Yksinäisyys parisuhteessa
Tästä aiheesta ei paljon puhuta, eikä näe mediassakaan. Olenko ainoa joka koen yksinäisyyttä parisuhteessa?
Kommentit (13)
Eiköhän se ole aika yleistä ja sen vuoksi usein erotaan.
Tuttua hommaa. Ja eroamaan on turha kehottaa. Vajaakuntoisena ei työllisty eikä yhteiskunta elätä.
Tuskin olet yksin, pitkä parisuhde, niin kyllä siinä monen moista ja voi lyhyemmässäkin olla.
Puhuminen auttaa tai sitten ei, mutta yrittää kannattaa, ennen lopullista kuihtumista tai eroa.
Olen parhaillaan eroamassa sen takia. Puoliso ehdottaa kyllä viikonloppuisin yhdessä tekemistä, mutta kun on tehty joku parin tunnin kävelylenkki tai kolmen tunnin retki lähikaupunkiin (jonka aikana ei isommin jutella mistään), niin hän jälleen hautautuu omiin hommiinsa. Tulee takaisin sisälle, kun puoli yhdeksän uutiset alkavat. Sen jälkeen istuu tuijottamassa televisiota, tuli sieltä mitä tahansa, kunnes menee nukkumaan.
Niille, jotka aikovat nyt vastata, että minun pitäisi itse ehdottaa jotain muuta tai mennä mukaan hänen hommiinsa, tiedoksi: yritetty on. Eikä se yhdessä tekeminen poista henkistä yksinäisyyttä. Sitä, että tietää että on toiselle yhtä kiinnostava kuin joku huonekalu. Hyvä olla olemassa mutta ei herätä sen lämpimämpiä tunteita.
Miksi et eroa? Minä erosin, kun koin olevani yksin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua hommaa. Ja eroamaan on turha kehottaa. Vajaakuntoisena ei työllisty eikä yhteiskunta elätä.
Kamala kohtalo olla rahan takia suhteessa. Nauttiiko tuosta kumpikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua hommaa. Ja eroamaan on turha kehottaa. Vajaakuntoisena ei työllisty eikä yhteiskunta elätä.
Kamala kohtalo olla rahan takia suhteessa. Nauttiiko tuosta kumpikaan?
Ei, mutta pakko elää näin.
Olin yksin ja yksinäinen. Puoliso yksinkertaisesti kieltäytyi viettämästä aikaa kanssani. Aivan järkyttävää aikaa suhteessa. Ei välillä edes puhunut minulle, eu katsonut kohti. Ei mitään selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin ja yksinäinen. Puoliso yksinkertaisesti kieltäytyi viettämästä aikaa kanssani. Aivan järkyttävää aikaa suhteessa. Ei välillä edes puhunut minulle, eu katsonut kohti. Ei mitään selitystä.
Kuinka kauan tuota touhua kattelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin ja yksinäinen. Puoliso yksinkertaisesti kieltäytyi viettämästä aikaa kanssani. Aivan järkyttävää aikaa suhteessa. Ei välillä edes puhunut minulle, eu katsonut kohti. Ei mitään selitystä.
Kuinka kauan tuota touhua kattelit?
Tilanne paheni pikkuhiljaa. Ensin mies muutti sohvalle nukkuun. Siitä sitten pikkuhiljaa etääntyi kaikesta suhteeseen liittyvästä. Viimeiset kaksi vuotta oli sellaista, että hädin tuskin puhuimme ja lopulta mies kieltäytyi lähtemästä mukaan edes kauppaan. Ei puhettakaan että olisi suostunut minnekään illanviettoon, elokuviin tai syömään. Ei edes kävelylle.
Eroa