Kannattaako viisikymppisenä alkaa trad wife- kotirouvaksi?
En jaksaisi enää työelämässä ja palkkaa n on surkea. Miehellä on työpaikka ja lapset muuttaneet omilleen joten pärjäisimme varmaan yhden ihmisen tuloilla.
Passaisin miestä, kokkaisin herkkuja ja olisin muutenkin ihana nainen.
Mitä sanotte?
Kommentit (124)
Aikamoista siipelyä suunnittelet.
Oletko ajatellut, että miehesi saattaa haluta omalla työllään ansaitsrmista rahoista eikä elättää sinua?
Hän saattaa haluta matkustella, vaihtaa auton uudempaan, hankkia kesämökin jne...
Tai säästää rahaa eläkepäiviä varten.
Onko hänellä vielä eläkeiässäkin varaa (tai tahtoa) elättää sinut?
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Voitko aivan rehellisesti sanoa, onko miestäsi milloinkaan haitannut se, että hän on yksin vastuussa kaikista kuluista?
Kasvatatteko tyttärenne niin, että on ok olla taloudellisesti riippuvainen puolisosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Miksi juuri yksinkertaiset, matalasti koulutetut naiset jäävät miehen siivellä loisimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Eiköhän sinunkin miehesi toivoisi, että sinäkin toisit rahaa yhteiseen talouteen. Aika heikoilla muuten olet, jos miehesi kyllästyy sinuun ja ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Voitko aivan rehellisesti sanoa, onko miestäsi milloinkaan haitannut se, että hän on yksin vastuussa kaikista kuluista?
En usko. Olen kyllä tehnyt normaalin työuran aiemmin ja varallisuuttakin on. Mutta hän on vastuussa myös minun omaisuuteni kuluista osittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Eiköhän sinunkin miehesi toivoisi, että sinäkin toisit rahaa yhteiseen talouteen. Aika heikoilla muuten olet, jos miehesi kyllästyy sinuun ja ottaa eron.
Hän kyllä on sanonut olevansa erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen. Minusta tulee varsin varakas nainen, jos eroamme, meillä kun ei ole avioehtoa eli ainakaan siltä kantilta en ole heikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Miksi juuri yksinkertaiset, matalasti koulutetut naiset jäävät miehen siivellä loisimaan?
No itse kyllä olen erittäin korkeasti koulutettu kuten ovat muutkin kotirouvat, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Heitä tosin on vain muutama. Yksinkertainen kyllä saatan olla :) "Keep it simple and stupid", se itse asiassa on eräänlainen elämänohjeeni. Jos joku juttu tuntuu hyvältä, se on hyvää, mutta jos ei, pitää tehdä muutoksia. Se pätee lähes kaikkeen parisuhteista työelämään ja ystävyyssuhteisiin. Kun pitää asiat yksinkertaisina, tulee vähemmän kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Eiköhän sinunkin miehesi toivoisi, että sinäkin toisit rahaa yhteiseen talouteen. Aika heikoilla muuten olet, jos miehesi kyllästyy sinuun ja ottaa eron.
Hän kyllä on sanonut olevansa erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen. Minusta tulee varsin varakas nainen, jos eroamme, meillä kun ei ole avioehtoa eli ainakaan siltä kantilta en ole heikoilla.
No mutta sittenhän asia on selvä. Olet varmaan jo päätöksesi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatatteko tyttärenne niin, että on ok olla taloudellisesti riippuvainen puolisosta?
Omituinen kysymys. Riippuvuutta osoittaa mielestäni nimenomaan se, että kuvittelee jonkun omaavan valtaa vain siksi, että hänellä on rahaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan viiskymppinen vastaa 1950-luvun kolmikymppistä. Varsinkin naiset on nykyään pitempään nuorekkaita. Ette voi tietää, millainen puuma ap on. Mutta jos miehen asenne olisi tuollainen, niin en tod. alkaisi.
Ei todellakaan vastaa, ainakaan fyysisesti.
En tiedä miksi tätä alapeukutettiin. Olen itsekin nainen enkä todellakaan ollut viisikymppisenä enää kuten kolmekymppinen. Viisikymppisenä monilla alkaa jo vaihdevuodet, jos eivät ole alkaneet jo.
Varmaan ymmärsit väärin. Eihän tuossa sanottukaan, että viiskymppinen olisi kuin kolmekymppinen, vaan että nykyinen (siis 2020-luvun) viiskymppinen vastaa 1950-luvun kolmikymppistä. Suomalaisten terveys on todellakin parantunut 70 vuoden aikana roimasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Millä tavalla se sinua alentaa? Minua ei ole ikinä haitannut elää mieheni kustannuksella. Pidän todella outona tuollaista ajattelutapaa. (Olen siis työelämästä jättäytynyt kotirouva itsekin.)
Eiköhän sinunkin miehesi toivoisi, että sinäkin toisit rahaa yhteiseen talouteen. Aika heikoilla muuten olet, jos miehesi kyllästyy sinuun ja ottaa eron.
Hän kyllä on sanonut olevansa erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen. Minusta tulee varsin varakas nainen, jos eroamme, meillä kun ei ole avioehtoa eli ainakaan siltä kantilta en ole heikoilla.
No mutta sittenhän asia on selvä. Olet varmaan jo päätöksesi tehnyt.
Kyllä olen, yritykseni on naftaliinissa ja sen elvyttäminen olisi ainakin alkuun enemmän harrastusta, jos se sattuisi huvittamaan jossain vaiheessa. Noin viidessä vuodessa putoaa soittolistalta, kun sanoo riittävän monta kertaa ei. Mielenkiintoni on ammatillisesti tällä hetkellä toisessa ammatissa enkä aio lopettaa työntekoa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Vieläkin on vastaamatta millä tavoin miehen kustannuksella sinua alentaisi. Teillä on ilmeisesti yhteiset lapset ja pitkä historia. Kuulostaa oudolta, että pitkän avioliiton jälkeen voi ajatella noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin töistä pois 55-vuotiaana. Nyt on aikaa ja voimia myös miehen hemmotteluun, monellakin tapaa...
Mutta tätä kotiinjäämistä olin pohjustanut jo 15 vuotta säästämällä ja sijoittamalla. Lapset muuttivat silloin omilleen, joten tein ylitöitä ja ylimääräistä keikkahommaa.
Mutta ikinäkoskaanmilloinkaan en alentuisi miehen elätettäväksi.
Vieläkin on vastaamatta millä tavoin miehen kustannuksella sinua alentaisi. Teillä on ilmeisesti yhteiset lapset ja pitkä historia. Kuulostaa oudolta, että pitkän avioliiton jälkeen voi ajatella noin.
Taitaa olla keksittyä koko juttu.
Toisen työpanoksen hedelmistä nauttiminen nollapanoksella kuulostaa joltain ihan muulta kuin rakastamiselta.