Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsuudenkodin erikoinen "kulttuuri" ja toimintatapa
04.02.2026 |
Tämä on varmaan monissa muissakin kodeissa tyypillistä, mutta itselleni vierasta. Olen alkanut todella nähdä ja ihmetellä tätä asiaa vasta nyt yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Aina aiemmin luulin, että minussa on jotain vikaa kun heidän seurassaan mulla oli jotenkin outo ja levoton olo.
Ja tämä kulttuuri on siis sellainen, että ensinnäkin koko ajan pitää tehdä jotain tai lähteä/mennä/tulla. Jos mitään selkeää tekemistä ei jonain hetkenä ole, niin sitä keksitään. Eli siinä taloudessa kukaan ei "vaan ole" tai rentoudu. Televisio on koko ajan päällä ja usein kaksi televisiota (eri huoneissa) tai televisio ja radio yhtä aikaa. Kaikki tekeminen on lisäksi kauhean kiireistä, vaikka mitään kiirettä ei ole.
Jos tulee eteen jotain vaikeita tilanteita tai tunteita, niin yleensä lähdetään jonnekin tekemään jotakin, eli ikään kuin paetaan sitä tunnetta siihen tekemiseen. Tunteita tai vaikeuksia ei varsinaisesti mitenkään kohdata, vaan ne haudataan tuon kiireen ja suorittamisen alle. Tämä koskee sekä omia että toisten tunteita. Niistä ei puhuta, vaan ne ohitetaan tekemällä jotain mikä vie ajatukset muualle.
Sinällään en vastusta asioiden tekemistä ja tuo tapa on ihan hyvä jossain pienessä harmistuksessa tai alakulon karkottamisessa, mutta minusta tuntuu omituiselle, että isotkin asiat, surut ja ongelmat mennään tuolla samalla kaavalla. Eli missään kohtaa ei pysähdytä ja anneta aikaa niille tunteille.
Miehelläni on diagnosoitu ADHD ja olenkin alkanut miettiä voisiko se olla kokonaan/osittain seurausta tuosta kodin toiminnasta. Hänellä oli kasvuikäisenä erinäisiä vaikeitakin ongelmia ja on kertonut ettei saanut niihin mistään oikein mitään apua. Eli on jäänyt lapsena ja nuorena omien hankalien tunteidensa kanssa hyvin yksin. Ja nyt hän on sitten samanlainen "suorittaja" kuin perheensä. Ahdistuu jos yritän puhua jostain syvällisemmästä tai jos itken tai olen muuten herkässä mielentilassa.
Tästä on nyt muodostunut jonkinlainen muuri meidän kahden välille, koska minä olen tottunut siihen, että tunteet kohdataan sellaisina kuin ne on ja niiden äärelle ns. pysähdytään käymään niitä läpi. Tykkäisin myös joskus olla vaan tekemättä mitään, mutta mies ei tähän pysty. On tosi vaikea saada toiseen ihmiseen tunneyhteyttä, kun hänen "peittonaan" on jatkuva tekeminen ja suorittaminen.
Kommentit (76)
Kannattaa vaihtaa miestä muuten lapsistakin tulee ADHD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuuden koti oli vähän tuollainen, paitsi että lisäksi äiti huusi ja raivosi ja purki tunteitaan muihin.
Vierailija kirjoitti:
Onks ne etelä-pohjanmaalta
Ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisään, että heillä myös muut ihmiset ja heidän elämänsä arvotetaan tekemisen kautta. Eli mitä kukin opiskelee tai tekee työkseen ja mitä saavutuksia ja titteleitä löytyy. Vähän sellainen näkemys, että ihminen ei edes ole olemassa jos hän ei koko ajan tee jotain.
ap
Löytyykö kohtalotovereita tai tällaisessa perheessä kasvaneita keskustelemaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miehelläni on diagnosoitu ADHD ja olenkin alkanut miettiä voisiko se olla kokonaan/osittain seurausta tuosta kodin toiminnasta."
Luultavasti koko perhe on ADHD tapauksia. Siksi se on heille kaikille luontaista toimia noin.
Eli ei niin, että ADHD johtuisi siitä, miten perheessä toimitaan vaan niin, että se, miten perheessä toimitaan, johtuukin AHDH:sta. Syy- ja seuraussuhteet siis toisin päin kuin mitä AP ajattelee.
Itse en kyllä voisi edes kuvitella parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ahdistuu jos puhuu jostain syvällisemmästä tai ei muutenkaan kestä muiden tunteiden ilmaisua. Nuohan ovat ne kaikista tärkeimmät asiat parisuhteen onnistumisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miehelläni on diagnosoitu ADHD ja olenkin alkanut miettiä voisiko se olla kokonaan/osittain seurausta tuosta kodin toiminnasta."
Luultavasti koko perhe on ADHD tapauksia. Siksi se on heille kaikille luontaista toimia noin.
Eli ei niin, että ADHD johtuisi siitä, miten perheessä toimitaan vaan niin, että se, miten perheessä toimitaan, johtuukin AHDH:sta. Syy- ja seuraussuhteet siis toisin päin kuin mitä AP ajattelee.
Hyvä huomio, kiitos siitä.
ap
Meillä oli lapsuudenkodissa ihan samanlaista. Vanhemmat on vieläkin, lähes 80-vuotiaana, ihan samanlaisia. Jos hetki ollaan kotona rauhassa, niin radiossa soi Järviradio, telkkari on auki, pitää olla ääntä vaikkei kukaan kuuntelisi/katsoisi mitään. Ja tosiaan kovia ovat menemään koko ajan. Jopa matkat, oli jo lapsuudessa sellaisia, että tiukka aikataulutus aamuseitsemästä alkaen kellotettu, tyyliin siirymä nähtävyydelle x 7-8, nähtävyyskierros 8-10, välipalatauko 10-10:30.... Ja tosiaan tunteet käsiteltiin toimimalla ja häärimällä.
Mutta en mä oikein usko että ihan diagnosoitua ADHD:ta kellekään tuollaisesta tulee. Se, että itselle sopivaa tunteiden käsittelytapaa ei ole opittu, voi kyllä olla kodin peruja. Monellehan tuo tunteiden käsittely touhuamalla toimii - tunteet ovat lopulta energiaa, ja moni voi purkaa sen touhuamalla. Mutta kaikille se ei toimi, osa tarvii enemmän kognitiivista prosessointia kuin energian purkamista, eikä mies välttämättä ole tosiaan saanut lapsuudenkodistaan oppia itselleen toimivaan tunteiden käsittelyyn.
Mutta itse en sanoisi että miehen tai hänen kotinsa tapa on jotenkin väärä tai huonompi kuin sinun. Ei myöskään toisinpäin. Ne on vaan erilaisia tapoja, molemmat voi toimia. Olette olleet jo 10 vuotta yhdessä, joten ilmeisesti olette oppineet elämään toistenne erilaisten tapojen kanssa jollain tapaa. En usko, että tuossa asiassa kumpikaan voi muuttaa toista ja toisen tapaa olla ja käsiitellä tunteitaan, erilainen tapa pitää vaan hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD on erittäin perinnöllistä. Varmasti tulee ihan miehesi vanhemmilta, saattaa tulla molemmilta. Vakja kanterna valitsee.
No ap mikä on sun diagnoosisi kun ADHD miehen otit?
Normaalit naiset laittavat useasti ukon kierrätykseen suht nopeasti kun eivät jaksa sitä ADHD käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
"Miehelläni on diagnosoitu ADHD ja olenkin alkanut miettiä voisiko se olla kokonaan/osittain seurausta tuosta kodin toiminnasta."
Luultavasti koko perhe on ADHD tapauksia. Siksi se on heille kaikille luontaista toimia noin.
Enpä tiedä. Tuo oli johonkin aikaan ainakin mun kotiseudulla "muotia", eli tuntui että lähes kaikki ihmiset oli tuollaisia. Joutilaisuutta ei pidetty hyvänä ollenkaan, eikä mistään tunteiden käsittelystä tiedettykään. Siinähän ne tunteet tulee ja menee kun ei niitä jää vatvomaan vaan keskittyy tekemiseen, ajateltiin. Ja tosiaan aina jotain menemistä tai nikkarointia tai remppaprojektia tms. Näin ainakin 1970-1980-luvulla Varsinais-Suomessa maaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekulttuuri rakentuu persoonallisuuksien varaan, käytännössä äidin ja isän kommunikointi- ja tunnetaitojen varaan. Jokaisella aikuiselle olisi mielestäni hyvä pohtia onko se tapa sopiva, mitä haluaa säästää ja mitä pudottaa pois. Mutta ensin pitää tietysti ymmärtää, että on olemassa monenlaisia tapoja ja tyylejä viettää perhe-elämää. Vastakkaiset tavat muodostavat usein isoja ongelmia parisuhteen jatkolle, jos molemmat kokevat oman tapansa ainoana oikeana.
Vielä tarkennuksena, että on tietysti kaksi eri asiaa tehdä asioita ja sitten tehdä asioita kiireellä, hössöttäen, melkein pakonomaisesti. Ja tästä jälkimmäisestä on kyse.
ap
Sanot että koit ennen että sinussa on vikaa. Nyt näyttää, että ajattelet että miehen perhe ja mies on vääränlaisia tavoissaan käsitellä tunteita ja yleensä viettää vapaa-aikaa.
Kumpikaan ei ole rakentava lähtökohta, eikä "totuus". Olette vaan erilaisia tietyissä asioissa, mikä aiheuttaa tiettyjä haasteita parisuhteeseen. Toista ei voi kumpikaan erilaiseksi muuttaa. Ainoastaan voi miettiä, onko suhde kokoinaisuudessaan kuitenkin niin hyvä, että tämän haasteen kanssa voi elää, vai eikö.
Meillä sama Porissa. Nyt vasta välillä kuuluu vanhemmiltakin, että voi sitä joskus vaan olla. Ovat 70+ ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä lisään, että heillä myös muut ihmiset ja heidän elämänsä arvotetaan tekemisen kautta. Eli mitä kukin opiskelee tai tekee työkseen ja mitä saavutuksia ja titteleitä löytyy. Vähän sellainen näkemys, että ihminen ei edes ole olemassa jos hän ei koko ajan tee jotain.
ap
Tämä on ihan valtavan yleistä Suomessa, varsinkin läntisessä Suomessa. Sekä tuo ihmisten arvostaminen saavutusten ja tekemisen kautta, että jatkuva touhuaminen ja tunteiden käsittely fyysisellä toiminnalla. Ei niissä sinänsä ole mitään patologista.
En mielestäni pidä omaa tapana parempana muutoin kuin tiedostamalla, että se on mulle "parempi" ja oikeampi tapa. Mutta kyllähän se mietityttää, jos kaikki hankalat asiat ja tunteet aina ohitetaan sillä, että lähdetään johonkin tai tehdään jotain. Miten lapset oppii tunnetaitoja tuollaisessa perheessä? Siksipä aloitinkin tän ketjun, kun haluan mielipiteitä siitä, onko tuo ns. normaalia vai jotenkin epätervettä.
ap
"Miehelläni on diagnosoitu ADHD ja olenkin alkanut miettiä voisiko se olla kokonaan/osittain seurausta tuosta kodin toiminnasta."
Luultavasti koko perhe on ADHD tapauksia. Siksi se on heille kaikille luontaista toimia noin.