Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.
09.02.2026 |
Harmillisesti vanha ketju on lukittu.
Jännityksellä odotan, milloin Ollen ja Eevan vauva syntyy. Ja nimiasioista innostuneena mietin toki pienokaisen nimeä. Mahtaakohan alkaa E-kirjaimella (kun aiempien lasten nimet alkavat kirjaimilla a, e ja a).
Onnea vielä vauvasta, Olle ja Eeva, lapsi on aina lahja! <3
Ap
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity lestadiolaisuuteen, vaan suurperheellisten arkeen. Kiinnostaisi kuulla parhaita vinkkejä ja neuvoja arjen pyörittämiseen, ruokahuoltoon, siivoukseen, tavaroiden pakkaamiseen reissuun yms juttuihin. Teen nyt oletuksen, että suurperheellisillä olisi näistä runsaan kokemuksen tuomaa viisautta. :)
Kaikkein oleellisinta on ennakointi ja suunnittelu, kaikessa. Rytmit ja rutiinit helpottavat, itselleni avainasemassa amyös listat, esimerkiksi pakkaamisessa. Lisäksi tasapuolinen työnjako aikuisten kesken, ja lapset osallistuu ikätasoisesti. Esim 5v osaa jo hyvin tyhjentää tiskikonetta, tai 3v auttaa ripustamaan pyykkejä. Teini-ikäinen taas osaa vaikkapa tehdä jo ruokaa. Tietysti päävastuu on aina vanhemmilla, lapsille se ei kuulu kannettavaksi. Lapsillekkin työnjako pitää olla reilua ja tasa-arvoista, meillä pojat ja tytöt tekee samoja kotitöitä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän täytyy kyllä nyt reagoida. Lähes poikkeuksetta syy pienempään lapsilukuun myös vl-perheissä on ehkäisyn käyttö. Syy pieneksi tai pienehköksi (lsd-uskovaisilla 5-6 tai alle, jotkut alkavat ehkäistä myös lähempänä 8-10 lasta, kun ei vaan enää jaksa lisääntyä enää) jäävään lapsilukuun EI OLE mystiset äidin hedelmällisyys tai ilmansaasteet :). Ihan kierukka, kondomi, vasektomia tai pillerit ovat käytössä, kuten muillakin evlut- ja millävaanihmisillä. Ehkäisyä ei vain myönnetä, eikä siitä puhuta avoimesti.
Miksi kenenkään pitäisi kertoa avoimesti ehkäisystä, sen käytöstä tai käyttämättömyydestä? Miten se kuuluu muille millään tavalla? Ihan lähimmälle ystävilleni kerroin, kun terveydellisistä syistä meillä oli ehkäisy käytössä, mutta siinäkin se pääpaino keskustelusta oli niissä terveyshaasteissa ja ehkäisy pelkkä sivuasia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".
Ehkä on kuullut, mutta ei juuri tuota termiä. Siksi kai täällä kysytäänkin, että mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".
Saako joskus joku vl:kin kysyä tässä ketjussa jotakin asiaa ilman päivittelyjä kysymyksen "uskomattomuudesta"? Minäkin haluaisin tietää, että mitä tuolla seurakunnan erehtymättömyydellä tarkoitetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".Saako joskus joku vl:kin kysyä tässä ketjussa jotakin asiaa ilman päivittelyjä kysymyksen "uskomattomuudesta"? Minäkin haluaisin tietää, että mitä tuolla seurakunnan erehtymättömyydellä tarkoitetaan
Tottakai saa myös vl kysyä. Päivittelyni johtuu siitä, että olen aidosti hämmästynyt. Ehkä ei pitäisi olla.
Mitä sillä seurakunnan erehtymättömyydellä sitten tarkoitetaan? Lainaan tuosta Nykäsen väitöskirjasta pätkän (s. 111-112), jossa asia on hyvin kuvattu:
"Seurakunnan vahva asema perustuu teologisesti siihen, että Pyhä Hen-
ki eli kolmiyhteisen kristillisen Jumalan persoona vaikuttaa seurakunnassa
aktuaalisesti. Koska Jumala on erehtymätön, tekee Pyhän Hengen vaikutus myös seurakunnasta erehtymättömän. Näin ollen Jumalan valtakunta
on uskonnollisissa kysymyksissä ehdoton auktoriteetti, liittyivät ne sitten
suoraan Raamatun tulkintaan tai muuten sen muotoilemiseen, mikä on ”uskovaiselle hyväksi”. Vanhoillislestadiolainen teologia voidaankin ymmärtää kaikkien seurakunnan määrittelemien sääntöjen kokonaisuudeksi,
ei vain Raamattuun tai luterilaisuuden peruskirjoihin liittyvien opillisten kysymysten joukoksi. (ks. esim. Ruokanen 1980; Karppinen 2011,
40–49). Tämä käsitys on myös seurakunnan sisäisen politiikan perusta;
eräänlainen perussääntö, joka oikeuttaa muut säännöt. Koska seurakunta
edustaa Jumalaa, on se erehtymätön ja sille on oltava aina kuuliainen. Jumalan valtakuntaa vastaan nouseminen on merkki synnistä (ks. luku 6)."
Tämä myös selittää käsittääkseni sen, miksi niitä monia nykyään tapakulttuuriksi sanottuja toimintatapoja (esim. meikkaamattomuus, korvakoruttomuus) on niin hidasta ja vaikeaa muuttaa. Kun jotain on joskus pidetty syntinä, sitä ei yhtäkkiä voi tuosta vain pitää oikeana, koska se murentaisi käsitystä seurakunnan erehtymättömyydestä ja sitä kautta veisi pohjaa myös siltä opetukselta, että on olemassa vain yksi ainoa oikea uskovaisten joukko. Kukaan ei uskalla toimia toisin kuin aiemmin, koska silloin "nousisi Jumalan valtakuntaa vastaan". Ajan kanssa muutosta kuitenkin pikkuhiljaa tapahtuu. Ennen syntinä pidetyt asiat muuttuvat ihmisten mielessä "tapakulttuuriksi" tai "ehdonvallanasioiksi" ja niistä tulee pikkuhiljaa yhä sallitumpia.
Selvensikö tämä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".Saako joskus joku vl:kin kysyä tässä ketjussa jotakin asiaa ilman päivittelyjä kysymyksen "uskomattomuudesta"? Minäkin haluaisin tietää, että mitä tuolla seurakunnan erehtymättömyydellä tarkoitetaan
Tottakai saa myös vl kysyä. Päivittelyni johtuu siitä, että olen aidosti hämmästynyt. Ehkä ei pitäisi olla.
Mitä sillä seurakunnan erehtymättömyydellä sitten tarkoitetaan? Lainaan tuosta Nykäsen väitöskirjasta pätkän (s. 111-112), jossa asia on hyvin kuvattu:
"Seurakunnan vahva asema perustuu teologisesti siihen, että Pyhä Hen-
ki eli kolmiyhteisen kristillisen Jumalan persoona vaikuttaa seurakunnassa
aktuaalisesti. Koska Jumala on erehtymätön, tekee Pyhän Hengen vaikutus myös seurakunnasta erehtymättömän. Näin ollen Jumalan valtakunta
on uskonnollisissa kysymyksissä ehdoton auktoriteetti, liittyivät ne sitten
suoraan Raamatun tulkintaan tai muuten sen muotoilemiseen, mikä on ”uskovaiselle hyväksi”. Vanhoillislestadiolainen teologia voidaankin ymmärtää kaikkien seurakunnan määrittelemien sääntöjen kokonaisuudeksi,
ei vain Raamattuun tai luterilaisuuden peruskirjoihin liittyvien opillisten kysymysten joukoksi. (ks. esim. Ruokanen 1980; Karppinen 2011,
40–49). Tämä käsitys on myös seurakunnan sisäisen politiikan perusta;
eräänlainen perussääntö, joka oikeuttaa muut säännöt. Koska seurakunta
edustaa Jumalaa, on se erehtymätön ja sille on oltava aina kuuliainen. Jumalan valtakuntaa vastaan nouseminen on merkki synnistä (ks. luku 6)."
Tämä myös selittää käsittääkseni sen, miksi niitä monia nykyään tapakulttuuriksi sanottuja toimintatapoja (esim. meikkaamattomuus, korvakoruttomuus) on niin hidasta ja vaikeaa muuttaa. Kun jotain on joskus pidetty syntinä, sitä ei yhtäkkiä voi tuosta vain pitää oikeana, koska se murentaisi käsitystä seurakunnan erehtymättömyydestä ja sitä kautta veisi pohjaa myös siltä opetukselta, että on olemassa vain yksi ainoa oikea uskovaisten joukko. Kukaan ei uskalla toimia toisin kuin aiemmin, koska silloin "nousisi Jumalan valtakuntaa vastaan". Ajan kanssa muutosta kuitenkin pikkuhiljaa tapahtuu. Ennen syntinä pidetyt asiat muuttuvat ihmisten mielessä "tapakulttuuriksi" tai "ehdonvallanasioiksi" ja niistä tulee pikkuhiljaa yhä sallitumpia.
Selvensikö tämä asiaa?
Kiitos selvennyksestä! Sain hieman kiinni siitä, mitä asia tarkoittaa. Ehkä siinä on taustalla sellaista pelkoa joihinkin muutoksiin liittyen, että ikään kuin ryöstäytyykö asia käsistä tms.
Tuon tunnistan kyllä vahvasti ominaiseksi vl-liikkeelle, että (tapakulttuuriset) asiat muuttuvat hitaasti mutta muuttuvat usein kuitenkin. Osa on tiukemmassa, kuten alkoholikanta, mutta sen koen hyvänä, alkoholista voi olla niin paljon surua ja murhetta ja vaikka luulisi osaavansa juoda maltillisesti, on hyvä muistaa, että suomalaisilla on taipumus riippuvuuteen. Koen sen kannan siis oikeastaan kansalliseksi/maantieteelliseksi tms. kulttuuriseksi asiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".Saako joskus joku vl:kin kysyä tässä ketjussa jotakin asiaa ilman päivittelyjä kysymyksen "uskomattomuudesta"? Minäkin haluaisin tietää, että mitä tuolla seurakunnan erehtymättömyydellä tarkoitetaan
Tottakai saa myös vl kysyä. Päivittelyni johtuu siitä, että olen aidosti hämmästynyt. Ehkä ei pitäisi olla.
Mitä sillä seurakunnan erehtymättömyydellä sitten tarkoitetaan? Lainaan tuosta Nykäsen väitöskirjasta pätkän (s. 111-112), jossa asia on hyvin kuvattu:
"Seurakunnan vahva asema perustuu teologisesti siihen, että Pyhä Hen-
ki eli kolmiyhteisen kristillisen Jumalan persoona vaikuttaa seurakunnassa
aktuaalisesti. Koska Jumala on erehtymätön, tekee Pyhän Hengen vaikutus myös seurakunnasta erehtymättömän. Näin ollen Jumalan valtakunta
on uskonnollisissa kysymyksissä ehdoton auktoriteetti, liittyivät ne sitten
suoraan Raamatun tulkintaan tai muuten sen muotoilemiseen, mikä on ”uskovaiselle hyväksi”. Vanhoillislestadiolainen teologia voidaankin ymmärtää kaikkien seurakunnan määrittelemien sääntöjen kokonaisuudeksi,
ei vain Raamattuun tai luterilaisuuden peruskirjoihin liittyvien opillisten kysymysten joukoksi. (ks. esim. Ruokanen 1980; Karppinen 2011,
40–49). Tämä käsitys on myös seurakunnan sisäisen politiikan perusta;
eräänlainen perussääntö, joka oikeuttaa muut säännöt. Koska seurakunta
edustaa Jumalaa, on se erehtymätön ja sille on oltava aina kuuliainen. Jumalan valtakuntaa vastaan nouseminen on merkki synnistä (ks. luku 6)."
Tämä myös selittää käsittääkseni sen, miksi niitä monia nykyään tapakulttuuriksi sanottuja toimintatapoja (esim. meikkaamattomuus, korvakoruttomuus) on niin hidasta ja vaikeaa muuttaa. Kun jotain on joskus pidetty syntinä, sitä ei yhtäkkiä voi tuosta vain pitää oikeana, koska se murentaisi käsitystä seurakunnan erehtymättömyydestä ja sitä kautta veisi pohjaa myös siltä opetukselta, että on olemassa vain yksi ainoa oikea uskovaisten joukko. Kukaan ei uskalla toimia toisin kuin aiemmin, koska silloin "nousisi Jumalan valtakuntaa vastaan". Ajan kanssa muutosta kuitenkin pikkuhiljaa tapahtuu. Ennen syntinä pidetyt asiat muuttuvat ihmisten mielessä "tapakulttuuriksi" tai "ehdonvallanasioiksi" ja niistä tulee pikkuhiljaa yhä sallitumpia.
Selvensikö tämä asiaa?
Eli lyhyt tiivistelmä: moni asia on siksi synti, koska jos myöntäisi ettei ole, myöntäisi samalla ettei seurakunta olekaan erehtymätön ja ainoa oikea. Eikö tämä ole ristiriitaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo seurakunnan erehtymättömyys tarkoittaa? En ole koskaan vl:na kuullut tuollaisesta. Mikä ajatus siinä on taustalla?
Tuntuu uskomattomalta, että joku vl ei olisi koskaan asiasta kuullut. Ymmärrän, että moni voi toki olla asiasta eri mieltä ja olla silti uskovainen, mutta että ei olisi koskaan edes kuullut asiasta. Näköjään sitä oppii kokoajan lisää siitä kuinka erilaisissa todellisuuksissa vanhoillislestadiolaiset elävät.
Googlaa vaikka: "Tapio Nykänen
Kahden valtakunnan kansalaiset
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia".Saako joskus joku vl:kin kysyä tässä ketjussa jotakin asiaa ilman päivittelyjä kysymyksen "uskomattomuudesta"? Minäkin haluaisin tietää, että mitä tuolla seurakunnan erehtymättömyydellä tarkoitetaan
Tottakai saa myös vl kysyä. Päivittelyni johtuu siitä, että olen aidosti hämmästynyt. Ehkä ei pitäisi olla.
Mitä sillä seurakunnan erehtymättömyydellä sitten tarkoitetaan? Lainaan tuosta Nykäsen väitöskirjasta pätkän (s. 111-112), jossa asia on hyvin kuvattu:
"Seurakunnan vahva asema perustuu teologisesti siihen, että Pyhä Hen-
ki eli kolmiyhteisen kristillisen Jumalan persoona vaikuttaa seurakunnassa
aktuaalisesti. Koska Jumala on erehtymätön, tekee Pyhän Hengen vaikutus myös seurakunnasta erehtymättömän. Näin ollen Jumalan valtakunta
on uskonnollisissa kysymyksissä ehdoton auktoriteetti, liittyivät ne sitten
suoraan Raamatun tulkintaan tai muuten sen muotoilemiseen, mikä on ”uskovaiselle hyväksi”. Vanhoillislestadiolainen teologia voidaankin ymmärtää kaikkien seurakunnan määrittelemien sääntöjen kokonaisuudeksi,
ei vain Raamattuun tai luterilaisuuden peruskirjoihin liittyvien opillisten kysymysten joukoksi. (ks. esim. Ruokanen 1980; Karppinen 2011,
40–49). Tämä käsitys on myös seurakunnan sisäisen politiikan perusta;
eräänlainen perussääntö, joka oikeuttaa muut säännöt. Koska seurakunta
edustaa Jumalaa, on se erehtymätön ja sille on oltava aina kuuliainen. Jumalan valtakuntaa vastaan nouseminen on merkki synnistä (ks. luku 6)."
Tämä myös selittää käsittääkseni sen, miksi niitä monia nykyään tapakulttuuriksi sanottuja toimintatapoja (esim. meikkaamattomuus, korvakoruttomuus) on niin hidasta ja vaikeaa muuttaa. Kun jotain on joskus pidetty syntinä, sitä ei yhtäkkiä voi tuosta vain pitää oikeana, koska se murentaisi käsitystä seurakunnan erehtymättömyydestä ja sitä kautta veisi pohjaa myös siltä opetukselta, että on olemassa vain yksi ainoa oikea uskovaisten joukko. Kukaan ei uskalla toimia toisin kuin aiemmin, koska silloin "nousisi Jumalan valtakuntaa vastaan". Ajan kanssa muutosta kuitenkin pikkuhiljaa tapahtuu. Ennen syntinä pidetyt asiat muuttuvat ihmisten mielessä "tapakulttuuriksi" tai "ehdonvallanasioiksi" ja niistä tulee pikkuhiljaa yhä sallitumpia.
Selvensikö tämä asiaa?
Eli lyhyt tiivistelmä: moni asia on siksi synti, koska jos myöntäisi ettei ole, myöntäisi samalla ettei seurakunta olekaan erehtymätön ja ainoa oikea. Eikö tämä ole ristiriitaista?
Toisaalta on historian saatossa myönnettykin, että seurakunta on ollut väärässä. Esimerkiksi hoitokokousten suhteen on ihan yleisesti tiedossa, että niiden aikaan on tehty virheitä ja niitä on myös pyydetty anteeksi.
Näin vl:na en tyrmää tuota, että ei voisi olla tuollaista piirrettä yhteisössä (seurakunta on erehtymätön), mutta jos/kun sellaista esiintyy, se on mielestäni hyvin vaarallista. Eihän Raamattukaan tue tällaista ajatusta. Esimerkiksi Paavali sai välillä toden teolla paimentaa seurakuntiaan, kun oli niin monenlaista säätöä seurakuntien sisällä ja toimittiin suoraan vastoin Jumalan sanaakin. Se paimentaminen kävi Paavalilta ihan työstä.
En minä ainakaan ajattele, että seurakunta ei voisi erehtyä. Mutta tämä on nyt henkilökohtainen mielipiteeni.
Ja onhan niitä eriseurojakin syntynyt juuri kun on tullut kiistaa seurakunnan sisällä että miten jokin asia nyt onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kiemurtelua väittää, ettei meikkaamista tai korvakorujen käyttöä pidetä syntinä. Jos ei ole synti, miksi niitä ei voi uskova tehdä? Miksi entiset vl:t kertovat, että niitä pidetään syntinä?
Tottakai se on synti. Lapsuuteni helluntailaisuudessa, 70-luvulla muistan, kuinka oli kaikenlaisia sääntöjä. Nykyään helluntailaisuus on pilalla, kun saa tehdä mitä vaan
Onko helleuntailaisuus rakentunut sinun mielestä kristinukon tärkeiden asiioiden ympärille jos ulkonäkösäännöistä luopuminen (jotka ei ole raamatusta edes otettuja) pilaa koko uskonnon?
Kyllä Raamatussa annetaan jonkin verran kuitenkin ulkonäkö"sääntöjä".
Kuten naisilla pitkät hiukset on kruunu ja pää tulee peittää herran huoneessa. Pitää vältellä liiallisia koruja ja tukkalaitteita.
Noudattaako näitä Paavalin ohjeita enää kukaan? Ei kai mutta niiden sijaa on keksitty omia kohteita naisille.
Kohtuullisuus kaikessa riittää ja sen tarkempia sääntöjä mikä tuote on syntiä ja mikä ei, ei tarvita.
Synti on sydämen luopumista jumalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Kumma väite, ettei naiset halua puhujaksi. Kyseessä on samanlainen väite kuin sekin, että naiset ei halua meikata, käyttää koruja, kuunnella rytmimusiikkia jne. Ihan kuin kokonainen ihmisryhmä olisi haluamatta. Näin ei tietenkään ole.
Kyse on siitä, että niin ei voi tehdä, vaikka haluaisi, koska sen jälkeen ei enää kuulu siihen yhteisöön.
Lisäksi riippumatta siitä, mitä mieltä yksittäinen vl on naispapeista, miten suhtaudutaan papiksi vihittyyn naiseen rauhanyhdistyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi riippumatta siitä, mitä mieltä yksittäinen vl on naispapeista, miten suhtaudutaan papiksi vihittyyn naiseen rauhanyhdistyksessä?
MIelestäni neutraalisti. Esimerkiksi meidän seurakunnassa on tosi ihana naispappi. Lestadiolaisia naispappejahan ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli Limingan kirkossa naisten lauluilta ja sen jälkeen rauhanyhdistyksellä jonkun naisen pitämä alustus. Onko se niin että nainen saa saarnata naisille, mutta silloin kun myös miehiä on kuuntelemassa niin saarnaajan täytyy olla mies?
Alustus ei varsinaisesti ole sama asia kuin "saarna", nykyään puhutaan vaan seurapuheesta tai puheesta. Eli miehet pitää nämä puheet. Tuolla on ollut enempi keskustelua ja vuorovaikutteista, ei vain alustusta.
Miulla ei ole tähän puhuja asiaan itselläni kantaa, en tunne ketään naista, joka haluaisi olla puhuja, joten en osaa toistaiseksi nähdä tässä ongelmaa. Ehkä pitäisi miettiä uudelleen, jos joku nainen siihen asemaan haluaisi. En jaksa närkästyä naispapeistakaan. Vl siis itsekkin.
Kumma väite, ettei naiset halua puhujaksi. Kyseessä on samanlainen väite kuin sekin, että naiset ei halua meikata, käyttää koruja, kuunnella rytmimusiikkia jne. Ihan kuin kokonainen ihmisryhmä olisi haluamatta. Näin ei tietenkään ole.
Kyse on siitä, että niin ei voi tehdä, vaikka haluaisi, koska sen jälkeen ei enää kuulu siihen yhteisöön.
En koskaan sanonut että kukaan nainen ei haluaisi, sanoin, että en tunne ketään naista joka haluaisi :) enkä tunne ketään, joka tuntisi jonkun :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi riippumatta siitä, mitä mieltä yksittäinen vl on naispapeista, miten suhtaudutaan papiksi vihittyyn naiseen rauhanyhdistyksessä?
MIelestäni neutraalisti. Esimerkiksi meidän seurakunnassa on tosi ihana naispappi. Lestadiolaisia naispappejahan ei kuitenkaan ole.
Samaa mieltä! Meillä oli ristiäisissä kastamassa naispappi, eikä se kellekään ollut ongelma. Mummoni hautaan siunaaminen toimitti naispappi, eikä sekään ollut ongelma.
Nyt on ristiäisvideo kaikille näkyvillä.
Löytyy kai niitä, ongelmana taitaa olla vain pikainen aikataulu millä alue piti hankkia :) +alueelle pitää ehtiä rakentaa vesi ja sähköverkkoja, tieverkostoa yms ja Kauhavalta ne löytyy valmiiksi.