Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.
09.02.2026 |
Harmillisesti vanha ketju on lukittu.
Jännityksellä odotan, milloin Ollen ja Eevan vauva syntyy. Ja nimiasioista innostuneena mietin toki pienokaisen nimeä. Mahtaakohan alkaa E-kirjaimella (kun aiempien lasten nimet alkavat kirjaimilla a, e ja a).
Onnea vielä vauvasta, Olle ja Eeva, lapsi on aina lahja! <3
Ap
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
Suomessa uudelleen avioituminen avioeron jälkeen on ollut mahdollista periaatteessa aina, kunhan avioliitto on ensin lainvoimaisesti purettu. Käytännöt ja nopeus ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti.
Keskeiset ajankohdat:
Vuodesta 1734 eteenpäin: Ruotsin valtakunnan laki (jota sovellettiin Suomessa) salli avioeron syyllisyysperiaatteen pohjalta (esim. huoruus, tahallinen hylkääminen). Tällöin uudelleen avioituminen oli mahdollista, kunhan ero oli virallisesti myönnetty. Syyllinen osapuoli saattoi kuitenkin joutua odottamaan, kunnes syytön osapuoli meni itse naimisiin tai kuoli.
Vuonna 1930: Uusi avioliittolaki uudisti eroperusteita ja selkeytti menettelyä.
Vuonna 1987: Avioerolaki uudistui merkittävästi, ja lakiin tuli ns. "no-fault" -eroperiaate. Ero ei enää vaatinut vakavaa rikettä (kuten uskottomuutta), vaan riitti, että puolisot halusivat erota tai olivat asuneet erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Oliko tässä ironiaa?
Kun on oikeasti haluttu tehtävä.
Katoliset eivät myöskään vihi eronneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
Suomessa uudelleen avioituminen avioeron jälkeen on ollut mahdollista periaatteessa aina, kunhan avioliitto on ensin lainvoimaisesti purettu. Käytännöt ja nopeus ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti.
Keskeiset ajankohdat:
Vuodesta 1734 eteenpäin: Ruotsin valtakunnan laki (jota sovellettiin Suomessa) salli avioeron syyllisyysperiaatteen pohjalta (esim. huoruus, tahallinen hylkääminen). Tällöin uudelleen avioituminen oli mahdollista, kunhan ero oli virallisesti myönnetty. Syyllinen osapuoli saattoi kuitenkin joutua odottamaan, kunnes syytön osapuoli meni itse naimisiin tai kuoli.
Vuonna 1930: Uusi avioliittolaki uudisti eroperusteita ja selkeytti menettelyä.
Vuonna 1987: Avioerolaki uudistui merkittävästi, ja lakiin tuli ns. "no-fault" -eroperiaate. Ero ei enää vaatinut vakavaa rikettä (kuten uskottomuutta), vaan riitti, että puolisot halusivat erota tai olivat asuneet erillään.
Ok, eli esim. Suomen ev.lut. Kirkko on se oikeassa oleva kirkko ja esimerkiksi katolinen kirkko on väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Oliko tässä ironiaa?
Kun on oikeasti haluttu tehtävä.
Jotkut harvat puhujaksi haluaa mutta sellaisia ei yleensä valita tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
No ei nyt ketään pakoteta. Mutta sellaisia, jotka erityisesti haluavat tehtävään, ei vain yleensä valita eikä pyydetä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
En ole vl, mutta minulla on takana nuoruuden avioero, jota kaikki uskonnolliset ihmiset eivät hyväksy. Menin nuorena naimisiin vuosien seurustelun jälkeen. Mieheni hankki sivusuhteen melko pian häiden jälkeen ja oli uskoton selkäni takana. Eräänä päivänä mies otti eron, lähti ja minulle selvisi miehen uskottomuus. Lyhyt liittomme oli lapseton, lapsia ei ollut ehtinyt syntyä. En ymmärrä hetkeäkään, miksi minun olisi pitänyt viettää loppuelämäni yksin siksi, että aviomieheni teki aviorikoksen? Minä elin kunnollisena vaimona ja pidin omalta osaltani avioliiton pyhänä. Miksi minun olisi pitänyt luopua unelmastani olla äiti sen takia, että aviomieheni ei ollut uskollinen eikä hän halunnut sitoutua avioliittoomme?
En kadu hetkeäkään, että vuosia myöhemmin tapasin vakaan, kunnollisen ja uskollisen miehen, johon ihastuin. Menimme naimisiin ja perustimme perheen. Sain tulla äidiksi, mikä oli suurin haaveeni. Nyt minulla on upea puoliso ja perhe. En näe tässä mitään syntistä tai väärää. Avioliitto ei ole meille kevyt asia, vaan elämänmittainen, pyhä asia. Onneksi olen sen verran kovapäinen, että uskalsin avata elämäni tälle toiselle mahdollisuudelle sen sijaan, että olisin toisten vaatimuksesta jäänyt yksin "kun ei saa avioitua kuin kerran". Minä ajattelen, että Jumala on tarkoittanut tämän kaiken menevän juuri näin kuin kohdallani tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
No ei nyt ketään pakoteta. Mutta sellaisia, jotka erityisesti haluavat tehtävään, ei vain yleensä valita eikä pyydetä siihen.
Mutta miten niistä tehtävään haluttomista saadaan tehtyä puhujia? Jos he kerran eivät sitä itse halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
No ei nyt ketään pakoteta. Mutta sellaisia, jotka erityisesti haluavat tehtävään, ei vain yleensä valita eikä pyydetä siihen.
Mutta miten niistä tehtävään haluttomista saadaan tehtyä puhujia? Jos he kerran eivät sitä itse halua.
Ei mitenkään. Tehtävään valitaankin täysiä lampaita, jotka ovat valmiina levittämään propagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
Vastentahtoinen henkilö olisi myös riski, kun saattaisi puhua totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
No eihän puhujaksi miehetkään halua! Se on niin kova paikka.
Tarkoitatko, että vanhoillislestadiolaisuudessa asetetaan henkilöitä puhujiksi vaikka he eivät sitä itse halua? Ja että tämä on teidän mielestänne ihan normaalia ja ihan ok juttu?
Miten siinä muuten onnistutaan? Pakottamalla, pelottelemalla, uhkailemalla, ympäri puhumalla, vetoamalla velvollisuuden tuntoon vai miten? Eikö siinä ole suuri riski, että sorrutaan pian hengelliseen väkivaltaan, jos tehtävään haluton henkilö jollain keinoin saataisiinkin siihen vastahakoisesti suostumaan?
No ei nyt ketään pakoteta. Mutta sellaisia, jotka erityisesti haluavat tehtävään, ei vain yleensä valita eikä pyydetä siihen.
Mutta miten niistä tehtävään haluttomista saadaan tehtyä puhujia? Jos he kerran eivät sitä itse halua.
Ketään ei pakoteta ja siitä on oikeus kieltäytyä, mutta jos kaikki kieltäytyis niin ei meillä olis tässä liikkeessä yhtään puhujaa. Sellaisia jotka haluamalla haluaisivat sinne ei valita, koska silloin yleensä niillä on joku "oma lehmä ojassa". Puhujan rooli otetaan kuitenkin nöyränä vastaan, vaikkei se mukavalta tunnu ja omassa mielessä käy monenlaisia ajatuksia, tunteita ja pelkoa siitä, miten niin vaativasta tehtävästä voi suoriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen suoraan, mutta lähinnä sitä kautta, kun monilla on paljon sisaruksia ja sitä myöten elämässään myös sisarusten puolisoita. Ainoana lapsena kiinnostaa:
Onko joskus tilanteita, joissa esim. sisarukset tai vanhemmat eivät pidä jonkun puolisosta? Siis vaikka puoliso olisi vl, mutta jotenkin ei vain ihmisenä tunnu "samankaltaiselta/sopivalta" kumppanilta? Vai tuleeko tällaisia ajatuksia edes? Tuli juuri mieleen, kun eräs ystäväni kertoi, miten hänen oli vaikea sulattaa veljensä aiempaa tyttöystävää. Veli ja tyttöystävä olivat vain kuulemma niin kovin erilaisia, riitelivät herkästi jne.
Lessut on ihan ihmisiä hekin. Erikoinen ajatus, että joku ajatus ei tulisi heidän mieleensä, esim. et ei niin klikkaa sisarensa puolison kanssa.
Takuulla tulee mieleen vaikka mitä ajatuksia. Eri asia sitten miten toimii, ja tämä koskee niin uskovaisia kuin ateistejakin: ajatus ei vielä ole teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
En ole vl, mutta minulla on takana nuoruuden avioero, jota kaikki uskonnolliset ihmiset eivät hyväksy. Menin nuorena naimisiin vuosien seurustelun jälkeen. Mieheni hankki sivusuhteen melko pian häiden jälkeen ja oli uskoton selkäni takana. Eräänä päivänä mies otti eron, lähti ja minulle selvisi miehen uskottomuus. Lyhyt liittomme oli lapseton, lapsia ei ollut ehtinyt syntyä. En ymmärrä hetkeäkään, miksi minun olisi pitänyt viettää loppuelämäni yksin siksi, että aviomieheni teki aviorikoksen? Minä elin kunnollisena vaimona ja pidin omalta osaltani avioliiton pyhänä. Miksi minun olisi pitänyt luopua unelmastani olla äiti sen takia, että aviomieheni ei ollut uskollinen eikä hän halunnut sitoutua avioliittoomme?
En kadu hetkeäkään, että vuosia myöhemmin tapasin vakaan, kunnollisen ja uskollisen miehen, johon ihastuin. Menimme naimisiin ja perustimme perheen. Sain tulla äidiksi, mikä oli suurin haaveeni. Nyt minulla on upea puoliso ja perhe. En näe tässä mitään syntistä tai väärää. Avioliitto ei ole meille kevyt asia, vaan elämänmittainen, pyhä asia. Onneksi olen sen verran kovapäinen, että uskalsin avata elämäni tälle toiselle mahdollisuudelle sen sijaan, että olisin toisten vaatimuksesta jäänyt yksin "kun ei saa avioitua kuin kerran". Minä ajattelen, että Jumala on tarkoittanut tämän kaiken menevän juuri näin kuin kohdallani tapahtui.
Olen vl ja ymmärrän sinua ja tilannettasi hyvin. Ole rauhassa ja iloitse perheestäsi. Väärin olisi nykyinen perhe myös rikkoa. Jos uudelleen naimisiin meno on väärin, niin ainakin se on yksi epäselvimmistä kohdista Raamatussa (sen voi tulkita niin, että jos toinen on pettänyt, voinee olla ok erota). Sinusta huomaa, että olet pohtinut asiaa etkä ota sitä kevyesti, uskon että olet käynyt läpi ison ajatusprosessin. En ole teologi enkä voi antaa varmoja vastauksia, mutta sen vain tiedän, että ei nykyisen liiton rikkominen ole oikein enää.
Mukavaa kevättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
Tirsk! No ei todellakaan ole Suomen evlut kirkko ensimmäinen kirkkokunta maailmassa, joka vihkii eronneita. Eikä kyseessä todellakaan ole mikään uusi juttu. Esim. anglikaaninen kirkko perustettiin, kun Englannin kuningas ei saanut katoliselta avioliiton mitätöintiä päästäkseen uudelleen naimisiin. Tämä tapahtui 1500-luvulla.
Eronneita on vihitty lukuisissa maissa ennen Suomea.
Katolinen kirkko on hoitanut eroamisen perinteisesti mitätöimällä edellisen liiton, jolloin on voitu mennä uudelleen naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
Suomessa uudelleen avioituminen avioeron jälkeen on ollut mahdollista periaatteessa aina, kunhan avioliitto on ensin lainvoimaisesti purettu. Käytännöt ja nopeus ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti.
Keskeiset ajankohdat:
Vuodesta 1734 eteenpäin: Ruotsin valtakunnan laki (jota sovellettiin Suomessa) salli avioeron syyllisyysperiaatteen pohjalta (esim. huoruus, tahallinen hylkääminen). Tällöin uudelleen avioituminen oli mahdollista, kunhan ero oli virallisesti myönnetty. Syyllinen osapuoli saattoi kuitenkin joutua odottamaan, kunnes syytön osapuoli meni itse naimisiin tai kuoli.
Vuonna 1930: Uusi avioliittolaki uudisti eroperusteita ja selkeytti menettelyä.
Vuonna 1987: Avioerolaki uudistui merkittävästi, ja lakiin tuli ns. "no-fault" -eroperiaate. Ero ei enää vaatinut vakavaa rikettä (kuten uskottomuutta), vaan riitti, että puolisot halusivat erota tai olivat asuneet erillään.
Ok, eli esim. Suomen ev.lut. Kirkko on se oikeassa oleva kirkko ja esimerkiksi katolinen kirkko on väärässä?
Katolinen kirkko mitätöi ensimmäisen liiton ja vihkii sitten uuteen liittoon. Kuulostaako se jotenkin paremmalta? Puhumattakaan että Suomen kirkko ei ole todellakaan mikään ensimmäinen eikä ainoa eronneita vihkivä kirkko toisin kuin täällä jankataan. Vieläkö on jotain epäselvää asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
Tirsk! No ei todellakaan ole Suomen evlut kirkko ensimmäinen kirkkokunta maailmassa, joka vihkii eronneita. Eikä kyseessä todellakaan ole mikään uusi juttu. Esim. anglikaaninen kirkko perustettiin, kun Englannin kuningas ei saanut katoliselta avioliiton mitätöintiä päästäkseen uudelleen naimisiin. Tämä tapahtui 1500-luvulla.
Eronneita on vihitty lukuisissa maissa ennen Suomea.
Katolinen kirkko on hoitanut eroamisen perinteisesti mitätöimällä edellisen liiton, jolloin on voitu mennä uudelleen naimisiin.
Ei ensimmäinen, mutta yksi ensimmäisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Minä uskon, että vl väen joukossa on paljonkin naisia, jotka haluaisivat puhujiksi. He eivät vain koskaan puhu asiasta kovaan ääneen, koska tietävät, mitä siitä seuraisi. Näkeehän sen, miten vl-liikkeessä olleille papeille, mm. Marille ja Meri-Annalle kävi. Heidät potkittiin liikkeestä pois pappeuden myötä.
Vl-naisena puhujaksi/papiksi halukkuuden ilmoittaminen olisi suunnilleen sama, jos vl-nainen julkisesti julistaisi, että hän käyttää sitten ehkäisyä, eikä halua lapsia/juo alkoholia tai haaveilisi irtosuhteista. Ei noitakaan hyväksyttäisi.
Pakko korjata sen verran, että ketään ei ole "potkittu pois" yhteisöstä vaan ovat jättäneet liikkeen ihan itse.
Korjaan. On se pois potkimista, kun todetaan, että olet tervetullet liikkeeseen takaisin, kun luovut pappisvihkimyksestäsi. Ei tuo ole oma valinta. Ei naisilla ole ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa, että jäisivät liikkeeseen ja olisivat pappeja. Kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan, heiltä on evätty kaikki tehtävät, joita ovat liikkeen parissa tehneet.
T. Kirkolla töissä ja tunnen molemmat
Olen eri, mutta itse ihmettelen sitä, miksi edes haluaa olla mukana liikkeessä, jonka oppeja ja käytäntöjä ei itse allekirjoita. Ei kukaan pakota olemaan mukana. Ihan oikeasti. Eikä lestadiolaisilla ole sellaista, että perhe ja läheiset hylkäisivät uskonsa jättäneen. Joka väittää toisin, ei tunne lestadiolaisuutta.
En puhu heistä, vaan yleisesti. Monille liikkeessä on paljon tärkeitä ja rakkaita asioita, vaikka ei kaikkea opillista allekirjoittaisi. Tämä liittyy myös kysymykseen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Eihän lopulta kukaan kykene noudattamaan aina kaikkia vl-oppeja, siksihän teillä on oma käsityksenne anteeksiannosta.
Ja periaatteessa tähän samaan kategoriaan kuuluisi muitakin opillisia asioita, esim.
-Mari haluaisi olla pappi, mutta vl-opin mukaan hän ei voi olla. Mari saa pappisvihkimyksen ja se katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-24-vuotiaan Tiinan aviomies otti avioeron, kun luopui vl-uskosta. Tiina ei haluaisi viettää loppuelämäänsä yksin. Tiina tapaa hyvän ja kunnollisen Pekan ja haluaisi avioitua Pekan kanssa. Vl-opin mukaan Tiinan tulisi olla yksin eron jälkeen koko ikänsä, koska avioliitto pitäisi solmia vain kerran. Tiina menee naimisiin Pekan kanssa ja tämä katsotaan syyksi erottaa/erota vl-liikkeestä.
-25-vuotias Emmi on kärsinyt useista masennusjaksoista nuoruutensa ja aikuisuutensa aikana. Emmi kokee, että hänestä ei olisi suurperheen äidiksi jaksamisensa vuoksi. Emmi kuitenkin haluaisi avioitua Matiaksen kanssa ja ehkä joskus +30 v iässä voisi saada pari lasta, jos vointi antaa myöten. Vl-opin mukaan Emmin on oltava joko naimisissa ja otettava vastaan kaikki lapset ilman ehkäisyä tai sitten Emmin on oltava yksin, jos ei halua suurperhettä perustaa.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.
En ole vl, mutta minulla on takana nuoruuden avioero, jota kaikki uskonnolliset ihmiset eivät hyväksy. Menin nuorena naimisiin vuosien seurustelun jälkeen. Mieheni hankki sivusuhteen melko pian häiden jälkeen ja oli uskoton selkäni takana. Eräänä päivänä mies otti eron, lähti ja minulle selvisi miehen uskottomuus. Lyhyt liittomme oli lapseton, lapsia ei ollut ehtinyt syntyä. En ymmärrä hetkeäkään, miksi minun olisi pitänyt viettää loppuelämäni yksin siksi, että aviomieheni teki aviorikoksen? Minä elin kunnollisena vaimona ja pidin omalta osaltani avioliiton pyhänä. Miksi minun olisi pitänyt luopua unelmastani olla äiti sen takia, että aviomieheni ei ollut uskollinen eikä hän halunnut sitoutua avioliittoomme?
En kadu hetkeäkään, että vuosia myöhemmin tapasin vakaan, kunnollisen ja uskollisen miehen, johon ihastuin. Menimme naimisiin ja perustimme perheen. Sain tulla äidiksi, mikä oli suurin haaveeni. Nyt minulla on upea puoliso ja perhe. En näe tässä mitään syntistä tai väärää. Avioliitto ei ole meille kevyt asia, vaan elämänmittainen, pyhä asia. Onneksi olen sen verran kovapäinen, että uskalsin avata elämäni tälle toiselle mahdollisuudelle sen sijaan, että olisin toisten vaatimuksesta jäänyt yksin "kun ei saa avioitua kuin kerran". Minä ajattelen, että Jumala on tarkoittanut tämän kaiken menevän juuri näin kuin kohdallani tapahtui.
Olen vl ja ymmärrän sinua ja tilannettasi hyvin. Ole rauhassa ja iloitse perheestäsi. Väärin olisi nykyinen perhe myös rikkoa. Jos uudelleen naimisiin meno on väärin, niin ainakin se on yksi epäselvimmistä kohdista Raamatussa (sen voi tulkita niin, että jos toinen on pettänyt, voinee olla ok erota). Sinusta huomaa, että olet pohtinut asiaa etkä ota sitä kevyesti, uskon että olet käynyt läpi ison ajatusprosessin. En ole teologi enkä voi antaa varmoja vastauksia, mutta sen vain tiedän, että ei nykyisen liiton rikkominen ole oikein enää.
Mukavaa kevättä.
Eihän tuo ihminen millään lailla sanonut, että hänellä olisi tarvetta erota tuosta jälkimmäisestä liitosta tai kokisi, että arvostelijoiden takia hänen pitäisi erota? Minusta hän vaikutti tyytyväiseltä.
Tuohon asiaan uudelleen naimisiin menemisestä: ei ole kyse mistään vl-opista vaan yleiskristillisestä opetuksesta, jota kaikki kristilliset kirkot ovat noudattaneet tuhansia vuosia ennen kuin jostain syystä viime vuosisadalla Suomen ev. Lut. Kirkko alkoi vihkiä eronneita joidenkin muiden kirkkokuntien ohella.
Eli tämä "vl-oppi" tässä asiassa on ennemminkin kristinuskon valtavirtaoppi ja ev. Lut. Kirkon kanta uusi juttu, joka on ollut olemassa vasta ihan vähän aikaa.