Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi käsittää se, että kaikki se mitä Jumala on tarkoittanut Raamattuun kirjoitettavaksi, on hyvä esimerkki ihmisen syntisyydestä, eikä niinkään siitä että "eläkää aina ja kaikkialla näin" eli kun mainitaan orjuus, naisten surkea asema tai Jumalan käsky tuhota kokonaan joku kansa, niin pitää käsittää että kaikki juontuu ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä.

Heti luomisen jälkeen oli ihannetila. Mies ja nainen hallitsivat luomakuntaa yhdessä. Ketään ei oltu vedetty turpaan, raiskattu jne. Raamattu puhuu kaiken ennallistamisesta ja saattamisesta siihen kuntoon että kaikki on kerran vielä hyvää ja täydellistä. 

 

Raamatussa on Jumalan puheen lisäksi paljon muuta, kuten tallennettua historiaa, ilmestyksiä (maan luominen ja kaiken päättyminen) runoutta, profetiaa ja kirjeitä. Kun Paavali kirjoittaa tervehdyksen niin onhan se ihan Paavalin omakätisesti kirjoittamaa, kyllä. Kirjeiden opetus sisältää Jumalan ihmisille antamia ohjeita ja neuvoja. Filemonin kirje on esimerkki siitä miten Jeesuksen seuraajan tulisi käsitellä orjuus-asiaa ja sitä kautta lähtee muutos. 

 

Kirjakokoelma joka on kirjoitettu eri ihmisten kynästä noin 4000 vuoden aikaikkunalla, sisältää ihan liikaa "sattumia" jotta se olisi vain ihmismielen tuotos. Satoja pieniä yksityiskohtia messiaan elämästä joista kaikki toteutuivat satoja vuosia myöhemmin. Esim. Beetlehem oli yleinen lampaankasvatuspitäjä, jossa kasvatettiin temppeliuhreiksi päätyviä lampaita. Jeesus, tuleva Jumalan uhrikaritsa syntyi Beetlehemissä. Näitä on kuulkaa Raamattu täynnä, pieniä yksityiskohtia jotka kaikki vain vahvistavat ja huutavat että Jeesus on Kristus!

Höpö höpö!

"Pitäisi käsittää se, että kaikki se mitä Jumala on tarkoittanut Raamattuun kirjoitettavaksi, on hyvä esimerkki ihmisen syntisyydestä, eikä niinkään siitä että "eläkää aina ja kaikkialla näin" eli kun mainitaan orjuus, naisten surkea asema tai Jumalan käsky tuhota kokonaan joku kansa, niin pitää käsittää että kaikki juontuu ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä."

Höpsistä. Jumala loi ihmisen eikä ole mitään järkeä valittaa että se oma luomus ei ole sellainen kuin haluaisi jos itse on kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Silloin kyllä tietää sekä mitä tuli luoduksi että miten se käyttäytyy.

Sen oman luomuksen väittäminen syntiseksi ja rangaistuksen arvoiseksi on täysin epäloogista.

"Kirjakokoelma joka on kirjoitettu eri ihmisten kynästä noin 4000 vuoden aikaikkunalla, sisältää ihan liikaa "sattumia" jotta se olisi vain ihmismielen tuotos. Satoja pieniä yksityiskohtia messiaan elämästä joista kaikki toteutuivat satoja vuosia myöhemmin. Esim. Beetlehem oli yleinen lampaankasvatuspitäjä, jossa kasvatettiin temppeliuhreiksi päätyviä lampaita. Jeesus, tuleva Jumalan uhrikaritsa syntyi Beetlehemissä. Näitä on kuulkaa Raamattu täynnä, pieniä yksityiskohtia jotka kaikki vain vahvistavat ja huutavat että Jeesus on Kristus!"

Kun kovasti kirjoittaa niin aina joku yksityiskohta sattuu kohdalleenkin varsinkin kun se "ennustus" vielä tulkitaan uskonnon silmälasien läpi. Oikeasti Raamatussa on valtavasti ennustuksia jotka eivät ole toteutuneet (kuuluisin Jeesuksen lupaus tulla takaisin vielä aikana jolloin kuulijat ovat elossa) tai jotka ovat toteutuneet vain osittain tai yksityiskohdiltaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä tapauksessa todistus ja tediste ovat kuitenkin sama asia."

 

Eivät ole koska todistuksen uskominen vaatii uskoa. Ei ole olemassa väitteen ulkopuolisia faktoja jotka voisivat vakuuttaa sen oikeellisuudesta.

 

"Jumala on rakkaus ja rakkaus todistaa itse itsensä. Se on samaan aikaan todistus että todiste."

 

Tuo on pelkkää sanojen pyörittelyä. Jos uskontoon ei tarvitsisi ihan eriksee uskoa niin se ei olisi enää uskonto. Se olisi silloin tiedettä.

Raamattu on sanoilla leikittelyä ja filosofiaa.

Jumala on myös elämä ja elämä todistaa itse itsensä pelkällä olemassaolollaan. Voit esittää väitteitä jostain, mutta väitteet eivät muuta väitteen kohdetta miksikään.

Samoin kuin sana. Sana on se mikä on, eivätkä väitteet (tulkinta) muuta sitä miksikään. Ihminen antaa sille merkityksen.

Luomiskertomuksen mukaan tämä on myös Jumalan ihmiselle antama tehtävä.

"Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva."

On aika turhaa tulla sanomaan "höpö höpö" kun ei käsitä että satoja profetioita on käynyt toteen. Ei vain kymmenkunta pientä sattumaa. Vie aikaa kuunnella Raamatuntuntijoiden luentoja ja puheita, jotta käsittää kuinka paljon niitä onkaan. 

Höpönä pitävät ihmiset eivät ole kokeneet mitään, eivät todistaneet omalla kohdalla mitään (Jumalan toimintaa ja tekoja) mutta ei se sulje pois sitä, että toiset meistä elämme niitä todeksi koko ajan. 

Paholainen itse ei ole ateisti. Ihminen on pahempi ateisti. Paholainen on asunut Jumalan taivaassa ja tietää totuuden. Hän on lopulta jopa enemmän uskovainen kuin monet ihmiset tänä päivänä. Pitäisikö nostaa pirulle hattua? En nosta. Piru tuntee jopa Raamatun, koska se siteeraa sitä 6-0 ihmisiä kiusatakseen ja ärsyttääkseen. Matteus 4. luvussa käytti sitä Jeesusta vastaan.

Ja me elämme profetaallista aikaa. Ei tarvitse kuin katsoa Lähi-Itään niin siellä käy juuri niin kuin on kirjoitettu. 

Ihminen pohtii mistä on tullut ja miksi. Kyllä uskovat pohtivat sitä miksi Jumala viitsi luoda ihmisen kun näki kuinka tässä käy. Miksi vaivautua? Miksi sallia kaikki paha? Olisihan Jumala päässyt helpommalla kun olisi jättänyt ihmisen tekemättä. Tai kapinoivia enkeleitä. 

Tämä on pohdituttanut kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, eikä sille tyhjentävää vastausta voi saada muusta kuin Jumalan omasta olemuksesta. Hän ei luonut pikkujumalia, täydellisiä tiedossa ja viisaudessa. Hän loi enkeleitä ja ihmisiä, jotka enkeleinä olivat täydellisiä ja ihmisinä olivat täydellisiä. Täydellisiä vapaan tahtonsa kanssa.

Jollain tasolla täytyy käsittää Jumalan luonne luojana ja ihminen luotuna, jotta voi hyväksyä asioita.

Kyllä Jumalan kanssa voi kinastella ja väitellä. Ja moni niin tekeekin. 

Vaikka minua pienenä ihmisenä kuinka ärsyttäisi Jumala, kaikkivaltias luoja ja hänen päätöksensä toteuttaa kaikki tämä juuri tällä tavalla, niin pakko minun on myöntää että Luoja näkee ja tietää kaiken. Ja lopulta tietää mikä on parasta. Ihmisen näkökulmasta olisi varmaan ollut paras olla syntymättä. Mutta jos sitä vertaa siihen että ei olisi lainkaan olemassa tai siihen että voi loppu iankaikkisuuden olla Luojansa yhteydessä, niin Luojan yhteydessä oleminen kuulostaa oikein hyvältä. Miksi en siis synnyttyäni hyväksyisi sitä suuremmoista tarjousta. (Vaikka tänne syntyminen kuinka näyttäisi squid gamelta tai hävityltä shakkimatsilta). Silti! Ja juuri siksi, että Jumala on!

"Raamattu on sanoilla leikittelyä ja filosofiaa."

Sitä ei juuri siksi pidä väittää totuudeksi.

"Jumala on myös elämä ja elämä todistaa itse itsensä pelkällä olemassaolollaan. Voit esittää väitteitä jostain, mutta väitteet eivät muuta väitteen kohdetta miksikään."

Sinähän tuossa juuri väität että Jumala on elämä mutta et anna yhtään todistetta siitä.

"Samoin kuin sana. Sana on se mikä on, eivätkä väitteet (tulkinta) muuta sitä miksikään. Ihminen antaa sille merkityksen."

Jäälleen olet ristiriidassa itsesi kanssa. Jos ihminen antaa sanoille merkityksen, samalla väitteen tulkinta muuttuu sen mukaan minkä sisällön ihminen sanalle antaa.

"On aika turhaa tulla sanomaan "höpö höpö" kun ei käsitä että satoja profetioita on käynyt toteen. Ei vain kymmenkunta pientä sattumaa. Vie aikaa kuunnella Raamatuntuntijoiden luentoja ja puheita, jotta käsittää kuinka paljon niitä onkaan. "

Se että keksityn kirjan ensimmäinen osa profetoi mitä keksityn kirjan toisessa osassa kerrotaan tai mitä siinä kirjassa miehemmin kerrotaan ei kyllä ole minkäänlainen todiste mistään. Tajuat kai että VT:n kertomukset olivat tuttuja niille jotka kirjoittivat UT:n? Ja että VT:n kertomukset ovat syntyneet vähitellen joten ne vanhemmat profetiat ovat olleet tuttuja myöhemmät kertomukset kirjoittaneille?

Eri asia olisi jos Raamattu profetoisi tapahtumia jotka ovat tieteelle tuttuja historiallisia asioita. Mutta näinhän ei ole.

"Paholainen itse ei ole ateisti. Ihminen on pahempi ateisti. Paholainen on asunut Jumalan taivaassa ja tietää totuuden. Hän on lopulta jopa enemmän uskovainen kuin monet ihmiset tänä päivänä. Pitäisikö nostaa pirulle hattua? "

Selitä ennemmin miksi Jumala on alunperin sallinut koko paholaisen olemisen ja miksi hän sallii sen toimia?

Sehän ei olisi mikään pakko kaikkivaltiaalle Jumalalle vaan hän näyttää pitävän paholaisen olemassaoloa osana suunnitelmaansa.

"Vaikka minua pienenä ihmisenä kuinka ärsyttäisi Jumala, kaikkivaltias luoja ja hänen päätöksensä toteuttaa kaikki tämä juuri tällä tavalla, niin pakko minun on myöntää että Luoja näkee ja tietää kaiken. Ja lopulta tietää mikä on parasta."

Tuo on hyvin kova väite että Jumala tietää mikä on parasta. Se sisältää sen väitteen että tapa jolla asiat tapahtuvat on aina paras mahdollinen tapa saada aikaan joku asia. Kun tekijä on kuitenkin kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala, sanotaan että mikään muu keino ei voisi saada aikaan samaa koska muuten hän tietenkin voisi toimia myös toisin. Siis lapsen tuskallinen kuolema syöpään, kaupungin tuhoutuminen tulivuorenpurkauksessa tai muut vastaavat mittaamattomat kärsimykset ovat ainoa keino saada jotain aikaan. Aika väkisin tulee mieleen että näin ei ole. Vaan että saman saisi aikaan pienemmälläkin kärsimyksellä.

Vierailija kirjoitti:

"Raamattu on sanoilla leikittelyä ja filosofiaa."

 

Sitä ei juuri siksi pidä väittää totuudeksi.

 

"Jumala on myös elämä ja elämä todistaa itse itsensä pelkällä olemassaolollaan. Voit esittää väitteitä jostain, mutta väitteet eivät muuta väitteen kohdetta miksikään."

 

Sinähän tuossa juuri väität että Jumala on elämä mutta et anna yhtään todistetta siitä.

 

"Samoin kuin sana. Sana on se mikä on, eivätkä väitteet (tulkinta) muuta sitä miksikään. Ihminen antaa sille merkityksen."

 

Jäälleen olet ristiriidassa itsesi kanssa. Jos ihminen antaa sanoille merkityksen, samalla väitteen tulkinta muuttuu sen mukaan minkä sisällön ihminen sanalle antaa.

Miten niin?

Ristiriita itsensä kanssa syntyy vain silloin, kun ei ymmärrä itseään.

"Ihmisen näkökulmasta olisi varmaan ollut paras olla syntymättä. Mutta jos sitä vertaa siihen että ei olisi lainkaan olemassa tai siihen että voi loppu iankaikkisuuden olla Luojansa yhteydessä, niin Luojan yhteydessä oleminen kuulostaa oikein hyvältä."

No jos vertaa ääripäitä niin voi jollain logiikalla päätyä siihen että nykytila on parempi. Mutta ottaen huomioon että Jumala ei ole rajoittunut kahteen vaihtoehtoon vaan hänellä on loputon määrä vaihtoehtoja, tämä nyt oleva ei vaikuta kyllä kaikkein rakaudellisemmalta.

Sen sijaan jos lähdemme siitä että mitään Jumalaa ei ole, nykyisessä maailmassa kärsimyksineen alkaa olla paljon enemmän logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka minua pienenä ihmisenä kuinka ärsyttäisi Jumala, kaikkivaltias luoja ja hänen päätöksensä toteuttaa kaikki tämä juuri tällä tavalla, niin pakko minun on myöntää että Luoja näkee ja tietää kaiken. Ja lopulta tietää mikä on parasta."

 

Tuo on hyvin kova väite että Jumala tietää mikä on parasta. Se sisältää sen väitteen että tapa jolla asiat tapahtuvat on aina paras mahdollinen tapa saada aikaan joku asia. Kun tekijä on kuitenkin kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala, sanotaan että mikään muu keino ei voisi saada aikaan samaa koska muuten hän tietenkin voisi toimia myös toisin. Siis lapsen tuskallinen kuolema syöpään, kaupungin tuhoutuminen tulivuorenpurkauksessa tai muut vastaavat mittaamattomat kärsimykset ovat ainoa keino saada jotain aikaan. Aika väkisin tulee mieleen että näin ei ole. Vaan että saman saisi aikaan pienemmälläkin kärsimyksellä.

Lopeta vaikkapa juominen niin kärsimys vähenee.

"Miten niin? Ristiriita itsensä kanssa syntyy vain silloin, kun ei ymmärrä itseään."

Se että ihminen määrittää sanat on jo itsesään tulkintaa. Sana ei ole muuttumaton jos jo sen olemus on tulkinnanvarainen.

Sana voi olla muuttumaton vain jos sanan sisältö on absoluuttisesti jonkun yhden ainoan tahon pysyvästi määrittelemä. Käytännössä Jumalan.

"Lopeta vaikkapa juominen niin kärsimys vähenee."

Et jostain syystä vastannut ollenkaan kysymykseeni vaan aloit vain arvostella persoonaani.

Mutta jatkan vielä:

Jos menemme "tuntemattomat ovat herran tiet" ajatuksella, se johtaa siihen että emme oikeastaan voi edes varmasti todistaa Jumalan olevan hyvä. Jos emme voi ymmärtää hänen tarkoitusperiään, myös Jumalan tekojen moraalinen tarkastelu on mahdotonta. Emme siis voi yhtä aikaa sanoa varmasti että Jumala on hyvä ja moraalinen ja sanoa että emme ymmärrä hänen kaikkia tarkoitusperiään. Molemmat eivät voi olla samaan aikaan totta.

"Ristiriita itsensä kanssa syntyy vain silloin, kun ei ymmärrä itseään."

Selvästikiään et ymmärrä itseäsi jos sanot peräkkäin kaksi toisensa kumoavaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

"Miten niin? Ristiriita itsensä kanssa syntyy vain silloin, kun ei ymmärrä itseään."

 

Se että ihminen määrittää sanat on jo itsesään tulkintaa. Sana ei ole muuttumaton jos jo sen olemus on tulkinnanvarainen.

Sana voi olla muuttumaton vain jos sanan sisältö on absoluuttisesti jonkun yhden ainoan tahon pysyvästi määrittelemä. Käytännössä Jumalan.

Eikö taivas ole taivas, antoi sille minkä merkityksen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmisen näkökulmasta olisi varmaan ollut paras olla syntymättä. Mutta jos sitä vertaa siihen että ei olisi lainkaan olemassa tai siihen että voi loppu iankaikkisuuden olla Luojansa yhteydessä, niin Luojan yhteydessä oleminen kuulostaa oikein hyvältä."

 

No jos vertaa ääripäitä niin voi jollain logiikalla päätyä siihen että nykytila on parempi. Mutta ottaen huomioon että Jumala ei ole rajoittunut kahteen vaihtoehtoon vaan hänellä on loputon määrä vaihtoehtoja, tämä nyt oleva ei vaikuta kyllä kaikkein rakaudellisemmalta.

Sen sijaan jos lähdemme siitä että mitään Jumalaa ei ole, nykyisessä maailmassa kärsimyksineen alkaa olla paljon enemmän logiikkaa.

Näin juuri. Jumala sairastuttaa yksivuotiaan parantumattomaan syöpään, joka päättyy tuskalliseen kuolemaan, vaikka on kaikkivaltias eli voisi toimia toisinkin? Ja haluaa sillä saavuttaa...niin mitä? Ei mitään! Ja sitäkö " ei mitään" ei voi millään muulla tavalla saavuttaa? Ja siitä on pienokaisen ja vanhempien kärsimys ihan ok hinta? Siis ei, miten voi kukaan sanoa, että tällainen " jumala" olisi rakkaus? Ja muka tietää aina, mikä on ihmiselle parasta?

 Ei,  ei riitä mikään epävastaus tyyliin "tutkimattomat jne". Ei ja ei. 

"Eikö taivas ole taivas, antoi sille minkä merkityksen tahansa."

Taivas tarkoittaa montaa eri asiaa ja jokaisella ihmisellä on vielä niihin liittyviä erilaisia mielikuvia.

Taivas voi olla Raamatullinen paikka, jollekin se on vain joku oikein mukava paikka kuvainnollisesti, joskus se on tuo sininen ilmakehä joka näkyy jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmisen näkökulmasta olisi varmaan ollut paras olla syntymättä. Mutta jos sitä vertaa siihen että ei olisi lainkaan olemassa tai siihen että voi loppu iankaikkisuuden olla Luojansa yhteydessä, niin Luojan yhteydessä oleminen kuulostaa oikein hyvältä."

 

No jos vertaa ääripäitä niin voi jollain logiikalla päätyä siihen että nykytila on parempi. Mutta ottaen huomioon että Jumala ei ole rajoittunut kahteen vaihtoehtoon vaan hänellä on loputon määrä vaihtoehtoja, tämä nyt oleva ei vaikuta kyllä kaikkein rakaudellisemmalta.

Sen sijaan jos lähdemme siitä että mitään Jumalaa ei ole, nykyisessä maailmassa kärsimyksineen alkaa olla paljon enemmän logiikkaa.

Näin juuri. Jumala sairastuttaa yksivuotiaan parantumattomaan syöpään, joka päättyy tuskalliseen kuolemaan, vaikka on kaikkivaltias eli voisi toimia toisinkin? Ja haluaa sillä saavuttaa...niin mitä? Ei mitään! Ja sitäkö " ei mitään" ei voi millään muulla tavalla saavuttaa? Ja siitä on pienokaisen ja vanhempien kärsimys ihan ok hinta? Siis ei, miten voi kukaan sanoa, että tällainen " jumala" olisi rakkaus? Ja muka tietää aina, mikä on ihmiselle parasta?

 

 Ei,  ei riitä mikään epävastaus tyyliin "tutkimattomat jne". Ei ja ei. 

Hyvin todettu edellä. Miten voi sanoa, että Jumala on hyvä, jos samaan aikaan pitää todeta, että emme tiedä hänen tarkoitusperiään? 

Sama kuin lapsia pahoinpitelevän naapuri sanoisi niille lapsille,  että en tiedä, miksi isänne teitä  pahoinpitelee, mutta rakkaudesta varmaankin.