Ymmärtävätkö kauniit ihmiset miten etuoikeutettuja he ovat?

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja järki eivät sovi samaan päähän.

On kutsuttu kauniiksi, AO 145. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja järki eivät sovi samaan päähän.

On kutsuttu kauniiksi, AO 145. 

ÄO on turha numero. Testejä on todella paljon. Erilaisia. Todella harva on edes mensan testiä tehnyt mikä on pakko suorittaa paikan päällä.

Mutta kyllä kaunis ja järki sopii samaan päähän. Tunnen itsekkin kauniita joilla on järkeä.

Suurin osa tuskin ei ymmärrä ulkonäkönsä vaikutusta, koska heillä on ollut sama vaikutus ihmisiin jo lapsena. En itse koskaan ajatellut olevani mikään ihmeempi kaunotar tai ulkonäköä muutenkaan, vaikka sitä on hoettu pienestä asti miten uskomaton olen. En ottanut sitä lainkaan vakavasti, pidin vain kohteliaisuuksina, joita sanotaan kaikille. 

On vaikea sanoa miten ulkonäkö on vaikuttanut työelämässä. On se varmasti johonkin vaikuttanut, mutta pelkästään kauneudella ei kyllä pärjää missään. Ja se tutkimus johon usein viitataan tässä kohtaa menee niin, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi. Ei niin, että epäpätevä kaunis valitaan. Miesten kohdalla se menee tutkitusti niin että kahdesta yhtä pätevästä valitaan pitempi. 

Saat siis helpommin mulkkua, nymfo.

Parisuhteesta tulee vielä mieleen eräs kerta, kun yksi mies, josta olin alustavasti kiinnostunut, alkoi halaillessa hokea jotenkin hurmioituneena sitä miten uskomaton olen ja käyttäytyi niin erikoisesti siihen liittyen, että meni maku koko ihmiseen. Hetken ajattelin, että vitsaileeko tuo, mutta kyllä hän tosissaan oli. Tuntui, että nyt ei tule onnistumaan normaali ihmissuhde ja parempi jättää homma sikseen. 

En silti pitänyt itseäni uskomattomana kaunottarena, vaan pidin tuota miestä liian sekopäisesti rakastuneena niin että romahdus tulisi sitten väistämättä tai olisiko hän edes kiinnostunut minusta oikeasti eikä vain siitä miten uskomaton vartalo ja kasvot minulla on. Kohteliaisuudet ovat kivoja, mutta rajansa kaikella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja järki eivät sovi samaan päähän.

On kutsuttu kauniiksi, AO 145. 

 

ÄO on turha numero. Testejä on todella paljon. Erilaisia. Todella harva on edes mensan testiä tehnyt mikä on pakko suorittaa paikan päällä.

Mutta kyllä kaunis ja järki sopii samaan päähän. Tunnen itsekkin kauniita joilla on järkeä.

Mensalla on paljon nettitestejä, joissa kaikki saavat korkeita pisteitä. 

Virallisia älykkyystestejä on useampi, esim. WISC-niminen, ne ovat erittäin laaja-alaisia testejä (testataan muutakin kuin matemaattisia taitoja) ja tehdään erityisen koulutukseen saaneen psykologin tai psykiatrin valvonnassa. Mensa ei ole tällainen taho lainkaan. Sehän on vain "älykkäiden yhdistys".

Vierailija kirjoitti:

"Samalla lailla ylipainoinen on varma, että ongelmat olisivat laihtumalla tiessään. Tai köyhä varma siitä, että rikastuminen tuo onnen. Lopulta se on ihan jokaisen oman sielun syövereissä se onni. "

:D Ei helvetti mitä hevonpaskaa. Painonpudotus on loistava esimerkki siitä kuinka paljon ulkonäkö merkitsee..

Laihtuminen ei muuta ketään kauniiksi tai komeaksi, mutta se vaikuttaa tosi paljon itsetuntoon. Eräs ystävä on tästä hyvä esimerkki. Hän ajattelee muiden huomaavan hänet ja käyttäytyy paljon itsevarmemmin, mutta valitettavasti laihduttaminen ei silti kovin paljon vaikuta suosioon, koska muillakin asioilla on merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaunis ja tyhmä niin pääsee lähinnä panop*tjaksi🙃

Noin se menee, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja järki eivät sovi samaan päähän.

On kutsuttu kauniiksi, AO 145. 

.....

Olet vain kateellinen. Muuta järkeä tuossa aloituksessa ei oikein ole. 

Tunnen useita kauniita, mutta onnettomia naisia. Ja usein ongelma on löytää itselle oikea mies. Pitkä jono miehiä periaatteessa on, mutta ei tarkoita että sen oikean miehen löytäminen olisi helppoa.

Jos on rajoitteita fysiikassa, työpaikalla koneella olo tai asennot muuten, voi olla tuskaa. Siinä ei ulkonäkö edes auta. Se vaatii rentoa oloa ja mahdollisuuden olla vapaakin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita kauniita, mutta onnettomia naisia. Ja usein ongelma on löytää itselle oikea mies. Pitkä jono miehiä periaatteessa on, mutta ei tarkoita että sen oikean miehen löytäminen olisi helppoa.

Voi voi, onpa surkeaa. Rumalla on helppoa kun joutuu ottamaan kuka kelpuuttaa. Siis jos parisuhteen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. Nainen on kaunis vaan nuorena muutaman vuoden 16-25 vuotiaana. Siinä iässä opiskellaan ja kauneudella ei saa mitään tenttejä lävitse. 30-40 vuotias nainen ei nyt ulkonäöllä mitään etuja saa, pelkästään osaamisella ja asenteella. Lapsellinen aloitus. 

Kaunis nainen on kaunis vielä nelikymppisenäkin, mikäli ei päästä itseään leviämään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmrätääkö ihmiset jotka kiusaa kauniita että kaunis ei ole valinnut kauneuttaan?

Ymmärtääkö ihmiset jotka kiusaa rumia että ruma ei ole valinnut rumuuttaan? 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuskin ei ymmärrä ulkonäkönsä vaikutusta, koska heillä on ollut sama vaikutus ihmisiin jo lapsena. En itse koskaan ajatellut olevani mikään ihmeempi kaunotar tai ulkonäköä muutenkaan, vaikka sitä on hoettu pienestä asti miten uskomaton olen. En ottanut sitä lainkaan vakavasti, pidin vain kohteliaisuuksina, joita sanotaan kaikille. 

 

On vaikea sanoa miten ulkonäkö on vaikuttanut työelämässä. On se varmasti johonkin vaikuttanut, mutta pelkästään kauneudella ei kyllä pärjää missään. Ja se tutkimus johon usein viitataan tässä kohtaa menee niin, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi. Ei niin, että epäpätevä kaunis valitaan. Miesten kohdalla se menee tutkitusti niin että kahdesta yhtä pätevästä valitaan pitempi. 

Kaikista lapsena kauniista ei tule kuitenkaan aikuisena kaunista ja päinvastoin. Muistan lapsuudesta yhden tytön, jolle kaikki hokivat kuinka kaunis hän on, mutta aikuisena ei ollutkaan enää huomiota herättävän kaunis vaan tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuskin ei ymmärrä ulkonäkönsä vaikutusta, koska heillä on ollut sama vaikutus ihmisiin jo lapsena. En itse koskaan ajatellut olevani mikään ihmeempi kaunotar tai ulkonäköä muutenkaan, vaikka sitä on hoettu pienestä asti miten uskomaton olen. En ottanut sitä lainkaan vakavasti, pidin vain kohteliaisuuksina, joita sanotaan kaikille. 

 

On vaikea sanoa miten ulkonäkö on vaikuttanut työelämässä. On se varmasti johonkin vaikuttanut, mutta pelkästään kauneudella ei kyllä pärjää missään. Ja se tutkimus johon usein viitataan tässä kohtaa menee niin, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi. Ei niin, että epäpätevä kaunis valitaan. Miesten kohdalla se menee tutkitusti niin että kahdesta yhtä pätevästä valitaan pitempi. 

Kaikista lapsena kauniista ei tule kuitenkaan aikuisena kaunista ja päinvastoin. Muistan lapsuudesta

Minkä näköinen hän oli? Olen joskus miettinyt yhtä lapseni kaveria, joka oli todella kaunis kasvoiltaan, että millainen hänestä tuli aikuisena. Oli todella paksut hiukset, sydämenmuotoiset kasvot, suuret silmät ja paksut, kaartuvat ripset, hymykuopat ja kuin piirretyt kauniit huulet, joissa oli voimakas amorinkaari. Nenä oli klassinen suora. Pitäisin ihmeenä, jos hänestä olisi tavallisen näköinen tullut, koska nuo piirteet eivät muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja järki eivät sovi samaan päähän.

On kutsuttu kauniiksi, AO 145. 

Ei äo kerro järjestä mitään...

-sivusta

No jaa. Tiedän että olen kaunis, parisuhteiden saannissa ei ole koskaan ollut ongelmaa mutta en ole hyötynyt siitä töissä. Minulla on ollut aina huono ammatillinen itsetunto diagnosoimattomien adhd-oireiden takia. Olen saanut elämääni kasaan iän myötä. Kerran hakiessani töitä jouduin seksuaalisen ehdottelun kohteeksi,ehkä olen vaistomaisesti sen jälkeen hakenut naisvaltaisiin työpaikkoihin

Olen melko kaunis- kuvien perusteella ollut aina. Alaluokilla minua kiusattiin ja haukuttiin, ulkopuolelle jättäminen oli osa arkeani yläluokilla. Tuolloinkin huomasin, että minua nimiteltiin ja olin hylkiö. En uskonut olevani kaunis enkä varsinkaan fiksu. Tuo käsitys minulla oli itsestäni hyvin pitkälle aikuisiuteen. Jos joku sanoi kauniiksi, en uskonut sitä. Yleisempää kuitenkin oli, että naisporukassa jäin ulkopuoliseksi eikä kukaan halunnut sanoa minusta mitäån kaunista, koska varmaan luulivat että tiedän sen itsekin hyvin. 

Sen sijaan olen saanut minuun kohdistettua vihaa ja katkeruutta sekä alemmas polkemista osakseni.

Vasta keski-iässä ymmärsin että olen ihan oikeasti älykäs ja ihan kaunis. Karistin epävarmuuden itsestäni ja nyt huomaan kuinka olemassa oloni ärsyttää joitain ihmisiä. En voi ulkonäölleni mitään mutta älyä voin käyttää oikein ja sen teenkin.