Skitsofrenia kokemuksia? Tyttäreni sairastui
Haluaisin kuulla kokemuksia skitosfreniasta. Tyttäreni on juuri saanut diagnoosin ja minun on hankala uskoa sitä todeksi. Millaiset lääkkeet, hoitopolku, tervehtyminen (jos mahdollista) pääseekö enää työelämään, taantuuko, ihan mitä vain kokemuksia haluaisin kuulla. Olen todella sekaisin nyt kaikesta.
Kommentit (20)
Kahdella veljelläni on ollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen on vakavasti päihdeongelmainen ja hoitovastainen 34 vuotiaana. Suvussa ollut varsinkin miespuolisilla tuota ja osa tehnyt itsemurhan, osa muuten vain syrjäynyt. Ei mikään kovin kannustava vastaus, tämä on varmaan aika äärimmäinen esimerkki ja suurin osa pärjää ihan hyvin, varsinkin jos sitoutuu hoitoon. Kumpikaan veljeni ei tehnyt niin.
Kaikkein tärkeintä on sopivan lääkityksen löytyminen ja siitä kiinni pitäminen.
Sairastan itse psykoosisairautta.
Minulla meni vuosia ennen kuin hyväksyin sairauteni ja lääkityksen tarpeellisuuden.
Nyt voin hyvin. Valmistuin yliopistosta muutama vuosi sitten ja olen koulutustani vastaavassa työssä.
Mitä nopeammin sairastunut suostuu hoitoon ja lääkitykseen sitä parempi.
Psykoosilääkkeet ovat kehittyneet nykyään todella paljon ja moni saa niistä avun. Lääkitykseen pitää sitoutua ja sitä otetaan loppuelämä. Toimivan lääkityksen kanssa tasainen elämä on mahdollista!
🇺🇦🇮🇱
On ihan hyvin mahdollista, että kaikki menee hyvin. Skitsofreenikkoja on kuntoutunut suljetulta osastolta työelämään ja ovat olleet parisuhteessakin. Tärkeää on hoitaa myös
potilaan tunnepuolta ja minäkäsitystä, pelkät lääkkeet eivät kuntouta.
Mitä nopeammin diagnoosi tehty ja lääkitys aloitettu sen parempi ennuste. Sairaus voi tosiaankin mennä remissioon ja tavallinen elämä on hyvin mahdollista. Säännölliset elämänravat avainasemassa lääkityksen lisäksi. Alkuun voi olla hankalaa löytää sopiva lääkitys, mutta kun se löytyy, niin voi elää ihan normaalia ja tasapainoista elämää.
Googlaa avoimen dialogin malli. Sillä on saatu hyviä tuloksia.
Skitsofreniaan liittyy sairaudentunnottomuus. Eli kun lääkkeet alkaa purra niin on riskinsä että potilas haluaa ne lopettaa. Ja silloin tilanne taas pahenee. Kun saisit pidettyä itsesi tiiviisti mukana hoidossa, olisit mukana vastaanotoilla ja arjessa niin voit varmistaa että lapsesi ottaa lääkkeet. Sairauden kulku on yksilöllinen, toiset palaavat työelämään ja toisille ei käy niin hyvin. Hoidot on kehittyneet valtavasti, luota tulevaan joka tapauksessa. Pääasia että tyttäresi ottaa lääkkeet.
Töissäkin moni käy, tsemppiä ole tukena, huolehdi myös itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kahdella veljelläni on ollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen on vakavasti päihdeongelmainen ja hoitovastainen 34 vuotiaana. Suvussa ollut varsinkin miespuolisilla tuota ja osa tehnyt itsemurhan, osa muuten vain syrjäynyt. Ei mikään kovin kannustava vastaus, tämä on varmaan aika äärimmäinen esimerkki ja suurin osa pärjää ihan hyvin, varsinkin jos sitoutuu hoitoon. Kumpikaan veljeni ei tehnyt niin.
Mitä vanhempasi tekivät hoidon eteen?
Yhdellä tutulla ja kahdella sukulaisella on. Parikymppisinä sairastuneet. Kukaan ei ole kuntoutunut työelämään. Pitkiä hyviä jaksoja ja sitten kun jätetään lääkkeet, ollaankin jo suljetulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdella veljelläni on ollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen on vakavasti päihdeongelmainen ja hoitovastainen 34 vuotiaana. Suvussa ollut varsinkin miespuolisilla tuota ja osa tehnyt itsemurhan, osa muuten vain syrjäynyt. Ei mikään kovin kannustava vastaus, tämä on varmaan aika äärimmäinen esimerkki ja suurin osa pärjää ihan hyvin, varsinkin jos sitoutuu hoitoon. Kumpikaan veljeni ei tehnyt niin.
Mitä vanhempasi tekivät hoidon eteen?
Eivät mitään. Mt-ongelmaisia alkoholisteja kun ovat. Syy sairauden aktivoitumiseen on varmasti suurelta osin lapsuuden ja nuoruuden olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle. Pyydä tyttäreltä lupa osallistua hänen lääkäri käynnille. Voit häneltä kysyä parhaiten vastauksia niihin kysymyksiin mitkä mieltä askarruttaa. Jokainen asiakas on oma yksilö ja hoidon ennusteet ovat erilaisia.
Kiitos sinulle, tuo kuulostaa hyvältä. Ja kiitos muillekkin kommenteista ja tsempeistä.
Työelämä ei ole nyt se ensimmäinen tavoite. Oma lapseni on mielenterveysongelmainen ja itse mietin, että kunhan nyt saisi elää elämää josta löytyy iloa ja tarkoitusta. Mutta vaikea on nähdä toivoa.
Halusin vain toivottaa kaikkea hyvää sinulle ja tytöllesi! Yritä ottaa rauhallisesti. Hyvällä hoidolla on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain toivottaa kaikkea hyvää sinulle ja tytöllesi! Yritä ottaa rauhallisesti. Hyvällä hoidolla on suuri merkitys.
Kiitos paljon sinulle
Keroputaan mallista eli avoimen dialogin mallista on tosiaan todella hyviä kokemuksia. Malli on herättänyt hyvin paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti. Siksi on hyvin outoa, ettei mallia ole otettu käyttöön koko maassa.
Tuttavapiirissäni on skitsofreenikko, jolla on ollut vain yksi sairaalajakso koko elämänsä aikana. Hän on myös suorittanut tutkinnon sairastumisensa jälkeen. Vaihtelua on siis paljon.
Ystävälläni on. Nuorena selvisi sairauden kanssa ulkoisesti hyvin. En tiedä, mitä se häneltä on vaatinut. On opiskellut menestyksekkäästi ja tehnyt hienoja juttuja työelämässäkin.
Keski-iän lähestyessä sairaus on saanut selkäotteen. Jos tähän ei olisi liittynyt kova taloudellinen puute, ehkä tilanne olisi nyt parempi.
Tällä hetkellä hän on hyvin sairas. Ja varhaiseläkkeellä. Energia menee perusasioihin eikä nekään oikein suju. Silti hänellä on ihan hyviä juttuja elämässä myös. Kaikki ei ole vaan tätä yhtä sairautta, vaan sen päälle tulee iän myötä muutakin, tässä iässä kaikilla on jo jotain kremppaa.
Samaa mieltä kuin moni muukin, että jos tyttäresi vaan sallii niin ole mukana hoitoneuvotteluissa ja käytännön elämässä apuna. Minä sairastan myös psykoosisairautta ja olen ihan kohtuullisesti pärjännyt alkushokin jälkeen. Minulla lääkkeet auttavat siihen hyvin, että psykoosit pysyvät poissa, mutta tunne-elämä latistuu kyllä niiden vaikutuksesta. Se on ollut vaikeinta hyväksyä. Kaikkea hyvää teille.
Voimia sinulle , alussa varmaan tuntuukin että koko maailma hajoaa , mutta , ei kaikki skitrofreenikot ole samanlaisia , taudin kanssa suurin osa pystyy elämään ihan normaalia elämää . Olet vain tukena , sekin auttaa tytärtäsi kun on joku johon voi luottaa . Muista myös huolehtia itsestäsi , se kun omaisilta helposti unohtuu .
Voimia sinulle. Pyydä tyttäreltä lupa osallistua hänen lääkäri käynnille. Voit häneltä kysyä parhaiten vastauksia niihin kysymyksiin mitkä mieltä askarruttaa. Jokainen asiakas on oma yksilö ja hoidon ennusteet ovat erilaisia.