Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea ja vinkkejä ratsastuspelkoon, onko hevosihmisiä linjoilla?
06.02.2026 |
Taustaa: olen käynyt viikoittain ratsastustunnilla 20 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua. Palasin takaisin rescuen ratsastajaksi, mutta tällä välillä siitä oli kuoriutunut kelpo ratsu joka osasi hallita mielensä pelottavissakin tilanteissa.
Pari vuotta on nyt mennyt hyvin, ja vajaa vuosi sitten huomasin että pystyn rentoutumaan selässä oikeastaan täysin. Selkärankaan kytemään jäänyt jännitys oli vihdoin poissa.
Pari viikkoa sitten kyseinen hevonen otti pitkästä aikaa kunnolla jalat alleen tunnilla. Olin vähällä pudota jäiselle kentälle. Seuraavalla tunnilla sekä hevonen että minä olimme molemmat kuin seipään nielleitä, ja hevonen pillastuikin kerran (ei ihme, se reagoi tosi herkästi ratsastajan jännitykseen).
Ratsastuksenopettaja ei jotenkin tunnu osaavan käsitellä pelkoani, joka on siis ajoittain tunnin aikana melkein lamauttavaa. Jalkani alkavat täristä heti kun hevonen jännittyy ja nostaa päätään. Tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä (rentoutua ja istua hyvin), mutta käpylisäke huutaa kokoajan että olen kuolemanvaarassa.
Pitkä teksti, mutta jos joku hevostelija jaksoi lukea, niin olisin kiitollinen vertaistuesta ja konkreettisista vinkeistä pelon selättämisessä. Ratsastustuntien lisääminen ei ikävä kyllä ole vaihtoehto, minulla on hädin tuskin varaa käydä tallilla kerran viikossa.
Kommentit (67)
"Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua."
Miksi sait vaihtaa kilttiin hevoseen? Mikä on syy, ettet enää saisi vaihtaa pois hermoherkästä hevosesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin pelkäisin hirveää ratsastuksenopettajaa, jollaisen olen joskus kohdannut. Täysin tunteeton hullu räyhääjä joka huusi siellä alaikäiselle ratsastajalle. Ei ihme että pelottaa. No, lopetinkin sen harrastuksen sitten.
Mulla on kyllä hyvä ratsastuksenopettaja, olen ollut jo 15 vuotta. Asiakkaan pelon käsitteleminen ei tosin ole hänen vahvinta aluettaan. Toisaalta en tiedä mitä häneltä edes kaipaisin niissä tilanteissa kun pelko ottaa vallan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua."
Miksi sait vaihtaa kilttiin hevoseen? Mikä on syy, ettet enää saisi vaihtaa pois hermoherkästä hevosesta toiseen?
Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa.
Ap
"Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa."
Anteeksi, että kirjoitan näin, koska oikeasti tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen, mutta vähän epäilen, ettei pelkosi tule kauheasti muuttumaan. Ensin et tykännyt tästä hevosesta, välillä sait ratsastaa toisella, sitten jouduit taas vaihtamaan. Vaikka kyseisestä hevosesta oli sanojesi mukaan kuoriutunut kelpo ratsu, sinulla meni silti pitkä aika (vuosi?) ennen kuin aloit rentoutua sen selässä. Nyt se pelästytti sinut uudestaan. Opettajallasi taas ei ole taitoa käsitellä pelkoasi.
Voit tehdä meditaatioharjoitteita tms., mutta ne eivät muuta eläintä, joka on aina arvaamaton. Harjoitteet voivat muuttaa sinua ja asennoitumistasi, mutta pitääkö sinun todellakin tehdä se työ (20 vuoden harrastusvuoden jälkeen)? Miksi sinun pitäisi, kun muidenkaan ei pidä, koska heillä on mukavammat hevoset? Miksi juuri sinun pitäisi tämän yhden hevosen takia panostaa enemmän? Kyse ei edes ole omasta hevosestasi, tai ratsastuksesta yleisesti, vaan tietystä eläimestä.
Ymmärrän, että tilanne on mutkikas, koska haluat pysyä mukana tutussa ryhmässä. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että sinun pitää ratsastaa hevosella, jonka olet jo aiemmin todennut itsellesi sopimattomaksi. En oikein ymmärrä, miksi juuri se vaihdettiin sinulle takaisin. Joku muuhan sillä ratsasti sen ajan kun sinulla oli kiltti hevonen.
Pyydä toinen ratsu, olet kuitenkin maksava asiakas. Pakkaskeleillä arvaamaton hevonen on vieläkin arvaamattomampi kun niillä on nyt ylimääräistä virtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sain vaihtaa koska sellainen oli saatavilla, ja sanoin etten aio ratsastaa enää sillä arvaamattomalla. Nyt valikoima on huonompi, jos niin voi sanoa."
Anteeksi, että kirjoitan näin, koska oikeasti tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen, mutta vähän epäilen, ettei pelkosi tule kauheasti muuttumaan. Ensin et tykännyt tästä hevosesta, välillä sait ratsastaa toisella, sitten jouduit taas vaihtamaan. Vaikka kyseisestä hevosesta oli sanojesi mukaan kuoriutunut kelpo ratsu, sinulla meni silti pitkä aika (vuosi?) ennen kuin aloit rentoutua sen selässä. Nyt se pelästytti sinut uudestaan. Opettajallasi taas ei ole taitoa käsitellä pelkoasi.
Voit tehdä meditaatioharjoitteita tms., mutta ne eivät muuta eläintä, joka on aina arvaamaton. Harjoitteet voivat muuttaa sinua ja asennoitumistasi, mutta pitääkö sinun todellakin tehdä se työ (20 vuoden harrastusvuoden jälkeen)? Miksi sinun pitäisi, kun muidenkaan ei pidä, koska heillä on mu
Ei minun pidäkään, mutta haluan. Kuten sanottua, kyseinen hevonen on nykyään hyvä ratsu, ja ehdottomasti lempparini noista vaihtoehdoista. Ollaan opittu luottamaan toisiimme parin vuoden aikana, ja olen sinä aikana itse kehittynyt ratsastajana enemmän kuin pitkään aikaan (sekä itseni että opettajan mielestä).
Siksi harmittaisi nyt vaihtaa hevosta, tallia tai lopettaa kokonaan vain siksi, että pakkaskelin takia pillastunut hevonen aktivoi vanhat pelkoni uudestaan.
Kaikkein paras ratkaisu olisi kun oppisin hallitsemaan pelkoni nyt kevääseen asti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty ja juuri siihen kyselen vinkkejä.
Hevonen on siis todellakin minulle sopiva, mutta pelkoreaktioni on olosuhteisiin nähden kohtuuton ja ylimitoitettu. Paljolti tiedostamaton toki, mutta silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pyydä toinen ratsu, olet kuitenkin maksava asiakas. Pakkaskeleillä arvaamaton hevonen on vieläkin arvaamattomampi kun niillä on nyt ylimääräistä virtaa.
Jos pyydän nyt toisen ratsun, en kohtalaisen todennäköisesti saa ratsastaa tällä hevosella enää kesällä. Ja sitä en halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua pelota vaikka olen usein tullut sieltä, yleensä ne on heittäneet. Kerran tulin kun vanha ravuri päätti lähteä laukalle just mutkassa ja tietenkin kun minulle tämä hevonen sattui piti olla ilman satulaa, siinä sitten maassa makoillen huomasin että toinen on tulossa päälle, mutta pysähtyi siis se jonka tämä ravuri päätti ohittaa lähtemällä laukalle just mutkassa. Eipä ollut ennen laukannut kuin vapaalla pellolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua pelota vaikka olen usein tullut sieltä, yleensä ne on heittäneet. Kerran tulin kun vanha ravuri päätti lähteä laukalle just mutkassa ja tietenkin kun minulle tämä hevonen sattui piti olla ilman satulaa, siinä sitten maassa makoillen huomasin että toinen on tulossa päälle, mutta pysähtyi siis se jonka tämä ravuri päätti ohittaa lähtemällä laukalle just mutkassa. Eipä ollut ennen laukannut kuin vapaalla pellolla.
Olisipa mulla samanlainen spartalainen mielenhallinta.
Nuorempana olikin; jos tipahdin selästä niin ei muuta kuin takaisin selkään ja kavaletteja hyppimään ilman satulaa.
Nyt vanhemmiten on jonkinlainen katastrofiajattelu saanut jalansijaa päässä. Että oikeasti tässä touhussahan voi vaikka kuolla. Ei sitä teininä tai nuorena aikuisena tajunnut edes ajatella (ja hyvä niin).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetko tätä vielä ap? Ammatti-ihminen pohtii täällä. Minusta opettajasi ei ole kovin häävi, jos hänen kokeneet opetushevosensa poukkoilevat omiaan. Oletko perillä länkkärien hevosenkäsittelystä? Eurooppalaiseen silmään nekin hommat voivat mennä yli, mutta meikäläisillä usein hevoset ovat väärin pidettyjä. Hemmotellaan eikä selitetä, mitä odotetaan. Sellainen hevonen ei ole turvallinen, joka ei ihmisen mielipidettä kysy eikä kaipaa. Kaikenlaiset luimimiset, päälle kävelemiset ja taluttajan kiskomiset eivät ole sopivaa käytöstä, ja niihin tulee tallilla puuttua. Hevonen väistää ihmistä eikä toisin päin.
Kun tämä asia on kunnossa, yleensä kaikenlaiset riehumiset ratsastaessakin jäävät vähiin. Alitajuntamme kertoo kyllä, että asiat eivät ole ihan niin turvallisesti kuin pitäisi, ja jäiseen maahan putoaminen kurittomalta hevoselta ei ole kovin järkevää. Itse tulin huomattavasti harkitsevammaksi ratsastajana kun sain lapsen, ja aikuisen oppilaan täytyy muistaa pitää oikeuksistaan kiinni opettajan edessä, koska jos hän ei sitä tee, lapsioppilaat eivät ole sitäkään vähää turvassa. Hevosten kanssa riskit kasvavat huomattavasti, jos tallilla on taidossa puutteita.
Olen ollut melkein samassa tilanteessa. Jossain +45v kohdalla alkoi yhden tippumisen jälkeen pelottaa, tippuminen nykyään (ei, en tipu jatkuvasti) tuntuu huomattavasti enemmän kuin nuorena, ja tasapainokaan ei ole itseälläni enää sitä mitä ennen. Vaikka nautin eniten ulkona ratsastamisesta tuo kova kenttä alkoi jännittää. Niinpä vaihdoin sitten lopulta tapaa harrastaa vaikka edellisellä tallilla viihdyinkin mainiosti. Nyt ratsastan tunnit maneesissa pehmeällä alustalla ja aina samalla hevosella, jonka luonne, liikkeet ja varusteet sopivat itselleni erinomaisesti. Muutaman kuukauden jälkeen jännitys hävisi täysin ja pystyin lähtemään itsekseni talviseen maastoon ratsastamaan kaikki askellajit ja nautin joka hetkestä! Vieläkään en maastoile mielelläni kun maastot on luistinratoja, mutta onneksi esim. tänä vuonna sellaisia kelejä ei ole ollut.
Jos tuo ei olisi tehonnut olisin varannut ajan mentaalivalmentajalta, Suomessa on ymmärtääkseni useampi varsin pätevä valmentaja.
Vaikka ensin harmitti jättää se vanha talliporukka, niin suosittelen lämpimästä etsimään itsellesi paremmin sopivan tavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luetko tätä vielä ap? Ammatti-ihminen pohtii täällä. Minusta opettajasi ei ole kovin häävi, jos hänen kokeneet opetushevosensa poukkoilevat omiaan. Oletko perillä länkkärien hevosenkäsittelystä? Eurooppalaiseen silmään nekin hommat voivat mennä yli, mutta meikäläisillä usein hevoset ovat väärin pidettyjä. Hemmotellaan eikä selitetä, mitä odotetaan. Sellainen hevonen ei ole turvallinen, joka ei ihmisen mielipidettä kysy eikä kaipaa. Kaikenlaiset luimimiset, päälle kävelemiset ja taluttajan kiskomiset eivät ole sopivaa käytöstä, ja niihin tulee tallilla puuttua. Hevonen väistää ihmistä eikä toisin päin.
Kun tämä asia on kunnossa, yleensä kaikenlaiset riehumiset ratsastaessakin jäävät vähiin. Alitajuntamme kertoo kyllä, että asiat eivät ole ihan niin turvallisesti kuin pitäisi, ja jäiseen maahan putoaminen kurittomalta hevoselta ei ole kovin järkevää. Itse tulin huomattavasti harkitsevammaksi ratsastajana
Anteeksipyyntö myös heti etukäteen. Teidän kenenkään suhtautuminen ei kuulostaa kovin hevoslähtöiseltä. Nuo ratsastustunnit on tuolle hevoselle varmasti aivan kauheita, on rescue, niin kokenut ikäviä. Tottakai aistii ratsastan olotilan ja on varmasti peloissaan. Epäilyttävältä kuulostaa myös nämä "laiskat ja suutahtelevat" hevoset. Opettaja vaikuttaa välinpitämättömättömältä ja mietityttää miten tallilla kohdellaan hevosia ylipäätään.
Eikö hevosten kanssa toimiminen pitäisi perustua yhteistyöhön, josta hevonenkin nauttii tai saa ainakin jotain positiivista. Opettajan vastuulla kuuluisi pitää huolta tästäkin puolesta myös.
Vierailija kirjoitti:
Luetko tätä vielä ap? Ammatti-ihminen pohtii täällä. Minusta opettajasi ei ole kovin häävi, jos hänen kokeneet opetushevosensa poukkoilevat omiaan. Oletko perillä länkkärien hevosenkäsittelystä? Eurooppalaiseen silmään nekin hommat voivat mennä yli, mutta meikäläisillä usein hevoset ovat väärin pidettyjä. Hemmotellaan eikä selitetä, mitä odotetaan. Sellainen hevonen ei ole turvallinen, joka ei ihmisen mielipidettä kysy eikä kaipaa. Kaikenlaiset luimimiset, päälle kävelemiset ja taluttajan kiskomiset eivät ole sopivaa käytöstä, ja niihin tulee tallilla puuttua. Hevonen väistää ihmistä eikä toisin päin.
Kun tämä asia on kunnossa, yleensä kaikenlaiset riehumiset ratsastaessakin jäävät vähiin. Alitajuntamme kertoo kyllä, että asiat eivät ole ihan niin turvallisesti kuin pitäisi, ja jäiseen maahan putoaminen kurittomalta hevoselta ei ole kovin järkevää. Itse tulin huomattavasti harkitsevammaksi ratsastajana
Kiitos kommentista. Hevoset eivät mitenkään pääsääntöisesti poukkoile omiaan. Omakin ratsuni on toiminut hyvänä tuntiheppana ainakin sen 2 vuotta mitä sillä nyt olen putkeen ratsastanut. Pakkaskeli ja kova alusta tekivät tepposet. Uskallan väittää, ettei sen enempää hevonen kuin tallikaan ole heti kelvottomia, jos humma kerran pari pillastuu huonoissa sääolosuhteissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut melkein samassa tilanteessa. Jossain +45v kohdalla alkoi yhden tippumisen jälkeen pelottaa, tippuminen nykyään (ei, en tipu jatkuvasti) tuntuu huomattavasti enemmän kuin nuorena, ja tasapainokaan ei ole itseälläni enää sitä mitä ennen. Vaikka nautin eniten ulkona ratsastamisesta tuo kova kenttä alkoi jännittää. Niinpä vaihdoin sitten lopulta tapaa harrastaa vaikka edellisellä tallilla viihdyinkin mainiosti. Nyt ratsastan tunnit maneesissa pehmeällä alustalla ja aina samalla hevosella, jonka luonne, liikkeet ja varusteet sopivat itselleni erinomaisesti. Muutaman kuukauden jälkeen jännitys hävisi täysin ja pystyin lähtemään itsekseni talviseen maastoon ratsastamaan kaikki askellajit ja nautin joka hetkestä! Vieläkään en maastoile mielelläni kun maastot on luistinratoja, mutta onneksi esim. tänä vuonna sellaisia kelejä ei ole ollut.
Jos tuo ei olisi tehonnut olisin varannut ajan mentaalivalmentajalta, Suomessa on ymmärtääkseni useampi varsin pätevä valmentaja.
Vaikka ensin harmitti jättää se vanha talliporukka, niin suosittelen lämpimästä etsimään itsellesi paremmin sopivan tavan."
Kiitos!
Tallin vaihtaminen ei ikävä kyllä käy päinsä. Muilla lähiseudun talleilla, etenkin maneesilla varustetuilla, tunnin hinta melkein tuplaantuu.
Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa jolle ikä tuo mukanaan ehkä liiankin kärkkään itsesuojeluvaiston. Toisaalta hyvä, toisaalta aiheuttaa vaan enemmän vaaraa kun jännitän suotta jo etukäteen.
Ap
"Anteeksipyyntö myös heti etukäteen. Teidän kenenkään suhtautuminen ei kuulostaa kovin hevoslähtöiseltä. Nuo ratsastustunnit on tuolle hevoselle varmasti aivan kauheita, on rescue, niin kokenut ikäviä. Tottakai aistii ratsastan olotilan ja on varmasti peloissaan. Epäilyttävältä kuulostaa myös nämä "laiskat ja suutahtelevat" hevoset. Opettaja vaikuttaa välinpitämättömättömältä ja mietityttää miten tallilla kohdellaan hevosia ylipäätään.
Eikö hevosten kanssa toimiminen pitäisi perustua yhteistyöhön, josta hevonenkin nauttii tai saa ainakin jotain positiivista. Opettajan vastuulla kuuluisi pitää huolta tästäkin puolesta myös."
En tietenkään osaa lukea hevosen ajatuksia, mutta en millään usko että tunnit olisivat sille kauheita ja pelottavia. 99,9% ajasta hevonen näyttää tykkäävän puuhasta; odottaa innostuneen oloisena karsinassakin että pääsisi tositoimiin. Ratsastaessa kuuntelee apuja kärsivällisesti, ja monilta osin korjaa omia virheitäni (tätä ovat sanoneet muutkin).
Ainakin itse koen että kyseessä on nimenomaan toimiva yhteistyö, ei minkäänlainen pakottaminen. Vaikka toisaalta eihän siltä hepalta kysytä että haluatko nyt tunnille vai et, se on kyllä faktaa. Sekin on totta, että oma pelkoni saa varmasti hevosen olon epämukavaksi sekä henkisesti että fyysisesti. Siitä pitäisi päästä eroon, mutta miten?
Ap
Siis ihanko oikeasti siellä ei tuntiratsuja vaihdella ollenkaan, ja jokainen menee aina samalla? Kyllä hyvän opettajan pitäisi kyetä löytämään jokaiselle tuntilaiselle sopiva ratsu. Ryhmä/talli vaihtoon!
Ratsastus on niin kallis harrastus, että eihän siinä ole mitään järkeä, jotta jännitys ja pelko vievät ratsastustuntia edeltävän yön unet.
Minäkin olin jännittäjä sen jälkeen, kun oma heppa teki metsätiellä uukkarin pakettiauton edestä, ja putosin sen auton nokan eteen. Tuon jälkeen liikutin omaa vain ajaen, ja ratsastamaan rupesin ensin rauhallisesti pikkuhiljaa. Oman hevosen kanssa oli vain opittava tulemaan toimeen, mutta toisen ihmisen omistama tuntiratsu on kyllä eri juttu! Pelokas ratsastaja saa myös ratsunsa pelkäämään ja stressaantumaan.
Ratsastuspelosta löytyy kirjallisuutta, minulla on Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen "Pieni kauhukauppa", josta löytyi todella hyviä vinkkejä ja mielikuvaharjoitteita. Löytyisikö tuota vielä jostain verkkokaupasta, tai vaikka käytettynä?
Tsemppiä sinulle aloittaja, toivottavasti löydät vielä onnea ja hyvää mieltä tästä ihanasta hareastuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti siellä ei tuntiratsuja vaihdella ollenkaan, ja jokainen menee aina samalla? Kyllä hyvän opettajan pitäisi kyetä löytämään jokaiselle tuntilaiselle sopiva ratsu. Ryhmä/talli vaihtoon!
Ratsastus on niin kallis harrastus, että eihän siinä ole mitään järkeä, jotta jännitys ja pelko vievät ratsastustuntia edeltävän yön unet.
Minäkin olin jännittäjä sen jälkeen, kun oma heppa teki metsätiellä uukkarin pakettiauton edestä, ja putosin sen auton nokan eteen. Tuon jälkeen liikutin omaa vain ajaen, ja ratsastamaan rupesin ensin rauhallisesti pikkuhiljaa. Oman hevosen kanssa oli vain opittava tulemaan toimeen, mutta toisen ihmisen omistama tuntiratsu on kyllä eri juttu! Pelokas ratsastaja saa myös ratsunsa pelkäämään ja stressaantumaan.
Ratsastuspelosta löytyy kirjallisuutta, minulla on Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen "Pieni kauhukauppa", josta löytyi todella hyviä vinkkejä ja mielikuv
Pääsääntöisesti suurin osa ratsastaa samalla ratsulla aina kun mahdollista, sillä valtaosa haluaa toimia niin. Jotkut tykkäävät vaihdella hevosta usein. Itse en, sillä hyvän ratsun löydettyäni tykkään keskittyä sen kanssa kehittymiseen ja yhteiseen oppimiseen.
Ja hyvästä ratsusta tosiaan on kyse, en tiedä oliko aloituksessa epäselvyyksiä. En siis ole aikeissa vaihtaa tallia tai ratsua tämän (toivottavasti) väliaikaisen henkisen takapakin vuoksi.
Iso kiitos kirjavinkistä, laitan sen heti tilaukseen. Vaikuttaa juuri siltä mitä tarvitsen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Anteeksipyyntö myös heti etukäteen. Teidän kenenkään suhtautuminen ei kuulostaa kovin hevoslähtöiseltä. Nuo ratsastustunnit on tuolle hevoselle varmasti aivan kauheita, on rescue, niin kokenut ikäviä. Tottakai aistii ratsastan olotilan ja on varmasti peloissaan. Epäilyttävältä kuulostaa myös nämä "laiskat ja suutahtelevat" hevoset. Opettaja vaikuttaa välinpitämättömättömältä ja mietityttää miten tallilla kohdellaan hevosia ylipäätään.
Eikö hevosten kanssa toimiminen pitäisi perustua yhteistyöhön, josta hevonenkin nauttii tai saa ainakin jotain positiivista. Opettajan vastuulla kuuluisi pitää huolta tästäkin puolesta myös."
En tietenkään osaa lukea hevosen ajatuksia, mutta en millään usko että tunnit olisivat sille kauheita ja pelottavia. 99,9% ajasta hevonen näyttää tykkäävän puuhasta; odottaa innostuneen oloisena karsinassakin että pääsisi tosito
Ei saisi ikinä päätellä liikoja muutaman lauseen perusteella. Jotkin hälytyskellot lähti vain soimaan. Hevosten kohtelun eri epäkohtiin ollaan vasta heräämässä, muutosta tapahtuu, mutta hiljaiseltaan. Ilman muuta sinulla paras käsitys tuosta nimenomaisesta paikasta.
Ei mulla oikein ole mitään lisävinkkejä, aikaisemmat vaikuttavat hyviltä. Sellainen kävi mielessä olisiko opettajan kanssa mahdollista varata muutama yksityistunti, jossa keskittyisitte pelkästään tähän ongelmaan ja etsitte rentoutta ja sitä kautta varmuutta. Tuo opettaja kuulosti kyllä siltä, että voisi olla yhtä tyhjän kanssa.
Sun sisäinen ääni kertoo, että olet kasvamassa ulos tästä harrastuksesta. Jotain muuta tulossa tilalle. Kävin ratsastamassa, kunnes putosin pienen muistamattomuuden kera ja ihan järjellä kelasin, että en altista itseäni vaaralle turhan takia. Onneksi meni samalla ratsastushalut siihen. Kyseessä oli mulle vanha harrastus, minkä elvytin henkiin.
Ennemmin pelkäisin hirveää ratsastuksenopettajaa, jollaisen olen joskus kohdannut. Täysin tunteeton hullu räyhääjä joka huusi siellä alaikäiselle ratsastajalle. Ei ihme että pelottaa. No, lopetinkin sen harrastuksen sitten.