Samppa, 50, on hakenut yli 1 800 työpaikkaa tuloksetta yksi kommentti satuttaa eniten: Menisit töihin

Tyhmä-Samppa!

Ekaa kertaa tuli eteen nimi, joka ei sovi aikuiselle. Sampsa 50.

😄

Osa tuulipuvuista on täällä vielä enemmän pihalla kuin poliitikot. Näköjään on vaikeaa ymmärtää työttömyyttä jos ei ole arpa osunut vielä omalle kohdalle.

On selvää, että Samppaa on kohdeltu epäreilusti ja väärin. On myös selvää, että tilanne on oikeistohallituksen vika. Nyt kun nämä disclaimerit on tähän laitettu ensimmäiseksi, voidaan perehtyä Sampan ongelmaan lähemmin: Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että se, mitä Samppa on tähän mennessä tehnyt, vieläpä keskimääräistä ahkerammin, ei ole tuottanut toivottua tulosta. Onko siis tarpeen jatkaa saman raudan takomista, samalla tavalla kuin ennenkin ? Duunitorin artikkelista ja sieltä Linkedinin kautta varmistaen, löytyy muutama yksityiskohta, jotka saattavat selittää vaikeuksia: Neljän vuoden musiikkipainotteiden lukion jälkeen kemian opiskelut kestivät kuusitoista (!) vuotta maisteriin asti. Eli todellinen pitkän linjan opiskelu, jossa vanhemmat opintosuoritukset vanhenevat alta pois sitä mukaa kuin uusia saa aikaiseksi. 

Parhaat nuoruusvuodet kolmikymppisenä ovat menneet perusopiskelijan rooliin jumittuneena, työkokemus ajoittuu THL:n assistenttitöihin, käytännössä valmistumattomana opiskelijana, sitten tapahtui se, joka tapahtuu useinkin juuri silloin, kun on ajatellut, että tämä taitaa olla loppuelämän työ: "työskentelin 12 vuotta THL:n päihdeanalytiikan yksikössä, kunnes sain potkut muutosneuvotteluiden seurauksena. Se oli järkytys." . Selvästikin opiskeluihin on tullut motivaatiota, koska sen jälkeen valmistui nopeasti kandiksi ja siitä edelleen maisteriksi. 

Kuitenkin Samppa lähestyi jo neljääkymmentä, oli työtön maisteri, nähtävästi hän on käynyt työkkärin rahoittaman kiertotalousasintuntijan koulutuksen tässä välissä, mutta viiden vuoden soittajan keikka ja muutamat pätkätyöt, joihin hän ei ollut tyytyväinen, aiheuttivat käytännössä 13 vuoden tauon työllisyyteensä. Noin rikkonaisella historialla Samppa ei ole hankkinut riittävästi kokemusta, että voisi harkita pääsyä esimerkiksi keskijohtoon ja toimihenkilötehtäviin, joihin tehtäviin maisterit ylenevät siinä neljäkymppisenä. Eli normaalisti  ei edes kovin vauhdikkaasti etenevien opintojen jälkeen viimeistään noin 25-vuotiaana aloitetaan työkokemuksen keräily ja itsevarmuuden ja osaamisen rakentaminen. Sitten kun viisikymppisenä joutuu sellaiseen aloittelevan ammattilaisen työpaikkaan, kokemus ei anna onnistumisen tunnetta: "Työn piti olla laadunvalvontaa, mutta se olikin logistiikkatyötä. Perehdytys oli äärimmäisen huonoa. Lopulta minut irtisanottiin koeajan puitteissa." Työsuhde purettiin koeaikapurkuna, siinä ei tarvitse olla syytä, mutta selvästi Samppa on viestittänyt ehkä sanattomasti olemuksellaan, ettei hän ollut työnkuvaan tyytyväinen. 

Minä en esitä mitään osaavampaa, mutta näen mielestäni, mikä tuossa Sampan tilanteessa kiikastaa. Itse olen drop-out yliopisto-opinnoista. Siinä tilanteessa oli päätettävä sulkea ikuisen opiskelijan roolin ovi taakseen; töitä alkoi keräytymään useasta kohteesta, laidasta laitaan, keskellä suurta lamaa, huom ! Kohta niitä keikkoja oli jo liikaakin, ja jossakin vaiheessa tuli yrityksen perustaminen vaihtoehdoksi, ja piti uskaltaa heittäytyä pankkilainaa ottamaan. Onneksi oli erinomainen apu, Finnvera takaus, jolla saatiin vakuuksia lainaan. Meitä oli useampi henkilö, ja punnerrettiin useita vuosia nykymittapuun mukaan alemmilla kuukausituloilla kuin katsotaan kohtuulliseksi toimeentuloksi. Mutta siitä se alkoi helpottamaan, ja oma perhe on selvinnyt tähän asti, kolmenkymmenen vuoden jälkeen lapset ovat jo aikuisia ja ymmärtäneet, että ikiopiskelijan ura on vaikea ja köyhä, joten ovat valmistuneet vähintään ohjeajassa, jolloin opintolainapalautukseenkin ovat olleet oikeutettuja. Olen kuitenkin näyttänyt, että ylikouluttautuminenkin voi olla riski, jos samalla jää paitsi laajan työkaveri- ja asiakaskunnan verkostoa. 
 

Viime vuoden puolella hain vähintään yhtä työpaikkaa päivässä. Tämän vuoden puolella edelleen tasan pyöreä nolla ja yritän pysyä siinä.

Ei vaan enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Erään sampan kanssa töitä tehneenä voin sanoa, että ei siinä kemistin ja specialistin tutkinnot ja kokemus auta, jos varastohommissa ei osaa laskea edes viiteen. Oli just tälläinen tosi koulutettu kaveri, jolla keräilyssä tuli määrävirheitä lähes aina, jos piti kerätä enemmän kuin yksi kappale tuotetta. Asiakas esimerkiksi tilannut kolme paria samanlaisia sukkia, niin tältä keräilijältä saattoi tulla mitä vain yhden ja kymmenen sukkaparin väliltä. Samaan aikaan muut keräilijät, joilla taustalla paljon vähemmän koulutusta, keräsivät oikein.

Tuo on muuten jännä ilmiö kuinka "superälykäs" yhtälöitä päässään pyörittelevä ei osaa yksinkertaisia päässälaskuja tai hahmota asioita. Ei ole mitenkään harvinaista. Mistä johtuu?