Siis mistä te ammennatte positiivisuuden? Jos olette vaikka työttömiä ja yksinäisiä

Fitutuksesta. Kun tarpeeksi fituttaa, se vasta naurattaa.

Pitäisi keskittyä positiiviseen, mutta kyllähän se katkeroittaa kun ajattelee korkeakoulutettuna näitä useamman sata tonnia vuodessa tienaavia. Että voisi olla heidän paikallaan. He voisivat tehdä monen monta ulkomaanreissua joka vuosi. 

En mistään enää. Olen yylyän ollut jo 3 vuotta, ikää 50 ja yh. En enää ajattele etyä saisin töitä jostain. Ei tässä elämässä ole järkeä. Jotenkin yritän lapset saada aikuiseksi ja se on sitten hei hei. Eläke- ikä 70 v?

Tajusin, että elämäni tarkoitus on saada aikaan hyvää ja levittää rakkautta. Siinä se. Mä rakastan ihmisiä, elämää, luontoa, kauneutta, raitista ilmaa, pikkulintuja, vajavaisia ihmisiä, koska olen itsekin vajavainen.

Täydellisiä ei ole olemassa. Haloo, on yksi ainut elämä ja sen heittäminen hukkaan olisi helvetinmoista haaskausta.

T. masentunut elämänsä ensimmäiset 50 vuotta, nykyään remissiossa

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi keskittyä positiiviseen, mutta kyllähän se katkeroittaa kun ajattelee korkeakoulutettuna näitä useamman sata tonnia vuodessa tienaavia. Että voisi olla heidän paikallaan. He voisivat tehdä monen monta ulkomaanreissua joka vuosi. 

Sä voisit myös ajatella niitä, jotka syntyivät  vammaisina, jotka kuolivat lapsena syöpään, tai joilla ei ollut mahdollisuutta kouluttautua.

Vertaaminen on typerää ja hedelmätöntä, mutta jos sitä silti teet, muista toki, että on ihmisiä joilla on ihan helvetin paljon huonommin kuin sulla. Opi olemaan kiitollinen siitä onnesta, joka sulla on.

Kateus sun ongelma on. Se on kuolemansynti, jos sellaiseen uskoo. Joka tapauksessa se syö sinut sisältä tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä ruoasta. Etsin netistä erilaisia ruoka reseptejä ja kokeilen tehdä niitä ja välillä löydän jonkun uuden lempparin.  Saunomisesta ja alkoholista maltillisesti myöskin joskus. 

Ei ole saunaa ja en käytä päihteitä.

Negatiivinen ajattelu on ihan oma ongelma. On ns. Paskakärpäsiä ja perhosia, molemmilla yhtä paljon ruokaa, toinen hakeutuu sen paskan pariin ja toinen nektarin.

Sinäkin takerruit tässä viestissä kaikkeen puutteeseen, reagoit itsekkäästi ja päätit vielä jakaa tämän negatiivisen reaktiosi ja levittää sitä ympärillesi. Näin kun käyttäytyy niin onnettomuus on ihan oma syy

Annan tunteiden olla enkä yritä pakottaa niitä. On ihan ok olla alakuloinen, pettynyt, synkkä jne. Ei niitä tarvitse selittää pois. Annan niiden olla, jossain vaiheessa sitten huomaa että kun on hetken keskittynyt johonkin tekemiseen niin tunteetkin on muuttuneet. Tunteet vaihtelee, ne on väliaikaisia eikä aina kerro edes siitä hetkestä (paitsi että just silloin on vaikka turvallista tuntea) vaan jostain muusta. Se on ok. Tämän olen yksinäisenä, elämään monesti pettyneenä ja traumojen kanssa painivana oppinut. 

Suomalaiset ovat todella negatiivisiä. Miksi?

Ei aina tarvitse olla positiivinen, mutta krooninen ruikuttaminenkin on raskasta. Se on raskasta itselle ja lähimmäisille. Siitä tulee vastenmielinen tapa ja se vetää ruikuttajan mielialan matalalle. Tänään räjähdin yhdelle alituiseen valittajalle. En enää jaksanut kuunnella sitä samaa paskaa, mitä hän on jankuttanut koko sen ajan kun on tunnettu, pian neljä vuotta.

Hänellä kuitenkin on moni asia hyvinkin, mutta ikinä hän ei muista niitä arvostaa. Ihminen, jonka koko ahdas ajattelu pyörii oman navan ja muiden solvaamisen välillä, on myrkkyä yhteisölle, perheelleen, itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat todella negatiivisiä. Miksi?

Eivät ole. Miksi sun lähipiiri on ruikuttelijoita? Voisitko vaihtaa seuraa tai omaa suhtautumistasi?

Sun täytyy vain olla optimistisempi. Pistä itsesi kuntoon, jokainen ihminen on luotu selviytymään vastoinkäymisistä ja sopeutumaan elämäänsä. Marisette hyvin paljon ettekä ole tyytyväisiä mihinkään. Negatiivisuus syö positiivisuutta ja positiivinen asenne täytyy omaksua eikä vain yrittää esittää positiivista ihmistä.

Työnantajakin hyötyy työnhakijasta joka on hyväntuulinen ja onnellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Fitutuksesta. Kun tarpeeksi fituttaa, se vasta naurattaa.

No tämäkin mutta huumorintajuisuus puuttuu useimmilta.

Lisäksi kiusaamishimo ja ilkeys estää älyllisen kehittymisen. Luopukaa kaikesta kielteisyydestänne.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi keskittyä positiiviseen, mutta kyllähän se katkeroittaa kun ajattelee korkeakoulutettuna näitä useamman sata tonnia vuodessa tienaavia. Että voisi olla heidän paikallaan. He voisivat tehdä monen monta ulkomaanreissua joka vuosi. 

Älä pilaa itseäsi kadehtimalla muita. Ei ole kaikkien rooli elämässä tienata paljon rahaa. Sopeuta elämäntyylisi varallisuuteesi ja muodosta kiva elämä jossa sinun on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat todella negatiivisiä. Miksi?

Elämänasenne. Kateus ja katkeruus lisänä. Ei osata arvostaa mitään tai ketään.

Harrastuksista. Plus mielikuvitus vie mut juuri sellaisiin tarinoihin kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat todella negatiivisiä. Miksi?

Eivät ole. Miksi sun lähipiiri on ruikuttelijoita? Voisitko vaihtaa seuraa tai omaa suhtautumistasi?

 

Kielsit totuuden. Miksi olet ilkeä? Osuiko?

"Kaikki me makaamme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin" -Oscar Wilde

Kai se on sisäsyntyistä.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki me makaamme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin" -Oscar Wilde

Kai se on sisäsyntyistä.

On se, jokainen voisi tarvittaessa tehdä sisäiset työnsä kuntoon ja nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi keskittyä positiiviseen, mutta kyllähän se katkeroittaa kun ajattelee korkeakoulutettuna näitä useamman sata tonnia vuodessa tienaavia. Että voisi olla heidän paikallaan. He voisivat tehdä monen monta ulkomaanreissua joka vuosi. 

Yli sata tuhatta vuodessa tienaavia on ihan häviävän vähän (puhumattakaan yli 200 tuhatta). Yhtä hyvin voisit kadehtia lottovoittajia.

Jos olet terve ja sinulla on sellainen työ joka on pääosin mukavaa ja antoisaa, on minun mielestäni ja todella paljon saavutettu. Jos ulkomaan matkat on se juttu, niitä pystyy kyllä keskituloillakin tekemään hyvinkin vuosittain, pitää todennäköisesti luopua jostakin muusta.

Elämästä. Luonnosta, koirasta, läheisistä, harrastuksista, liikunnata, hyvästä ruoasta, musiikista, kirjoista. Täytän päiväni itseäni kiinnostavilla asioilla. Varmsti myös ihan perusluonne vaikuttaa. Silloinkin kun sairastin masennusta ja olin itsetuhoinen näin silti elämän kauneuden ja osasin ammentaa luonnosta voimaa.