Lue keskustelun säännöt.
TS: Erillissuhteet ja varsinkin toiveet erilleen muutosta ovat selvästi yleisimpiä ikääntyneiden naisten parissa
11.02.2026 |
Haha, onpa yllättävää.
"moni on todennäköisesti jo kasvattanut lapsensa aikuisiksi ja kantanut kenties päävastuun kotitöistä, jolloin ajatus erilleen muutosta voikin alkaa houkutella: ei tarvitsisi enää passata ketään, samalla saisi myös omaa aikaa"
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama ilmiöhän tapahtuu nuorten, lisääntymisikäisten naisten (myös vähän miesten, mutta ei mene tasan - miesten yksinäisyysepidemia, anyone?) keskuudessa, mutta tavallaan jo etukäteen. Ei haluta sitä muutaman vuosikymmenen kierrosta lapsiperhe/parisuhde-vankilassa.
Juu. Erosin pitkästä suhteesta kun lapsi oli 16 ja itse reilusti 40 paremmalla puolella. En ajatellut enää muuttaa kenenkään kanssa samaan talouteen, kun lapsikin on jo ehtinyt maailmalle. Vaikka olen siis seurustellut jo 4 vuotta.
Eihän sitä perhettä ole pakko hankkia ylipäätään, jos/kun noin päin preferoi.
Biologinen suvunjatkamistarve kun on täytetty niin eliö vetäytyy hiipumaan pois. Normaalia kiertokulkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon mukaan ikääntyneiden lesbosuhteet päättyvät erilleen muuttoon. Luulisi että ikääntyneenä on turvaa siitä toisesta mummelista.
Johtuu myös siitä, että saavat kahdet kelatuet. Rahaa tulee aika mukavasti . Väillä voi toisen kämpän antaa vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut erillissuhteiden kannattaja yli kaksikymppisestä, kun aloin olla parisuhteissa. Olen aina tiedostanut luonteeni, joka tarvitsee laajan reviirin eikä jaksa ainaista yhdessäoloa. Välillä hairahduin asumaan miehen kanssa jatkuvasti, se ei toiminut. Tuskastuin ja elämä kävi molemmille vaikeaksi. Pitää kuunnella sisäistä ääntään. Nykyään on onneksi helppo elää sellaisessa parisuhteen muodossa, joka on kullekin luontevaa. Tai elää täysin vapaana jos se on mieluisinta.
Vierailija kirjoitti:
Biologinen suvunjatkamistarve kun on täytetty niin eliö vetäytyy hiipumaan pois. Normaalia kiertokulkua.
Eipäs vaan eliö alkaa elää omaa elämäänsä, kun ei tartte pikkueliötä enää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset kokevat joutuvansa "passaamaan" tasa-arvoisissa suhteissa? Eikö miesten pitäisi yhtä lailla passata heitä?
Näitä hylättyjä ukkoja on paikallisen prisman aula täynnä joka päivä. Siellä istuvat keskenään kahvilla sitten kun ei vaimo enää passaa kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä omat rutiinit ja oma rauha on tärkeää näin vanhemmiten. En myöskään haluaisi jakaa jääkaappia kenenkään kanssa tai tehdä kompromisseja sen suhteen mitä syödään tms.
Nyt saan esim. rauhassa kattoa tvstä taitoluistelua, eikä kukaan vaadi, että katsotaan toiselta kanavalta jääkiekkoa.
Olin ilman parisuhdetta plusmiinus kolmekymppiseksi asti, vaikka kosiskelijoita -myös veloja ja muutenkin ihan tosi hyviä tyyppejä- kyllä oli vaikka ja kuinka. Suurin osa vain ei tuntunut käsittävän mitä tarkoitin kun sanoin, että minä voin olla yhdessä vain jos saan edelleen olla oma itseni, eikä minua yritetä survoa mihinkään symbioosiin, passaajavaimoksi tai hoivaajarooliin miehelle, joka ei itse händlää tunteitaan ja heijastaa ne kaikki naiseen kun ah viimein on joku jolle uskaltaa avautua ja olla heikko.
Kun tapasin nykyisen avo!mieheni niin hän meni moodista "hyvä, en ole itsekään koskaan edes halunnut perinteistä parisuhdetta" moodiin "HALUAN SINUT " suunnilleen parissa vuorokaudessa. Ajattelin että no niin taas mennään, harmi kun oli niin lupaava tyyppi :D
Mutta ei, hän oli ihan tosissaan että haluaa nimenomaan Minut ja että mitä ikinä se vaatii niin jos se ei hänen rajojaan riko niin pistetään toimimaan.
Nyt sitten entinen helsinkiläismies (joskin sentään maalta kotoisin alunperin) asuu kanssani isossa hirsitalossa keskellä peltoja ja lääniä on useampi kilometri suuntaansa, että ei naapureista vaivaa. Ja meillä on omat makuuhuoneet, omat ruuat ellei satu just sopivasti että halutaan syödä samaa.. ja omat harrastukset, eikä niin minkäänlaista pakkoa kyhnätä kyljessä, "antaa" miehelle tai olla joku hukkuvan risu johon hän takertuu.
Ja ai että on mukavaa. Jos mitään niin mies passaa välillä minua 🎀💅
Kotityöt, ulkotyöt, kommunikaatiotaidot, tunnetaidot, rahankäyttö, kaikki 10/10.
Välillä ollaan vapaa-aika tiiviisti yhdessä monta päivää, joskus kyläillään toisen huoneessa (eri päissä taloa), joskus mies pitää minulle seuraa kun teen etänä töitä eikä hänellä ole keikkaa... Joskus haluan olla rauhassa ja mies lähtee mummonsa tai isänsä luo puuhommiin. Joskus hän haluaa olla rauhassa ja lueskelee tai pelailee huoneessaan. Välillä käydään reissussa. Aina voi mennä toisen luokse jos on joku hätä tai akuutti halipula, eikä ehkä kukaan ole koskaan ymmärtänyt minua näin hyvin ja mies sanoo samaa toiseen suuntaan. Mutta jos tulee joku ylikuormitus ja sosiaalinen väsy, voi ilman mitään draamaa tai selitystä kumpi tahansa vetäytyä omiin oloihinsa. Ihanaa luksusta molemmille koska tämä on aina ennen ollut ongelma!
Jos ei olisi tätä suhdetta niin jatkaisin mielelläni yksin. En kestä sitä että pitää nukkua yhdessä, syödä yhdessä, tapella kotitöistä tai rahasta. Enkä toisaalta voinut hyväksyä sitäkään että olisi mies jonka kanssa pitäisi hengailla ja harrastaa s... Samalla tietäen, ettei mies "kelpaa" yhteisasumiseen... Äidilläni esimerkiksi on sellainen mies, eikä äidin mies mikään tunari tai nolostus yleisesti ole, mutta semmoinen ettei sen kanssa voi yhdessä asua, koska jotenkin törppö eikä ymmärrä kotitöiden päälle tai osaa puhua tunteista. Mies on kuitenkin oltava, koska Mies. 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näitä asioita, mitä täällä jo mainittu, kaipaa "perhetyönsä" tehnyt nainen, jolle mies on käynyt rasitteeksi:
Ei tarvitse ärsyyntyä toisen laiskuudesta kotitöiden suhteen. Ruoan saa maustaa miten tykkää. Vähemmän pyykkiä. TV:n kaukosäädin on vain minun! Kukaan ei piereskele. Kukaan ei häiritse unta.
En ihmettele, vaikka olen nuori.
Ei ole jäänyt epäselväksi, että minun pitäisi rahoittaa työssäkäynnillä puolet elämäntyylistä, joka on huomattavasti hulppeampi kuin mikä minulle riittäisi. Kodin ja lapsien suhteen asenne on ollut, että kyllähän ne menee siinä työssäkäynnin ohessa, kun on laittaa lapset päiväkotiin.
En yhtään ihmettele. Itsekin aion lähteä, koska miehestä on pelkkää riesaa.
N43
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, vaikka olen nuori.
Ei ole jäänyt epäselväksi, että minun pitäisi rahoittaa työssäkäynnillä puolet elämäntyylistä, joka on huomattavasti hulppeampi kuin mikä minulle riittäisi. Kodin ja lapsien suhteen asenne on ollut, että kyllähän ne menee siinä työssäkäynnin ohessa, kun on laittaa lapset päiväkotiin.
Täydet pisteet sinulle, nuori, kun olet valveilla noista epäkohdista! Kannattaa ottaa asiat jo tuoreeltaan esille. Jos toinen haluaa ylimääräistä luxusta elämäänsä, ei sinun kuulu sitä rahoittaa. Pidä puolesi!
Oma aika paras aika.