Jään AINA varjoon, sivustaseuraajaksi, ihan sama missä olen, olen outo

Ihan tarpeeksi jo tätä me "paremmat" / nuo "huonommat" -ajattelua jossa ns normaalius (miten se päätellään?) on aina jotenkin pilkattavaa ja ymmärtämätöntä, kirjolla olevat taas varustettuja salaperäisillä kyvyillä ja aisteilla, joilla kommunikoivat toistensa kanssa.

Älkää oikeasti naurattako. Pääsettekö enää yhtään narsistisemmaksi tuosta?

Olen mies, saman ikäinen, lähes aina sama kuin ap:lla.

Näillä mennään. Toki, huomaan itse heti sivuun jäävät ja otan ja heidät sitten huomioon :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Tajusin jossain vaiheessa, että se johtui sosiaalisesta ahdistuksesta. Vaikka olen ihan mukava ja ystävällinen, niin kuitenkin karkoitin ihmisiä olemuksellani. En oikein osannut mennä juttelemaan kellekään, tai ainakaa en osannut pitää juttua yllä. Porukassa olin aina hiljaa. Koin ettei kukaan oikein tykkää minusta, ja sen seurauksena olin ihmisten seurassa etäinen, joten he suhtautuivat minuun sen mukaisesti. Eli asia oli kiinni itsestäni.

Olen saanut asiaa korjattua pohtimalla itseäni, ja huonommuudentunnettani ja asioide  syitä ja seurauksia. Nykyään osaan olla muiden seurassa paljon normaalimmin ja osaan ottaa yhteyttä muihin ihmisiin. Se olikin ongelma, en osannut ottaa yhteyttä muihin, joten he sitten sivuttivat minut.

Alkuperäiseen ongelmaan voi myös olla syynä kirjolla oleminen, minun kohdalla se oli sosiaalinen ahdistus.

Samaistun tähän täysin. Itse tajusin myös jossain vaiheessa, että sosiaalinen ahdistus on pääsyy tähän. 

Huomasin jo päiväkodissa ettei kukaan halua olla kanssani tekemisissä. M40

Ssmoja kokemuksia. Yksin aina, eikä mun kommentit ryhmissä kiinnosta ketään. Yritän oppia elämään yksinäisenä, mutta on vaikeaa, koska kaipaan seuraa.

Tuo on ihan normaalia, ja valtaosan ihmisiä kokemus. Suurin osa ihmisistä on NPC ja vain harvat on PC, joilla on tahto ja tarkoitus.

Minä myös ja siksi en jaksa enää harrastus- tai kaveriporukoita. Kai se liittyy ihmisten laumakäyttäytymiseen ja ryhmädynamiikkaan, että niissä on aina pari karismaattista ja puheliasta tyyppiä joita muut sitten peesaa. Oma karismani on etanan luokkaa joten jään aina sinne ryhmän ulkorinkiin eli olen näennäisesti mukana ryhmässä, mutta ei minua juuri kukaan jaksa aidosti kuunnella. Tästä syystä minulla on vain yksittäisiä kavereita joiden kanssa vietän aikaa. Niissä tätä ilmiötä ei ole. Kaveritkin on valittu huolella kaltaisistani nysveröistä  eli eivät peru tapaamisia sen vuoksi, että se karismaattisempi ja hauskempi kaveri haluaa nähdä samaan aikaan. 

Isomassa porukassa ihmiset pyrkivät aina ryhmäytymään ja "sisään" pääsevät ne laumasielut, jotka heti omaksuvat tietynlaisen käytöksen, puhetavan ja puheenaiheet. Tästä tulee sitten se ainoa hyväksytty normi ja muuta kummaksutaan. Itselleni se on liian teennäistä enkä jaksa kovin pitkään esittää, vaikka osaan kyllä senkin. Aika usein paikoissa on muitakin joita ei tällaiset ryhmäleikit kiinnosta ja heihin tutustun helposti. 

Moni tuntee olevansa outsider.   Emme näe toisten pään sisälle, näemme vain vahvan kuoren.  

niissä on aina pari karismaattista ja puheliasta tyyppiä joita muut sitten peesaa.

-Nyt puhut ihan puutaheinää. :D kyse on joissain porukoissa siitä, kuka huutaa koviten ja on röyhkeä. Sillä ei oo esim sosiaalisten taitojen kanssa mitään tekemistä. Tyhmät ym lähtee mukaan.

Puhut puuta heinää on just se kommentti, jolla saa toisen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös nainen jonka ympäriltä viedään tuolit. Olen se, jonka luokse kukaan ei hakeudu juttelemaan uudessa harrastuksessa, jossa kaikki ovat toisilleen tuntemattomia. Minä joudun aina tekemään aloitteet keskusteluun jos haluan jutella vaikkapa tauolla jonkun kanssa. Minun kanssani ei juuri aloiteta keskusteluita. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että olen vaikeasti lähestyttävä. Perusilmeeni on hapan ja hieman ujona saatan katsella hieman ihmisten ohi. Ihmiset hakeutuu niiden luokse joita on helppo lähestyä. Ajan kanssa saan kyllä seuraa, mutta se tosiaan vaatii itseltäni enemmän vaivaa. 

Hapannaama harppu!

Oma veikkaus, olet melko kaunis ja hoikka, koulutettu ja älykkäähkö, introvertti. Tyhmemmät lihavammat naiset näkevät sinut tämän vuoksi uhkana. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus, olet melko kaunis ja hoikka, koulutettu ja älykkäähkö, introvertti. Tyhmemmät lihavammat naiset näkevät sinut tämän vuoksi uhkana. Fakta.

Olen itse siis tällainen ja oli huvittavaa vastikään eräillä kutsuilla huomata että nämä kouluttamattomat lihavat matamit eivät edes katsoneet päin :D Neuvoni on että hanki älykkäämpää seuraa.

"En ole suuna päänä selittämässä koskaan, en valita koko ajan, en juorua ihmisistä."

Ja tämähän on se sinun "ongelmasi". Suurin osa ihmisistä sosialisoi juoruilun ja paskanpuhumisen kautta ja niitä harrastamaton jää auttamattomasti ulkopuolelle isoista porukoista. Selkäsi takana puhutaan miten tuokin on niin olevinaan kun ei ikinä valita ja hauku ketään ja elämääsi saatetaan sabotoida - siis koska itse et koskaan tekisi niin! Isot porukat muutenkin todella yliarvostettuja ja jos naisena vielä satut vahingossakaan miellyttämään sekaporukan miehiä niin 😂😂😂

Sama juttu. Kukaan ei ikinä ole se aloitteellinen osapuoli vaan minä otan sen ekan askeleen ja sen jälkeenkin olen se ainoa joka oma-aloitteisesti pitää yhteyttä jos sellainen ihme tapahtuu, että siitä mun aloitteesta syntyy muuta kuin moikkaus-tuttuus. Yleensä ei synny. Usein käy myös niin, ettei tarvitse edes ottaa keneenkään mitään kontaktia kun ei siinä ehdi sanaakaan vielä vaihtaa, kun jo huomaa kuinka toisella on jo niskavillat pystyssä ja sellainen "hyökkäys on paras puolustus" -asenne.

Tuokin on niin tuttua, että mun olemassaoloa ei muisteta ja siitä sitten seuraa kiusallisia tilanteita kun esim töissä on jokin palaveri tai muu kokoontuminen ja sitten hoksataan että kappas vaan, meillähän on tässä neukkarissa yksi istumapaikka liian vähän tai oho, näitä kahveja ja sämpylöitä ei riitä kaikille..

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä ihan jo ulkonäön perusteella syrjitään . Ulkomuoto ei vaan miellytä niin ei haluta tutustua tai päästää porukoihin . Lisäksi kaikki sanomani mitätöidään samantien yleensä vielä usean ihmisen toimesta. Yritä siinä sit pärjätä ihmisten kanssa. Nykyään en enää jaksa yrittää tutustua ihmisiin . Joskus on parempi nostaa kädet ylös ja hyväksyä tilanne. Onneksi on lapset seurana .

M41

Tämä itselläni. Olen nainen, keski-ikäinen. Kun olin nuorempi ja hoikempi, olin suht hyvännäköinen. Ihmiset oli mulle ystävällisiä, ja jos heitin jotain juttua, hymyiltiin, vastattiin jne. Nyt olen 50 v, lihava. Joskus ihan järkytyn, jos sanon jotain hauskaksi tarkoitettua (ei flirttailua tms), niin minusta vaan tuijotetaan ohi. Että sanoiko tuo akka jotain. Ennen, kun olin paremman näköinen, minua olisi kuunneltu, ehkä hymyilty tai naurahdettu jutulleni, vastattu jotain.