Miltä tuntuu anestesia ja siitä herääminen?

Ei miltään. 

Herääminen oli normaalia, mutta kurkku oli superkuiva ja ärtynyt. Olin lukenut että jos juo heti niin voi oksentaa, niinpä pyysin kurlausvettä. Sitä en meinannut saada, kunnes lupasin kärtsylle hoitajalle etten juo. 

Kannattaa pyytää pahoinvointilääkitys ennen nukuttamista, ihmettelen ettei se ole ihan rutiinia. Säästää monelta ikävältä kokemukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tosi huono olo ja yökin.

Jos on tupakoitsija, niin anestesiasta herääminen oksettaa.

Minulle anestesia oli erilainen kuin uni. Olin ihan tajuissani kun kärrättiin leikkaussaliin ja kyselin ihmisiltä mitä he tekevät? Sitten tuli anestesia lääkäri ja laittoi Propofolia ja tipahdin siihen. Heräsin teholta sydänleikkauksen jälkeen ja olo on kuin saksilla on muutamia tunteja katkaistu minulta pois. Nukkuessa kuitenkin tietää nukkuvan. Vaikea selittää mitä tarkoitan.

Herääminen kyllä kesti ja kesti, olin ihan tokkurainen. Kun hoitaja vieressä jututti minua, pystyin juuri ja juuri vastaamaan. Itse nukuttaminen tapahtui nopeasti. Ensin hieman huimasi kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa, sitten pimeni. 

Minulla meni näin:

Kerrottiin, että "nyt tulee kipulääke". Tämä tuntui oikein mukavalta (varmaan samankaltainen tunne, kuin huumeidenkäyttäjillä, kun ainetta piikitetään suoneen).

Sitten nukutuslääkäri(?) sanoi "hyvää yötä" (en muista, kerkesikö hän mainita, että nyt tulee nukutusaine?). Kerkesin vastata "toivottavasti nukahdan" (olin lukenut, etteivät kaikki nukahda!!), johon nukutuslääkäri naurahti "nukahdat kyllä". Sitten pimeni täysin.

Herätessäni olin unohtanut täysin koko leikkauksen ja sen, että olen sairaalassa... Joten säikähdin aika tavalla, kun hoitaja olikin herättelemässä. Hyvät unet oli...

Heräämisen jälkeen ei pahoinvointia tms. Vähän "töttöröö" olo ehkä, mutta normaalit toimet, syöminen, kävely yms. sujuivat normaalisti.

Herääminen on ihan hanurista. Ensimmäinen ajatus oli, että missä olen. 

Olenkohan alleginen jollekin lääkeaineelle. Saan herätessä rajun pahoinvoinnin, noron tyyppisen. Näköjään harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi oli inhottava kokemus. Pahoinpitelivät nukutuksessa kun yrittivät laittaa kanyylin vähintään 8 kertaa. Aina vaihtui hoitaja. Tuntui että harjoitteli ruumillani. Olin täynnä mustelmia. Herättyäni oksensin koska olin saanut liikaa morfiinia. Kakkaa ei tullut, oli tosi paha ummetus ja kun se tuli parin päivän päästä niin sattui tosi paljon. Tuntui että tuhosivat suolistonkin tahallaan käsien lisäksi.

Että sellainen  lumihiutale siellä

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan alleginen jollekin lääkeaineelle. Saan herätessä rajun pahoinvoinnin, noron tyyppisen. Näköjään harvinaista.

Tramadol on sellainen että moni oksentaa ym. siitä johtuen

Itse olen joutunut kerra  hätäleikkaukseen, itse nukutuksesta en muista muuta kuin että joku pyysi kertomaan sotun mitä en kivuiltani pystynyt tekemään, sen jälkeen hoitja luetteli nimeni ja hetun, joku tökkäsi maskin naamaan ja se oli siinä. Herätessä ei ollut mitään ihmeellistä, kurkku vähän kipeä intubaatioputken jäljiltä. Muutaman tunnin kuluttua pääsin kokeilemaan jalkeille nousua joka onnistui hyvin. Pahoinvointia ei ollut, tosin olin oksentanut just ennen nukutusta.

Ei se mitenkään ihmeellistä ole, oikeastaan kun olen tämmöinen uni ongelmallinen on ihanaa tuntea kun se lääke lähtee tulemaan verenkierron mukana kättä ylöspäin. Siitähän tulee semmoinen pieni kutina. Olkapäässä kun tuntuu niin sitten meenkin jo nopeaa filmi poikki. 28 kertaa on taidettu nukuttaa näin äkkiseltään laskien. Kertaakaan ei ole ollut ongelmia sen nukutuksen takia. 

minut on vuoden sisällä nukutettu kahdesti, enkä muista hetkeäkään heräämisestä ja siirtämisestä heräämöön. Molemmilla kerroilla muistikuvani katkeavat siihen, kun tajuan silmieni painuvan itsestään kiinni ja muistikuvat alkaa siitä, kun olen heräämössä ja katseen ympärilleni. Suu on hirveän kuiva ja vähän kivulias (johtunee siitä kuivuudesta). Tuolla edellisekrralla ilmeisesti olin oksennellut paljon heräämisen jälkeen (ei mitään muistikuvaa itsellä), nyt toisella kertaa en oksennellut, oletan, että anestesialääkäri oli laittanut jo etukäteen pahoinvoitia estävää lääkettä (tai sitten minulle ei kerrottu toisella kertaa, että oskentelin). 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin on pyydetty laskea numeroita alaspäin nukutettaessa ja joidenkin ei? Onko se valemuisto?

Ennen kai pyydettiin. Muistan ainakin, kun yksi kouluaverini 1980-luvulla oli umpisuolen poistossa, niin kertoi, että hänen piti laskea kypistä alaspäin ja häntä ärsytti kun ei saaut sanottua kahdeksan jälkeen mitään vaikka kuinka yritti. 

nykyisin ei kai enää kysellä. Ei ainakaan minulta. Anestsialääkäri sanoi ensin, että nyt tulee voimakasta kipulääkettä ensin, voi pyöräyttää päässä. Sen jälkeen sanoi, että lähtee tulemaan anestesia-aine, voi kuumottaa. Sitten melkein heti sen jälkeen silmät alkoi mennä kiinni. 

Ei tuntunut yhtään miltään. 

Mulla pyöri maailma hetken aikaa ennen kuin nukahdin. Herätessä olin aivan sekaisin ja kivuissa. Sain siis lisää kipulääkettä ja nukahdin uudestaan. Nukuin käytännössä koko päivän ja seuraavan yön. Minut leikattiin aamulla. Mutta ei jäänyt mitään kammoa siltikään.

Väsyttää vaan aivan kamalasti. Herääminen oli kuin normaali herääminen, mulla oli hirveä vessahätä.

Niin mukavaa oli sekunneissa nukahtaminen, etten olisi halunnut herätä ollenkaan

Anestesialääkäri oli tuohtunut, kun olin huitonut käsilläni ja pyörinyt, kun yrittivät herättää. Meinasin kysyä enkö nukahtanut ollenkaan

Hirveää väsymystähän tuosta tuli

Ei tuntunuBeyoncé iltään suoneen laittoivat aineet. En edes tiennyt missä olin tai kuka olen, olin vaan poissa. 

Heräsin ja siinä se oli.

Jalkaleikkauksessa oli pitempi herääminen. Nousin omin päin ylos petistä, no eihan se sopinut huotajille. 

Hyvin nukutus menee ja herääminen. 

Kerroin jotain hölmöjä ennen nukutusta ja sanoin, että minun pitää nyt puhua runsaasti, lääkärin kuulin sanovan, että et puhu kauaa. Näin oli.