Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isä osaa

Uusin elokuva on ilman Tuija Ernamoa, toimiikohan  Sanna-Kaisa Palo äidin roolissa? Epäilen.

Palo oli loistava Queen of fucking everything -sarjan "ruustinnana", joka oli tukehtua tekopyhään omahyväisyyteensä. Hyvin sai tuotua tunneskaalan esiin. 

Ja J'e Vida-leffassa. On todella hyvä näyttelijä, mutta tuon perheen oikea äiti on Tuija E.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta poistot, tyhmä. Ei saa kirjoittaa valkoisista syreeneistä, E:n viestit poistuu kaikki? Jne.

Mikä ketjun johtaja olet olevinasi. Nolo olet.

 

Onneksi on yksi kiva ketju turvassa sinulta!

Hän nauttii, kun saa huomiota, ei haittaa vaikka tyyliään inhotaan yleisesti. Säälittävä hyypiö.

Myös tällaiset tunteenpurkausviestit nimittelyineen ovat säälittäviä. Kertovat, että se mitä on kohteliaasti yritetty täällä sanoa, ei ole mennyt perille. Ihan kuin päiväkotilapset kiukuttelemassa. No, jokainen tyylilläään, jota sitä niin ikään voi inhota, mikä ei ilmeisesti mene käsityskykyyn sekään. 

Sivusta

Montako kymmentä turhaa, laitonta poistoa sinä siis hyväksyt? 

Kysypä Dorikselta. Hänen poistamiaan on tuhansia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta poistot, tyhmä. Ei saa kirjoittaa valkoisista syreeneistä, E:n viestit poistuu kaikki? Jne.

Mikä ketjun johtaja olet olevinasi. Nolo olet.

 

Onneksi on yksi kiva ketju turvassa sinulta!

Hän nauttii, kun saa huomiota, ei haittaa vaikka tyyliään inhotaan yleisesti. Säälittävä hyypiö.

Myös tällaiset tunteenpurkausviestit nimittelyineen ovat säälittäviä. Kertovat, että se mitä on kohteliaasti yritetty täällä sanoa, ei ole mennyt perille. Ihan kuin päiväkotilapset kiukuttelemassa. No, jokainen tyylilläään, jota sitä niin ikään voi inhota, mikä ei ilmeisesti mene käsityskykyyn sekään. 

Sivusta

Montako kymmentä turhaa, laitonta poistoa sinä siis hyväksyt? 

Kysypä Dorikselta. Hänen poistamiaan on tuhansia.  

Nyt on keksinyt ton E:n, uusimman hahmonsa. Mielenvikaista tajunnanvirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta poistot, tyhmä. Ei saa kirjoittaa valkoisista syreeneistä, E:n viestit poistuu kaikki? Jne.

Mikä ketjun johtaja olet olevinasi. Nolo olet.

 

Onneksi on yksi kiva ketju turvassa sinulta!

Hän nauttii, kun saa huomiota, ei haittaa vaikka tyyliään inhotaan yleisesti. Säälittävä hyypiö.

Myös tällaiset tunteenpurkausviestit nimittelyineen ovat säälittäviä. Kertovat, että se mitä on kohteliaasti yritetty täällä sanoa, ei ole mennyt perille. Ihan kuin päiväkotilapset kiukuttelemassa. No, jokainen tyylilläään, jota sitä niin ikään voi inhota, mikä ei ilmeisesti mene käsityskykyyn sekään. 

Säälittävä. Ymmärtämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta poistot, tyhmä. Ei saa kirjoittaa valkoisista syreeneistä, E:n viestit poistuu kaikki? Jne.

Mikä ketjun johtaja olet olevinasi. Nolo olet.

 

Onneksi on yksi kiva ketju turvassa sinulta!

Hän nauttii, kun saa huomiota, ei haittaa vaikka tyyliään inhotaan yleisesti. Säälittävä hyypiö.

Myös tällaiset tunteenpurkausviestit nimittelyineen ovat säälittäviä. Kertovat, että se mitä on kohteliaasti yritetty täällä sanoa, ei ole mennyt perille. Ihan kuin päiväkotilapset kiukuttelemassa. No, jokainen tyylilläään, jota sitä niin ikään voi inhota, mikä ei ilmeisesti mene käsityskykyyn sekään. 

Sivusta

Montako kymmentä turhaa, laitonta poistoa sinä siis hyväksyt? 

Kysypä Dorikselta. Hänen poistamiaan on tuhansia.  

Nyt on keksinyt ton E:n, uusimman hahmonsa. Mielenvikaista tajunnanvirtaa.

Kehuu omiaan vaihteeksi.

Olin vastaamassa kommenttiin, joka olikin sitten jo kadonnut, kun painoin Lähetä- painiketta. Mutta tässä nyt sitten kommenttini uudestaan:


Ei kerkee kuulumisia just nyt pahemmin kirjoitella. Paljon säätämistä monissa asioissa. Taas perunkirjoitushärdelliä. Välillä tuntuu, että verisuoni repeää päästä, kun kaikki dokumentit on jo olemassa, mutta mikään ei vaan etene. Mä haluaisin jo päästä varaamaan itselleni lääkäriaikoja, mutta niin kauan, kun perunkirjoituspäivä leijuu jossain ilmassa, en voi. Koska mun tuurilla sitten muille sopisi vain se aika, kun mulla olisi lekuri:

Tämä päivä on muutenkin mennyt kaikenlaisiin lakipykäliin perehtymiseen. Sentään selvisi, että vanhempien sijoitusasunnon vuokralainen maksaa paljon vähemmän vuokraa kuin mikä on vastike. Eli tappiota tulee koko ajan. Mitään kirjallista vuokrasopimusta ei ole olemassakaan vaan ainoastaan suullinen vuokrasopimus, mutta taas tarvittaisiin Elon Muskia satelliittyhteyksineen, että voisin soittaa isälle pilvenreunalle ja kysyä, millaisen suullisen sopimuksen hän silloin vuosikymmeniä sitten oikein teki. Viime yön nukuin tosi huonosti...oikeastaan vaan välillä hetkeksi aika torkahdin ja meinasinkin nousta sängystä tietsikan ääreen lakipykälien pariin. Mutta maltoin mieleni, koska Kyylä nukkui mun vatsani päällä. 

Välillä käyn kurkkaamassa, onko ketjussa jotain, mihin kommentoida. Ei ole ollut. Tai joo, noita leffoja yms, mutta mä en ole vähään aikaan katsonut leffoja. Sen sijaan eilen ilalla innostuin katsomaan Yle Areenasta Ulkolinjan dokkareita. Kyllästyin jo hetkeksi kaikkeen true crimeen :D 

Säätiedotuksen mukaan huomenna pitäsi olla näillä nurkilla poutapäivä. Tiskikone pysähtyy hetken päästä ja mä taidan painella Kyylän kanssa peiton alle katselemaan lisää Ulkolinjan dokkareita. Mukavaa iltaa ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Onpas taas kylmä ilma!

Tyhjensin kukkaruukut kuistilta, maljaköynnös ja pelargonia saivat lähteä. Toinen pelargonia jatkaa kukkimistaan sisätiloissa.

Mies laittoi hedelmäpuitten ympärille valmiiksi tukikepit odottamaan suojaverkkoja.

Hyvää viikonjatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Niin on. Harva täällä ehkä tunnistaa. Olen ruvennut lisäämään viesteihin aina selityksen, ettei liity suoraan jonkun tilanteeseen tai aiheeseen. Vaivaton tapa välttyä väärinkäsityksiltä.

Harmi, ettei Häkkinen enää aja formuloissa. Hänen haastatteluista löytyi tuo englannin passiivin vastine tyyliin:

Kun sä istut siinä F1-ratin takana ja nopeus on sellaset 350 km/h, sä olet ihan uudessa tilanteessa etkä sä ehdi ajatella sun perhettä tai kavereita. Sä vaan haluat voittaa kisan.

Jos Häkkinen sanoisi toimittajalle näin, hän ei viittaisi sä-sanalla toimittajaan, vaan se olisi käännöslaina englannin passiivin vastineesta "if you sit...". 

Virallisesti suomennoksessa jätetään tuo "sä" pois: Kun istuu F1-ratin takana...on ihan uudessa tilanteessa eikä ehdi ajatella jne. Puhekielessä taas käytetään sä/sinä. Kielet on kyllä kiinnostavia. Osaispa paremmin ja useita. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olin vastaamassa kommenttiin, joka olikin sitten jo kadonnut, kun painoin Lähetä- painiketta. Mutta tässä nyt sitten kommenttini uudestaan:


Ei kerkee kuulumisia just nyt pahemmin kirjoitella. Paljon säätämistä monissa asioissa. Taas perunkirjoitushärdelliä. Välillä tuntuu, että verisuoni repeää päästä, kun kaikki dokumentit on jo olemassa, mutta mikään ei vaan etene. Mä haluaisin jo päästä varaamaan itselleni lääkäriaikoja, mutta niin kauan, kun perunkirjoituspäivä leijuu jossain ilmassa, en voi. Koska mun tuurilla sitten muille sopisi vain se aika, kun mulla olisi lekuri:

Tämä päivä on muutenkin mennyt kaikenlaisiin lakipykäliin perehtymiseen. Sentään selvisi, että vanhempien sijoitusasunnon vuokralainen maksaa paljon vähemmän vuokraa kuin mikä on vastike. Eli tappiota tulee koko ajan. Mitään kirjallista vuokrasopimusta ei ole olemassakaan vaan ainoastaan suullinen vuokrasopimus, mutta taas tarvittaisiin Elon Muskia satelliittyhteyksineen, että voisin soittaa isälle pilvenreunalle ja kysyä, millaisen suullisen sopimuksen hän silloin vuosikymmeniä sitten oikein teki. Viime yön nukuin tosi huonosti...oikeastaan vaan välillä hetkeksi aika torkahdin ja meinasinkin nousta sängystä tietsikan ääreen lakipykälien pariin. Mutta maltoin mieleni, koska Kyylä nukkui mun vatsani päällä. 

Välillä käyn kurkkaamassa, onko ketjussa jotain, mihin kommentoida. Ei ole ollut. Tai joo, noita leffoja yms, mutta mä en ole vähään aikaan katsonut leffoja. Sen sijaan eilen ilalla innostuin katsomaan Yle Areenasta Ulkolinjan dokkareita. Kyllästyin jo hetkeksi kaikkeen true crimeen :D 

Säätiedotuksen mukaan huomenna pitäsi olla näillä nurkilla poutapäivä. Tiskikone pysähtyy hetken päästä ja mä taidan painella Kyylän kanssa peiton alle katselemaan lisää Ulkolinjan dokkareita. Mukavaa iltaa ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Että sellaisia leppoisia eläkepäiviä. Tsemppiä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Niin on. Harva täällä ehkä tunnistaa. Olen ruvennut lisäämään viesteihin aina selityksen, ettei liity suoraan jonkun tilanteeseen tai aiheeseen. Vaivaton tapa välttyä väärinkäsityksiltä.

Täällähän on herneen nenään veto päivät aina käynnissä. Aina joku loukkaantuu ja ottaa henkilökohtaisesti. Aivan sama mikä asia niin se ymmärretään väärin. Enpä usko että sen muuttuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Niin on. Harva täällä ehkä tunnistaa. Olen ruvennut lisäämään viesteihin aina selityksen, ettei liity suoraan jonkun tilanteeseen tai aiheeseen. Vaivaton tapa välttyä väärinkäsityksiltä.

Täällähän on herneen nenään veto päivät aina käynnissä. Aina joku loukkaantuu ja ottaa henkilökohtaisesti. Aivan sama mikä asia niin se ymmärretään väärin. Enpä usko että sen muuttuvan.

Siitä voisi kirjoittaa pitkään, miksi jotkut ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena tai miksi pelkkä eri mieltä oleminen aiheuttaa suuttumusta tai miksi kytätään peukutuksia tai itketään poistoja. Voisi, mutta ei kannata. Ei siitä olisi hyötyä. Jokainen, joka jotain tajuaa, tajuaa asian muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei Häkkinen enää aja formuloissa. Hänen haastatteluista löytyi tuo englannin passiivin vastine tyyliin:

Kun sä istut siinä F1-ratin takana ja nopeus on sellaset 350 km/h, sä olet ihan uudessa tilanteessa etkä sä ehdi ajatella sun perhettä tai kavereita. Sä vaan haluat voittaa kisan.

Jos Häkkinen sanoisi toimittajalle näin, hän ei viittaisi sä-sanalla toimittajaan, vaan se olisi käännöslaina englannin passiivin vastineesta "if you sit...". 

Virallisesti suomennoksessa jätetään tuo "sä" pois: Kun istuu F1-ratin takana...on ihan uudessa tilanteessa eikä ehdi ajatella jne. Puhekielessä taas käytetään sä/sinä. Kielet on kyllä kiinnostavia. Osaispa paremmin ja useita. 

Nyt olen ollut sivussa keskusteluistanne tänään, mutta tähän haluan kommentoida.

Annoit Häkkisen puheesta oikein hyvän esimerkin, miten tuota englannin kielen passiivin vastinetta käytetään suomen kielessä  ä r s y t t ä v ä s t i.  Voisi kysyä Häkkiseltäkin, että ai mää vai. Samaa puhetyyliä taitaa käyttää myös Hjallis Harkimo. Ei istu suomen kieleen, vaan särähtää korvaan, kun toinen alkaa puhua sä sitä ja sä tätä. Olen itse ollut puhetyöläinen eikä olisi tullut mieleen puhua noin vuorovaikutustilanteissa paitsi, jos tarkoitin sanomisellani tuota keskustelun toista osapuolta. Suomen kielessä on oikein hyvä oma passiivimuoto. Kannatan sen suosimista ja käyttöä omassa kielessämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Niin on. Harva täällä ehkä tunnistaa. Olen ruvennut lisäämään viesteihin aina selityksen, ettei liity suoraan jonkun tilanteeseen tai aiheeseen. Vaivaton tapa välttyä väärinkäsityksiltä.

Täällähän on herneen nenään veto päivät aina käynnissä. Aina joku loukkaantuu ja ottaa henkilökohtaisesti. Aivan sama mikä asia niin se ymmärretään väärin. Enpä usko että sen muuttuvan.

Siitä voisi kirjoittaa pitkään, miksi jotkut ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena tai miksi pelkkä eri mieltä oleminen aiheuttaa suuttumusta tai miksi kytätään peukutuksia tai itketään poistoja. Voisi, mutta ei kannata. Ei siitä olisi hyötyä. Jokainen, joka jotain tajuaa, tajuaa asian muutenkin.

Kyllä, juuri tätä tarkoitin ja tajuan. Ihan turhaa hakata päätä seinään vuosi kausia. Ja siksi tyyneysrukous tähän perään. 

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa asioita joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei Häkkinen enää aja formuloissa. Hänen haastatteluista löytyi tuo englannin passiivin vastine tyyliin:

Kun sä istut siinä F1-ratin takana ja nopeus on sellaset 350 km/h, sä olet ihan uudessa tilanteessa etkä sä ehdi ajatella sun perhettä tai kavereita. Sä vaan haluat voittaa kisan.

Jos Häkkinen sanoisi toimittajalle näin, hän ei viittaisi sä-sanalla toimittajaan, vaan se olisi käännöslaina englannin passiivin vastineesta "if you sit...". 

Virallisesti suomennoksessa jätetään tuo "sä" pois: Kun istuu F1-ratin takana...on ihan uudessa tilanteessa eikä ehdi ajatella jne. Puhekielessä taas käytetään sä/sinä. Kielet on kyllä kiinnostavia. Osaispa paremmin ja useita. 

Nyt olen ollut sivussa keskusteluistanne tänään, mutta tähän haluan kommentoida.

Annoit Häkkisen puheesta oikein hyvän esimerkin, miten tuota englannin kielen passiivin vastinetta käytetään suomen kielessä  ä r s y t t ä v ä s t i.  Voisi kysyä Häkkiseltäkin, että ai mää vai. Samaa puhetyyliä taitaa käyttää myös Hjallis Harkimo. Ei istu suomen kieleen, vaan särähtää korvaan, kun toinen alkaa puhua sä sitä ja sä tätä. Olen itse ollut puhetyöläinen eikä olisi tullut mieleen puhua noin vuorovaikutustilanteissa paitsi, jos tarkoitin sanomisellani tuota keskustelun toista osapuolta. Suomen kielessä on oikein hyvä oma passiivimuoto. Kannatan sen suosimista ja käyttöä omassa kielessämme.

Kielenhuolto on kyllä tärkeä juttu. Kieli kuitenkin kehittyy koko ajan. Puhekieli varsinkin muuttuu, ja tulee uusia lainasanojakin.

Aikoinaan iäkäs opettajani kertoi, että oli mennyt nuorena tyttönä Saksaan ja rohkeasti käyttänyt siellä koulussa oppimaansa kieltä. Häneltä oli kysytty, mistä hän oli saksansa oppinut, kun se oli kuin Lutherin tekstiä. Puhekieli ja kirjakieli voi joskus olla kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Jos lainaat toisen viestiä kirjoittamalla "sinä", vaikuttaa todellakin, että kohdistat viestisi lainaamallesi.

Sivusta tähän.

Anglismia, passiivimuoto.

Niin on. Harva täällä ehkä tunnistaa. Olen ruvennut lisäämään viesteihin aina selityksen, ettei liity suoraan jonkun tilanteeseen tai aiheeseen. Vaivaton tapa välttyä väärinkäsityksiltä.

Täällähän on herneen nenään veto päivät aina käynnissä. Aina joku loukkaantuu ja ottaa henkilökohtaisesti. Aivan sama mikä asia niin se ymmärretään väärin. Enpä usko että sen muuttuvan.

Siitä voisi kirjoittaa pitkään, miksi jotkut ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena tai miksi pelkkä eri mieltä oleminen aiheuttaa suuttumusta tai miksi kytätään peukutuksia tai itketään poistoja. Voisi, mutta ei kannata. Ei siitä olisi hyötyä. Jokainen, joka jotain tajuaa, tajuaa asian muutenkin.

Siis hyväksyt turhat poistot ja päsmäröinnit? Okei.

Otan tämän ketjun ajankuluna, en liian vakavasti. Mun viestejä saa poistella ja peukuttaa tai olla peukuttamatta, ei haittaa.