Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen päivä jo lähti menemään Doriksen riitelyssä. Eiliset nimittelynsä, haukkumisensa ja jankkauksensa on poistettu, ilmeisesti säälistä, mutta uutta tulee. Eikö meillä muilla ole mitään oikeuksia? Hän rikkoo ketjun sääntöjä jatkuvasti. 

Kolmas päivä samaa riitaa. Hän täyttää yksin tämän ketjun jankkauksellaan ja haukkumisellaan. Ei täällä enää voi olla.

Samoin ajattelen.

Täällä käymisestä tulee paha olo. Riita ja haukkuminen jättää mielen apeaksi. Miksi kävisin, ehdoin tahdoin pilaisin päiväni. Joten ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Lammas, muuttuiko elämäsi, kun virallinen eläkeikäsi alkoi? Onhan sulla eläkekortti, ja muistat esittää? Erilaista on tietysti isääsi liittyvät asiat ja koirulijutut. Itsellä alkoi monet työjutut tulla uniin, kun jäin eläkkeelle. Vanhoistakin työpaikoista ja opiskeluajoista. Sitten tyytyväisenä herään, kun olikin unta vaan.

Ei muuttunut juuri muuten kuin että tilille alkoi taas tulla kerran kuukaudessa rahaa.  Mähän jäin pois työelämästä jo reilu vuosi sitten. Silloin alussa mullakin tuli työjuttuja uniin ja just sama helpotus, kun aamulla heräsi. Ihan kiva työpaikka mulla oli ja aivan ihanat työkaverit, mutta kun yli 50 vuotta aikaisemmin oli mennyt ekaa kertaa kesätöihin, niin tuntuihan se jo siltä, että yhden ihmisen osalta on tehty tarpeeksi töitä. Tuo  eläkekortti mun pitää hommata. En ole sitä vielä hankkinut. 

Tähän virallisen eläkeiän alkamiseen osui nyt samaan ajankohtaan isän poismeno ja siihen liittyvät asiat. Kunhan saadaan perunkirjoitus ja perinnönjako hoidettua, niin sen jälkeen mulla alkaa ennennäkemätön vapaus. Tarkoitan siis sitä, että läheiset ympärilläni seisovat omilla jaloillaan eikä mun tarvitse olla selvittelemässä eikä järjestelemässä kenenkään muun asioita. Vain omiani. Vuosikymmenten ajan olen ollut tukena ja vahvana kalliiona kaikille muille. Silloinkin, kun jokin vastoinkäyminen on kohdistunut muhun, mä olen lohduttanut muita. Enää ei tarvitse. Tietenkin olen valmis olemaan sitä tarvittaessa omille lapsilleni, mutta en enää koko lähisuvulle. Etsiköön kallionsa jostain muualta. 

Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin

- Maustetytöt -

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin

- Maustetytöt -

Maustetytöillä on oivallisia sanoituksia.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, muuttuiko elämäsi, kun virallinen eläkeikäsi alkoi? Onhan sulla eläkekortti, ja muistat esittää? Erilaista on tietysti isääsi liittyvät asiat ja koirulijutut. Itsellä alkoi monet työjutut tulla uniin, kun jäin eläkkeelle. Vanhoistakin työpaikoista ja opiskeluajoista. Sitten tyytyväisenä herään, kun olikin unta vaan.

Ei muuttunut juuri muuten kuin että tilille alkoi taas tulla kerran kuukaudessa rahaa.  Mähän jäin pois työelämästä jo reilu vuosi sitten. Silloin alussa mullakin tuli työjuttuja uniin ja just sama helpotus, kun aamulla heräsi. Ihan kiva työpaikka mulla oli ja aivan ihanat työkaverit, mutta kun yli 50 vuotta aikaisemmin oli mennyt ekaa kertaa kesätöihin, niin tuntuihan se jo siltä, että yhden ihmisen osalta on tehty tarpeeksi töitä. Tuo  eläkekortti mun pitää hommata. En ole sitä vielä hankkinut. 

Tähän virallisen eläkeiän alkamiseen osui nyt samaan ajankohtaan isän poismeno ja siihen liittyvät asiat. Kunhan saadaan perunkirjoitus ja perinnönjako hoidettua, niin sen jälkeen mulla alkaa ennennäkemätön vapaus. Tarkoitan siis sitä, että läheiset ympärilläni seisovat omilla jaloillaan eikä mun tarvitse olla selvittelemässä eikä järjestelemässä kenenkään muun asioita. Vain omiani. Vuosikymmenten ajan olen ollut tukena ja vahvana kalliiona kaikille muille. Silloinkin, kun jokin vastoinkäyminen on kohdistunut muhun, mä olen lohduttanut muita. Enää ei tarvitse. Tietenkin olen valmis olemaan sitä tarvittaessa omille lapsilleni, mutta en enää koko lähisuvulle. Etsiköön kallionsa jostain muualta. 

Jännää, miten suvuissa yleensä jotkut päätyy tukijoiksi ja auttajiksi, toiset taas tukeutuu muihin, mutta ei itse auta ketään. Varmaan luonnekysymys ja elämänkokemuksen tuomaa. Silti aina avun tarvitsijat ei oikeasti ole suurimmassa hädässä, vaan jotenkin tottuneet toisten apuun. Ehkä asema perheessä syntyy monista tekijöistä. On vastuunkantajia ja lellilapsia, joilta ei edellytetä paljoakaan. Miten se myöhemmin elämässä vaikuttaa vaihtelee sosiaalisten ympyröiden ja sattuman mukaan. Luulisi, että vastuunkantajasta kasvaisi pärjääjä. Suosikkilapsi taas opettelisi selviämään helpolla eikä tavoittelisi mitään ponnisteluja vaativaa. Arvailuja vaan, kaikki on yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan, että pitäisi pysyä täältä pois ja aina palaan. No, lenkillä olen nyt. Se puolustuksena

Se mitä piti tulla vielä kirjoittamaan on villapaitojen  yms kutominen. Itse käytän tuota sanaa, kun olen siihen tottunut. Eli kuitenkin onko jollakin suositella joku tosi helppo ohje tai sivusto josta löytyisi helppo ohje? Minulle iski nyt jokin kiinnostus kutoa villapaita ja vielä sellainen parempi sellainen mitä voisi jopa ihmisten ilmoilla pitää. Näin tämä innostus täytyisi nyt hyödyntää oikeasti. Nyt pidän taukoa täältä, kun menee koko lenkki palstalla roikkumiseen. Eli hukkaan tällä menolla. Minusta tulee laiska kohta. 

Hei!

Ainakin novita.com-sivustolla näkyy olevan villapuseroiden ohjeita, löytyisikö sieltä sopiva...osa ohjeista on maksullisia, osa ilmaisia.  

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin

- Maustetytöt -

Suomalainen mentaliteetti. Elämä on melankolista kivireen vetoa. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen päivä jo lähti menemään Doriksen riitelyssä. Eiliset nimittelynsä, haukkumisensa ja jankkauksensa on poistettu, ilmeisesti säälistä, mutta uutta tulee. Eikö meillä muilla ole mitään oikeuksia? Hän rikkoo ketjun sääntöjä jatkuvasti. 

Kolmas päivä samaa riitaa. Hän täyttää yksin tämän ketjun jankkauksellaan ja haukkumisellaan. Ei täällä enää voi olla.

Samoin ajattelen.

Täällä käymisestä tulee paha olo. Riita ja haukkuminen jättää mielen apeaksi. Miksi kävisin, ehdoin tahdoin pilaisin päiväni. Joten ei enää.

Olin kerran kesätöissä, jossa yksi työntekijä, keski-ikäinen nainen, oli välillä täysin hallitsemattomassa tilassa. Riehui ja huusi, haukkui kaikki.  Rauhoittui aina vasta, kun mies kävi tuomassa lääkkeet. Oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Kun lähti kesälomalle, oli kuin eri työpaikka sen ajan. Taisin kertoa aiemmassa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, muuttuiko elämäsi, kun virallinen eläkeikäsi alkoi? Onhan sulla eläkekortti, ja muistat esittää? Erilaista on tietysti isääsi liittyvät asiat ja koirulijutut. Itsellä alkoi monet työjutut tulla uniin, kun jäin eläkkeelle. Vanhoistakin työpaikoista ja opiskeluajoista. Sitten tyytyväisenä herään, kun olikin unta vaan.

Ei muuttunut juuri muuten kuin että tilille alkoi taas tulla kerran kuukaudessa rahaa.  Mähän jäin pois työelämästä jo reilu vuosi sitten. Silloin alussa mullakin tuli työjuttuja uniin ja just sama helpotus, kun aamulla heräsi. Ihan kiva työpaikka mulla oli ja aivan ihanat työkaverit, mutta kun yli 50 vuotta aikaisemmin oli mennyt ekaa kertaa kesätöihin, niin tuntuihan se jo siltä, että yhden ihmisen osalta on tehty tarpeeksi töitä. Tuo  eläkekortti mun pitää hommata. En ole sitä vielä hankkinut. 

Tähän virallisen eläkeiän alkamiseen osui nyt samaan ajankohtaan isän poismeno ja siihen liittyvät asiat. Kunhan saadaan perunkirjoitus ja perinnönjako hoidettua, niin sen jälkeen mulla alkaa ennennäkemätön vapaus. Tarkoitan siis sitä, että läheiset ympärilläni seisovat omilla jaloillaan eikä mun tarvitse olla selvittelemässä eikä järjestelemässä kenenkään muun asioita. Vain omiani. Vuosikymmenten ajan olen ollut tukena ja vahvana kalliiona kaikille muille. Silloinkin, kun jokin vastoinkäyminen on kohdistunut muhun, mä olen lohduttanut muita. Enää ei tarvitse. Tietenkin olen valmis olemaan sitä tarvittaessa omille lapsilleni, mutta en enää koko lähisuvulle. Etsiköön kallionsa jostain muualta. 

Jännää, miten suvuissa yleensä jotkut päätyy tukijoiksi ja auttajiksi, toiset taas tukeutuu muihin, mutta ei itse auta ketään. Varmaan luonnekysymys ja elämänkokemuksen tuomaa. Silti aina avun tarvitsijat ei oikeasti ole suurimmassa hädässä, vaan jotenkin tottuneet toisten apuun. Ehkä asema perheessä syntyy monista tekijöistä. On vastuunkantajia ja lellilapsia, joilta ei edellytetä paljoakaan. Miten se myöhemmin elämässä vaikuttaa vaihtelee sosiaalisten ympyröiden ja sattuman mukaan. Luulisi, että vastuunkantajasta kasvaisi pärjääjä. Suosikkilapsi taas opettelisi selviämään helpolla eikä tavoittelisi mitään ponnisteluja vaativaa. Arvailuja vaan, kaikki on yksilöllistä.

Totta. Mun kohdallani toki ihan omaa syytänikin. Opiskelin sairaanhoitajaksi, olen aina ollut kiinnostunut perehtymään lainsäädäntöön ja pääasiassa sote-alan lainsäädäntöön ja sitten vielä opiskelin it-alalle ja perehdyin tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvään lainsäädäntöön ja toki kävin sitten aiemmin auttamassa ihmisiä tietokoneongelmiensa kanssa. Nyt on suvussa muitakin nörttejä ja mä olen jättänyt nuo hommat heille. Äidin kuoltua nakitin isän pärjäämisen  siskolleni, mutta välillä mun oli pakko puuttua asioihin ihan vaan isän hyvinvoinnin vuoksi. Kun isä sanoi siskolleni, että kaikki on hyvin ja hän pärjää, niin siskoni uskoi. Sitten meni muutama tunti ja turvapalvelusta soitetaan mulle, että  nyt on jo kolmas kerta kun vuorokauden sisällä isä on siellä kaatuillut ja he käyneet nostelemassa ylös. En minäkään aivan kaikesta tiennyt, mitä nykypäivänä vanhuksille on olemassa, mutta Google on kätevä. Siis tarkoitan erilaisia apuvälineitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen päivä jo lähti menemään Doriksen riitelyssä. Eiliset nimittelynsä, haukkumisensa ja jankkauksensa on poistettu, ilmeisesti säälistä, mutta uutta tulee. Eikö meillä muilla ole mitään oikeuksia? Hän rikkoo ketjun sääntöjä jatkuvasti. 

Kolmas päivä samaa riitaa. Hän täyttää yksin tämän ketjun jankkauksellaan ja haukkumisellaan. Ei täällä enää voi olla.

Samoin ajattelen.

Täällä käymisestä tulee paha olo. Riita ja haukkuminen jättää mielen apeaksi. Miksi kävisin, ehdoin tahdoin pilaisin päiväni. Joten ei enää.

Jokainen voi omalta osaltaan muokata ketjun keskustelua. Minä tykkään luontojutuista, puutarhasta, käsitöistä, ruokajutuista, olen saanut täältä hyviä vinkkejäkin. Se häiritsee, kun keskustelu ei onnistu poistojen tähden, innoissasi kirjoitat pitkän kommentin sillä välin poistuneeseen viestiin. Kellään ei ole lupa poistaa. Tuo sapettaa, omia viestejäni ei kaipaa.

Kirjoittelemisiin :)

Jos olisit kurkannut tänne eilen myöhään, olisit törmännyt sekaviin, vainoharhaisiin viesteihin.  Aamulla huomasin, ettei niitä enää ollut. On todella harmi, että ne on poistettu. Ne olivat tärkeitä viestejä kaikkien lukea. Asioitten todellinen tila olisi selvinnyt hetkessä.

Olet oikeassa, että jokainen vaikuttaa viesteillään. Kun jokainen huolehtii, että omat viestit on asiallisia, ketju toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan, että pitäisi pysyä täältä pois ja aina palaan. No, lenkillä olen nyt. Se puolustuksena

Se mitä piti tulla vielä kirjoittamaan on villapaitojen  yms kutominen. Itse käytän tuota sanaa, kun olen siihen tottunut. Eli kuitenkin onko jollakin suositella joku tosi helppo ohje tai sivusto josta löytyisi helppo ohje? Minulle iski nyt jokin kiinnostus kutoa villapaita ja vielä sellainen parempi sellainen mitä voisi jopa ihmisten ilmoilla pitää. Näin tämä innostus täytyisi nyt hyödyntää oikeasti. Nyt pidän taukoa täältä, kun menee koko lenkki palstalla roikkumiseen. Eli hukkaan tällä menolla. Minusta tulee laiska kohta. 

Hei!

Ainakin novita.com-sivustolla näkyy olevan villapuseroiden ohjeita, löytyisikö sieltä sopiva...osa ohjeista on maksullisia, osa ilmaisia.  

Minä tahtoisin osata ns raglanhihat, on tosi istuvat. En jaksa opetella, teen reunoista suorat kappaleet, kaula-aukun kaarran. On onnistunut näinkin. Joskus olen alkanut kutoa hihat poimimalla silmukat hihanaukoista, onnistui niinkin. Muutenkin kutotessani sovellan, keksin kuviotkin itse, joko kohokuviota tai eri värejä. Eka sukka/lapanen on helppo, toinen kun pitäisi tulla samanlainen tuottaa pulmaa joskus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen päivä jo lähti menemään Doriksen riitelyssä. Eiliset nimittelynsä, haukkumisensa ja jankkauksensa on poistettu, ilmeisesti säälistä, mutta uutta tulee. Eikö meillä muilla ole mitään oikeuksia? Hän rikkoo ketjun sääntöjä jatkuvasti. 

Kolmas päivä samaa riitaa. Hän täyttää yksin tämän ketjun jankkauksellaan ja haukkumisellaan. Ei täällä enää voi olla.

Samoin ajattelen.

Täällä käymisestä tulee paha olo. Riita ja haukkuminen jättää mielen apeaksi. Miksi kävisin, ehdoin tahdoin pilaisin päiväni. Joten ei enää.

Jokainen voi omalta osaltaan muokata ketjun keskustelua. Minä tykkään luontojutuista, puutarhasta, käsitöistä, ruokajutuista, olen saanut täältä hyviä vinkkejäkin. Se häiritsee, kun keskustelu ei onnistu poistojen tähden, innoissasi kirjoitat pitkän kommentin sillä välin poistuneeseen viestiin. Kellään ei ole lupa poistaa. Tuo sapettaa, omia viestejäni ei kaipaa.

Kirjoittelemisiin :)

Jos olisit kurkannut tänne eilen myöhään, olisit törmännyt sekaviin, vainoharhaisiin viesteihin.  Aamulla huomasin, ettei niitä enää ollut. On todella harmi, että ne on poistettu. Ne olivat tärkeitä viestejä kaikkien lukea. Asioitten todellinen tila olisi selvinnyt hetkessä.

Olet oikeassa, että jokainen vaikuttaa viesteillään. Kun jokainen huolehtii, että omat viestit on asiallisia, ketju toimii.

Luin eilen kymmeniä, nyt kadonneita viestejä. Osui ja upposi, poistaja panikoitui selkeästi. Itse asiassa luin ne aamulla vielä uudestaan, kun sivu oli jäänyt puhelimessa auki.

Jatketaan kirjoittelua, ohitetaan.

Niiden viestien palauttamistahan voi kirjoittaja pyytää. Ne olisi tärkeä kaikkien nähdä. Ei huolta, että kukaan panikoituisi. Ihan muita ajatuksia ne herättää. Jos olet viestien kirjoittaja, pyydä palautusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan, että pitäisi pysyä täältä pois ja aina palaan. No, lenkillä olen nyt. Se puolustuksena

Se mitä piti tulla vielä kirjoittamaan on villapaitojen  yms kutominen. Itse käytän tuota sanaa, kun olen siihen tottunut. Eli kuitenkin onko jollakin suositella joku tosi helppo ohje tai sivusto josta löytyisi helppo ohje? Minulle iski nyt jokin kiinnostus kutoa villapaita ja vielä sellainen parempi sellainen mitä voisi jopa ihmisten ilmoilla pitää. Näin tämä innostus täytyisi nyt hyödyntää oikeasti. Nyt pidän taukoa täältä, kun menee koko lenkki palstalla roikkumiseen. Eli hukkaan tällä menolla. Minusta tulee laiska kohta. 

Hei!

Ainakin novita.com-sivustolla näkyy olevan villapuseroiden ohjeita, löytyisikö sieltä sopiva...osa ohjeista on maksullisia, osa ilmaisia.  

Minä tahtoisin osata ns raglanhihat, on tosi istuvat. En jaksa opetella, teen reunoista suorat kappaleet, kaula-aukun kaarran. On onnistunut näinkin. Joskus olen alkanut kutoa hihat poimimalla silmukat hihanaukoista, onnistui niinkin. Muutenkin kutotessani sovellan, keksin kuviotkin itse, joko kohokuviota tai eri värejä. Eka sukka/lapanen on helppo, toinen kun pitäisi tulla samanlainen tuottaa pulmaa joskus...

Ei tarvitse erikseen opetella, on vain normaaleja kavennuksia ohjeen mukaan, ja lopuksi palasten liittäminen yhteen. Novitan ohjeella onnistuu, kun käyttää ohjeen mukaista lankaa. Ainakin Novitan ohjeissa on mukana myös mallikuvat ja mitat valmiista palasista. Pystyy mittaamaan ennen neulomista, onko esim. hihan pituus sopiva. Ja neulomisen edetessä pystyy tsekkaamaan, tuleeko sen mallista neuletta kuin pitääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan, että pitäisi pysyä täältä pois ja aina palaan. No, lenkillä olen nyt. Se puolustuksena

Se mitä piti tulla vielä kirjoittamaan on villapaitojen  yms kutominen. Itse käytän tuota sanaa, kun olen siihen tottunut. Eli kuitenkin onko jollakin suositella joku tosi helppo ohje tai sivusto josta löytyisi helppo ohje? Minulle iski nyt jokin kiinnostus kutoa villapaita ja vielä sellainen parempi sellainen mitä voisi jopa ihmisten ilmoilla pitää. Näin tämä innostus täytyisi nyt hyödyntää oikeasti. Nyt pidän taukoa täältä, kun menee koko lenkki palstalla roikkumiseen. Eli hukkaan tällä menolla. Minusta tulee laiska kohta. 

Hei!

Ainakin novita.com-sivustolla näkyy olevan villapuseroiden ohjeita, löytyisikö sieltä sopiva...osa ohjeista on maksullisia, osa ilmaisia.  

Minä tahtoisin osata ns raglanhihat, on tosi istuvat. En jaksa opetella, teen reunoista suorat kappaleet, kaula-aukun kaarran. On onnistunut näinkin. Joskus olen alkanut kutoa hihat poimimalla silmukat hihanaukoista, onnistui niinkin. Muutenkin kutotessani sovellan, keksin kuviotkin itse, joko kohokuviota tai eri värejä. Eka sukka/lapanen on helppo, toinen kun pitäisi tulla samanlainen tuottaa pulmaa joskus...

Ei tarvitse erikseen opetella, on vain normaaleja kavennuksia ohjeen mukaan, ja lopuksi palasten liittäminen yhteen. Novitan ohjeella onnistuu, kun käyttää ohjeen mukaista lankaa. Ainakin Novitan ohjeissa on mukana myös mallikuvat ja mitat valmiista palasista. Pystyy mittaamaan ennen neulomista, onko esim. hihan pituus sopiva. Ja neulomisen edetessä pystyy tsekkaamaan, tuleeko sen mallista neuletta kuin pitääkin.

Kantapää on minulle kyllin haasteellinen, kerran aloin poimia kantalapun reunasta silmukoita ennen kavennuksia. Hetki meni miettiessä, että hetkonen, mites näitä silmukoita on puikoilla näin paljon. Siis tumpelo olen. Se on hauska huomata, kun paljon kutoo, miten käsiala alkaa olla tasaista, joustavaa. Aloittaessani tein liian tiukkaa, kun pelkäsin, että silmukoita putoaa. Nyt olen oppinut helposti poimimaan takaisin, enkä panikoi. Menenkin tutkimaan lankavalikoimaa. Ihanan marjapuuronväriselle kaipaan kavereita :)

Vierailija kirjoitti:

Eilen katosi paljon Doriksen käytöksesta kertovia viestejä. Siskot karttaa ja sukulaiset ja työkaverit ei halunneet samaan vuoroon jne. Dorishan ne poisti.

Isoisän viesti P:lle katosi myös. Kuka ei kestänyt miesnäkökulmaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen päivä jo lähti menemään Doriksen riitelyssä. Eiliset nimittelynsä, haukkumisensa ja jankkauksensa on poistettu, ilmeisesti säälistä, mutta uutta tulee. Eikö meillä muilla ole mitään oikeuksia? Hän rikkoo ketjun sääntöjä jatkuvasti. 

Kolmas päivä samaa riitaa. Hän täyttää yksin tämän ketjun jankkauksellaan ja haukkumisellaan. Ei täällä enää voi olla.

Samoin ajattelen.

Täällä käymisestä tulee paha olo. Riita ja haukkuminen jättää mielen apeaksi. Miksi kävisin, ehdoin tahdoin pilaisin päiväni. Joten ei enää.

Jokainen voi omalta osaltaan muokata ketjun keskustelua. Minä tykkään luontojutuista, puutarhasta, käsitöistä, ruokajutuista, olen saanut täältä hyviä vinkkejäkin. Se häiritsee, kun keskustelu ei onnistu poistojen tähden, innoissasi kirjoitat pitkän kommentin sillä välin poistuneeseen viestiin. Kellään ei ole lupa poistaa. Tuo sapettaa, omia viestejäni ei kaipaa.

Kirjoittelemisiin :)

Jos olisit kurkannut tänne eilen myöhään, olisit törmännyt sekaviin, vainoharhaisiin viesteihin.  Aamulla huomasin, ettei niitä enää ollut. On todella harmi, että ne on poistettu. Ne olivat tärkeitä viestejä kaikkien lukea. Asioitten todellinen tila olisi selvinnyt hetkessä.

Olet oikeassa, että jokainen vaikuttaa viesteillään. Kun jokainen huolehtii, että omat viestit on asiallisia, ketju toimii.

Luin eilen kymmeniä, nyt kadonneita viestejä. Osui ja upposi, poistaja panikoitui selkeästi. Itse asiassa luin ne aamulla vielä uudestaan, kun sivu oli jäänyt puhelimessa auki.

Jatketaan kirjoittelua, ohitetaan.

Niiden viestien palauttamistahan voi kirjoittaja pyytää. Ne olisi tärkeä kaikkien nähdä. Ei huolta, että kukaan panikoituisi. Ihan muita ajatuksia ne herättää. Jos olet viestien kirjoittaja, pyydä palautusta.

En kirjoittanut, seurasin äimistyneenä vauhtia, millä kirjoitukset poistuivat. Ehtihän ne moni lukea, jäi mieliin kyllä. Jokuhan totuus niissä resonoi, kun piti heti poistaa.

No, muihin hommiin lähden nyt, merisäätä kuunnellen.

Harmi, että poistuivat. Silmäilin vaan äkkiä. Mielellään lukisin ne uudestaan, kuten varmasti muutkin. Jospa niiden kirjoittajan alter ego vielä tulisi esiin ja pyytäisi palautusta? Jäädään odottamaan.

Jotenkinhan ne meni niin, että joku tunnisti poistajan useamman viestin, lupasi palata paljastamaan jatkossakin. Kaikki nämä viestit poistui sekunneissa ja alkoi lällätys, että dooris poistaa.

Jokainen voi kohdallaan päättää, mitä uskoo. Olihan vauhdikas liikenne ketjussa illalla.

Ihanko totta? Luulin, ettei toisten viestejä voi tunnistaa, koska niin on ketjussa vakuuteltu aina. 

Piditkö eilisen kaltaisesta vauhdikkuudesta? Kertoiko se mielestäsi aikuisen ihmisen asiallisesta käytöksestä ja sosiaalisista taidoista? Tiedätkö, että samat asiat hoituisi helpommin sivistyneellä käytöksellä? 

Itse asiassa, sivistynyt käytös alun perin olisi taannut ketjun toimivuuden, kuten aiempienkin ketjujen. 

Asiat on helppoja, kun ne ymmärtää. Odotellaan viestien palautumista. Ne avaa tilannetta paremmin.

Tosi iloinen olen kyllä äitini puolesta. Kirjoitan nyt taas hänestä, mutta tosi kivuton on ja tarvinnut yhtään sellaista "vahvaa" kipulääkettä edes sairaalassa. Mitä näitä nyt on, mutta tarkoitan niitä "huumaavia" lääkkeitä. Pystyi jättämään ne väliin ja pärjää muilla mitä on annettu. Näin tosi kiviton on tilanteeseen nähden ja on kyynärsauvojen kera kävellyt ja jumpannut. Näyttää tosi hyvältä kaikki. Ainoastaan se verenohennuslääkepiikki on ikävä, kun on muutenkin huonot veriarvot raudan suhteen. Näin laskee entisestään. Muuten pistäminen sujuu myös ilman mitään. 

Äitini on tosi sitkeä ja vahva ihminen näissä jutuissa. Ei anna periksi ja minä olen tosi ylpeä hänestä myös. Leikkaus meni tosi "helposti", kun oli väsynyt jo nukkui melkein koko ajan, kun tehtiin. Esilääkitys tosin myös syynä tähän. Silti pelko jäi pois, kun nukkui. Tosi hyvä juttu tämäkin. Nyt kävelee jo tosi hyvin ja minä tänäänkin olen jo itse jalkaa ontunut lihaskivun takia ja vääntänyt eteenpäin. Vähän huvittaa, että minä itse onnun nyt ja saa nähdä tämän päivän lenkit. Tuskin voin paljon kävellä. 

Pahoittelen, että kirjoitan hänestä jos joku ei pidä, mutta meitä ei oikeasti sukukaan enää tunne. Ei tiedätä siellä meistä oikein mitään. Ei äitini jutuista tai muutenkaan. Tämän kaiken vuoksi uskallan kirjoittaa enemmän. En tyhmä ole asioissa. Samalla jatkossa varmaan jätän tämän aiheen ja voin vaan muutamia juttuja mainita. Olkoon tämä viesti viimeinen missä enemmän kirjoitan. Jatkossa mainitsen vähän vaan jotain miten kuntoutuminen on edennyt ja mikä vointi. Sovitaan niin jos joku ärsyyntyy. Ymmärrän senkin myös. Rauhanmerkki tähän kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vastikään jotkut ilmoittaneet poistuvansa ketjusta, koska ovat siihen tyytymättömiä? Se on tietenkin täysin ok.  Niinhän kaikissa ketjuissa tapahtuu. Kirjoittajia tulee ja menee. Ihmettelen vaan, kun edelleen on ihan kuin samat tyytymättömät jäljellä ja ketju täyttyy riitelystä. 

"Tyytymättömät". Oletko sinä tyytyväinen?

En ole nimittänyt ketään "tyytymättömiksi", vaan kerroin, että he itse ilmoittivat olevansa ketjuun tyytymättömiä ja siksi poistuvansa. Se on täysin ok.

Pidän joittenkin kirjoittajien aiheista ja tyylistä. Välillä syntyy syvällisempääkin keskustelua eikä huumoriakaan puutu. Periaatteessa kaikki aiheet käy.

 Peukutuksista tai poistoista en viitsi välittää. Mun viestejä saa poistaa tai peukuttaa miten haluaa.  Haudanvakavasti ei kannata mitään ottaa. Suhteellisuuden taju on hyvä säilyttää. Ketjuhan on keskustelua ja viihtymistä varten. Asiallinen kielenkäyttö on tietenkin paikallaan. 

En ole ilmoittanut poistuvani ketjusta tyytymättömyyden vuoksi. Jotkuthan ilmoittivat, mutta miten lie käynyt. 

Olisikohan tämä viesti ollut tunnistettu poistajan kynästä?

Ei ole poistajan viesti. Se on minun enkä ole koskaan poistanut mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vastikään jotkut ilmoittaneet poistuvansa ketjusta, koska ovat siihen tyytymättömiä? Se on tietenkin täysin ok.  Niinhän kaikissa ketjuissa tapahtuu. Kirjoittajia tulee ja menee. Ihmettelen vaan, kun edelleen on ihan kuin samat tyytymättömät jäljellä ja ketju täyttyy riitelystä. 

"Tyytymättömät". Oletko sinä tyytyväinen?

En ole nimittänyt ketään "tyytymättömiksi", vaan kerroin, että he itse ilmoittivat olevansa ketjuun tyytymättömiä ja siksi poistuvansa. Se on täysin ok.

Pidän joittenkin kirjoittajien aiheista ja tyylistä. Välillä syntyy syvällisempääkin keskustelua eikä huumoriakaan puutu. Periaatteessa kaikki aiheet käy.

 Peukutuksista tai poistoista en viitsi välittää. Mun viestejä saa poistaa tai peukuttaa miten haluaa.  Haudanvakavasti ei kannata mitään ottaa. Suhteellisuuden taju on hyvä säilyttää. Ketjuhan on keskustelua ja viihtymistä varten. Asiallinen kielenkäyttö on tietenkin paikallaan. 

En ole ilmoittanut poistuvani ketjusta tyytymättömyyden vuoksi. Jotkuthan ilmoittivat, mutta miten lie käynyt. 

Olisikohan tämä viesti ollut tunnistettu poistajan kynästä?

Kyllä. Tänäänkin on ollut joitakin poistajan viestejä.

Lainattu viesti on minun. En ole poistanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13825, välitarkistus - ya -

No niin, poistot alkoi taas.

Muuten, minä ilmoitin eilen asiattomaksi Dviestejä, kun alkoi olla kymmeniä jankkauksia.

Että se siitä.

Pitäkää tunkkinne!

Sinä olet siis poistaja. Pyydä ne takaisin, niin nähdään vainoharhainen meno ja sivistyksen puute, joka eilenkin paljastui.