Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Pakkasöitä, kirkas aamu. Nyt alkoi lintujen talviruokinta. Veikeät tiaiset heti paikalla, mukava seurata. Myös harakkaystävät, Pyry ja Heikki. Vielä eilen iltahämärässä räkättivät mulle terveisensä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kamut, kuomat ja kontiot.

Meillä just pysyi lämmön puolella. Tällä viikolla pakastaa, ruokinta alkaa. Nyt ne lintuset jo kuikkii ikkunasta naputellen nokallaan merkitsevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Jäin miettimään tätä ja jatkan vielä. Jotkut ihmiset voivat omien rajoitteidensa vuoksi vahingoittaa muita ja olla sokeita toiminnalleen. He eivät muutu, heitä kannattaa välttää.

Toinen asia on, että käymme luonnon eläinten tapaan olemassaolon taistelua. Kilpailemme keskenämme elinmahdollisuuksista, opiskelu- ja työpaikoista, etenemismahdollisuuksista, asemasta yhteisössä ja sen tuomista eduista. Joskus peli voi mennä likaiseksi. Mustamaalataan, syyllistetään, jätetään ulkopuolelle. Riippuu ihmisistä ja olosuhteista. 

Äärimmilleen vietynä taistelemme elämästämme ja kotimaastamme ja surmaamme hyökkääjiä puolustautuessamme. Empatia ja toisten ymmärtäminen ei silloin auta, vaan tekisi meistä puolustuskyvyttömiä.

Eri ammattialoille hakeutuu ihmisiä monilla motiiveilla. Joillain aloilla tarjoutuu mahdollisuus auktoriteettiasemaan ja vallankäyttöön lähes ilman valvontaa. Se voi houkutella. Toki samalle alalle joku voi hakeutua auttamishalusta. Kaikkien on kuitenkin toimittava työnantajan asettamien raamien sisällä. Tavoite on täyttää palvelussa lain kirjain niillä resursseilla, jotka on. 

Mietin myös, mitä on toisen tukeminen ja auttaminen. Onko se sitä, että lohdutetaan ja myötäillään hänen käsityksiään? Se varmasti helpottaa siinä tilanteessa, mutta ei avaa uusia näkymiä asiaan. Joskus autettava ei ole valmis vastaanottamaan apua eikä halua muutosta tilanteeseen. Väkisin ei voi ketään auttaa, jokainen päättää itse.

Itse olen nuorena kokenut hyödyllisimmiksi ne kommentit, jotka silloin satuttivat ja pakottivat näkemään epämiellyttäviä totuuksia. Tosin ymmärsin ne vasta jälkikäteen, kun olin itse valmis muuttumaan. Se muutti myös sen, että pidän kaikkea kritiikkiä tärkeänä. Kritiikki on lahja, joka auttaa ymmärtämään itseä ja muita. Jatkuva auringonpaiste tuhoaa kaiken.

Tämä on vain yleistä pohdintaa aiheesta. Ei koske tilannettasi, vaan viestisi pisti vaan miettimään. Jokaisella on oma linjansa ja omat vahvuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isä osaa

Uusin elokuva on ilman Tuija Ernamoa, toimiikohan  Sanna-Kaisa Palo äidin roolissa? Epäilen.

Palo oli loistava Queen of fucking everything -sarjan "ruustinnana", joka oli tukehtua tekopyhään omahyväisyyteensä. Hyvin sai tuotua tunneskaalan esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Sama skeptisyys täälläkin. Joskus nuorempana mulla meni SPR:lle, Unicefille yms joka kuukausi rahaa. Viimeiset 10 vuotta olen avustanut suoraan. En yhdistysten tai muiden välikäsien kautta. Viimeisen parin vuoden aikana on alkanut tuntemillanikin ihmisillä menemään sen verran huonosti, että mieluummin autan heitä kuin enää edes tuntemattomia, jotka olisivat valmiita mut kasvotusten kohtaamaankin ruokakassia noutaessaan. Näiden tuttujen lisäksi keskityn nykyisin enemmän eläinsuojeluun. Ja siten, että apuni menee lyhentämättömänä suoraan kohteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sanoinko minä sinua naiiviksi? En. Yleisellä tasolla kirjoitin. Miksi otat itseesi, kun sinua ei mainita. Yleistä pohdintaa elämän epäreiluudesta. Ei ole kyse sinusta tai minusta.

Tulee liian pitkä lainausketju, joten jatkan erikseen hyväntekeväisyydestä.

Dyykkausvideoissa monen järjestön roskiksiin ainakin Briteissä laitetaan hyvää tavaraa, jotka eivät mene kaupaksi ja dyykkaaja ihmettelee miksei tavaroita anneta ilmaiseksi tarvitsijoille, miksi laitetaan roskiin. Se on lahjoittajien aliarvostamista.

Suomessa järjestöjen kirpputoreilla tavarat ovat usein ylihinnoiteltu ja lisäksi (joissakin) niissä tapahtuu väärinkäytöksiä niin työvoiman kuin "myynnin" suhteen, tavaroiden hamstrausta joko omaan käyttöön tai myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Muutama vuosi sitten oli paljon uutisia SPR:n rahoituksesta. Johto pyysi huomioimaan, että keräysvaroilla ei rahoiteta palkkoja eikä hallintokuluja. Esillä oli heidän tulosrapoettinsa. En muista tarkkaa prosenttia, joka menee suoraan avustustoimintaan, mutta iso se oli. Olisko 15 % mennyt keräyskuluihin. En ollenkaan epäile kotimaan järjestöjä, vaan sitä, mitä kohdemaassa tapahtuu. Sitä on käytännössä vaikea kai valvoa. En siis tarkoita tyrmätä auttamista, mutta kohdevalvontaa voisi jotenkin tehostaa. 

Suurin osa kehitysavusta pitäisi lopettaa. Vuosikymmenet on moneen maahan syydetty valtavia summia eikä mitään kehitystä näytä tapahtuneen.

Tuttava reissasi joskus jossakin Afrikan maassa jonne viety vaikka mitä apua. Hänelle oli kyläpäällikkö ylpeänä esitellyt lukittua varastoa jonne oli koonnut itselleen maatalouskoneita ym tavaraa. Ei toki kyläläisten yhteiseksi hyödyksi.

Minulla menee kk-lahjoituksena muutama kymppi Naisten Pankille joka käsittääkseni kohentaa naisten asemaa monessa kohteessa.

Unicefillekin menee sama summa. Sen lopettamista olen kyllä harkinnut.

Pelastusarmeijan pataan laitan yleensä 50:- joulun alla.

Vaikka mitä tekisimme niin mieluisampaa näyttää olevan sotiminen kuin kansan olojen parantaminen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kehitysavusta pitäisi lopettaa. Vuosikymmenet on moneen maahan syydetty valtavia summia eikä mitään kehitystä näytä tapahtuneen.

Tuttava reissasi joskus jossakin Afrikan maassa jonne viety vaikka mitä apua. Hänelle oli kyläpäällikkö ylpeänä esitellyt lukittua varastoa jonne oli koonnut itselleen maatalouskoneita ym tavaraa. Ei toki kyläläisten yhteiseksi hyödyksi.

Minulla menee kk-lahjoituksena muutama kymppi Naisten Pankille joka käsittääkseni kohentaa naisten asemaa monessa kohteessa.

Unicefillekin menee sama summa. Sen lopettamista olen kyllä harkinnut.

Pelastusarmeijan pataan laitan yleensä 50:- joulun alla.

Vaikka mitä tekisimme niin mieluisampaa näyttää olevan sotiminen kuin kansan olojen parantaminen.

Ukraina on sattumoisin Euroopan korruptoitunein maa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Ei kyllä ilman mitään KULUJA voi minkäänlaista keräystä järjestää. Spr omistaa ambulansseja, telttasairaaloita, helikoptereita yms. On kansainvälisen järjestön osa. Luotan tähän.

t.ainaisjäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Milläs otat selvää heimopäälliköiden lahjuksista?

Kaikki entisen itäblokin maat lienevät korruptoituneita.

Ollut tapa niissä yhteiskunnissa. Nyt Unkari yrittää korjausliikettä uuden hallinnon myötä.

Toivottavasti Ukrainassakin joskus- rauhan tultua- päästään samaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Ei kyllä ilman mitään KULUJA voi minkäänlaista keräystä järjestää. Spr omistaa ambulansseja, telttasairaaloita, helikoptereita yms. On kansainvälisen järjestön osa. Luotan tähän.

t.ainaisjäsen.

Tavallisia SPR:n henkilöstökuluja yms. ei makseta keräysrahoilla, vaan monista lähteistä tulevilla tuloilla, esim. ministeriöiden rahoituksella, jäsenmaksuilla ja tuotemyynnillä. Henkilöstö esim. kouluttaa vapaaehtoisia.

Katastrofioperaatioihin auttamaan lähtevien lääkäreiden yms. palkat maksetaan katastrofirahastosta. Minimissään 80 % katastrofirahastoon kerätyistä rahoista menee suoraan avustustoimintaan. Keräyskuluihin saa käyttää maksimissaan 20 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Milläs otat selvää heimopäälliköiden lahjuksista?

En tietenkään faktatietoa summista saa oikein mistään, mutta seuraamalla edes vähän kansainvälisiä uutisia, siellä kerrotaan kyllä väärinkäytöksistä. Suomessa ylittävät harvoin uutiskynnyksen, täytyyhän rahahanat pitää auki. Kehitysapu on veden kantamista kaivoon , vähän väärä vertaus kun kaivoja nimenomaan poraillaan Afrikkaan. Siinä on jotain järkeä. Sanotaan sitten että kalan antamista sen sijaan että annetaan onki ja opetaan kalastamaan. Kukaan ei takaa sitä ettei lahjoitettu vuohi päädy väärälle laitumelle. Käytetään vain hetken kuvausrekvisiittana kylän köyhimmän majan edessä. Kehitysavun voisi lopettaa kokonaan tai ainakin puolittaa rahan syytäminen kankkulan kaivoon.

Joku mainitsi Äiti Teresan- hänhän ei hyväksynyt perhesuunnittelua vaan äärimmäiseen köyhyyteen olisi pitänyt synnyttää lapsi toisensa jälkeen kärsimään. Länsimaissa häntä pidettiin suorastaan pyhimyksenä.

Tuo Afrikassa reissannut tuttavani oli eräässä kylässä ihmetellyt miksi naiset eivät käytä sinne hommattua kaivoa vaan edelleen matkojen päästä käyvät vettä hakemassa. Se pitkä kävely oli naisille omaa aikaa ja saivat jutella muitten naisten kanssa rauhassa.

Asioilla on monta puolta.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi Äiti Teresan- hänhän ei hyväksynyt perhesuunnittelua vaan äärimmäiseen köyhyyteen olisi pitänyt synnyttää lapsi toisensa jälkeen kärsimään. Länsimaissa häntä pidettiin suorastaan pyhimyksenä.

Tuo Afrikassa reissannut tuttavani oli eräässä kylässä ihmetellyt miksi naiset eivät käytä sinne hommattua kaivoa vaan edelleen matkojen päästä käyvät vettä hakemassa. Se pitkä kävely oli naisille omaa aikaa ja saivat jutella muitten naisten kanssa rauhassa.

Asioilla on monta puolta.

Kuvittelen naisten naurua ja puheenporinaa kaivoreissulla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Istutin valkoisen syreenin, ruusun ja kaivan varmaan vielä tänään luumupuulle kuopan. Jos mitenkään jaksan. Sitten olin pitkällä kävelyllä. 

Muuten mielessäni palaan usein aina johonkin muistoon. Nyt mietin yhtä ihmistä joka oli hyviä kavereita erään kanssa, joka oli lukiossa vielä tosi ikävä itseäni kohtaan. Varmaan tietyllä tapaa ikävimpiä niinä vuosina. 

Näin mietin sitä, että miksi tämä ihminen oli sitten  seurassani joillakin tunneilla ja istui jopa vieressäni. Tahtoiko hän "hyvittää" ystävänsä käytöstä ja pitää minulle seuraa, kun omat kamunsa olivat jo koulusta lähteneet ja eri tunnit. Vai tahtoiko vaan udella jotain tietoja minulta kyselemällä kaikkea. En toisaalta ihan suoraan vastannut ja puhuin varovaisesti hänen kanssaan, kun en luottanut. Vai oliko vaan niin tyhmä, että mietti minun antavan hänelle anteeksi kamunsa käytöksen ja hänen "huonon" seuransa sen myötä. Tätä kaikkea pohdin.

Itse jäin joskus alakoulussa vähän vastaavaan tilanteeseen, kun eräs oli ikävä yhdelle ihmiselle. Hän sitten myös melkein väkisin tuppautui minun ja kamuni seuraan ja aiheutti muille pahaa. Näin ymmärrän sen ajatuksen, että ihminen tahtoo varmaan hyvittää asioita toisille. Itsekin yritin olla sitten jonkun seurana, jota tämä ihminen oli pilkannut. Myöhemmin tosin olinkin sitten itse muiden kohde ja eri ihmisten toimesta, kuin tyypin josta kirjoitin. Silti mielessäni palaan usein siihen hetkeen, kun tämäkin ihminen, josta alusta kirjoitin vaan katsoo minua, kun hänen kamunsa pilkkaa minua kaikesta. Siihen miten hän vaan tuijottaa, eikä sano mitään ja seuraavana hetkenä tulee istumaan viereeni niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Anteeksi viestini. Asioita vaan pohdin. 

Maailmassa on kypsymättömiä, vaillinaisella käsityskyvyllä ja vaurioituneella tunne-elämällä varustettuja, joiden käytös vahingoittaa muita. Heille oikeudenmukaisuus ja hyvyys on tuntemattomia käsitteitä. Vaikka heidän iskunsa joskus osuisikin, voi toisaalta miettiä, miten kylmä ja tyhjä heidän sisäinen maailmansa on, ja olisiko valmis vaihtamaan osia? Tuskin.

Vastasit viestiini. Toisaalta jos joskus itseäni piinaan niin kyllä minä näen sen, että moni tyyppi elämääni liittyen on päässyt eteenpäin. Oikeastaan enemmistö. Heillä tosi hyväkin elämä näin kaukaa katsottuna ja ehkä sellaiset puitteet mitä itselläni toivoisin ja en tarkoita tässä rahaa vaan muita juttuja. Samoin kyllä heillä seuraa piisaa jo onnea ihmisten suhteen myös. 

Se ei tietysti välttämättä ole koko totuus ja eräskin tyyppi josta kirjoitin tuossa aiemmin on julkisuuteen laittanut mietisanoja yms, että vaikeuksista voittoon tai kuinka ikävien juttujen ei saa antaa satuttaa tms. Näitä lukiessa mietin, että hei mietitkö silloin mitään jos itse vaikeutit paljon toisen elämää ja nojaat silti noihin mietisanoihin. Melko tekopyhää toisaalta. 

Katkera en ole silti, vaikka joskus tuntuu tosi väärältä jotkut asiat. Mieluummin siis surullinen olo välillä. Se mitä eniten aina mietin on se jos joku on työtehtävissä tai esim opintojen myötä tehtävissä (tuutorit yms)  missä pitää kohdata ihmistä ja tukea tai työnkuva ihmisläheinen. Tai sitten esimieshommia. Silloin aina mietin sitä kuinka maailma tuntuu tosi ikävältä paikalta jos ihminen joka ei oikeastaan saisi olla noissa hommissa saa ehkä vieläkin kohdella alaisiaan tai muuten heikommassa asemassa olevia huonosti. Se asia on minulle raskain ajatus vielä vuosien jälkeenkin. En minäkään täydellinen ole, mutta ajatus jostakin tyypistä jossain tietyissä hommissa lähes puistattaa. Silloin maailma tuntuu tosi epäreilulta paikalta missä millään ei ole väliä. 

Maailma on epäreilu paikka. Voit syntyä savimajaan tai sodan keskelle, sinut voidaan myydä seksiryöhön, jotta pienemmille sisaruksillesi riittäisi ruokaa. Elämä on aina ollut epäreilua, naiivia odottaa muuta.

Kirjoitinko minä, että odotan muuta? En nähdäkseni vaan mietin maailmaa yleisesti. Miten minä voisin elämääni liittyen odottaa maailman olevan reilu paikka. Olen kyllä jo oppinut jotain. Näin tulkitset itse viestiäni väärin. Samoin ihmisellä on joskus ehkä jotkut jutut joita miettii ja toivoo tietysti, että asiat olisivat menneet toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että ymmärtää kuinka se on turhaa. Typeräksi minua ei kannata silti luulla, kun elämäni on kyllä opettanut paljon. Siinä mielessä olen väärä ihminen siihen. Asioita voi silti pohtia ja toivon jonkun saavan viestini sanoman irti kuitenkin. 

Sivusta tähän:

Ihmisiä on niin erilaisia, toisilta ei myötätuntoa löydy. Nuorempana kerran järjestin nälkäpäiväkeräyksen työpaikalla. Yksi ihan fiksuna pitämäni mies kieltäytyi. Sanoi, että onnenkauppaa on se mihin syntyy. Hänellä kävi tuuri, muttei koe tarvetta auttaa hädänalaisia.

Mykistyin piittaamattomuudestaan, olisi voinut halutessaan vaikka muutamalla lantilla osallistua. Käsitykseni hänestä muuttui lopullisesti.

Pakko myöntää, että suhtaudun epäilyksellä esim. kehitysapuun. Korruptio ja väärinkäytökset joissain kohdemaissa pistää miettimään. Rahoitammeko ehkä sisällissotaa tai mätää hallintokoneistoa, joka sortaa oman maan kansalaisia. Kerran luin näistä ja usko meni. Myös Äiti Teresan toiminta oli epäilyttävää. Mätti maitojauhetta lasten suihin, joiden aivot proteiinin puute oli vaurioittanut. Kovasti toki palkittu. Kannattaa miettiä syytä. Hyvän varjolla tehdään niin paljon kaikkea. Kannattaa joskus kyseenalaistaa.

Tämä yleisesti, en kommentoi työpaikkakeräystä. 

Kannattaa AINA kyseenalaistaa, ottaa asioista selvää. Kuinka paljon keräysvaroja valuu jo Suomessa organisaation kuluihin: johdolle, vuokriin/kiinteistöihin, mainostamiseen ja kuinka paljon prosenttia päätyy itse keräyskohteille kun kohdemaassa osa menee lahjuksiin ja heimopäälliköiden taskuihin. Suhtaudun kriittisesti kaikkiin järjestöihin joiden mainoskampanjat pyörivät jatkuvasti televisiossa, eivät ne ilmaisia ole.

Sen jälkeen kun näin suomalaisen dokumentin   jossa toimittaja meni paikanpäälle kysymään  mihin kehitysapurahat menevät, en ole antanut senttiäkään mihinkään. Nainen vastasi muuten kysymykseen, " mitä se teille kuuluu"😬🥶Ja olihan se rahankerääjä, mies joka pisti rahat liiveihinsä ja vei sodan keskellä oleville lapsille yhden nallen🤑🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta poistot, tyhmä. Ei saa kirjoittaa valkoisista syreeneistä, E:n viestit poistuu kaikki? Jne.

Mikä ketjun johtaja olet olevinasi. Nolo olet.

 

Onneksi on yksi kiva ketju turvassa sinulta!

Hän nauttii, kun saa huomiota, ei haittaa vaikka tyyliään inhotaan yleisesti. Säälittävä hyypiö.

Myös tällaiset tunteenpurkausviestit nimittelyineen ovat säälittäviä. Kertovat, että se mitä on kohteliaasti yritetty täällä sanoa, ei ole mennyt perille. Ihan kuin päiväkotilapset kiukuttelemassa. No, jokainen tyylilläään, jota sitä niin ikään voi inhota, mikä ei ilmeisesti mene käsityskykyyn sekään.