Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13617)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maijassa häiritsi vitivalkoiset paidat, arkenakin.
Muuten tykkäsin. Musiikki on loistavaa, olisi saanut olla enemmänkin. Ja ne maisemat!
Ruskan jälkeen leffasta en tykännyt, lähinnä katselin aikalaismuotia hymyillen. Matti Pellonpää oli suloinen. R. I. P.
Lymin ohjauksesta en tykännyt, käänsi kaiken päälaelleen voimauttaakseen naisen.
Ruskan jälkeen leffaa yritin taas katsoa, mutta en kestänyt. Oudosti pätki tilanteesta toiseen.Tykkäsin, kun Maijan elämässä oli onnen hetkiä enemmän. Rakkauttakin. Ei niin ankeaa raatamista pelkästään.
Kohta tulee uusi filmatisointi, jossa Janne on heivattu mereen ja Maija pärjää entistä loistavammin.
Voimaantunut Maija, meren valtiatar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maijassa häiritsi vitivalkoiset paidat, arkenakin.
Muuten tykkäsin. Musiikki on loistavaa, olisi saanut olla enemmänkin. Ja ne maisemat!
Ruskan jälkeen leffasta en tykännyt, lähinnä katselin aikalaismuotia hymyillen. Matti Pellonpää oli suloinen. R. I. P.
Lymin ohjauksesta en tykännyt, käänsi kaiken päälaelleen voimauttaakseen naisen.
Ruskan jälkeen leffaa yritin taas katsoa, mutta en kestänyt. Oudosti pätki tilanteesta toiseen.Tykkäsin, kun Maijan elämässä oli onnen hetkiä enemmän. Rakkauttakin. Ei niin ankeaa raatamista pelkästään.
Tämä uusi Maija oli elämäniloinen, enemmän lihaa ja verta ja sopivan nuori.
On loistava näyttelijä. Veljen luo-sarjassa näytteli myös.
Käytiin ihan vaan huvikseen Turun saaristossa, pitkä päivä ja vikat kymmenet kilometrit oli jo vähän tylsää. Kävin samalla isovanhempien haudalla, istutin krookuksia, en olekaan käynyt siellä pitkään aikaan.
Huomenna työpäivä, voisi keskittyä lukemiseen.
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko katsoneet kick striimajia. Aapo striimaa joka päivä ja eilen se oli sen Julian kansa mikä lie ja muija kuulusteli aapoa misei saa naista ja ketä on pannut ja milloin ja antoi neuvoja sille. Aapoa ei vissiin ärsyttänyt mutta minua ärsytti se muijan paasaaminen. Muija ryyppää joka päivä ja antaa ties kenelle rikollis juopolle pillua. Ei se julia ole mikäänn unelma nainen yhdellekkään miehelle.
En ole. Tiedän vain Shakespearen Romeon ja Julian Julian. Ajat ja Juliat on näemmä siitä muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilta alessa taas kävin, ei ollut paljon tuotteita, otin viimeiset korean liha pkt, sämpylät, leikkeleet jotka just tarvinkin. Arkena on enemmän, mutta menen joku päivä kaverin kanssa syömään ravintolaan kun on hänen 60v synttärit.
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.
Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös.
Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta.
Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms) missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä.
Ja niinhän siinä kävi, kasvilamppu herätti kuuden tunnin yöunen jälkeen puoli yhdeksän, liian lyhyeksi jäi uni. Kahvia ja korvapuusti. Suunnittelematon päivä, mutta onpa tässä vielä pitkä päivä edessä sekä suunnitella että tehdä jotain. Itseni tuntien en ehkä saa imuroitua, laitettua pyykkejä kaappiin, tiskattua, olen viime aikoina juurtunut sohvalle. Toisaalta aivan sama, kuluu päivä niinkin eikä minua kukaan kontrolloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.
Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös.
Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta.
Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms) missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä.
Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ja niinhän siinä kävi, kasvilamppu herätti kuuden tunnin yöunen jälkeen puoli yhdeksän, liian lyhyeksi jäi uni. Kahvia ja korvapuusti. Suunnittelematon päivä, mutta onpa tässä vielä pitkä päivä edessä sekä suunnitella että tehdä jotain. Itseni tuntien en ehkä saa imuroitua, laitettua pyykkejä kaappiin, tiskattua, olen viime aikoina juurtunut sohvalle. Toisaalta aivan sama, kuluu päivä niinkin eikä minua kukaan kontrolloi.
Suo siellä - vetelä täällä.
Kasvit viihtyy, sinä et. Elämä on valintoja :)
Silmäsuojat? Kesäaurinko kyllä herättää kirkkaudellaan, lokakuulla itselläkin riittää unta pitempään. Olen varmaan ollut karhu edellisessä elämässä.
Mukavaa maanantaita, kuomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.
Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös.
Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta.
Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms) missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä.
Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.
Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niinhän siinä kävi, kasvilamppu herätti kuuden tunnin yöunen jälkeen puoli yhdeksän, liian lyhyeksi jäi uni. Kahvia ja korvapuusti. Suunnittelematon päivä, mutta onpa tässä vielä pitkä päivä edessä sekä suunnitella että tehdä jotain. Itseni tuntien en ehkä saa imuroitua, laitettua pyykkejä kaappiin, tiskattua, olen viime aikoina juurtunut sohvalle. Toisaalta aivan sama, kuluu päivä niinkin eikä minua kukaan kontrolloi.
Suo siellä - vetelä täällä.
Kasvit viihtyy, sinä et. Elämä on valintoja :)
Silmäsuojat? Kesäaurinko kyllä herättää kirkkaudellaan, lokakuulla itselläkin riittää unta pitempään. Olen varmaan ollut karhu edellisessä elämässä.
Mukavaa maanantaita, kuomat.
Kiitos, sinäpä sen sanoit eli kirjoitit. Unohtanut peittää silmät, vaikka suoja on tuossa vieressä! Illalla laput silmille. Unohdin myös laittaa kahvinkeittimen päälle, aamukahvi myöhästyi. Toivottavasti en unohda mitään tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niinhän siinä kävi, kasvilamppu herätti kuuden tunnin yöunen jälkeen puoli yhdeksän, liian lyhyeksi jäi uni. Kahvia ja korvapuusti. Suunnittelematon päivä, mutta onpa tässä vielä pitkä päivä edessä sekä suunnitella että tehdä jotain. Itseni tuntien en ehkä saa imuroitua, laitettua pyykkejä kaappiin, tiskattua, olen viime aikoina juurtunut sohvalle. Toisaalta aivan sama, kuluu päivä niinkin eikä minua kukaan kontrolloi.
Suo siellä - vetelä täällä.
Kasvit viihtyy, sinä et. Elämä on valintoja :)
Silmäsuojat? Kesäaurinko kyllä herättää kirkkaudellaan, lokakuulla itselläkin riittää unta pitempään. Olen varmaan ollut karhu edellisessä elämässä.
Mukavaa maanantaita, kuomat.
Kiitos, sinäpä sen sanoit eli kirjoitit. Unohtanut peittää silmät, vaikka suoja on tuossa vieressä! Illalla laput silmille. Unohdin myös laittaa kahvinkeittimen päälle, aamukahvi myöhästyi. Toivottavasti en unohda mitään tärkeää.
Joopa, unohtelua. Sitä on ilmassa. Vanhemman siskoni kanssa näitä vertailtiin. Voi sentään, mitä kommelluksia on molemmille sattunut.
Ja yksi juttu: Isäni alkoi vanhemmiten kirjoittaa niin, että kirjainten paikka vaithuu l.vaihtuu. huomasin itse tekeväni joskus samoin :) ja nimet on kateissa alvariinsa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä.
Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina.
Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.
Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin.
Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.
Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös.
Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta.
Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms) missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä.
Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.
Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin.
Sivusta tähän:
Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.
Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.
Kyllä isä osaa
Uusin elokuva on ilman Tuija Ernamoa, toimiikohan Sanna-Kaisa Palo äidin roolissa? Epäilen.
Varjoja paratiisissa, 40v. Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isä osaa
Uusin elokuva on ilman Tuija Ernamoa, toimiikohan Sanna-Kaisa Palo äidin roolissa? Epäilen.
Eikä? Harmi. Luin näyttelijän terveyshaasteista. Mukava oli eilen nähdä telkassa Milla Madetoja terveenä. 1,5 vuotta sairasti.
Pakkasöitä, kirkas aamu. Nyt alkoi lintujen talviruokinta. Veikeät tiaiset heti paikalla, mukava seurata. Myös harakkaystävät, Pyry ja Heikki. Vielä eilen iltahämärässä räkättivät mulle terveisensä.
Mukavaa alkavaa viikkoa kamut, kuomat ja kontiot.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko katsoneet kick striimajia. Aapo striimaa joka päivä ja eilen se oli sen Julian kansa mikä lie ja muija kuulusteli aapoa misei saa naista ja ketä on pannut ja milloin ja antoi neuvoja sille. Aapoa ei vissiin ärsyttänyt mutta minua ärsytti se muijan paasaaminen. Muija ryyppää joka päivä ja antaa ties kenelle rikollis juopolle pillua. Ei se julia ole mikäänn unelma nainen yhdellekkään miehelle.