Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."

 

Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.

No miksi se mies pani paljaalla?!?!? Miehetkin hei ottakaa vastuuta elämästänne. Ei kaikesta voi syyttää naisia...

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on käsitys naisen biologiasta niin hukassa, etteivät tajua, miten vähän aikaa lapsentekoon on. Tai sitten ovat niin itsekkäitä, että ajattelevat vain itseään, miten voivat saada lapsia joskus myöhemmin. Eivät välitä siitä, että se nainen ei voi. Ei se ainakaan rakkautta ole tuollainen.

Ei lasta pitä tehdä rakkaudesta toista kohtaa, vaan koska ITSE lasta haluaa.

Biologia on kyllä tiedossa kaikilla peruskoulun läpäisseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on käsitys naisen biologiasta niin hukassa, etteivät tajua, miten vähän aikaa lapsentekoon on. Tai sitten ovat niin itsekkäitä, että ajattelevat vain itseään, miten voivat saada lapsia joskus myöhemmin. Eivät välitä siitä, että se nainen ei voi. Ei se ainakaan rakkautta ole tuollainen.

 

Ei lasta pitä tehdä rakkaudesta toista kohtaa, vaan koska ITSE lasta haluaa.

Biologia on kyllä tiedossa kaikilla peruskoulun läpäisseillä.

Miehen pitäs kuitenkin olla avoin ja rehellinen siitä että ei haluakaan tehdä lasta. Eikä johtaa naista harhaan hukaten naisen aikaa kuten aloittajan mies tässä tekee kun välttelee keskustelua. Ap ei kohta ole edes kykenevä saamaan lasta ja julmaa mieheltä että ei suostu kertomaan aikeitaan aloittajalle suoraan ja jättää koko eropäätöksen ap:n harteille. Ja päätöstä on vaikea tehdä epätietoisuudessa ja jos ei pysty toisen kanssa edes keskustelemaan.

Tietenkin ap:n olisi hyvä ymmärtää että keskustelukyvyttömän kanssa ei mitään lapsia ole tulossa saamaan mutta ymmärrettävää että on mennyt aikaa tajuta tilanteen oikea laatu ja silti edelleen on vähän hämmentynyt olo kun ensin on lupailtu ja ap on kiltisti odotellut mutta mitään yhteisiä suunnitelmia ei sitten ikinä toteuteta eikä niistä mies suostu edes puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole mikään ensi kesän säätila, jota voi vain arvailla tai kysellä sammakkoennustajalta. Kyllä aikuisen miehen pitää pystyä keskustelemaan omasta elämänsuunnitelmastaan, joka vaikuttaa puolison elämään näin paljon.

Luepas itse uudelleen. Aloittaja ja muut ovat sanoneet, että näitä keskusteluja on käyty ja juuri siinä onkin ongelma. Nämä keskustelut käydään ja mies sanoo kohta, ei ihan vielä, sitten kun. Eli nimenomaan on kuin kesän säätila, yhtenä hetkenä joo joo auringonpaiste lapsi tehdään ja toisena ei vielä, ei nyt. 

Minähän juuri sanoinkin, että jos mies ole aikuinen, joka kykenee keskustelemaan omasta elämänsuunnitelmastaan, naisen pitää itsensä vuoksi sitä olla. Lähteä, eikä jäädä kerjäämään, että josko kumminkin puhuttaisiin, voitaisiinko puhua, olisko nyt hyvä hetki puhua.

Jos tätä siis on kestänyt kuten aloittaja sanoo jo useamman vuoden.

Aloittaja on sanonut, että mies ei ole enää aikoihin käynyt näitä keskusteluja. Mies ei halua keskustella tulevaisuudesta, ellei suunnittelu koske vaellusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua, sanoo aloittaja.  Kyllä tämä keskustelu tulevaisuudesta on syytä käydä ennen kuin eroaa. Ei sitä kerjätä, vaan se vaaditaan. Jos keskustelun sisältö sitten antaa aihetta eroon, on aika erota.

On muuten tosi naisvihainen taas tuokin näkemys, että nainen jotenkin säälittävästi ja paheksuttavasti kerjää jotain, jos hän vaatii miestä käymään kunnollisen rehellisen keskustelun tulevaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."

 

Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.

Ei noilla ole mitään tekemistä keskenään. Meillä mies nimenomaan halusi lapsia, halusi niitä aikaisemmin kuin minä ja useamman lapsen kuin minä. Kuitenkin sitten käytännössä toimi niin, että vastuu lapsista oli aina ensisijaisesti minulla, mies autteli silloin kun ei ollut tärkeämpää tekemistä. Ja tärkeämpää tuntui olevan vähän kaikki muu. 

Mikäs siinä perustaa vaikka millainen suurperhe, jos se ei yhtään vaikuta työelämään eikä kaverisuhteisiin tai harrastuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on käsitys naisen biologiasta niin hukassa, etteivät tajua, miten vähän aikaa lapsentekoon on. Tai sitten ovat niin itsekkäitä, että ajattelevat vain itseään, miten voivat saada lapsia joskus myöhemmin. Eivät välitä siitä, että se nainen ei voi. Ei se ainakaan rakkautta ole tuollainen.

Monilla naisilla on käsitys miehen psykologiasta niin hukassa, etteivät tajua, miten itse rikkovat miesten luottamuksen perheen perustamiseen.  Ei luottoa, ei sitoutumista, ei lapsia eikä tulevaisuutta.

Ap ei kohta ole edes kykenevä saamaan lasta ja julmaa mieheltä että ei suostu kertomaan aikeitaan aloittajalle suoraan ja jättää koko eropäätöksen ap:n harteille. Ja päätöstä on vaikea tehdä epätietoisuudessa ja jos ei pysty toisen kanssa edes keskustelemaan.

Tätä juuri en ole kyennyt ikinä ymmärtämään. Jos toinen ei suostu kertomaan aikeitaan, minä en suostu niitä arvailemaan. Toimin siis olemassa olevan tiedon mukaan, joka on, että lasta ei ole tulossa. Ei minua kiinnosta tietää, josko mies viiden vuoden päästä olisikin eri mieltä. Mikä epätietoisuus tässä vallitsee? On tiedossa, että mies ei nyt lapsen laittoon aio ryhtyä. 

Aivan sama juttu kuin näissä pettämisissä: suhde on huono, siinä on välttelyä, kiertelyä, epäilyjä, vahvojakin mahdollisuuksia pettämiseen, mutta ei, en minä voi lähteä, ennen kuin olen saanut varmat tiedot pettämisestä. Minulle jo se, että suhde on mennyt semmoiseksi, että tämmöisiä voi ja pitää epäillä, riittää. Kiitos ei mitään roikkumista josko sittenkin.

Naisvihaa ei ole sanoa, että naisen ei pidä jäädä odottelemaan, josko se mies suostuisi aikeitaan kertomaan ja tingata jotain keskustelua, jota ei tule. Sanoisin päinvastoin: miksi joku haluaa rohkaista naisia toimimaan näin, elämään epätietoisuudessa ja miehen julmuuden alla, eikä tekemään koko eropäätöksen itse?

Eikö nainen ole ilman miehen lopullista sanaa kykeneväinen mielestäsi tekemään ihan itsenäisen eropäätöksen, joka on riippumaton miehen mahdollisista aikeista myöhempinä vuosina?

Siis onko täällä joku joka jäisi suhteeseen jossa ei suostuta edes keskustelemaan? Miksi? Eikö tuo nyt ole jo eron syy ja miks joku haluaisi lapsen vielä ihmisen kansssa joka ei suostu edes keskustelemaan. Hullun hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen euro 80 senttiä

Suurimmassa osassa perheitä naisella suurempi palkka

Jokin tässä ei nyt täsmää

Yleisesti ottaen, kaikki työssäkäyvät naiset otantana, naisen euro on 80 senttiä. 

Perheen perustaneista naisista suurin osa tienaa enemmän kuin miehensä, koska nykyään nainen ei todellakaan uskalla lapsia tehdä, ellei pysty niitä tarpeen tullen yksin elättämään. Valitettavasti täsmää täsmälleen.

Ja on ERITTÄIN suuri syy siihen, miksi syntyvyys koko ajan laskee.

Olisiko lähteitä heittää? Ainakaan eläketurvakeskuksen mukaan näin ei ole. Pikemminkin perhettä perustavat naiset ottavat perhevapaiden takia palkkakehityksessä takkiin. Tiedän kyllä perheitä, joissa äiti on isää suurituloisempi, mutta ei kyllä ole mikään sääntö, jos ei nyt harvinainen poikkeuskaan.

Vierailija kirjoitti:

"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."

 

Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.

Kyllä se on juuri niin, että lapsi on hankittu yhdessä jos kumpikaan ei käytä ehkäisyä. Kaikki myöhempi uhriutuminen, mussutus, lusmuilu ja muu sekoilu on ihan mieslapsen hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen euro 80 senttiä

Suurimmassa osassa perheitä naisella suurempi palkka

Jokin tässä ei nyt täsmää

Yleisesti ottaen, kaikki työssäkäyvät naiset otantana, naisen euro on 80 senttiä. 

Perheen perustaneista naisista suurin osa tienaa enemmän kuin miehensä, koska nykyään nainen ei todellakaan uskalla lapsia tehdä, ellei pysty niitä tarpeen tullen yksin elättämään. Valitettavasti täsmää täsmälleen.

Ja on ERITTÄIN suuri syy siihen, miksi syntyvyys koko ajan laskee.

 

Olisiko lähteitä heittää? Ainakaan eläketurvakeskuksen mukaan näin ei ole. Pikemminkin perhettä perustavat naiset ottavat perhevapaiden takia palkkakehityksessä takkiin. Tiedän kyllä perheitä, joissa äiti on isää suurituloisempi, mutta ei kyllä ole mikään sääntö, jos ei nyt harvinainen poikkeuskaan.

Tilastokeskuksella on tilasto naisten lapsiluvusta tulojen ja koulutuksen mukaan. Korkeimmin koulutetut ja eniten tienaavat saavat eniten lapsia. Se on sitten toinen juttu, että lasten saaminen aiheuttaa lapsisakon eli haittaa tuloja. Perhevapaat lyövät myös todella epäreilun loven eläkekertymään. Siksi jo lapsia saaneilla naisilla on usein miehiään pienemmät tulot ja eläkekertymä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."

 

Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.

 

 

Kyllä se on juuri niin, että lapsi on hankittu yhdessä jos kumpikaan ei käytä ehkäisyä. Kaikki myöhempi uhriutuminen

Kyllä kai idioottimaisia päätöksiään ja heikkouttaan voi katua?

Naisvihaa ei ole sanoa, että naisen ei pidä jäädä odottelemaan, josko se mies suostuisi aikeitaan kertomaan ja tingata jotain keskustelua, jota ei tule. Sanoisin päinvastoin: miksi joku haluaa rohkaista naisia toimimaan näin, elämään epätietoisuudessa ja miehen julmuuden alla, eikä tekemään koko eropäätöksen itse?

Juuri näin! Kyllä meillä puhuttiin paljonkin siitä, että minä en halua lapsia, vaikka mies halusi. Tosin vuosien varrella on sanonut, että ei enää itsekään tiedä, kuinka paljon siinä oli todellista, realistista haluamista ja kuinka paljon jotain perheunelmaa ja sitä, että kaverit alkoivat saamaan lapsia.

Mutta takuulla jos olisin heittäytynyt puhumattomaksi mies olisi minut jättänyt. Joten minustakin se, että kieltäytyy keskustelemasta, välttelee keskustelua, suuttuu tms. on kyllä ihan selvä merkki, että turha tuohon on jäädä odottelemaan mitään. En edes tiedä, mitä se olisi? Kuinka paljon enemmän voi korostaa sitä, että ei toista kunnioita suhteessa. Niin ei kai siihen nyt sitten lasta laitettaisi, olisi vaaditun ja riidellyn keskustelun suunta mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."

 

Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.

 

 

Kyllä se on juuri niin, että lapsi on hankittu yhdessä jos kumpikaan ei käytä ehkäisyä. Kaikki myöhempi uhriutuminen

Toi nyt on jotain pahoinpitelijän logiikkaa: lyöminen oli OK, koska myllytyksen uhri ei pistänyt kovemmin vastaan.

Ei hedelmöittyminen mitenkään maagisesti nollaa sitä edeltänyttä henkistä väkivaltaa.

Lapsen haluaminen on mystifioitu. Se on joku niin pyhä asia, että sen eteen saa tehdä mitä tahansa. Täällä on tasan yksi nainen ollut sitä mieltä, että voi vaan itse lähteä suhteesta,  ilman että jää "keskustelemaan", kun toinen ei ole samalla viivalla. Miestä, joka on päättänyt olla naisen kanssa eikä lähteä lapsen teon perään pidetään säälittävänä. No ihan tyypillistä. Yksikään nainen ei myönnä, että aikanaan painosti miehen lapsen tekoon ja siksi ei nyt ole paras perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en voisi alkaa suhteeseen, jossa olisi ensin määritelmät ja sitten vasta me ihmiset. Eli mulle jos joku sanoisi, että jollet muuta kanssani kotipaikkakunnalleni perustamaan perhettä jätän sut niin kyllä toteaisin, että et taida ennättää jättää, kun emme ole enää yhdessä. Tai ylipäätään mitään tuollaista, eli tämä suhde johtaa sitten siihen ja siihen. Tulisi tunne, että minulla henkilönä ei ole mitään väliä, olen vain väline siihen, että toinen saa toteuttaa mikä haaveensa sitten onkaan.

Minusta suhteen aloittaa kaksi ihmistä, jotka kulkevat jonkunlaisen polun, joka ei voi olla tarkoin speksattu ja määrätty etukäteen. Yhdessä se tulevaisuus rakennetaan niistä elementeistä ja asioista, mitä kummallakin on ja mitä ympärillä on. Yhdessä arvioiden, minkä aika on milloinkin ja missä kohtaa on mitäkin.

 

Ei ole ideana painostaa toista sopimaan niihin omiin toiveisiin. Mutta on fiksua tiedostaa ja kertoa, millaista suhdetta ja elämää itse toivoo. Jos nämä toiveet eivät osu yksiin, niin onko järkeä alkaa muodostaa yhteistä polkua? Käytännössähän se olisi pelkkää ristiriitaa. Miksi rakentaa yhteistä tulevaisuutta yhteensopimattomista elementeistä? Noiden keskustelujen tarkoitus ei ole asettaa toiselle ehtoja, vaan tarkoitus on kertoa, mitä itse toivoo. Joskus ihanakaan ihminen ei ole itselle sopiva, jos toiveet eivät yhtään osu yksiin. On fiksua silloin että kumpikin etsii uuden kumppanin, sellaisen, joka haluaa suhteen samanlaisista elementeistä kuin itsekin.

Toisin sanoen jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ei ole järkevää lähteä rakentamaan näistä lähtökohdista jotain yhteistä tulevaisuutta.

Tinderissä tuli just vastaan 40v nainen joka sanoi lapsista "en tiedä vielä"

Kukahan manspleinais naisille että niiden hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä kun täyttää 25

On fiksua silloin että kumpikin etsii uuden kumppanin, sellaisen, joka haluaa suhteen samanlaisista elementeistä kuin itsekin.

Minusta tämä on nurinkurista. Rakentaa ensin itselleen päässään joku unelmamaailma ja sitten lähteä etsimään siihen täytettä, ihmistä, joka koostuu oikeanlaisista elementeistä. 

Itse ajattelin aina olevani ihminen, joka haluaa matkustella ja muuttaa vaikka ulkomaille. Perheeseen aika etäiset välit, joten koin itseni hyvin vapaaksi tekemään vaikka mitä. Niin vain tapasin perhekeskeisemmän miehen, josta ensin ajattelin, että ei tule mitään, liian erilaiset ollaan. Tyyppi kuitenkin viehätti ja kiinnosti, joten vietimme aina vaan yhä enemmän aikaa. No, nyt meillä on kaksi lasta. Mieleni muuttui matkan varrella. Onneksi uskaltauduimme rakentamaan polkua yhdessä.

Onneksi hän ei ollut kuten täällä neuvotaan, eli heti lähtenyt etsimään uutta kun ensimmäisiä keskusteluja käytiin. Ja onneksi minä ajattelen, että ei ole pakko juuttua niihin mielipiteisiin ja ajatuksiin, joita ensimmäisenä on toiselle kertonut!

Täällä oli aiemmin ketju miehestä joka vältteli avioliitosta keskustelua kunnes 10 vuotta oli mennyt. Tulee vaan mieleen että nää miehet pitää naista löysässä hirressä niinsanottuna "placeholderina" (suomeksi paikanpitäjä?) siinä toivossa että löytävät sen unelmanaisensa.

Voi kyllä olla ettei mies oikeasti halua lapsia muttei voi myöntää kun pelkää naisen jättävän. Eihän se silti reilua ole.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä tuli just vastaan 40v nainen joka sanoi lapsista "en tiedä vielä"

Kukahan manspleinais naisille että niiden hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä kun täyttää 25

Äh, todellakin haluaa lapsia, mutta hänelle on man- ja muullakin tavalla spleinattu, että tätä ei saa sanoa suoraan, eikä heti, koska miehet juoksee karkuun. Kun hän hakee vain siittäjää.