Miten tukea työtöntä ystävää
Ystäväni jäi työttömäksi vuosi sitten taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Hän on ollut koko ikänsä kova tekemään työtä ja ura nousujohteinen. Asuu isossa eteläsuomalaisessa kaupungissa jossa hänen alansa työttömyystilanne järkyttävä.
Hän on hakenut niin moneen paikkaan ja päässyt haastatteluihinkin. Korkealta on tiputtu aina. Sitä mukaa kun aika kuluu huomaan hänen olevan luonnollisesti masentuneempi ja ahdistuneempi, vaikuttaa todellakin hänen identiteettiinsä, persoonaansa. Kaikenlaiset kuulumisten kyselyt kuulemma ärsyttää kun joutuu selittämään ettei vieläkään ole tärpännyt ja onko työnhakuja nyt vireillä. Hän häpeää tilannettaan voimakkaasti.
Minusta tuntuu pahalta etten löydä enää sanoja miten kannustaa, rohkaista ja valaa uskoa. Aivan voimaton olo. :(
Kommentit (20)
Hän varmasti menisi jos olisi paikka mihin mennä. Hän on aika korkeasti koulutettu joten osaa kyllä työtä hakea, mutta työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Hän on myös elänyt niin vaurasta elämää että luulen hänen olevan pian vaikeuksissa asuntolainan kanssa jos jotain ei pian ilmaannu. Hän varmasti ottaa työtä vastaan kun jotain ilmaantuisi. Itse työskentelen matalapalkka-alalla etten voisikaan tukea häntä taloudellisesti...
Kokoomuslainen oppii millasta on köyhän elämä. Se kasvattaa
Kyllä on työpaikkoja. Meidänkin firmassa tälläkin hetkellä kymmeniä paikkoja auki. Osa paikoista on ollut auki yli vuoden ilman että tullut yhden yhtä varteenotettavaa hakemusta. Minäkin teen otona tiettyjä hommia kun ei kertakaikkiaan muuten ole ketään tekemään niitä.
Itse seurasin parinkympin molemmin puolin läheisen perheenjäsenen monen vuoden työttömyyttä 90-luvun alkupuolella. Olihan se todella rankkaa, hän oli kasvanut sellaisessa ympäristössä, missä työn merkitys oli todella suuri ja hyvänä, ahkerana työntekijänä oleminen keskinen osa minäkuvaa. Ennen ko. lamaa aika oli pitkään ollut sellainen, että se hyvä työntekijä todellakin löysi aina töitä ja työttömiä olivat lähinnä vain sairaat ja alkoholistit.
Ei kai siinä oikein mitenkään erityisesti voi auttaa, lähinnä kertoa läheiselle, että olisi kamalaa katsoa jos työttömyys nujertaisi hänet kokonaan ja toivoa, että hän löytää jotain mielekästä harrastuspohjaista tekemistä jottei masennus, alkoholi, tms. vie ihmistä mennessään. Riippuu sitten varmaan myös yksilöstä, että millaista tukea hän kaipaa tai on valmis vastaanottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on työpaikkoja. Meidänkin firmassa tälläkin hetkellä kymmeniä paikkoja auki. Osa paikoista on ollut auki yli vuoden ilman että tullut yhden yhtä varteenotettavaa hakemusta. Minäkin teen otona tiettyjä hommia kun ei kertakaikkiaan muuten ole ketään tekemään niitä.
Palkkaatteko luonnontieteiden tutkijan, jonka työkokemus on tutkijana olemista ja sitä ennen joskus nuorena lähimarketissa hyllyjen täyttämistä kesätyönä?
Varmaan aika tyhjä ihminen kyseessä, sellainen kuori joka vapaa-ajallakin jauhaa pelkkiä työjuttuja... Kannattaisi opetella rakentamaan identiteettinsä muun kuin työn ympärille. Työ on sellainen asia joka voidaan viedä koska vain keneltä vain.
Viet punalappu ruokaa. Tietääpähän paikkansa
Kerro kannustavia esimerkkejä ihmisistä jotka on saaneet töitä. Kehota vaihtamaan ennakkoluulottomasti alaa.
Tai voisi kai hän vaihtaa pakkakuntaakin. Joltain ei-suositulta alueelta löytyy usein paremmin töitä.
Käske häntä menemään töihin ja lakata valittaminen
Täällä on kommenteista päätellen monella kirvelevä peräsuolen laskeuma.
Ei tuossa ole mitään hävettävää ellei ole itse joskus sortunut työttömien haukkumiseen ja halveeraamiseen, ja löytää nyt itsensä samasta tilanteesta. Avoin ja neutraali ihminen ei koe häpeää, sillä ei myöskään tuomitse
Itse tiedän useita työttömiä tai hanttihommasta toiseen painavia ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen lahjakkaita. Sen sijaan vakavaraisissa yrityksissä käkkii keskivertoja 7-8 oppilaita, jotka ovat ilkeitä ja haukkuvat asiakkaitaan. Sotella on palkattuna jopa rikollisia. Oikeastaan on oudompaa, jos hyvä ja taitava työllistyy tällaiseen apinalaumaan, kuin että jää lauman ulkopuolelle
Sinuna kehottaisin kaveria miettimään osaamisiaan ja haaveitaan, löytyisikö hänelle jotakin muuta tekemistä, kuin orjailu. Maailma ei ole yhtä kuin kapitalismi ja yritykset. On vapaaehtoistöitä ja joku voi olla merkityksellinen ihan vaan oman sosiaalisen verkostonsa tai vaikkapa rukouksen kautta. Vähän oma vika, jos arvottaa itsensä ja toiset palkan ja orjastatuksen mukaan
Vierailija kirjoitti:
Hän varmasti menisi jos olisi paikka mihin mennä. Hän on aika korkeasti koulutettu joten osaa kyllä työtä hakea, mutta työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Hän on myös elänyt niin vaurasta elämää että luulen hänen olevan pian vaikeuksissa asuntolainan kanssa jos jotain ei pian ilmaannu. Hän varmasti ottaa työtä vastaan kun jotain ilmaantuisi. Itse työskentelen matalapalkka-alalla etten voisikaan tukea häntä taloudellisesti...
Paskan marjat, sille ei kelpaa työ, mitä
on saatavilla. On hyllytystä, vanhusten avustamista jne. Voi käydä siisvouskurssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on työpaikkoja. Meidänkin firmassa tälläkin hetkellä kymmeniä paikkoja auki. Osa paikoista on ollut auki yli vuoden ilman että tullut yhden yhtä varteenotettavaa hakemusta. Minäkin teen otona tiettyjä hommia kun ei kertakaikkiaan muuten ole ketään tekemään niitä.
Palkkaatteko luonnontieteiden tutkijan, jonka työkokemus on tutkijana olemista ja sitä ennen joskus nuorena lähimarketissa hyllyjen täyttämistä kesätyönä?
Kk-ammatit ovat monella alalla, poislukien ehkä juuri ja juuri insinöörit, missä joutuu itse näkemään aika paljon vaivaa oman toimeentulonsa eteen. Jotkut tekevät töitä freelancereina, osallistuvat erilaisiin mediaprojekteihin (esim. dokumentti), kirjoittavat kirjoja, tai tekevät tutkimusta itsenäisesti
Duunarien kannattaisi hahmottaa, että on duunariammatteja, asiantuntija-ammatteja, ja sitten iso osa omistavaa luokkaa ja itsensä toimeksiannoilla tai kaupankäynnillä elättäviä. Yrittäjiä. Duunarilampaalle tuo on vähän kuin aitauksesta avomerelle hyppääminen, siinä on vähän miettimistä aluksi. Mutta pitkällä tähtäimellä vapaus ja oma urakasvu (vs. kasvu palkkaorjaympäristöissä) on myös suvulle ja lähipiirille hyväksi, ellei sitten halua elää orjalampaana maailmanloppuun asti
Vierailija kirjoitti:
Hän varmasti menisi jos olisi paikka mihin mennä. Hän on aika korkeasti koulutettu joten osaa kyllä työtä hakea, mutta työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Hän on myös elänyt niin vaurasta elämää että luulen hänen olevan pian vaikeuksissa asuntolainan kanssa jos jotain ei pian ilmaannu. Hän varmasti ottaa työtä vastaan kun jotain ilmaantuisi. Itse työskentelen matalapalkka-alalla etten voisikaan tukea häntä taloudellisesti...
Sitten täytyy realisoida omaisuuksia, jos ei pysty niitä kasvattamaan. Siinä hyvä ensimmäinen oppitunti, elää oman lompakkonsa mittaista elämää eikä velaksi
Minä en haluaisi kannustusta tai jotain tuollaista sinulta. Ole ystävä kuten ennenkin ja kuuntele mutta älä ala lässyttää.
Voisi äänestää Vasemmistoliittoa jatkossa, niin elämä olisi hyvä kaikilla suomalaisilla, ei harvoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on työpaikkoja. Meidänkin firmassa tälläkin hetkellä kymmeniä paikkoja auki. Osa paikoista on ollut auki yli vuoden ilman että tullut yhden yhtä varteenotettavaa hakemusta. Minäkin teen otona tiettyjä hommia kun ei kertakaikkiaan muuten ole ketään tekemään niitä.
Mikä firma? Haen heti hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on työpaikkoja. Meidänkin firmassa tälläkin hetkellä kymmeniä paikkoja auki. Osa paikoista on ollut auki yli vuoden ilman että tullut yhden yhtä varteenotettavaa hakemusta. Minäkin teen otona tiettyjä hommia kun ei kertakaikkiaan muuten ole ketään tekemään niitä.
Lakatkaa hakemasta yksisarvista niin johan alkaa löytyä tekijää :)
Sano sille, että menee töihin!