elämässä mikän sinun mielestäsi olisi tavoittelemisen arvoinen ja minkä eteen voisi ponnistella pidemmän aikaa? Vai onko sellaisia, pitääkö vaan olla osa harmaata massaa ja eikä yrittääkään saavuttaa mitään?

Kyllä minä tavoitteet ymmärrän, olen itsekin hyvin tavoitteellinen ja päämäärätietoinen. Ymmärrän, että joku haluaa tehdä väitöskirjan ja ymmärrän, että joku haluaa johtajaksi. Ymmärrän, että joku haluaa stadionkeikan tai haluaa rakentaa startupin, josta saa hyvän exitin. Nämä ovat puhdasta tavoitteellisuutta.

Mutta en ymmärrä sitä, että koko elämä menee jonkun professorin viran tavoitteluun, ja vain sitä varten tuotetaan miljoona artikkelia ja kyynärpäät verillä kivutaan ylöspäin. Ymmärtämättömyyteni liittyy jotenkinnkilpailuhenkisyyteen, ei tavoitteisiin.

Ap

Ihminen rakastaa yleensä tehdä sitä missä on hyvä ja mistä saa tunnustusta. Se motivoi jatkamaan ja parantamaan entisestään. Urheilu on siitä hyvä esimerkki. Kun kilpailet, saat heti palautteen, kuinka hyvä olet ja pärjäätkö. Jos pärjäät, saat motivaatiota myös harjoitteluun, koska se selkeästi tuo tuloksia. Jos taas harjoittelu ei tuo tuloksia, ja häviät aina muille, niin aika nopeasti katoaa koko into kilpailla.

No miksei sitä yrittäisi olla paras jossain lajissa, jossa on hyvä? Ymmärrän hyvin. Jos on lahjakas ja haluaa vielä koko ajan kehittää itseään, ja mitata taitonsa suhteessa muihin. Ja tietysti menestymällä tienaakin kivasti. Ihmiset ovat aina kilpailleet urheilussa ammoisista ajoista lähtien, ihan normaalia toimintaa. Ja katsojille se on viihdettä ja jännitystä omien suosikkien puolesta.

Mitä väliä sillä on mitä minä kykenen ymmärtämään? Ei vaikuta sinun elämään.

En itsekkään osaa samaistua urheiluun ylipäätään. Minusta kaikki urheilu on tylsää. En silti katso telkkaria ollenkaan ja urheilua vielä vähemmän. Ja koska olen mies, minulle on jopa suututtu kun en ole kiinnostunut urheilusta ollenkaan. En ole yhtään kilpailuhenkinenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sitten sellainen saavutus elämässä mikän sinun mielestäsi olisi tavoittelemisen arvoinen ja minkä eteen voisi ponnistella pidemmän aikaa? Vai onko sellaisia, pitääkö vaan olla osa harmaata massaa ja eikä yrittääkään saavuttaa mitään?

Kyllä minä tavoitteet ymmärrän, olen itsekin hyvin tavoitteellinen ja päämäärätietoinen. Ymmärrän, että joku haluaa tehdä väitöskirjan ja ymmärrän, että joku haluaa johtajaksi. Ymmärrän, että joku haluaa stadionkeikan tai haluaa rakentaa startupin, josta saa hyvän exitin. Nämä ovat puhdasta tavoitteellisuutta.

Mutta en ymmärrä sitä, että koko elämä menee jonkun professorin viran tavoitteluun, ja vain sitä varten tuotetaan miljoona artikkelia ja kyynärpäät verillä kivutaan ylöspäin. Ymmärtämättömyyteni liittyy jotenkinnkilpailuhenkisyyteen, ei tavoitteisiin.

Ap

Kyllähän tuo kilpailuhenkisyys on jo alusta asti kaikilla mukana, alaasteella jo arvostellaan oppilaat paremmuus järjestykseen kuka on paras matematiikassa tai historiassa yms. sama työpaikoilla ja työhön haussa.

ei se pelkästään urheilussa ole.

ja kyllä se aika iso osa elämästä menee monella sen professori viran tavoitteluun tai uralla etenemiseen, se kilpailullisuus nyt vain on nykyään osa normaalia elämää sinua "pisteytetään" ja verrataan muihin ihan joka asiassa. Tietysti voit heittäytyä pois "oravanpyörästä" ja alkaa hipiksi ja muuttaa metsään omavaraistaloudelle, mutta tuo on aika marginaaliryhmän touhuja.
 

"Kyllähän tuo kilpailuhenkisyys on jo alusta asti kaikilla mukana, alaasteella jo arvostellaan oppilaat paremmuus järjestykseen kuka on paras matematiikassa tai historiassa yms. sama työpaikoilla ja työhön haussa.

ei se pelkästään urheilussa ole.

ja kyllä se aika iso osa elämästä menee monella sen professori viran tavoitteluun tai uralla etenemiseen, se kilpailullisuus nyt vain on nykyään osa normaalia elämää sinua "pisteytetään" ja verrataan muihin ihan joka asiassa. Tietysti voit heittäytyä pois "oravanpyörästä" ja alkaa hipiksi ja muuttaa metsään omavaraistaloudelle, mutta tuo on aika marginaaliryhmän touhuja."

Kyllä. Kaikessa kilpaillaan. Tästä päästään taas siihen, että se missä tuntee onnistuvansa ja olevansa hyvä, sitä tykkää yleensä myös tehdä. Siksi en myöskään ole "epämukavuusalueen" ymmärtäjä. Tai ymmärrän sen, että välillä pitää koetella rajojaan ja venyttää niitä, että kehittyy. Mutta parhaiten se tapahtuu tykkäämissään asioissa, mukavuusalueella. Siellä ihminen on motivoitunut ja innostunut.

kilpaurheilu on ihmisten välistä mittelöä raadollisimmillaan. Siinä mitataan kuntoa, voimaa ja taitoa lajista riippuen. 

Jos ei kiinnosta, niin aina löytyy museoita jne, niihin voi mennä kulttuurimatkalle🤣

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan nähneet jääkiekkoilijaa, joka ei näyttäisi älyllisesti kehitysvammaiselta?

Haastattelussa ottelun jälkeen ovat endorfiinipöllyssä ilman hiusmuotoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä katson esim. Olympialaisia. Olen katsonut myös muiden pelejä kuin Suomen lätkää. Katsoin molemmat viestit. Jne. Mutta en kykene ymmärtämään, MIKSI joku sitä haluaa tehdä. Tuo lahjakuus-näkökulma on varmaan tosi: tekee jotain, missä on hyvä, mutta sekään ei kokonaan selitä motivaatiota. 
Ap

Kerropa sinä syysi miksi itse et halua tehdä sitä?

Kilpaurheilu ei kiinnosta pätkääkään ja toki käyttäisin siihen menevät varat viisaammin. Sanottakoot että olen kova kuntourheilija ja urheilullisten lasten äiti. 

Ilman muuta jokainen saa vapaassa maassa tehdä mitä haluaa, lakien ja asetusten puitteissa, mutta omakustanteisesti ja sponsoreiden avulla. Ei veronmaksajien kustantamana, varsinkaan tällaisena aikana.

Kykenen. Esim taiteessa kilpailua on vaikeampi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilu ei kiinnosta pätkääkään ja toki käyttäisin siihen menevät varat viisaammin. Sanottakoot että olen kova kuntourheilija ja urheilullisten lasten äiti. 

Ilman muuta jokainen saa vapaassa maassa tehdä mitä haluaa, lakien ja asetusten puitteissa, mutta omakustanteisesti ja sponsoreiden avulla. Ei veronmaksajien kustantamana, varsinkaan tällaisena aikana.

Niin, voisihan niillä varoilla muutaman maa han tuli jan ja heidän lisääntymisensä hoitaa. Julkiseen talouteen kaadetaan Suomessa enemmän rahaa kuin missään muualla, niin kyllä minä mielelläni näen edes näitä urheilukisoja, kun veroja perkeleesti maksan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sitten sellainen saavutus elämässä mikän sinun mielestäsi olisi tavoittelemisen arvoinen ja minkä eteen voisi ponnistella pidemmän aikaa? Vai onko sellaisia, pitääkö vaan olla osa harmaata massaa ja eikä yrittääkään saavuttaa mitään?

Kyllä minä tavoitteet ymmärrän, olen itsekin hyvin tavoitteellinen ja päämäärätietoinen. Ymmärrän, että joku haluaa tehdä väitöskirjan ja ymmärrän, että joku haluaa johtajaksi. Ymmärrän, että joku haluaa stadionkeikan tai haluaa rakentaa startupin, josta saa hyvän exitin. Nämä ovat puhdasta tavoitteellisuutta.

Mutta en ymmärrä sitä, että koko elämä menee jonkun professorin viran tavoitteluun, ja vain sitä varten tuotetaan miljoona artikkelia ja kyynärpäät verillä kivutaan ylöspäin. Ymmärtämättömyyteni liittyy jotenkinnkilpailuhenkisyyteen, ei tavoitteisiin.

Ap

Tavoitteellisessa urheilussa urheilu on elämäntapa ja menee kaiken edelle.
 

Intohimo ja halu olla paras. Onhan siinä syytä.

Kykenen ymmärtämään. Kaikilla on omat juttunsa ja hyvä niin!

Ei mene euroakaan valtion rahaa. Veikkaus rahoittaa kaiken. En silti ymmärrä urheilua.