Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea ja vinkkejä ratsastuspelkoon, onko hevosihmisiä linjoilla?
06.02.2026 |
Taustaa: olen käynyt viikoittain ratsastustunnilla 20 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua. Palasin takaisin rescuen ratsastajaksi, mutta tällä välillä siitä oli kuoriutunut kelpo ratsu joka osasi hallita mielensä pelottavissakin tilanteissa.
Pari vuotta on nyt mennyt hyvin, ja vajaa vuosi sitten huomasin että pystyn rentoutumaan selässä oikeastaan täysin. Selkärankaan kytemään jäänyt jännitys oli vihdoin poissa.
Pari viikkoa sitten kyseinen hevonen otti pitkästä aikaa kunnolla jalat alleen tunnilla. Olin vähällä pudota jäiselle kentälle. Seuraavalla tunnilla sekä hevonen että minä olimme molemmat kuin seipään nielleitä, ja hevonen pillastuikin kerran (ei ihme, se reagoi tosi herkästi ratsastajan jännitykseen).
Ratsastuksenopettaja ei jotenkin tunnu osaavan käsitellä pelkoani, joka on siis ajoittain tunnin aikana melkein lamauttavaa. Jalkani alkavat täristä heti kun hevonen jännittyy ja nostaa päätään. Tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä (rentoutua ja istua hyvin), mutta käpylisäke huutaa kokoajan että olen kuolemanvaarassa.
Pitkä teksti, mutta jos joku hevostelija jaksoi lukea, niin olisin kiitollinen vertaistuesta ja konkreettisista vinkeistä pelon selättämisessä. Ratsastustuntien lisääminen ei ikävä kyllä ole vaihtoehto, minulla on hädin tuskin varaa käydä tallilla kerran viikossa.
Kommentit (30)
"Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua."
Miksi sait vaihtaa kilttiin hevoseen? Mikä on syy, ettet enää saisi vaihtaa pois hermoherkästä hevosesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin pelkäisin hirveää ratsastuksenopettajaa, jollaisen olen joskus kohdannut. Täysin tunteeton hullu räyhääjä joka huusi siellä alaikäiselle ratsastajalle. Ei ihme että pelottaa. No, lopetinkin sen harrastuksen sitten.
Mulla on kyllä hyvä ratsastuksenopettaja, olen ollut jo 15 vuotta. Asiakkaan pelon käsitteleminen ei tosin ole hänen vahvinta aluettaan. Toisaalta en tiedä mitä häneltä edes kaipaisin niissä tilanteissa kun pelko ottaa vallan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua."
Miksi sait vaihtaa kilttiin hevoseen? Mikä on syy, ettet enää saisi vaihtaa pois hermoherkästä hevosesta toiseen?
Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa.
Ap
"Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa."
Anteeksi, että kirjoitan näin, koska oikeasti tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen, mutta vähän epäilen, ettei pelkosi tule kauheasti muuttumaan. Ensin et tykännyt tästä hevosesta, välillä sait ratsastaa toisella, sitten jouduit taas vaihtamaan. Vaikka kyseisestä hevosesta oli sanojesi mukaan kuoriutunut kelpo ratsu, sinulla meni silti pitkä aika (vuosi?) ennen kuin aloit rentoutua sen selässä. Nyt se pelästytti sinut uudestaan. Opettajallasi taas ei ole taitoa käsitellä pelkoasi.
Voit tehdä meditaatioharjoitteita tms., mutta ne eivät muuta eläintä, joka on aina arvaamaton. Harjoitteet voivat muuttaa sinua ja asennoitumistasi, mutta pitääkö sinun todellakin tehdä se työ (20 vuoden harrastusvuoden jälkeen)? Miksi sinun pitäisi, kun muidenkaan ei pidä, koska heillä on mukavammat hevoset? Miksi juuri sinun pitäisi tämän yhden hevosen takia panostaa enemmän? Kyse ei edes ole omasta hevosestasi, tai ratsastuksesta yleisesti, vaan tietystä eläimestä.
Ymmärrän, että tilanne on mutkikas, koska haluat pysyä mukana tutussa ryhmässä. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että sinun pitää ratsastaa hevosella, jonka olet jo aiemmin todennut itsellesi sopimattomaksi. En oikein ymmärrä, miksi juuri se vaihdettiin sinulle takaisin. Joku muuhan sillä ratsasti sen ajan kun sinulla oli kiltti hevonen.
Pyydä toinen ratsu, olet kuitenkin maksava asiakas. Pakkaskeleillä arvaamaton hevonen on vieläkin arvaamattomampi kun niillä on nyt ylimääräistä virtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa."
Anteeksi, että kirjoitan näin, koska oikeasti tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen, mutta vähän epäilen, ettei pelkosi tule kauheasti muuttumaan. Ensin et tykännyt tästä hevosesta, välillä sait ratsastaa toisella, sitten jouduit taas vaihtamaan. Vaikka kyseisestä hevosesta oli sanojesi mukaan kuoriutunut kelpo ratsu, sinulla meni silti pitkä aika (vuosi?) ennen kuin aloit rentoutua sen selässä. Nyt se pelästytti sinut uudestaan. Opettajallasi taas ei ole taitoa käsitellä pelkoasi.
Voit tehdä meditaatioharjoitteita tms., mutta ne eivät muuta eläintä, joka on aina arvaamaton. Harjoitteet voivat muuttaa sinua ja asennoitumistasi, mutta pitääkö sinun todellakin tehdä se työ (20 vuoden harrastusvuoden jälkeen)? Miksi sinun pitäisi, kun muidenkaan ei pidä, koska heillä on mu
Ei minun pidäkään, mutta haluan. Kuten sanottua, kyseinen hevonen on nykyään hyvä ratsu, ja ehdottomasti lempparini noista vaihtoehdoista. Ollaan opittu luottamaan toisiimme parin vuoden aikana, ja olen sinä aikana itse kehittynyt ratsastajana enemmän kuin pitkään aikaan (sekä itseni että opettajan mielestä).
Siksi harmittaisi nyt vaihtaa hevosta, tallia tai lopettaa kokonaan vain siksi, että pakkaskelin takia pillastunut hevonen aktivoi vanhat pelkoni uudestaan.
Kaikkein paras ratkaisu olisi kun oppisin hallitsemaan pelkoni nyt kevääseen asti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty ja juuri siihen kyselen vinkkejä.
Hevonen on siis todellakin minulle sopiva, mutta pelkoreaktioni on olosuhteisiin nähden kohtuuton ja ylimitoitettu. Paljolti tiedostamaton toki, mutta silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pyydä toinen ratsu, olet kuitenkin maksava asiakas. Pakkaskeleillä arvaamaton hevonen on vieläkin arvaamattomampi kun niillä on nyt ylimääräistä virtaa.
Jos pyydän nyt toisen ratsun, en kohtalaisen todennäköisesti saa ratsastaa tällä hevosella enää kesällä. Ja sitä en halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua pelota vaikka olen usein tullut sieltä, yleensä ne on heittäneet. Kerran tulin kun vanha ravuri päätti lähteä laukalle just mutkassa ja tietenkin kun minulle tämä hevonen sattui piti olla ilman satulaa, siinä sitten maassa makoillen huomasin että toinen on tulossa päälle, mutta pysähtyi siis se jonka tämä ravuri päätti ohittaa lähtemällä laukalle just mutkassa. Eipä ollut ennen laukannut kuin vapaalla pellolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua pelota vaikka olen usein tullut sieltä, yleensä ne on heittäneet. Kerran tulin kun vanha ravuri päätti lähteä laukalle just mutkassa ja tietenkin kun minulle tämä hevonen sattui piti olla ilman satulaa, siinä sitten maassa makoillen huomasin että toinen on tulossa päälle, mutta pysähtyi siis se jonka tämä ravuri päätti ohittaa lähtemällä laukalle just mutkassa. Eipä ollut ennen laukannut kuin vapaalla pellolla.
Olisipa mulla samanlainen spartalainen mielenhallinta.
Nuorempana olikin; jos tipahdin selästä niin ei muuta kuin takaisin selkään ja kavaletteja hyppimään ilman satulaa.
Nyt vanhemmiten on jonkinlainen katastrofiajattelu saanut jalansijaa päässä. Että oikeasti tässä touhussahan voi vaikka kuolla. Ei sitä teininä tai nuorena aikuisena tajunnut edes ajatella (ja hyvä niin).
Ap
Ennemmin pelkäisin hirveää ratsastuksenopettajaa, jollaisen olen joskus kohdannut. Täysin tunteeton hullu räyhääjä joka huusi siellä alaikäiselle ratsastajalle. Ei ihme että pelottaa. No, lopetinkin sen harrastuksen sitten.