Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea ja vinkkejä ratsastuspelkoon, onko hevosihmisiä linjoilla?
06.02.2026 |
Taustaa: olen käynyt viikoittain ratsastustunnilla 20 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua. Palasin takaisin rescuen ratsastajaksi, mutta tällä välillä siitä oli kuoriutunut kelpo ratsu joka osasi hallita mielensä pelottavissakin tilanteissa.
Pari vuotta on nyt mennyt hyvin, ja vajaa vuosi sitten huomasin että pystyn rentoutumaan selässä oikeastaan täysin. Selkärankaan kytemään jäänyt jännitys oli vihdoin poissa.
Pari viikkoa sitten kyseinen hevonen otti pitkästä aikaa kunnolla jalat alleen tunnilla. Olin vähällä pudota jäiselle kentälle. Seuraavalla tunnilla sekä hevonen että minä olimme molemmat kuin seipään nielleitä, ja hevonen pillastuikin kerran (ei ihme, se reagoi tosi herkästi ratsastajan jännitykseen).
Ratsastuksenopettaja ei jotenkin tunnu osaavan käsitellä pelkoani, joka on siis ajoittain tunnin aikana melkein lamauttavaa. Jalkani alkavat täristä heti kun hevonen jännittyy ja nostaa päätään. Tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä (rentoutua ja istua hyvin), mutta käpylisäke huutaa kokoajan että olen kuolemanvaarassa.
Pitkä teksti, mutta jos joku hevostelija jaksoi lukea, niin olisin kiitollinen vertaistuesta ja konkreettisista vinkeistä pelon selättämisessä. Ratsastustuntien lisääminen ei ikävä kyllä ole vaihtoehto, minulla on hädin tuskin varaa käydä tallilla kerran viikossa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Sun sisäinen ääni kertoo, että olet kasvamassa ulos tästä harrastuksesta. Jotain muuta tulossa tilalle. Kävin ratsastamassa, kunnes putosin pienen muistamattomuuden kera ja ihan järjellä kelasin, että en altista itseäni vaaralle turhan takia. Onneksi meni samalla ratsastushalut siihen. Kyseessä oli mulle vanha harrastus, minkä elvytin henkiin.
Sanoisin että olen alkanut nauttia ratsastuksesta ihan eri tavalla juuri aikuisiällä. En halua uskoa että tämä on lopun alkua.
Tarkoitan siis, että ennen ratsastus oli liikuntaharrastus muiden joukossa. Nyt aikuisena olen huomannut että se on paljon enemmän; stressitön zen-hetki arjen keskellä, jonka aikana parhaimmillani saan katkeamattoman yhteyden isoon eläimeen. Se tuo mielihyvää ja rauhoittaa. Paitsi silloin kun se pelottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se selviää varmaan vasta kokeilemalla, ihan mahdollisia reaktioita kumpikin. Sen alkureaktion ylikin voi päästä. Ehkä voisit kysyä opettajalta järjestyisikö tällaiset tunnit, mitä mieltä hän on voisiko kannattaa, miten voisitte ehkä harjoitella sekä minkä verran tulisi maksamaan. Voit aina sanoa, että harkitset vielä.
Vierailija kirjoitti:
Se selviää varmaan vasta kokeilemalla, ihan mahdollisia reaktioita kumpikin. Sen alkureaktion ylikin voi päästä. Ehkä voisit kysyä opettajalta järjestyisikö tällaiset tunnit, mitä mieltä hän on voisiko kannattaa, miten voisitte ehkä harjoitella sekä minkä verran tulisi maksamaan. Voit aina sanoa, että harkitset vielä.
Totta, taidan jutella asiasta opettajan kanssa.
Tuo aikaisempi kirjavinkki on nyt ykkösprioriteetti. Sain tilauksesta tunnin päästä sähköpostin että se on lähetetty. Ehtisipä se postilaatikkoon ennen seuraavaa ratsastustuntia! :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa käyt ratsastamassa, jos noin pelottaa? Itse ainakaan en haaskaa rahaa sellaiseen harrastukseen, joka aiheuttaa pelkoa tai epämukavia tunteita.
Et taida harrastaa hevosia? Kaikissa harrastuksissa ei voi pysyä jatkuvasti mukavuusalueella. Pelko on ihan luonnollista joissain harrastuksissa. Suosittelen aplle tutustumista mentaalisiin harjoituksiin, joilla voi työskennellä tunteiden kanssa. Esimerkiksi ihan vaan mindfulness tai jotkin meditaatiotyylit voi olla avuksi. Joku sopivalta tuntuva tutuksi muualla kuin talliympäristössä, niin se onnistuu sitten hevosen selässäkin.
No huh huh... Itse näen "mukavuusalueilta poistumisen" harrastuksissa tyyliin: "harrastan tanssia mutta olen esiintymiskammoinen ujo ja opettaja pisti minut mukaan esiintyjien ryhmään ja esiinnyttyäni muutaman kerran ryhmässä voitin sen verran pelkoani että uskalsin lopulta esiintyä yksin." MUTTA tiesin olevani turvassa. Pahin mitä olisi sattunut olisi ollut että kompastuisin ja mulle olisi naurettu.
Kyse ei ole siitä, että minut olisi pistetty 500kg arvaamattomaksi osoittautuneen eläimen selkään. Pelko on silloin ihan realistista koska tilanne ei ole koskaan täysin omassa hallinnassa. Eihän siitä silloin nauti.
Mielestäni AP:n pitäisi puhua opettajalle. Ehkä joku muu voisi ratsastaa sillä hepalla välillä? Tuntuu että yksin AP:n tehtäväksi on annettu tavallaan "kouluttaa" sitä heppaa ja vieläpä maksaa siitä ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa käyt ratsastamassa, jos noin pelottaa? Itse ainakaan en haaskaa rahaa sellaiseen harrastukseen, joka aiheuttaa pelkoa tai epämukavia tunteita.
Et taida harrastaa hevosia? Kaikissa harrastuksissa ei voi pysyä jatkuvasti mukavuusalueella. Pelko on ihan luonnollista joissain harrastuksissa. Suosittelen aplle tutustumista mentaalisiin harjoituksiin, joilla voi työskennellä tunteiden kanssa. Esimerkiksi ihan vaan mindfulness tai jotkin meditaatiotyylit voi olla avuksi. Joku sopivalta tuntuva tutuksi muualla kuin talliympäristössä, niin se onnistuu sitten hevosen selässäkin.
No huh huh... Itse näen "mukavuusalueilta poistumisen" harrastuksissa tyyliin: "harrastan tanssia mutta olen esiintymiskammoinen ujo ja opettaja pisti minut mukaan esiintyjien ryhmään ja esiinnyttyäni muutaman kerran ryhmässä
Samahan se tavallaan ratsastuksessa on kuin tuossa tanssiesimerkissä, vaikkakin vakavan fyysisen loukkaantumisen vaara on läsnä vain ensimmäisessä. Pelkäät -> teet silti -> selätät pelon (tai opit toimimaan siitä huolimatta -> tunnet olosi voittamattomaksi pitkän aikaa. Jos aina toimii vain mukavuusalueella, jää paljon onnistumisia kokematta. Tai näin itse ajattelen.
Jouduin tosiaan ns. kouluttamaan tätä kyseistä ratsua vuosia sitten. Tajusin jollain tasolla jo silloin, ja etenkin nyt jälkikäteen, ettei se todellakaan ollut valmis tuntikäyttöön tai ratsastettavaksi ylipäätään. Nyt on, eikä sitä tarvitse enää kouluttaa, mutta vanhat pelot ovat nyt saaneet pääni haltuunsa liiaksi. Ei siihen kuole että hevonen pillastuu (tai siis voi kuolla mutta yleensä ei), ja pelkoni on nyt ylimitoitettua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis päättänyt "voittaa pelkosi" vaikka VAISTOSI VAROITTAVAT sinua. Joskus on hyvä kuunnella vaistojaan paitsi ihmisten niin myös eläinten suhteen. Kuuntele kehoasi. Kehosi yrittää kertoa sinulle jotain tuosta hepasta vaikka kuinka yrität aivopestä itseäsi olemaan kuuntelematta kehosi tuntemuksia.
Hevonen voi olla traumatisoitunut jossain vaiheessa elämäänsä ja traumat ei välttämättä koskaan parane kokonaan. Trauma on kuin kello joka on pysähtynyt tiettyyn menneisyyden aikaan ja tapahtumaan. Se voi toisinaan aktivoitua tai triggeröityä. Se ei ole sinun syysi. Et voi korjata sitä. Epävakaata hevosta ei edes saisi pitää tuntihevosena!
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin pelkäisin hirveää ratsastuksenopettajaa, jollaisen olen joskus kohdannut. Täysin tunteeton hullu räyhääjä joka huusi siellä alaikäiselle ratsastajalle. Ei ihme että pelottaa. No, lopetinkin sen harrastuksen sitten.
Kuulostaa tutulta, ratsastuksenopettajissa on paljon narsisteja. Olikohan K. Niemelä? Se jäi kiinni eläinrääkkäyksestä ja pentutehtailusta ja tekee nykyisin pornoa:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis päättänyt "voittaa pelkosi" vaikka VAISTOSI VAROITTAVAT sinua. Joskus on hyvä kuunnella vaistojaan paitsi ihmisten niin myös eläinten suhteen. Kuuntele kehoasi. Kehosi yrittää kertoa sinulle jotain tuosta hepasta vaikka kuinka yrität aivopestä itseäsi olemaan kuuntelematta kehosi tuntemuksia.
Hevonen voi olla traumatisoitunut jossain vaiheessa elämäänsä ja traumat ei välttämättä koskaan parane kokonaan. Trauma on kuin kello joka on pysähtynyt tiettyyn menneisyyden aikaan ja tapahtumaan. Se voi toisinaan aktivoitua tai triggeröityä. Se ei ole sinun syysi. Et voi korjata sitä. Epävakaata hevosta ei edes saisi pitää tuntihevosena!
Vaarallisiin urheilulajeihin kuuluu ajoittain pelko, se on ikävä fakta. Aika vähiin jää lajivaihtoehdot, jos aina lopettaa heti kun pelottaa.
Ja hevonen ei ole siis mitenkään traumatisoitunut, tai jos on, se ei näy käytöksessä. Nämä kaksi kertaa olivat nyt ekat vuosiin kun hevonen otti oman lähdön. Ei mitään kovin dramaattista, aika perus lihasten lämmittelyä lähinnä. Minun pelkoni on nyt ongelma, ei hevosen käytös. Jos haluaa ratsastaa hevosella joka ei ikinä missään tilanteessa pillastu, pitää ratsastaa keppihevosella.
Ap
Pieni kauhukauppa-kirja tulee tänään kotiin postin kyydillä, jee! :) Ehdin lukea sitä jonkin verran ennen seuraavaa ratsastustuntia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toivottavasti siitä kirjasta olisi apua! Tsemppiä!
T. Kirjavinkin laittaja
Yhtälö ei ole hyvä, anna kun listaan:
- tuntikäyttöön soveltumaton hevonen hermorakenteensa vuoksi
- kokematon ratsastaja (kyllä, vuositasolla tunti viikossa ratsastaja on kokematon!)
- välinpitämätön tai ammattitaidoton opettaja, joka ei selvästi osaa ennakoida vaaratilanteita
- PELKO
= Ennemmin tai myöhemmin sattuu paha vahinko tolla yhtälöllä.
Summa summatum; vaihda tallia ja opettajaa, jolloin hevonenkin vaihtuu, tai lopeta harrastus. Harrastuksen tulee olla mukavaa, kivaa ja tuntua turvalliselta. Se epämukavuusalueelle meneminen tarkoittaa sitä ettei joka tunnin joka hetki kaikki aina tunnu helpolta teknisesti, ei sitä että joku ihminen on kauhusta kankeana perunasäkkinä hevosen selässä. Älkää käyttäkö ilmaisua väärin!
Hevonen primitiivisenä saalis- ja pakoeläimenä haistaa sun hiestä stressihormonit ja sen pelon, joka saa sille paniikin. Riskeeraat nyt terveytesi 500-750 kiloisen ruutitynnyrin alla, turhaan. On hevosia jotka soveltuvat tuntikäyttöön - ratsasta sellaisella - , tai jollei pelko hellitä, lopeta harrastus.
Nämä sanat hevosalan ammattilaisen ja parinkymmenen vuoden opetuksen ja valmennuksen äänitorvelta, joka ei anna vaaratilanteiden kehittyä silmiensä alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti siitä kirjasta olisi apua! Tsemppiä!
T. Kirjavinkin laittaja
Sen verran mitä olen ehtinyt lukea, kirja vaikuttaa tosi lupaavalta monellakin tapaa. Pari hyvää vinkkiä jo löysin. :)
Ostin myös pelon kanssa selviytymiseen opastavan nettivalmennuksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhtälö ei ole hyvä, anna kun listaan:
- tuntikäyttöön soveltumaton hevonen hermorakenteensa vuoksi
- kokematon ratsastaja (kyllä, vuositasolla tunti viikossa ratsastaja on kokematon!)
- välinpitämätön tai ammattitaidoton opettaja, joka ei selvästi osaa ennakoida vaaratilanteita
- PELKO
= Ennemmin tai myöhemmin sattuu paha vahinko tolla yhtälöllä.
Summa summatum; vaihda tallia ja opettajaa, jolloin hevonenkin vaihtuu, tai lopeta harrastus. Harrastuksen tulee olla mukavaa, kivaa ja tuntua turvalliselta. Se epämukavuusalueelle meneminen tarkoittaa sitä ettei joka tunnin joka hetki kaikki aina tunnu helpolta teknisesti, ei sitä että joku ihminen on kauhusta kankeana perunasäkkinä hevosen selässä. Älkää käyttäkö ilmaisua väärin!
Hevonen primitiivisenä saalis- ja pakoeläimenä haistaa sun hiestä stressihormonit ja sen pelon, joka saa sille paniikin. Riskeeraat n
- "tuntikäyttöön soveltumaton hevonen hermorakenteensa vuoksi"
-Hevonen ei ole enää vuosiin ollut soveltumaton tuntikäyttöön. Itsekin olen sillä ratsastanut nyt parisen vuotta ilman mitään vaaratilanteita, lukuun ottamatta nyt paria lähtöä kovien pakkasten aikaan.
- "kokematon ratsastaja (kyllä, vuositasolla tunti viikossa ratsastaja on kokematon!)"
-Yli 20 vuotta ratsastanut ihminen ei ole kokematon.
- "välinpitämätön tai ammattitaidoton opettaja, joka ei selvästi osaa ennakoida vaaratilanteita"
-Ratsastuksenopettaja ei ole noista kumpaakaan, vaikka ehkä tosiaan pelon käsittely ei olekaan hänen vahvinta aluettaan. Viime tunnilla sanoin taas ääneen että pelottaa hemmetisti, ja huomasin hänen asennoitumisessaan selvän muutoksen. Nyt alettiin jo puhua pelkoharjoituksista, ei ratsastusharjoituksista.
Ja opettaja on nimenomaan se joka vaaratilanteet ennakoi ohjeistamalla tarkasti mitä pitää tehdä jos ratsu jännittyy (tai kun itse jännityn).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntiratsastaja ollut 20v on kokematon ammattilaisen mittapuulla. Jos kerran viikkoon olet ratsastanut joka ikinen vko tosta ajasta ilman mitään taukoja tai lomia, kertymää on n. 1040h hevosen selässä, valikoiduilla (helpoilla ja helpohkoilla) hevosilla sileällä, pienillä esteillä ja satunnaisella ohjatulla maastolla.
Ammattilainen ratsastaa 4-7 h/pv kouluttaen ihan kaikenlaisia hevosia, vieden niitä vaativille tai vaikeille tasoille esteillä, koulussa tai kenttäratsastuksessa. Ei voi harrastaja puhua olevansa kokenut - on vain pitkään harrastanut ihminen vailla kokemuksia tai kykyä mitä moninaisimpiin hevosiin ja niiden käyttäytymisongelmien ratkomisiin. Myös itsereflektio näyttää olevan vikurallaan jollei ymmärrä omaa osaamistasoaan.
Edelleenkään tuntihevoseksi ei sovellu eläin joka 'saa hepuleita' ja ryntäilee tunneilla. Se aiheuttaa vaaratilanteen kaikille ryhmässä oleville. Käytökselle on aina syy; yleensä se on kipu jota ihmiset siinä ympärillä eivät osaa tulkita tai välitä löytää. Ja kivulias hevonen on vaarallinen.
-se sama ratsastusalan ammattilainen kuin aiemmin vastasi
Vierailija kirjoitti:
Tuntiratsastaja ollut 20v on kokematon ammattilaisen mittapuulla. Jos kerran viikkoon olet ratsastanut joka ikinen vko tosta ajasta ilman mitään taukoja tai lomia, kertymää on n. 1040h hevosen selässä, valikoiduilla (helpoilla ja helpohkoilla) hevosilla sileällä, pienillä esteillä ja satunnaisella ohjatulla maastolla.
Ammattilainen ratsastaa 4-7 h/pv kouluttaen ihan kaikenlaisia hevosia, vieden niitä vaativille tai vaikeille tasoille esteillä, koulussa tai kenttäratsastuksessa. Ei voi harrastaja puhua olevansa kokenut - on vain pitkään harrastanut ihminen vailla kokemuksia tai kykyä mitä moninaisimpiin hevosiin ja niiden käyttäytymisongelmien ratkomisiin. Myös itsereflektio näyttää olevan vikurallaan jollei ymmärrä omaa osaamistasoaan.
Edelleenkään tuntihevoseksi ei sovellu eläin joka 'saa hepuleita' ja ryntäilee tunneilla. Se aiheuttaa vaaratilanteen kaikille ryhmässä oleville. Käytökselle on aina
Jep, ammattilaiseksi en itseäni väittänytkään, mutta kokematon en ole. Noiden kahden väliin mahtuu aika paljon, ja hevosalan ammattilaisena sinun pitäisi se tietää jos jonkun.
Ja luulisi tietävän senkin, että hevonen on aina hevonen, oli se sitten tuntikäytössä, olympiaratsuna tai laidunlemmikkinä. Se on pakoeläin joka saattaa reagoida monenlaisiin asioihin. Joskus myös kylmäpäisin ja kokenein tuntiheppa säikähtää tai lähtee alta jostain muusta syystä. Esimerkiksi normaalia vähäisempi liikunta yhdistettynä pakkaskeliin voi aiheuttaa pientä vikurointia.
Osaamistasoni ymmärrän mainiosti, ja myös sen että tämänhetkinen pelko-ongelma on ohimenevää sorttia. Siihen kaipasin vinkkejä, ja onneksi niitä muilta kommentoijilta sainkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko se on ratsastaa?
Itse ainakin pyrin vapaa-ajallani harrastamaan asioita, jotka rentouttavat ja viihdyttävät.
kävisit siekii mieluummin raveissa.
terv: Valde Malmilta
Ehkä joku ratsastusterapiatunti tai pari voisi auttaa. Ammattitaitoisen terapeutin kanssa. Niin, että voisi sekä puhua asiasta että harjoitella käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku ratsastusterapiatunti tai pari voisi auttaa. Ammattitaitoisen terapeutin kanssa. Niin, että voisi sekä puhua asiasta että harjoitella käytännössä.
Totta. Käyn nyt ensin läpi tuon nettikurssin materiaalit, ja jos se ei auta niin täytyy ottaa kovemmat panokset käyttöön.
Odotukset on kuitenkin tuon valmennuksen suhteen positiiviset.
Ap
"Olin vähällä pudota jäiselle kentälle."
😅 No arvaa mitä, se pelkosi yrittää kertoa sinulle että tuo mitä touhuat ON vaarallista. Haloo nyt. Tuskin kuolet jos putoat mutta loppuelämän vaivat/vammat noista putoamisista voi kyllä tulla.
"Ei saisi ikinä päätellä liikoja muutaman lauseen perusteella. Jotkin hälytyskellot lähti vain soimaan. Hevosten kohtelun eri epäkohtiin ollaan vasta heräämässä, muutosta tapahtuu, mutta hiljaiseltaan. Ilman muuta sinulla paras käsitys tuosta nimenomaisesta paikasta.
Ei mulla oikein ole mitään lisävinkkejä, aikaisemmat vaikuttavat hyviltä. Sellainen kävi mielessä olisiko opettajan kanssa mahdollista varata muutama yksityistunti, jossa keskittyisitte pelkästään tähän ongelmaan ja etsitte rentoutta ja sitä kautta varmuutta. Tuo opettaja kuulosti kyllä siltä, että voisi olla yhtä tyhjän kanssa."
Ihan hyvä vinkki, laitan korvan taakse. Voi hyvin olla että kaksin ollessa opettajalta saisi paljon parempia vinkkejä ja enemmän empatiaa tilanteessa. Tai sitten ne rahat kannattaisi säästää johonkin pelon voittamiskurssiin, tiedä näistä sitten..
Ja mitäköhän ylimääräistä virtaa pursuava heppa meinaisi siitä, että olisikin ainut ratsu kentällä? :D Voi olla että se keskittyisi täysillä, tai sitten lopputulos olisi jonkinasteinen katastrofi. Toisaalta opettaja kyllä ratsastaa jokaisen hevosen erikseen melkein päivittäin, ja silloin tietysti hevonen on hänen kanssaan yksin kentällä kuitenkin.
Ap