Lue keskustelun säännöt.
Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia
Ei ole trolli tai minkään sortin miehet vastaan naiset -aloitus. Haen kohtalotovereita ja keskustelua samassa veneessä olleilta tai olevilta. Olen siis 35v nainen jolla on ollut aikuisiässä muutama pidempi vakava parisuhde suunnilleen ikäisteni tai max. 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä. Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. Ja kappas, olen taas suhteessa jossa suhde on vakiintunut ja tasainen mutta mies ei halua keskustella tulevaisuudesta ellei suunnittelu koske valleusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua. On kova suunnittelemaan projekteja autoonsa tai kavereiden kanssa, mutta ne perhepuheet lentää automaattisesti johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa sitten -kansioon.
En vaan enää jaksa. Ikää on sen verran ettei huvita aloittaa koko rumbaa uudestaan ja mahdollisesti vaan löytää itsensä samasta tilanteesta toisen miehen kanssa. Olen kateellinen niille naisille jotka menevät kivuttomasti naimisiin ja saavat lapsia muutaman vuoden sisään kun omalla kohdallani tuntui olevan mahdoton tehtävä.
Kommentit (669)
Vierailija kirjoitti:
Miten tehdään yhdessä lapsi vain toisen toivomuksesta?
Omaa tahtoa ei voi antaa pois. Jos kyse ei ole vapaudenriistosta, päätös on aina oma. Jos päättää yrittää lasta, koska haluaa pysyä suhteessa, se on oma valinta. Mahdollista olisi myös lähteä. Ei se ole mikään maailman suurin tragedia.No täällähän on ehdoteltu, että nyt vaan pillerit pois ja miehelle luu kurkkuun ja kerskuttu, miten oma mieskään ei tahtonut lasta, mutta nainen tiesi, että se on vaan hupsutus ja nyt ollaan kovin onnellisia kun lapset tehtiin.
Minä en siis usko tähän. Totta kai se mies siinä on vapaasta tahdosta, mutta ihanko totta ei sitten joskus ihmettele, kenen elämää elää ja kannattiko tehdä lapsi toisen mieliksi.
Täällä säälitään naista, joka on suostunut elämään miehen kanssa odotellen "sitten joskus" kun lapsi tehdään, mutta ei miestä, joka on tehnyt sen lapsen. Kuitenkin minun silmissä ovat ihan samalla linjalla ja asemassa: molemmat roikkuvat suhteessa ja käyvät kauppaa sen lapsen tekemisellä.
Näitä miehiä haukutaan vaikka millä sanoilla, mutta nainen saa osakseen myötätuntoa ja sääliä.
Olen siis itse lähtenyt suhteesta, koska halusin lapsen, enkä jäänyt tosiaankaan odottelemaan mitään ehkä joskus-tarinoita. En ole miehelle edelleenkään vihainen enkä mitään, minä vain lähdin. Hän on nyt pitkässä lapsettomassa parisuhteessa, joten tämä oli meille molemmille paras ratkaisu. Kipeäähän se kyllä teki, molemmille. Kiusaus oli varmaan molemmilla antaa periksi, hänellä etenkin, mutta totesin, että en halua lasta näin, kun toinen selvästi asiaa epäröi. En alkanut latelemaan mitään ehtoja tai jättämään ehkäisyä pois tai kääntämään hänen päätään ja perustelemaan, miten lapsen teko olisi hyvä juttu. Vaikka kyllä hän olisi saattanut mielikseni myöntyä, muuten olimme hyvä pari.
Mutta jos sanoo ehkä, se on enemmän ei kuin kyllä.
Kerrankin järkevää aikuisen puhetta. Puheenvuorosi palautti uskoani naissukupuoleen, varsinkin tuo mielisairaan painostus- ja kiristysvaiheen skippaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis aika monen mielestä naisen tehtävänä olisi kiltisti hissutellen odotella, ottaako mies täydellisen oma-aloitteisesti puheeksi tämän asian, joka on naiselle polttavan tärkeä tässä ja nyt, ja lisäksi siinä ootellessa kiltisti syödä pillereitä, jotta miehen on mahdollisimman mukava harrastaa sitä pelkäksi omaksi huvitukseksi harrastettavaa seksiä, josta ei lasta tule. Aika kohtuuton vaatimus minun mielestäni.
Nainen voi myös olla aikuinen, joka ottaa vastuun itsestään ja toteaa, että tämä suhde on huono monesta syystä, joista ensimmäinen on se, että toisen kanssa ei voi keskustella elämän todella tärkeistä asioista. Nainen voi todeta, että ei hissukseen odottele enää yhtään mitään, vaan alkaa keräilemään kamppeita kasaan, asumismuodosta riippuu, kumman.
Ei kukaan voi saada pitkää hyvää parisuhdetta, jos aina eroaa heti, kun joku asia on vähän hankala. Sinä nyt ehdotat, että jos mies ei oma-aloitteisesti ota puheeksi naisen toivomaa asiaa, nainen väistyy pois suhteesta ja yrittää etsiä sellaisen suhteen, jossa mies maagisesti ottaa oma-aloitteisesti esille kaikki naisen elämän tärkeät keskustelunaiheet. Onnea vaan.
Pitkä parisuhde vaatii jonkinlaista kykyä myös tarvittaessa riidellä ja sopia riitoja. Jos ensimmäinen keino reagoida ristiriitoihin on ero, ei pitkää parisuhdetta ole mahdollista saada, koska ristiriitoja tulee aina.
Miehet eivät ole myöskään mitään mimosankukkasia, jotka menisivät rikki siitä, jos heiltä jotakin vaatii. Eroaminen siksi, ettei kestä ollenkaan riidellä, ei ole aikuista vastuunottoa itsestä, vaan ihan päin vastoin epäkypsää kyvyttömyyttä sitoutua ja kestää hetkellistä epämukavuutta.
Ja ennen kun joku nyt rakentelee olkiukkoja jatkuvasta karjumisesta niin että kattokin lentää paikaltaan, tässä ei ole kyse siitä. Kyse on tuosta naisvihaisesta neuvosta, että nainen ei saisi ikinä vaatia mieheltä mitään, vaan mieluummin pitää vaan aina kerta toisensa jälkeen säyseästi erota ja yrittää etsiä semmoinen suhde, missä kaikki sujuu itsestään eikä tarvitse koskaan olla napakkana. Toki riidan seurauksena voi olla ero, mutta silloin edes asiat on puhuttu halki ja syyt ovat selvillä. Tuossahan nyt neuvotaan eroamaan ilman, että sitä keskustelua on käyty, koska mies välttelee keskustelua eikö nainen saa suuttua miehen välttelystä tai vaatia miestä käymään miehelle epämukavaa keskustelua, vaan mieluummin pitää heti vaan erota.
Vierailija kirjoitti:
Miten tehdään yhdessä lapsi vain toisen toivomuksesta?
Omaa tahtoa ei voi antaa pois. Jos kyse ei ole vapaudenriistosta, päätös on aina oma. Jos päättää yrittää lasta, koska haluaa pysyä suhteessa, se on oma valinta. Mahdollista olisi myös lähteä. Ei se ole mikään maailman suurin tragedia.No täällähän on ehdoteltu, että nyt vaan pillerit pois ja miehelle luu kurkkuun ja kerskuttu, miten oma mieskään ei tahtonut lasta, mutta nainen tiesi, että se on vaan hupsutus ja nyt ollaan kovin onnellisia kun lapset tehtiin.
Minä en siis usko tähän. Totta kai se mies siinä on vapaasta tahdosta, mutta ihanko totta ei sitten joskus ihmettele, kenen elämää elää ja kannattiko tehdä lapsi toisen mieliksi.
No kyllä ihmettelee, juurikin tuota että miten elämästä meni leijonanosa jonkun ihan muun elämää ja unelmia toteuttaessa. Hukkaan heitettyä kaikki.
Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi.
Kenenkään ei kannata tehdä toisin kuin sielussaan tuntee oikeaksi. Elämiä on vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis aika monen mielestä naisen tehtävänä olisi kiltisti hissutellen odotella, ottaako mies täydellisen oma-aloitteisesti puheeksi tämän asian, joka on naiselle polttavan tärkeä tässä ja nyt, ja lisäksi siinä ootellessa kiltisti syödä pillereitä, jotta miehen on mahdollisimman mukava harrastaa sitä pelkäksi omaksi huvitukseksi harrastettavaa seksiä, josta ei lasta tule. Aika kohtuuton vaatimus minun mielestäni.
Nainen voi myös olla aikuinen, joka ottaa vastuun itsestään ja toteaa, että tämä suhde on huono monesta syystä, joista ensimmäinen on se, että toisen kanssa ei voi keskustella elämän todella tärkeistä asioista. Nainen voi todeta, että ei hissukseen odottele enää yhtään mitään, vaan alkaa keräilemään kamppeita kasaan, asumismuodosta riippuu, kumman.
Aikuisuutta on myös se että lopettaa hormonaalisen ehkäisyn jos sille ei näe tarvetta ja haluaisi lisääntyä. Ja ap on 35v, olis todella järkevää lopettaa hormonaalinen ehkäisy vaikka ei nykyisen miehen kanssa lisääntyisikään. Sillä vuosien hormonien käytön jälkeen keholla saattaa mennä aikaa päästä normaaliin kuukautiskiertorytmiin eli siis hedelmällisyysongelmat on hyvä saada mahdollisimman pian esiin jotta ne voidaan korjata.
Tällä hetkellä hormonaalisen ehkäisyn käyttö saattaa peittää ongelmia jotka olis hyvä korjata pian koska aikaa ei 35 vuotiaalla enää paljoa ole lapsen saamiseen.
Ei kukaan voi saada pitkää hyvää parisuhdetta, jos aina eroaa heti, kun joku asia on vähän hankala. Sinä nyt ehdotat, että jos mies ei oma-aloitteisesti ota puheeksi naisen toivomaa asiaa, nainen väistyy pois suhteesta ja yrittää etsiä sellaisen suhteen, jossa mies maagisesti ottaa oma-aloitteisesti esille kaikki naisen elämän tärkeät keskustelunaiheet. Onnea vaan.
En suinkaan ehdota, älä laita sanoja suuhuni. Nythän puhutaan siis tilanteesta, jossa on oltu pitkään yhdessä ja vetkattu lastentekemisasiaa yhtä pitkään. Ap esimerkiksi on tässä tilanteessa jo kolmatta kertaa. Toinen on heti alussa kertonut, että haluaa lapsia ja toinen vitkuttelee asiaa puoleen toiseen ryhtymättä kuitenkaan asiassa mihinkään muuhun toimeen kuin välttelyyn.
Kyllä siinä voidaan jo naiselta vaatia aikuisuutta todeta, että ei taida tämä asia tuon ihmisen kanssa edetä.
Mitään naisvihaa ei ole tämän asian toteamisessa. Taidat haluta trollata tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi saada pitkää hyvää parisuhdetta, jos aina eroaa heti, kun joku asia on vähän hankala. Sinä nyt ehdotat, että jos mies ei oma-aloitteisesti ota puheeksi naisen toivomaa asiaa, nainen väistyy pois suhteesta ja yrittää etsiä sellaisen suhteen, jossa mies maagisesti ottaa oma-aloitteisesti esille kaikki naisen elämän tärkeät keskustelunaiheet. Onnea vaan.
En suinkaan ehdota, älä laita sanoja suuhuni. Nythän puhutaan siis tilanteesta, jossa on oltu pitkään yhdessä ja vetkattu lastentekemisasiaa yhtä pitkään. Ap esimerkiksi on tässä tilanteessa jo kolmatta kertaa. Toinen on heti alussa kertonut, että haluaa lapsia ja toinen vitkuttelee asiaa puoleen toiseen ryhtymättä kuitenkaan asiassa mihinkään muuhun toimeen kuin välttelyyn.
Kyllä siinä voidaan jo naiselta vaatia aikuisuutta todeta, että ei taida tämä asia tuon ihmisen kanssa edetä.
Mitään naisvihaa ei ole tämän asian toteamisessa. Taidat haluta trollat
Ap kertoi ketjussa aiemmin että omaa trauman liittyen perheasiaan, haaveilee ydinperheestä (hyvän) miehen kanssa. Ei siis ole kyse mistään aikuisuudesta vaan deluusiosta että miehistä olisi perheisiin.
Miehet eivät ole myöskään mitään mimosankukkasia, jotka menisivät rikki siitä, jos heiltä jotakin vaatii. Eroaminen siksi, ettei kestä ollenkaan riidellä, ei ole aikuista vastuunottoa itsestä, vaan ihan päin vastoin epäkypsää kyvyttömyyttä sitoutua ja kestää hetkellistä epämukavuutta.
Wau. Siis lapsen tekeminen on asia, joka vaatimalla ja riitelemällä hoidetaan maaliin? Sen sijaan, että todettaisiin, että tämä asia on niin olennainen, että emme voi riidellä sitä kuntoon, joten parempi erota?
Noh, olen sitten kyllä kypsymätön ihminen, kun todellakaan en jaksaisi vaatia, riidellä ja pistää toisen tietoisesti aika pitkällisen epämukavuuden tilaan. No, tosin en kyllä hämmästelisi siinä vaiheessa toisen kyvyttömyyttä sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kyllä nähdään naisten tapa ajatella asiaa. Yksi sanoo, että lapsen teko on niin iso asia, että ei siihen saa toista painostaa niin muut huutaa, että byhyyy nainenko ei saa koskaan vaatia mieheltä mitään ja pitää vain olla säyseä. Pyhä lapsen teko oikeus!
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole myöskään mitään mimosankukkasia, jotka menisivät rikki siitä, jos heiltä jotakin vaatii. Eroaminen siksi, ettei kestä ollenkaan riidellä, ei ole aikuista vastuunottoa itsestä, vaan ihan päin vastoin epäkypsää kyvyttömyyttä sitoutua ja kestää hetkellistä epämukavuutta.
Wau. Siis lapsen tekeminen on asia, joka vaatimalla ja riitelemällä hoidetaan maaliin? Sen sijaan, että todettaisiin, että tämä asia on niin olennainen, että emme voi riidellä sitä kuntoon, joten parempi erota?
Noh, olen sitten kyllä kypsymätön ihminen, kun todellakaan en jaksaisi vaatia, riidellä ja pistää toisen tietoisesti aika pitkällisen epämukavuuden tilaan. No, tosin en kyllä hämmästelisi siinä vaiheessa toisen kyvyttömyyttä sitoutua.
Voiko luottamus puolisoon koskaan edes palata, tuollaisen painostusmankelikäsittelyn jälkeen? Epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi."
Ja näin perustettujen perheiden kuulumisia saadaan täällä joka päivä: mies ei sitoudu, harrastaa vaan omiaan, ei osallistu, on perässä vedettävä, jne. En sano, että sinä noin, mutta tuostahan se yleensä johtuu, että mies ei ole perheessä läsnä. Kun ei se ole oma ajatus ollut ollenkaan. Mutta nainen kätevästi unohtaa oman osansa siinä perheen perustamisessa ja vakuuttaa itsensäkin, että yhdessä nämä lapset haluttiin. Koska mitäs pani paljaalla.
Harmittaa erittäin paljon että silloin monta, monta vuotta sitten olin henkinen pikkupoika, joka hölmöyttään tai rakkauttaan ei osannut pistää suhdetta poikki, vaan antoi jyrämäisen painostuksen ja rivien välistä jankatun erouhkailun edessä periksi.
Juuri tämän tilanteen halusin välttää. Olisi kamalaa, että se mies, jota kyllä minä rakastin, löytäisi itsensä tuosta tilanteesta. Miksi minä olisin halunnut hänelle sellaista elämää?
Nyt, kun on oma perhe, mies jota rakastan ja kaksi lasta ja tiedän hänen elävän omanlaistaan elämää on kaikki niin ok. Tiedostan, että toisinkin olisi voinut käydä, olisi mahdollista esim. että hänellä on tämä parisuhde ja minä olen edelleen yksin.
Mutta parempihan sekin olisi kuin se, että hän eläisi minun elämääni olematta onnellinen, joten olisinko silloin minäkään onnellinen? Tuskin. Voiko joku olla onnellinen tuossa tilanteessa vain sen vuoksi, että sai lapsen, jota vaati?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän sen päätät että saatko lapsen miehen kanssa kun varmaankin jättää ehkäisyn sinun vastuulle. Voit tarvittaessa hankkia sen lapsen vaikka yksinkin.
Nämä tällaiset ehdotukset ovat varmaan trollikommentteja, mutta en tosiaan halua hankkia lasta vastentahtoisen miehen kanssa salaa. Enkä halua lapselleni isää joka ei ole lapsesta edes innoissaan. Haaveilin juurikin parisuhteesta joka etenee yhdessä tuumin päätetysti perheenperustamiseen. Mutta tuntuu että se on käytännössä mahdotonta. -Aloittaja
Ikää sinulla 35, varaa aika lapsettomuusklinikalle. Selvitä mikä on hedelmällisyystilanteesi nyt. Voitko enää pakastaa omia muansoluja, myöhempää varten, yms. Samalla keskustelu miehen kanssa haluaako kanssasi lapsia nyt vai ei. Jos haluaa, hän myös tutkimuksiin. Jos ei nyt niin pystyt arvioimaan mitä haluat todella, kun tiedät mitkä ovat realistiset mahdollisuutesi saada lapsi. Miehillä on niin paljon enemmän aikaa saada lapsia kuin meillä naisilla.
Monilla miehillä on käsitys naisen biologiasta niin hukassa, etteivät tajua, miten vähän aikaa lapsentekoon on. Tai sitten ovat niin itsekkäitä, että ajattelevat vain itseään, miten voivat saada lapsia joskus myöhemmin. Eivät välitä siitä, että se nainen ei voi. Ei se ainakaan rakkautta ole tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, mun mies on 4 vuotta mua vanhempi, aina halunnut olla nimenomaan koti-isä, ja silti oli kolmekymppisenä keskusteltava että onko nyt oikea hetki vai ei. Jokin siinä jännitti. Myös koska ollaan avopari niin hän jotenkin vähän vaiheili sitä isyyden tunnustusta lapsen jo synnyttyä, vaikka ei ollut epäilystä oliko lapsi oma, sen verran oli näköinen. Se vaan jännitti. Nyt lapsi on 6v ja äärimmäisen läheinen isänsä kanssa. Ei puhettakaan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole myöskään mitään mimosankukkasia, jotka menisivät rikki siitä, jos heiltä jotakin vaatii. Eroaminen siksi, ettei kestä ollenkaan riidellä, ei ole aikuista vastuunottoa itsestä, vaan ihan päin vastoin epäkypsää kyvyttömyyttä sitoutua ja kestää hetkellistä epämukavuutta.
Wau. Siis lapsen tekeminen on asia, joka vaatimalla ja riitelemällä hoidetaan maaliin? Sen sijaan, että todettaisiin, että tämä asia on niin olennainen, että emme voi riidellä sitä kuntoon, joten parempi erota?
Noh, olen sitten kyllä kypsymätön ihminen, kun todellakaan en jaksaisi vaatia, riidellä ja pistää toisen tietoisesti aika pitkällisen epämukavuuden tilaan. No, tosin en kyllä hämmästelisi siinä vaiheessa toisen kyvyttömyyttä sitoutua.
Luepas uudelleen. Ei lapsen tekeminen, vaan kunnollinen keskustelu siitä, tehdäänkö tässä suhteessa yhteinen lapsi ollenkaan, ja jos niin milloin. Minusta on idioottimaista mieluummin erota kuin käydä tämä keskustelu, vaikka se vaatisi riidan, että saa miehen avaamaan suunsa. Nythän mies on aluksi myönnellyt, että haluaa perheen, ja nyt mies suunnittelee vain lomamatkoja, mutta ei edes lähitulevaisuutta tältä kannalta. Aloittaja ei tiedä miehen ajatuksista mitään, kun mies ei niistä kerro. Voihan tuosta päätellä, että mies ei halua laittaa lasta alulle tällä viikolla, mutta kaikki muu on kyllä omaa spekulaatiota, jos keskustelua ei käydä.
Mies ei ole mikään ensi kesän säätila, jota voi vain arvailla tai kysellä sammakkoennustajalta. Kyllä aikuisen miehen pitää pystyä keskustelemaan omasta elämänsuunnitelmastaan, joka vaikuttaa puolison elämään näin paljon.
Muuan kaverini kyllästyi tähän ja hankki lapsen itsellisesti (kävi luovutuksessa, joten isästä ei tietoa). On ollut hyvin tyytyväinen päätökseensä, nyt lapsi on jo 5-vuotias.
Itse asiassa tuon kaverin ratkaisu näyttää tuoneen pelkkää plussaa, hänen ja lapsen elämä vaikuttaa kaikin puolin mukavalta. Kaverilla on ollut lähellä asuvat vanhempansa ja sisaruksensa auttamassa arjessa koko ajan, ja koska lapsi on isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi, nämä suorastaan pyytävät, että saisivat ottaa tämän hoitoon. Näin lapsella riittää elämässään rakastavia aikuisia, ja kaveri pääsee omille menoilleen ihan rauhassa. Veikkaan hänen perhe-elämänsä olevan jopa miellyttävämpää verrattuna siihen, että olisi lapsen isän kanssa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole myöskään mitään mimosankukkasia, jotka menisivät rikki siitä, jos heiltä jotakin vaatii. Eroaminen siksi, ettei kestä ollenkaan riidellä, ei ole aikuista vastuunottoa itsestä, vaan ihan päin vastoin epäkypsää kyvyttömyyttä sitoutua ja kestää hetkellistä epämukavuutta.
Wau. Siis lapsen tekeminen on asia, joka vaatimalla ja riitelemällä hoidetaan maaliin? Sen sijaan, että todettaisiin, että tämä asia on niin olennainen, että emme voi riidellä sitä kuntoon, joten parempi erota?
Noh, olen sitten kyllä kypsymätön ihminen, kun todellakaan en jaksaisi vaatia, riidellä ja pistää toisen tietoisesti aika pitkällisen epämukavuuden tilaan. No, tosin en kyllä hämmästelisi siinä vaiheessa toisen kyvyttömyyttä sitoutua.
Voiko luottamus puolisoon koskaan edes palata, tuollaisen painostusmankelikäsittelyn jälkeen? Epäilen.
Ei voi, ainakaan samalle tasolle. Jälki siitä jää joka ei koskaan unohdu.
Perheenisä
Mies ei ole mikään ensi kesän säätila, jota voi vain arvailla tai kysellä sammakkoennustajalta. Kyllä aikuisen miehen pitää pystyä keskustelemaan omasta elämänsuunnitelmastaan, joka vaikuttaa puolison elämään näin paljon.
Luepas itse uudelleen. Aloittaja ja muut ovat sanoneet, että näitä keskusteluja on käyty ja juuri siinä onkin ongelma. Nämä keskustelut käydään ja mies sanoo kohta, ei ihan vielä, sitten kun. Eli nimenomaan on kuin kesän säätila, yhtenä hetkenä joo joo auringonpaiste lapsi tehdään ja toisena ei vielä, ei nyt.
Minähän juuri sanoinkin, että jos mies ole aikuinen, joka kykenee keskustelemaan omasta elämänsuunnitelmastaan, naisen pitää itsensä vuoksi sitä olla. Lähteä, eikä jäädä kerjäämään, että josko kumminkin puhuttaisiin, voitaisiinko puhua, olisko nyt hyvä hetki puhua.
Jos tätä siis on kestänyt kuten aloittaja sanoo jo useamman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi alkaa suhteeseen, jossa olisi ensin määritelmät ja sitten vasta me ihmiset. Eli mulle jos joku sanoisi, että jollet muuta kanssani kotipaikkakunnalleni perustamaan perhettä jätän sut niin kyllä toteaisin, että et taida ennättää jättää, kun emme ole enää yhdessä. Tai ylipäätään mitään tuollaista, eli tämä suhde johtaa sitten siihen ja siihen. Tulisi tunne, että minulla henkilönä ei ole mitään väliä, olen vain väline siihen, että toinen saa toteuttaa mikä haaveensa sitten onkaan.
Minusta suhteen aloittaa kaksi ihmistä, jotka kulkevat jonkunlaisen polun, joka ei voi olla tarkoin speksattu ja määrätty etukäteen. Yhdessä se tulevaisuus rakennetaan niistä elementeistä ja asioista, mitä kummallakin on ja mitä ympärillä on. Yhdessä arvioiden, minkä aika on milloinkin ja missä kohtaa on mitäkin.
Siksi se keskustelu pitäisikin käydä heti suhteen alkuvaiheessa, niin molemmat ovat samalla ajatuksella siinä mukana.
Eli siis aika monen mielestä naisen tehtävänä olisi kiltisti hissutellen odotella, ottaako mies täydellisen oma-aloitteisesti puheeksi tämän asian, joka on naiselle polttavan tärkeä tässä ja nyt, ja lisäksi siinä ootellessa kiltisti syödä pillereitä, jotta miehen on mahdollisimman mukava harrastaa sitä pelkäksi omaksi huvitukseksi harrastettavaa seksiä, josta ei lasta tule. Aika kohtuuton vaatimus minun mielestäni.
Nainen voi myös olla aikuinen, joka ottaa vastuun itsestään ja toteaa, että tämä suhde on huono monesta syystä, joista ensimmäinen on se, että toisen kanssa ei voi keskustella elämän todella tärkeistä asioista. Nainen voi todeta, että ei hissukseen odottele enää yhtään mitään, vaan alkaa keräilemään kamppeita kasaan, asumismuodosta riippuu, kumman.