67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?

Vierailija kirjoitti:

Ja 75 % itsemurhan tehneistä on miehiä. Kannattaisiko sittenkin miettiä, jos tämä naisten tulokulma olisi strategisesti voittava valinta?

 

Miehillä on rohkeutta lopettaa oma elämä silloin, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista. Naiset jäävät tänne toisten riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä mielisairaista parani vaikka vuoden hoidon jälkeen? Onko terapia edes kustannustehokasta vai pelkkä rahareikä kun joku kuuntelee mieleltään viallisten lässytystä. Luulisi että tekoäly osaisi leperrellä parhaiten ja antaisi parhaan hoitotuloksen ilman suuria kustannuksia.

 

Sinänsä olet oikeilla jäljillä, että todella monen terapeutin voi korvata tekoälyllä. Mutta usein potilaan tarve ei ole sanoille vaan tiedostamatta tapahtuva hermostojen kanssasäätely. Siihen ei ole vielä keksitty laitetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 75 % itsemurh an tehneistä on miehiä. Kannattaisiko sittenkin miettiä, jos tämä naisten tulokulma olisi strategisesti voittava valinta?

 

Miehillä on rohkeutta lopettaa oma elämä silloin, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista. Naiset jäävät tänne toisten riesaksi.

 

Tunnen kaksi miestä, jotka ovat työkyvyttömiä, luultavasti lopullisesti, siksi että heille tärkeät naiset tekivät tuon ratkaisun. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla siis on rankempaa. 

Heillä ei ole rankempaa. He vain tekevät selvistä asioista epäselviä ja monimutkaisia omassa päässään, vatvovat niitä ja sairastuttavat itse itseään.

Mies on luova ongelmanratkaisija: jos tulee ongelma, se ratkaistaan ilman suurempaa numeroa ja vellomista.

Olet ihan oikeassa. Draamaqueen on asioita paisutteleva, lapsellinen ja typerä. Aikuinen ihminen on harkitseva, määrätietoinen sekä kypsä käsittelemään eteen tulevia ongelmia ja haasteita. 

 

Mitä sä luulet että terapiassa tehdään? Siellä käsitellään eteen tulevia ongelmia ja haasteita, eikä kaadeta niitä toisten päälle.

 

Hän puhui aikuisista ihmisistä. Heihin eivät lukeudu tunne - elämältään taaperoiksi jääneet mieslapset, jotka toki taaperon varmuudella uskovat olevansa oikeassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 75 % itsemurhan tehneistä on miehiä. Kannattaisiko sittenkin miettiä, jos tämä naisten tulokulma olisi strategisesti voittava valinta?

 

Miehillä on rohkeutta lopettaa oma elämä silloin, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista. Naiset jäävät tänne toisten riesaksi.

 

Elämisen arvoista.. just. Vaikeudet ja ongelmat menee ohitse ajan kanssa, jos ne osaa käsitellä.

Ihme asenne sulla yllyttää toisia miehiä itsemurhaan.

Mun serkulle ehdotettiin kuntoutuspsykoterapian hakemista psykiatrin toimesta. Serkkupoika sellaiseen ryhtynyt, vaan alkoi sen sijaan ryyppäämään reippaasti. Luulen, ettei ole aina mies joka valitsee tämän vaihtoehdon. 

SIX SEVEN🤷🤷🤷🤷🤷🤷🤷🤷🤷

Vierailija kirjoitti:

Naisille helpompaa päästä tuen piiriin?

Tai naiset hakevat apua, miehet eivät vaan "lääkitsevät" itseään alkoholilla, joka oikeasti vain pahentaa tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

"Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. "

 

 

Näin voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kohdannut oikeita ongelmia elämässään. Sä varmaan parannat mahdollisen syöpäsikin ihan itse.

Eri, mutta syöpä onkin oikea sairaus...

Vierailija kirjoitti:

Kun on ratkaistu kysymys, miksi naiset ovat ahneempia uskonnoille ja vielä ahneempia uususkonnoille, ratkeaa samalla tämäkin, koska psykoterapia on uususkonto. Psykoterapian potilaista n. 90 % on naisia, n. 10 % miehiä.

Nyt ovat nimenomaan miehet innostuneet uskonnosta. 

Vierailija kirjoitti:

"Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. "

 

 

Näin voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kohdannut oikeita ongelmia elämässään. Sä varmaan parannat mahdollisen syöpäsikin ihan itse.

Minä paransin syöpäni itse. Ratkaisu oli mennä syöpähoitoihin, kun oli mahdollisuus. Muuten en olisi elossa enää. Sen valinnan tein minä. Kuten myös ratkaisin pitkäaikaisen unettomuuden. Menemällä terapiaan. Vain otettu lääke auttaa, vain vastaanotettu hoito auttaa. Ratkaisu on kunkin itse tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 75 % itsemurhan tehneistä on miehiä. Kannattaisiko sittenkin miettiä, jos tämä naisten tulokulma olisi strategisesti voittava valinta?

 

Miehillä on rohkeutta lopettaa oma elämä silloin, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista. Naiset jäävät tänne toisten riesaksi.

 

Jokinen im tehnyt jättää jälkeensä traumatisoituneita ihmisiä, jotka tarvitsevat apuja siitä selvitäkseen. Im on itsekäs teko, jos ketään muuta ikinä ajattelee.

Miesten ongelmat ovat usein absoluuttisempia kuin naisten. Terapia voi toimia naisille, koska ongelmat kumpuavat useammin sisältä eikä ympäristön suhtautumisesta. 

Voin kertoa tästä esimerkin, kun kävin itse erään kriisiaiheisen koulutuksen, ja olin siellä ainut mies. 

Kokoonnuimme ja kun tuli ruokatauko, menin jo valmiiksi istumaan pöytään. Kaikki naiset kävelivät ohi eikä yksikään istunut samaan pöytään tai pyytänyt tulemaan seuraksi.

Kukaan ei kysynyt minulta mitään tai osoittanut mitään kiinnostusta koko pitkän koulutuksen aikana. Minä taas itse kyselin harmittomia asioita. Toisena päivänä menin itse istumaan samaan pöytään eikä tämä tietenkään muuttanut asioita. Koska joku kuitenkin takertuu tähän, en tarkoita seksuaalista kiinnostusta (vaikka se on elintärkeää hyvinvoinnille), vaan hyväntahtoista uteliaisuutta ja tsemppiä.

Jos kommentoin jotain asiaa, en saanut mitään kehuja havainnoista tyyliin "hyvä kysymys", vaan jopa paheksuvia katseita itseäni vanhemmilta naisilta. Tämä ei ollut ainoa ripulikokemukseni. 

Miten luulisitte käyneen, jos itsestään huolehtiva nainen olisi ainoana miesporukassa, joiden pitäisi olla ammattinsa puolesta empaattisia ja sosiaalisesti taitavia? 

Miehillä ei voi olla samalla tavalla esim. jotain kehodysmorfiaa kuin naisilla, koska mies ei juuri koskaan saa tuntea itseään haluttavaksi. Doping-aineiden käyttö on aika rationaalinen seuraus tästä, kun taas naisilla lukko on enemmän sisäinen; miehet hyväksyvät jo naisen ja pitävät häntä ihmeellisenä keijukaisena, naisen pitää vain antaa itselleen lupa päästää irti näin kärjistetysti. Jokaiselle naiselle on tarjottu varma lisääntyminen ja seksi persoonallisuushäiriöistä riippumatta. Tämän takia uraa ja harrastuksia ei tarvitse miettiä muuten kuin oman kiinnostuksen kannalta, kun taas mies ei edes kuolinvuoteellaan voi tuntea oloaan turvalliseksi oman viehättävyyden osalta, ellei voittanut geenilottoa ja syntynyt pornotähti-jättiläiseksi. 

Minulla on paljon alan koulutusta sekä tuhansien tuntien keskustelukokemus kriisissä olevien ihmisten kanssa, joten ihan tyhjästä en näitä asioita keksi. On totta, että myös naiset päätyvät itsemurhaan ja myös naisille voi tapahtua hirveitä. Onnettomuudet, väkivalta tai sairaudet ovat asioita, jotka yhdistävät miehiä ja naisia silloin, kun niitä sattuu. Ilman noiden poikkeustapausten läsnäoloa (toki vanhuudessa sairaudet tulevat vääjäämättä) parhaassa työiässä olevien naisten elämä on selvästi helpompaa kuin samassa veneessä olevien miesten. Uskon, että tämä ero vielä korostuu varsinkin Z-sukupolvella, nuorilla milleniaaleilla ja tulevalla A-sukupolvella. Vanhemmissa sukupolvissa on työikäisissä edelleen ihmisiä ja täten myös naisia, jotka esim. kärsivät huonoista työolosuhteista palautuen esim. kylmän sodan aikaiseen johtamiseen. Sukupolvien vaihtuminen, tekoäly jne. kuitenkin tasoittaa tätä, vaikka sosiaaliluokkien erot pysyvät. 

Miesten terapia on enemmän sitä, että vahvistetaan sitä hyvää, mitä itsessä jo on eikä tavallaan tavoitellakaan onnellisuutta, vaan kovuutta sillä ajatuksella, että ongelmia tulee vain lisää, ja maskuliininen elämänfilosofia, uskonto jne. on tapa käsitellä elämän ankaruutta. Lisäksi tietenkin lääkärin diagnosoiman häiriön hoito terapialla (kuten lonkan hoito fysioterapiassa) on ihan eri asia kuin se, että mennään psykoterapeutille odottaen hänen olevan filosofinero, joka tekee diagnoosit ja osaa keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tätä varten pääsee ilmaiseksi diakonille tai papille, jotka eivät myöskään ole ammattinsa puolesta filosofineroja, mutta keskustelevat asioista laajasti ilman diagnoosia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä mielisairaista parani vaikka vuoden hoidon jälkeen? Onko terapia edes kustannustehokasta vai pelkkä rahareikä kun joku kuuntelee mieleltään viallisten lässytystä. Luulisi että tekoäly osaisi leperrellä parhaiten ja antaisi parhaan hoitotuloksen ilman suuria kustannuksia.

Mistä mielisairaista? Täällä puhutaan psykoterapiasta. Ei mielisairaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuspsykoterapiaan ei pääse liian huonossa kunnossa. "Hulluna", niinkuin jotkut täällä kirjoittaa. 

 

Ei liian heikossa kunnossa oleva kykene siihen terapiaan. Se vaatii pitkäjänteistä työtä.

Olennaista olisi ettei sitä heikkoa jätetä yksin pärjäämään. Joku hoitokontakti ja hoitoa pitäisi olla kunnes on tarpeeksi  hyväkuntoinen terapiaan.

Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. 

No huonosti näyttää itsetyöstäminen sujua, kun tuloksena on noin ymmärtämätön ja epäempaattinen ihminen. Voitko kuvitella, että vaikka sinulla ei ole jotain haastetta, jollain toisella voi, eikä hän ole sen huonompi kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. "

 

 

Näin voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kohdannut oikeita ongelmia elämässään. Sä varmaan parannat mahdollisen syöpäsikin ihan itse.

 

Eri, mutta syöpä onkin oikea sairaus...

Niin on masennuskin...

Vierailija kirjoitti:

Mun serkulle ehdotettiin kuntoutuspsykoterapian hakemista psykiatrin toimesta. Serkkupoika sellaiseen ryhtynyt, vaan alkoi sen sijaan ryyppäämään reippaasti. Luulen, ettei ole aina mies joka valitsee tämän vaihtoehdon. 

Mun veljelle ehdotettiin terapiaa tai psykiatrin tapaamista työterveydessä. Hän tapasi ensin psykiatria, meni sitten terapiaan ja osti jopa kirjan mielenongelmista. Terapia on vielä kesken mutta hän käy siellä mielellään. Ainiin, veli on suomalainen ja mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. "

 

 

Näin voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kohdannut oikeita ongelmia elämässään. Sä varmaan parannat mahdollisen syöpäsikin ihan itse.

 

Eri, mutta syöpä onkin oikea sairaus...

Mielenterveyden häiriöt on lääketieteellisesti tunnustettuja sairauksia. Lääkärit diagnosoi niitä, niillä on omat tautiluokituskoodinsa, ja niiden hoitoon on sekä lääke- että terapiamuotoisia hoitoja. 

Esimerkiksi masennuksen kaltaisia tiloja on kuvattu jo yli 2000 vuoden ajan. 1800-luvulla niitä alettiin luokitella lääketieteellisesti,  1900-luvulla niistä tuli virallisia diagnooseja kansainvälisiin tautiluokituksiin. 1950-luvulta alkaen lääkkeiden kehitys ja psykoterapiatutkimus vahvistivat entisestään niiden asemaa hoidettavina sairauksina. Ajatus siitä, ettei masennus olisi oikea sairaus, ei siis ole mikään alkuperäinen totuus vaan se on vanhentunut käsitys, joka on jäänyt jälkeen lääketieteellisestä kehityksestä.

Typeryytesi sen sijaan ei ole sairaus eikä siihen ole lääkemuotoista hoitoa. Mutta ajattelussakin voi kehittyä. Voit opetella kyseenalaistamaan omia ajatuksiasi ja miettiä ovatko ne varmasti oikeita vai perustuvatko ne oletuksiin? Voit opetella tunnistamaan ajatusvinoumia, harjoitella älyllistä nöyryyttä ja uskaltaa joskus sanoa olevansa väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on ratkaistu kysymys, miksi naiset ovat ahneempia uskonnoille ja vielä ahneempia uususkonnoille, ratkeaa samalla tämäkin, koska psykoterapia on uususkonto. Psykoterapian potilaista n. 90 % on naisia, n. 10 % miehiä.

Nyt ovat nimenomaan miehet innostuneet uskonnosta. 

Ja salaliittoteorioista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vai että ihan pitkäjänteistä TYÖTÄ. Että tulee parhaaksi versioksi itsestään 😂 

Suurin osa meistä "muista" työstää asioita ohimennen mielessään päivittäin tai sitä mukaa kun tarve tulee. Traumaattisia tilanteitakin voi työstää ihan itse. Eikä me tunteettomia olla, mutta negatiivisiin tunteisiin ei jäädä vellomaan. "

 

 

Näin voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kohdannut oikeita ongelmia elämässään. Sä varmaan parannat mahdollisen syöpäsikin ihan itse.

Minä paransin syöpäni itse. Ratkaisu oli mennä syöpähoitoihin, kun oli mahdollisuus. Muuten en olisi elossa enää. Sen valinnan tein minä. Kuten myös ratkaisin pitkäaikaisen unettomuuden. Menemällä terapiaan. Vain otettu lääke auttaa, vain vastaanotettu hoito auttaa. Ratkaisu on kunkin itse tehtävä. 

Et sinä itseäsi parantanut syövästä, lääkärit ja lääkkeet sen teki. Unettomuuden parantamisessa sinulla oli jonkinlainen osuus. Oikeassa olet siinä, että sinä päätit itse hakea apua ja hoitoa ja ilman tätä et olisi parantunut.