Masennus ja pohjaton väsymys ja apua ei meinaa saada

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki yksityiseltä apua jos haluat. Sukulaisen rahalla. Julkinen heikko. Onko tarpeeksi pätevää terapeuttia keskusteluun tai kirja, video. Ja nuku jos vaje, talvella muitakin väsyttää. Älä yritä liikaa muiden muottiin. Onko jotain vampyyrista joka vie voimat? Ympäristö, vaatimukset, talous, some, kaveri, exä, suku, joku asia tms. Muillakin voi olla energiavaje.

 

 

Ainakaan omalla rahalla ei ole varaa mennä terapiaan. Kuntoutuspsykoterapiaa voi harkita jos olo pitkittyy. 

 

Urheilukellon mukaan nukun 7h 50min - 8h 10 min yössä ja laatu olisi ihan hyvää.

Harrastan liikuntaa jaksamisen mukaan. Ihmissuhteet voi ihan ok.

Työssä en ole juuri nyt, olen vielä perhevapaalla 

 

 

Kerrot olevasi perhevapaalla. Voiko kyse olla synnytyksen jä

Voi olla, mutta neuvolan kautta ei saa mitään, menee perheiden palveluiden kautta. Mutta esim perheneuvolan psykologi on tarkoitettu kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen ongelmiin 

Nyt ulkoilemaan, saamaan raikasta happea ja uutta energiaa. Masennus on sellainen vaiva joka ei lähde lääkkeillä vaan omilla päätöksillä ja päättäväisyydellä.

Joskus eka lääke ei toimi, eikä välttämättä toinenkaan. Mittaa myös verenpaine, minulla itselläni tuli tosi kummallisia oireita kun verenpaine oli koholla. Aiemmin oli jo vinkkejä vitamiineista, ne on tosi tärkeää huomioida. 

Vierailija kirjoitti:

Yksittäisen nopean vastaanottokäynnin perusteella ei yleensä mitään ratkaisua löydy. Ehkä se lääkepurkki ja käsketään kotiin pariksi kuukaudeksi seuraamaan tilannetta. Yritä saada sieltä mt-palveluista useampi säännöllinen keskustelukäynti. Voitte yhdessä hahmottaa ongelmien laajuutta ja sitten hoitaja pystyy lääkärille paremmin selvittämään tilannetta ja voidaan saada jonkinlainen hoitosuunnitelma aikaan. 

Meillä ei ole mt-palveluissa lääkäriä ollenkaan eli pitää itse varata ja järjestää lääkäriajat. Toki lääkäri näkee kirjaukset, jos niitä sattuu lukemaan. 

Mt-palvelussa tarjolla terapiat etulinjaan-mallin mukaisia lyhyitä apuja. 

Ota itseäsi nyt vaan niskasta kiinni. Elämä on välillä tasaista, välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä. Ihme itkua ja valitusta. Tämäkin vaihe elämästäsi menee ohi. Nyt on tällainen vaihe, että on vaan puskettava. Pyydät läheisiltä apua, jos tarviit. Ei ole yhteiskunnan asia tulla pitämään aikuista kädestä ja tekemään asioita hänen puolestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus eka lääke ei toimi, eikä välttämättä toinenkaan. Mittaa myös verenpaine, minulla itselläni tuli tosi kummallisia oireita kun verenpaine oli koholla. Aiemmin oli jo vinkkejä vitamiineista, ne on tosi tärkeää huomioida. 

Verenpaine on normaali ja syön kalkkia ja deetä 50 mikrog. Söin tuossa aiemmin 3kk rautaa ja laktoferriiniä 2kk 

Missä isä?

Vierailija kirjoitti:

Ota itseäsi nyt vaan niskasta kiinni. Elämä on välillä tasaista, välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä. Ihme itkua ja valitusta. Tämäkin vaihe elämästäsi menee ohi. Nyt on tällainen vaihe, että on vaan puskettava. Pyydät läheisiltä apua, jos tarviit. Ei ole yhteiskunnan asia tulla pitämään aikuista kädestä ja tekemään asioita hänen puolestaan. 

Haista sinä paska

Vierailija kirjoitti:

Nyt ulkoilemaan, saamaan raikasta happea ja uutta energiaa. Masennus on sellainen vaiva joka ei lähde lääkkeillä vaan omilla päätöksillä ja päättäväisyydellä.

Juuri näin. 

Jaahas 

taas perus masennusketju

johon hakeutuu juuri ne ihmiset

jotka ajattelee että masennus on vain

itsekurin puutetta 

(Kyllä

toiminta on tärkeää masennuksen hoidossa

mutta jos ei ole energiaa ja voimavaroja 

tarpeeksi niin mites sitten toimit?)

Onko tilanne Suomessa tosiaan niin huono, että päivystyksessä pitää hoitaa masennusta kun ei muutoin pääse lääkärin vastaanotolle? Hyvä, että sait edes jotain apua, mutta eihän tuo ole päivystysasia. Juuri tällaisissa tilanteissa omalääkäri olisi se paras järjestelmä. Sama lääkäri jonka luona käy aluksi vaikka pari kertaa kuukaudessa, ja jolle saa aina tarvittaessa ajan parin päivän päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Työelämässä. Toki iltaisin osallistuu mutta ei hän ole mikään ammattiparantaja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota itseäsi nyt vaan niskasta kiinni. Elämä on välillä tasaista, välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä. Ihme itkua ja valitusta. Tämäkin vaihe elämästäsi menee ohi. Nyt on tällainen vaihe, että on vaan puskettava. Pyydät läheisiltä apua, jos tarviit. Ei ole yhteiskunnan asia tulla pitämään aikuista kädestä ja tekemään asioita hänen puolestaan. 

 

Haista sinä paska

Ok. Osui ja upposi ilmeisesti. Mitäs jos lähdettäisiin siitä, että aikuiset ihmiset eivät vaatisi heti verorahoilla tuotettuja palveluita avuksi, jos joskus vähän masentaa tai ahdistaa.  Kuuluvat elämään, kaikki tunteet ja vaiheet. Haetko lääkettä, jos olet ollut pidemmän aikaa iloinen ja tyytyväinen. Tuskin. Myös näissä alakuloissa on sama juttu. Reflektointia mistä johtuu ja elämä jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä itse odotat, millaista konkreettista  apua toivot saavasi ihan käytännössä tilanteesi? Mikä on se asia mikä sinua masentaa?

 

Haluaisin lisää energiaa ja jaksamista ja vähemmän negatiivisia ajatuksia.

 

Olen valmis lääkitykseen, kunhan se auttaisi jotain. 

 

Toivoisin että löytyisi vaikka joku puutostila tai muu jonka voisi hoitaa ja energiat palaisi.

 

Toivoisin myös keskustelutukea/terapiaa, en mitään nettiterapiaa.

 

Mahdollisesti kotiin jotain apua (enemmän kuin 2 tuntia viikossa...) jos noi muut ei riitä.

Onko sinulla jokin tietty asia mielessä, mistä haluaisit keskustella? Jos ei, niin mitä odotat keskusteluavulta?

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne Suomessa tosiaan niin huono, että päivystyksessä pitää hoitaa masennusta kun ei muutoin pääse lääkärin vastaanotolle? Hyvä, että sait edes jotain apua, mutta eihän tuo ole päivystysasia. Juuri tällaisissa tilanteissa omalääkäri olisi se paras järjestelmä. Sama lääkäri jonka luona käy aluksi vaikka pari kertaa kuukaudessa, ja jolle saa aina tarvittaessa ajan parin päivän päähän. 

Juu kyllä on ainakin osalla alueista. Tilanteen kriisiytyy kun avun piiriin ei pääse tarpeeksi nopeasti 

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne Suomessa tosiaan niin huono, että päivystyksessä pitää hoitaa masennusta kun ei muutoin pääse lääkärin vastaanotolle? Hyvä, että sait edes jotain apua, mutta eihän tuo ole päivystysasia. Juuri tällaisissa tilanteissa omalääkäri olisi se paras järjestelmä. Sama lääkäri jonka luona käy aluksi vaikka pari kertaa kuukaudessa, ja jolle saa aina tarvittaessa ajan parin päivän päähän. 

Olet todella oikeassa, alakulo ei ole päivystysasia. Siellä olisi joku oikeasti akuutista sairaudesta tai tapaturmasta kärsinyt saanut nopeammin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä itse odotat, millaista konkreettista  apua toivot saavasi ihan käytännössä tilanteesi? Mikä on se asia mikä sinua masentaa?

 

Haluaisin lisää energiaa ja jaksamista ja vähemmän negatiivisia ajatuksia.

 

Olen valmis lääkitykseen, kunhan se auttaisi jotain. 

 

Toivoisin että löytyisi vaikka joku puutostila tai muu jonka voisi hoitaa ja energiat palaisi.

 

Toivoisin myös keskustelutukea/terapiaa, en mitään nettiterapiaa.

 

Mahdollisesti kotiin jotain apua (enemmän kuin 2 tuntia viikossa...) jos noi muut ei riitä.

Onko sinulla jokin tietty asia mielessä, mistä haluaisit keskustella? Jos ei, niin mitä odotat keskusteluavulta?

Kannattelua ja keinoja päästä eteenpäin/toipua. Ei minulla ole mitään erityisiä traumoja tai akuuttia kriisiä ja eipä niistä terveysasemalla pääsisikään juttelemaan.

Haluaisin vaan palata ennalleni.  Ja olla työkykyinen kun on aika palata töihin...

Mikä lääke sinulla on käytössä? Mietin tuota, kun kerroit että olet niin väsynyt, ja se on vain pahentunut lääkityksen myötä. Joissain masennus ja ahdistuslääkkeissä on hyvin yleinen haittavaikutus väsymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne Suomessa tosiaan niin huono, että päivystyksessä pitää hoitaa masennusta kun ei muutoin pääse lääkärin vastaanotolle? Hyvä, että sait edes jotain apua, mutta eihän tuo ole päivystysasia. Juuri tällaisissa tilanteissa omalääkäri olisi se paras järjestelmä. Sama lääkäri jonka luona käy aluksi vaikka pari kertaa kuukaudessa, ja jolle saa aina tarvittaessa ajan parin päivän päähän. 

Olet todella oikeassa, alakulo ei ole päivystysasia. Siellä olisi joku oikeasti akuutista sairaudesta tai tapaturmasta kärsinyt saanut nopeammin apua. 

Mutta jos apua ei muualta saa niin kyllä sitä pitää voida jostain hakea. En lainkaan moiti ap:tä päivystykseen lähdöstä vaan Suomen järjestelmää.

Ettekö pällit käsitä että alakulo ja masennus eli sairaus nimeltä depressio ovat eri asioita