Onko mun lapsi ainoa eskarilainen, jolla ei ole suksia?

Vierailija kirjoitti:

Joululahjaksi käytetyt sukset ja monot, siinä fiksu toive kun joku kummi tai mummi kysyy. Eikä tosiaan maksa paljon. 

Alkeellinen hiihtotaito kuuluu yleissivistykseen. Vähän kuten kuuluu luistelutaitokin. Vain moukka jättää tuon taidon mahdollistamatta lapselleen.

Alkeellinen hiihtotaito on varsin helppoa oppia, ei vaadi kuin pari kertaa suksilla. 
Jos haluaa hiihtää kunnolla vaatii se oikeanlaiset, hyvät välineet. Lapselle ei voi hankkia suksiin kasvuvaraa, koska sitten hiihtäminen on hankalaa. 

Ei meilläkään pyöräily ole ollut mitään polvet ruvilla itkien opettelua. Normaalisti jossain vaiheessa lapsi haluaa kokeilla ja sitten oppiikin parhaiten, kun on motivaatio. Ei siksi, että nyt kuuluu oppia. 

Itse on halunnut myös hiihtää 2-vuotiaasta, mutta asuttiin ihan ladun vieressä. 

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että jos tehtäisiin tutkimus koulumenestyksen ja suksien omistamisen yhteydestä,  huomattaisiin että koulumenestys keskittyy perheisiin, joissa lapsille viitsitään hankkia talviurheiluvarusteet.

Teinini on koulussa menestyvä, olemme hyvätuloisia, luistimet on kaikilla, murtsikoita ei lapsi ole koskaan omistanut tai tarvinnut. Käymme kyllä laskettelemassa joka talvi. Ja kaikilla on säännöllinen liikuntaharrastus, jopa kilpatasolla. Kuinka hemmetin menestyneitä ja rikkaita olisimmekaan, jos vain olisimme ostaneet lapselle sukset!!!! 

Vierailija kirjoitti:

Pks moni lapsi ei ole lunta nähnyt tai jäätä, joten sukset on täysin turha esine. 

Lapsuudessa on ehkä yksi talvi kun lunta ei ole. Usein on viikkokausia lunta talven aikana. Ihmeellinen mantra tämä ettei lunta muka olisi. On kyllä ja suorastaan riesaksi asti useimpina talvina.  Myös kantakaupungissa. Terveisin täällä asuva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihtäminen on kamalaa!! Allekirjoitan saman kuin pari edellistä kirjoittajaa täällä, oman ilon ja kiinnostuksen hiihtoon vei omat vanhemmat/ala-asteen liikunnanopettaja. 

Ja sinä viet sen lapselta kun siirrät huonon asenteesi häneen. Anna lapsesi kokeilla, äläkä päätä hänen puolestaan pitääkö hiihtämisestä vai ei. Vanhempien tehtävä on tarjota kokemuksia ja opettaa perustaidot, myös silloin kun se edellyttää epämukavuusalueelle menoa. Kaiken ei myöskään tarvitse olla aina kivaa. Ei pyöräilemään opettelemaan yleensä ole, polvet ruvilla ja itkulla sitä monet tekee. Mutta kyllä se palkitsee kun oppii.

Meillä ei ole lapset ainakaan itkeneet, kun ovat opetelleet pyöräilemään. Potkupyöräilyn jälkeen itse asiassa oppineet hyvin nopeasti ajamaan pyörällä. 
Ja olen sitä mieltä

Se liikunnan riemu ja ilo voi myös poikia siitä sen tavoitteellisenkin harrastuksen.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

No jos ei ole varaa laittaa 15€ lapsen hiihtovarusteisiin (pantiksi, koska myydessä saa omansa pois) niin kyllä todella kyseenalaistan koko lapsen hommaamisen. Ei ole ylpeilyn aihe, että ne on hommattu, vaan pitäisi olla ihan yhtä normaalia kuin kumisaappaat, reppu, lenkkarit, luistimet ja pallo. Kuuluvat lapsuuteen. Jos et voi 15€ satsata lapsen talviurheiluun niin kyllä, olet köyhä tai välinpitämätön.

Koulussa tätä tulee aitiopaikalta seurattua. Allekirjoitan myös tämän, että kyllä ne sukset ja luistimet yleensä tuppaavat löytymään niistä perheistä, joissa muutkin asiat on huolehdittu. Vastaavasti puuttuvat tai heikot varusteet keskittyvät pitkälti samoille oppilaille ja no, miten sen korrektisti sanoisi, aika usein se ei yllätä kun vanhemmat sitten tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskat vanhemmat ei esittele lapsille hiihtoa, joka on ihan suomalaiseen talveen, talviurheiluun, historiaan, kulttuuriin, perinteisiin jne kuuluva perusasia. Vähän kuten mustikoiden poimiminen metsästä, onkiminen jne. Vaatii tosiaan hieman sitä toimeen ryhtymistä kun ei kotisohvalta käsin onnistu. Eipä siinä sen kummempaa. 

 

Ai nyt jo onkiminenkin on pakollista. Milloinkohan tulee Hesariin artikkeli, jossa ihmetellään, että miksi kaikilla perheillä ei ole onkivapoja ja miksi vanhemmat on niin laiskoja, ettei vie lastaan onkimaan kaksi kertaa viikossa?

 

Ei tietenkään ole pakollista. Eihän lapselle lukeminenkaan ole, kuten ei ole kirjastossa käyminen, teatteriin vieminen, pulkkamäki tai vaikka piparien leipominenkaan. Mutta on asioita, joista on lapsille iloa ja hyötyä. On se lapselle

Veikkaan, että lapsista tulee ihan normaaleja tuottavia kansalaisia ja kokevat ilon hetkiä, vaikka hiihtämisen sijaan perhe harrastaa jotain muuta, vaikka tennistä, salibandya, ratsastusta, retkeilyä tai jousiammuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

Kyllä nimenomaan murtomaahiihto on jossakin määrin statusjuttu. Keskiluokka erottautuu juuri sillä, että lapset osaavat hiihtää, luistella, lukea, neuloa, marjastaa ja muita 1900-luvulla itsestään selviä asioita.

Suksi vit****tuun hu***ora

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että jos tehtäisiin tutkimus koulumenestyksen ja suksien omistamisen yhteydestä,  huomattaisiin että koulumenestys keskittyy perheisiin, joissa lapsille viitsitään hankkia talviurheiluvarusteet.

 

Teinini on koulussa menestyvä, olemme hyvätuloisia, luistimet on kaikilla, murtsikoita ei lapsi ole koskaan omistanut tai tarvinnut. Käymme kyllä laskettelemassa joka talvi. Ja kaikilla on säännöllinen liikuntaharrastus, jopa kilpatasolla. Kuinka hemmetin menestyneitä ja rikkaita olisimmekaan, jos vain olisimme ostaneet lapselle sukset!!!! 

Raha ei tuo mukanaan lukutaitoa.

-eri.

Yleissivistykseen kuuluu Suomessa jonkinlainen kokemus ja ymmärrys hiihdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

 

No jos ei ole varaa laittaa 15€ lapsen hiihtovarusteisiin (pantiksi, koska myydessä saa omansa pois) niin kyllä todella kyseenalaistan koko lapsen hommaamisen. Ei ole ylpeilyn aihe, että ne on hommattu, vaan pitäisi olla ihan yhtä normaalia kuin kumisaappaat, reppu

Turha laittaa rahaa suksiin, kun koulussa ei hiihdetä, luultavasti siksi, että etelässä ei lunta ole juurikaan ollut, eikä latuja ole joka nurkalla. Pitääkö koko perheelle hankkia sukset, että voi opettaa hiihtoa yhtenä lumisena viikonloppuna, vaikka ei ole yli 20 vuoteen hiihtänyt? Talvella voi tehdä muutakin mukavaa. En kyllä yhtään ihmettele laturaivoa, kun teidän hiihtohessujen juttuja lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

Kyllä nimenomaan murtomaahiihto on jossakin määrin statusjuttu. Keskiluokka erottautuu juuri sillä, että lapset osaavat hiihtää, luistella, lukea, neuloa, marjastaa ja muita 1900-luvulla itsestään selviä asioita.

Niin, keskiluokka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

Kyllä nimenomaan murtomaahiihto on jossakin määrin statusjuttu. Keskiluokka erottautuu juuri sillä, että lapset osaavat hiihtää, luistella, lukea, neuloa, marjastaa ja muita 1900-luvulla itsestään selviä asioita.

Olen samaa mieltä. Ennen normaalit koko ikäluokkaa koskevat asiat ovat nykyään erikseen lapsille opetettavia asioita, mitkä tuntuvat yhä useammalta vanhemmalta jäävän hoitamatta. Kunnollinen uimataito varhain, hiihtäminen, luistelu, marjastus, onkiminen, tulenteko, ruoanlaitto, vaatteiden paikkaus, sienestys ja vankka lukutaito ja säännöllinen lukuharrastus ovat katoavia perustaitoina. Nykyvanhemmat eivät joko jaksa tai viitsi näitä opettaa lapsilleen, koska se vaatii tosiaan hieman vaivannäköä. Keskiluokka ja yläluokka pitävät näitä vielä arvossaan ja haluavat lastensa oppivan nämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarissa monella on sukset. Ikävä yleistää näin, mutta aina tuppaa olemaan ne "hyvät perheet", joilla sukset on. Samat perheet, joissa lapsilla on hyvät valmiudet järjestäen vähän joka asiaan. On viety uimaan, hiihtämään, luistelemaan, luettu paljon, moni osaa lukea eskarissa, ylipäätään ikötasoiset asiat on mallillaan ja perheet aktiivisia. Lisäksi on puettu säänmukaisesti, on siististi hiukset, puhtaat vaatteet ja lapsi. 

Sitten on nämä perheet, missä vähän kaikki on puolittain hoidettu. Vaatteet, hygienia, taidot laahaa, varusteet puuttuu, mitään ylimääräistä ei tunnuta lasten kanssa tekevän. Hiihto ja luistelu oikein malliesimerkkejä, ei tehdä kun ei ole pakko. Kun vanhempi ei tykkää, ei kiinnosta lapsellekaan lajia esitellä. 

 

Yllättikö, että ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita? Ollaan asuttu koko ikämme Helsingin kantaka

Tämä. Nykyään tuntuu, että hyviä vanhempia ovat vain täydelliset vanhemmat, jotka ovat liikunnallisia, taiteellisia, käteviä, kovia lukemaan ja osaavat kaiken ovat lisäksi hyvätuloisia.

Ei meidän koululaisella ole suksia, koska me vanhemmat ei hiihdetä. Kaikkea muuta tehdään; käydään uimahallissa, pyöräillään ja luistellaan. Hiihto ei ole meidän juttu eikä me aleta hiihtämään sen vuoksi, että meillä on lapsi. Eikä lasta voi yksinkään laittaa laduille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Etelä-Suomessa suksien omistaminen on statusjuttu. Hiihtohullut erikseen, mutta harva nyt vähälumisten vuosien jälkeen ostaa mitään suksia pikkulapsille, vaikka rahasta ei ole pulaa. Käytössä olevat sukset ovat laskettelusukset, kun kerran pari vuodessa lähdetään Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Jos ei mennä aurinkolomalle. 

 

Tässä ketjussa suksilla päteminen kuulostaa joltain keski-keskiluokan pätemiseltä. Että kyllä meillä on varaa suksiin ja luistimiin ja päiväkodin köyhillä ryysyläislapsilla, joita kohtaan tunnemme ylemmyydentunnetta, ei osta suksia lapsille. 

Kyllä nimenomaan murtomaahiihto on jossakin määrin statusjuttu. Keskiluokka erottautuu juuri sillä, että lapset osaavat hiihtää, luistella, lukea, neuloa, marjastaa ja muita 1900-luvulla itsestään selviä asioita.

Väittäisin kuitenkin, etteivät kaikki keskiluokkaisetkaan kaikkea tuota tee. Menevätkö esim. kaikki Hyvätuloisten töölöläisperheiden lapset metsään poimimaan marjoja tai hiihtämään?

Käsityöt tai kaikki liikuntalajitkaan eivät vain suju kaikilta, vaikka olisi kuinka hyvästä perheestä. Minulla on motorisen oppimisen vaikeutta, joten en ole oppinut koskaan hiihtämään enkä luistelemaan, vaikka vanhemmat ja opettajat kuinka yrittivät. Sama juttu käsityöt.

Eli ei se rahakaan kaikkea tuo

Vierailija kirjoitti:

Mä ostan aina keväällä seuraavan talven talvivaatteet, sukset ja luistimet alesta. Menevät ainakin sen seuraavan talven. Myös käytettyinä on ostettu laskettelukamat, golfkamat jne. 

No juu jos lapsi kasvaa koko ajan tasaisesti ja osaa arvioida tulevan koon.