Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13019)
Kyllä olis kommuuni tuhon oma, jos sinne pesiintyisi joku riidanhaluinen jankkaaja. En uskaltaisi edes kokeilla. Oma tupa, oma lupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskasin minäkin - yhden kattilan!
Hyvä, että Kalle on tallessa, pitäiskö hänelle pieni raittiussaarna pitää kun/jos kotiutuu...
Tätini asuivat vuosikymmenet (loppuun saakka) yhdessä, toisen (eronneen) tädin lapsen ja toisen sinkkutädin koiran kanssa, serkkuni omassa huoneessa ja tädit olohuoneessa. Kun serkkuni muutti pois, saivat omat huoneet ja kun talo paloi glyseroitu pihlajanoksa (vinkkejä pyysin aiemmin) mukanaan, uudessa taas yhdessä makuuhuoneessa. Olivat muuten samassa työpaikassakin ;) Sopu antoi sisaruksille sijaa, mutta ne tietämättömien pahat puheet parisuhteen luonteesta.
Miksikähän tämänkin kirjoitin, tuli mieleen noista yhdessä asuvista eläkemummoista.
Kyöstille terveisiä!
Me joskus siskoni kanssa vitsailtiin, että kun tullaan vanhoiksi, ostetaan Keski-Suomesta joku vanha kyläkoulu. Pukeudutaan viininpunaisiin samettiviittoihin ja laitetaan arpakuutiolakit päähän. Ostetaan sivuvaunullinen moottoripyörä ja koska siskollani on ajokortti ja mulla ei, niin siskoni ajaa menosuuntaan. Juodaan punaviiniä pullonsuusta ja koska mulla ei ole ajokorttia, niin mä ajan takaisin. Ei siis haittaa, jos menetän ajokorttini, koska mulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Mutta joo...jos oikeasti joskus muuttaisin asumaan pysyvästi siskoni kanssa, niin pitäisio lla sen verran suuri rakennus, että itäsiivestä ei edes kuuluisi mitään länsisiipeen :D
Jonkunlainen kommuuniasuminen voisi olla ihan sopiva iäkkäänä. Voisihan siellä asua nuorempiakin. Monen eri ammatin edustajia. Kimppäkämppä, vai mikä se sarja oli, Kiti Kokkonen, Eeva Litmanen, Pertti Sveholm, Marja Packalen...
Mä en ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Nuorena niitä kotileikkejä muutaman kerran yritin. Töissä - koska siitä maksettiin - tein kompromisseja. Ja tulin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jopa sellaisten, jotka kuvotti mua. Mutta jos siitä kuvotuksesta kerran palkka maksetaan, niin sitten se on niin. Pitää vaan sietää, kestää ja jaksaa. Lasten kanssa tietysti piti hoitaa asiat lasten kehitystason mukaisesti. Mutta noin muuten olen aina ollut "It's my way or highway" - ihminen. Ennemmin hyppään junan alle kuin lähden mukaan johonkin kommuuniin, jossa muut saa päättää, miten minä saan elä. No way. Mutta jokaisella meistä on oikeus elää omalla tavallamme.
Jos olis hyvä porukka, voisi olla antoisaa. Siivooja tekisi siistiä jälkeä, emäntä laittaisi maukkaat ruoat, leipoisi ja pyöräyttäisi aamupalat ja päiväkahvit. Jokaisella olisi oma huone, omin tavaroin. Oma rauha, mutta apua saatavilla. Sairaanhoitaja voisi päivystää kerran viikossa.
Vastaan oikeasti tuohon edellistä edeltäneeseen viestiin. En jaksa sinne kelata. Jotkut naisvaltaiset alat on tulleet tunnetuiksi huonosta ilmapiiristä. Niissä on varmaan raskasta. En ehkä pystyisi, vaan vaihtaisin alaa. Vaikkei asukaan missään kollektiivissa, tietyt sosiaaliset odotukset kohdistuu kaikkiin. Ei ikävästi, vaan yhteiselon helpottamiseksi. Noista kollektiiveista tuli mieleen, että niissäkin voi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Miettikää, että vaikka tämän ketjun kirjoittajat voisi asuisi samassa kollektiivissa. Mitähän siitä tulis?
Jatkuvaa riitaa, valehtelua, toisten tavaroiden varastelua, solvaamista ja jankkausta, verisiä loukkaantumisia ja pitkää vihaa. Ei kiitos. Ei naiskommuuniin koskaan.
Kaikki naiset ovat samanlaisia? Sinäkin, niputat itsesi samaan nippuun? En tunne/tiedä elävässä elämässä ketään riitelevää, valehtelevaa, varastelevaa jne. naista. Mukavia riittää Vauvallakin kirjoituksista päätellen, joihinkin haluaisin jopa tutustua ja luulen että yhteiselokin sujuisi. Jokainen toivottavasti tietää omat rajoituksesta eivätkä luonnehtimasi kaltaiset naiset edes halua hakeutua mihinkään kommuuniin tai jos niin kävisi lentäisivät pian leppäkeihäinä pihalle. Palvelutaloissa äkäiset mummot jäävät pian yksin, kukaan ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mukavat mummot löytyvät perhekodeista, niistä "kommuuneista".
Hartolassa on yks tuollainen varasteleva, valehteleva ja solvaava vanha nainen. Harmi, ettet tunne häntä. Minulle harmi, että tunnen. Minulla on kokemusta monesta naisvaltaisesta työpaikasta. Yksikin mies sekaan, niin ilmapiiri paranee.
Jo kahvihuoneessa huomasi, kun mies tuli sinne, käytös muuttui. Selän takana juoruaminen on yleisempää naisporukoissa, miehet on suorempia ja sanoo asianomaiselle. Selkeä peli. Ei riitaa ja jankkausta. Poikkeuksia tietysti on aina.
Naiset klikkiytyy ja juonittelee. Miesvaltaiset työpaikat on parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olis kommuuni tuhon oma, jos sinne pesiintyisi joku riidanhaluinen jankkaaja. En uskaltaisi edes kokeilla. Oma tupa, oma lupa.
Kyllä kaikkoisi seurustelutilasta porukka, joka tahtoisi vaan jutella kivoja käsitöistä, kulttuurista ym. Tää yksi torppais kaikki, jankuttais omaansa, "poistaisi" toisten jutunaiheet ja lopuksi alkaisi kertoa roisia tarinoita.
Samaan kommuuniin e n suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskasin minäkin - yhden kattilan!
Hyvä, että Kalle on tallessa, pitäiskö hänelle pieni raittiussaarna pitää kun/jos kotiutuu...
Tätini asuivat vuosikymmenet (loppuun saakka) yhdessä, toisen (eronneen) tädin lapsen ja toisen sinkkutädin koiran kanssa, serkkuni omassa huoneessa ja tädit olohuoneessa. Kun serkkuni muutti pois, saivat omat huoneet ja kun talo paloi glyseroitu pihlajanoksa (vinkkejä pyysin aiemmin) mukanaan, uudessa taas yhdessä makuuhuoneessa. Olivat muuten samassa työpaikassakin ;) Sopu antoi sisaruksille sijaa, mutta ne tietämättömien pahat puheet parisuhteen luonteesta.
Miksikähän tämänkin kirjoitin, tuli mieleen noista yhdessä asuvista eläkemummoista.
Kyöstille terveisiä!
Me joskus siskoni kanssa vitsailtiin, että kun tullaan vanhoiksi, ostetaan Keski-Suomesta joku vanha kyläkoulu. Pukeudutaan viininpunaisiin samettiviittoihin ja laitetaan arpakuutiolakit päähän. Ostetaan sivuvaunullinen moottoripyörä ja koska siskollani on ajokortti ja mulla ei, niin siskoni ajaa menosuuntaan. Juodaan punaviiniä pullonsuusta ja koska mulla ei ole ajokorttia, niin mä ajan takaisin. Ei siis haittaa, jos menetän ajokorttini, koska mulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Mutta joo...jos oikeasti joskus muuttaisin asumaan pysyvästi siskoni kanssa, niin pitäisio lla sen verran suuri rakennus, että itäsiivestä ei edes kuuluisi mitään länsisiipeen :D
Jonkunlainen kommuuniasuminen voisi olla ihan sopiva iäkkäänä. Voisihan siellä asua nuorempiakin. Monen eri ammatin edustajia. Kimppäkämppä, vai mikä se sarja oli, Kiti Kokkonen, Eeva Litmanen, Pertti Sveholm, Marja Packalen...
Mä en ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Nuorena niitä kotileikkejä muutaman kerran yritin. Töissä - koska siitä maksettiin - tein kompromisseja. Ja tulin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jopa sellaisten, jotka kuvotti mua. Mutta jos siitä kuvotuksesta kerran palkka maksetaan, niin sitten se on niin. Pitää vaan sietää, kestää ja jaksaa. Lasten kanssa tietysti piti hoitaa asiat lasten kehitystason mukaisesti. Mutta noin muuten olen aina ollut "It's my way or highway" - ihminen. Ennemmin hyppään junan alle kuin lähden mukaan johonkin kommuuniin, jossa muut saa päättää, miten minä saan elä. No way. Mutta jokaisella meistä on oikeus elää omalla tavallamme.
Jos olis hyvä porukka, voisi olla antoisaa. Siivooja tekisi siistiä jälkeä, emäntä laittaisi maukkaat ruoat, leipoisi ja pyöräyttäisi aamupalat ja päiväkahvit. Jokaisella olisi oma huone, omin tavaroin. Oma rauha, mutta apua saatavilla. Sairaanhoitaja voisi päivystää kerran viikossa.
Vastaan oikeasti tuohon edellistä edeltäneeseen viestiin. En jaksa sinne kelata. Jotkut naisvaltaiset alat on tulleet tunnetuiksi huonosta ilmapiiristä. Niissä on varmaan raskasta. En ehkä pystyisi, vaan vaihtaisin alaa. Vaikkei asukaan missään kollektiivissa, tietyt sosiaaliset odotukset kohdistuu kaikkiin. Ei ikävästi, vaan yhteiselon helpottamiseksi. Noista kollektiiveista tuli mieleen, että niissäkin voi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Miettikää, että vaikka tämän ketjun kirjoittajat voisi asuisi samassa kollektiivissa. Mitähän siitä tulis?
Jatkuvaa riitaa, valehtelua, toisten tavaroiden varastelua, solvaamista ja jankkausta, verisiä loukkaantumisia ja pitkää vihaa. Ei kiitos. Ei naiskommuuniin koskaan.
Kaikki naiset ovat samanlaisia? Sinäkin, niputat itsesi samaan nippuun? En tunne/tiedä elävässä elämässä ketään riitelevää, valehtelevaa, varastelevaa jne. naista. Mukavia riittää Vauvallakin kirjoituksista päätellen, joihinkin haluaisin jopa tutustua ja luulen että yhteiselokin sujuisi. Jokainen toivottavasti tietää omat rajoituksesta eivätkä luonnehtimasi kaltaiset naiset edes halua hakeutua mihinkään kommuuniin tai jos niin kävisi lentäisivät pian leppäkeihäinä pihalle. Palvelutaloissa äkäiset mummot jäävät pian yksin, kukaan ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mukavat mummot löytyvät perhekodeista, niistä "kommuuneista".
Olen eri kuin jolle vastasit. Ihmisiä on tosiaan erilaisia eikä kaikki aina paljasta heti todellista luontoaan. Ihmisillä voi olla monenlaisia motiiveita hakeutua sosiaaliseen yhteisöön, esim. yhteisöasumiseen.
Takana voi olla halu saada asema ja valtaa yhteisössä. Tämä voi näyttäytyä hyvin ikävänä toimintana muita kohtaan. Jos vaikka on aiemmin työelämässä tottunut vallankäyttöön, toisten määräily voi olla verissä. Tällaisesta henkilöstä voi muitten toivomuksesta huolimatta olla vaikea päästä eroon, koska hän voi olla myös taitava manipuloija. Perisuomalainen kateus voi sekin nostaa päätään. Ihmisten resurssit ja sosiaaliset taidot vaihtelevat myös vanhana. Elämän ympyröiden kapeutuessa tämä vain korostuu. Vanhusten palvelutaloissa nämä ilmiöt on tuttuja. Samoin erimielisyydet ja kiusaaminen. Mukavat mummot on siellä ahtaalla niiden ei-niin mukavien takia. Eikä sekään ole aina selvää, kuka on mukava ja kuka ei-mukava.
Suurin osa ihmisistä on tavallisia ja asiallisia. Kannattaa suhtautua positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Sille toimivat ihmissuhteet rakentuu. Liian sinisilmäinen ei kuitenkaan pidä olla, vaan hyväksyä, että myös epäluotettavia ja pahansuopia ihmisiä on olemassa. Se, että tältä sulkee silmänsä, kertoo jotain sekin.
Naisvaltaisten työyhteisöjen ongelmat on myönnetty jo vuosia. Paras ratkaisu on tasapuolinen sukupuolijakauma. Kaikille aloille vain ei valitettavasti miehet hakeudu.
Se, minkälaista ketjuun kirjoittajien yhteisasuminen olisi, on suoraan pääteltävissä siitä, miten he ketjussa toimivat.
Anoppini kärsi kiusaamisesta vielä viimeisinä vuosinaan palvelutalossa. Eräs mummo hakkui ja puhui ilkeitä, töni ja varasteli ruokaa toisilta.
Jotenkin tutun kuuloista käytöstä, eikö? Töniä voi verbaalisestikin, dorkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskasin minäkin - yhden kattilan!
Hyvä, että Kalle on tallessa, pitäiskö hänelle pieni raittiussaarna pitää kun/jos kotiutuu...
Tätini asuivat vuosikymmenet (loppuun saakka) yhdessä, toisen (eronneen) tädin lapsen ja toisen sinkkutädin koiran kanssa, serkkuni omassa huoneessa ja tädit olohuoneessa. Kun serkkuni muutti pois, saivat omat huoneet ja kun talo paloi glyseroitu pihlajanoksa (vinkkejä pyysin aiemmin) mukanaan, uudessa taas yhdessä makuuhuoneessa. Olivat muuten samassa työpaikassakin ;) Sopu antoi sisaruksille sijaa, mutta ne tietämättömien pahat puheet parisuhteen luonteesta.
Miksikähän tämänkin kirjoitin, tuli mieleen noista yhdessä asuvista eläkemummoista.
Kyöstille terveisiä!
Me joskus siskoni kanssa vitsailtiin, että kun tullaan vanhoiksi, ostetaan Keski-Suomesta joku vanha kyläkoulu. Pukeudutaan viininpunaisiin samettiviittoihin ja laitetaan arpakuutiolakit päähän. Ostetaan sivuvaunullinen moottoripyörä ja koska siskollani on ajokortti ja mulla ei, niin siskoni ajaa menosuuntaan. Juodaan punaviiniä pullonsuusta ja koska mulla ei ole ajokorttia, niin mä ajan takaisin. Ei siis haittaa, jos menetän ajokorttini, koska mulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Mutta joo...jos oikeasti joskus muuttaisin asumaan pysyvästi siskoni kanssa, niin pitäisio lla sen verran suuri rakennus, että itäsiivestä ei edes kuuluisi mitään länsisiipeen :D
Jonkunlainen kommuuniasuminen voisi olla ihan sopiva iäkkäänä. Voisihan siellä asua nuorempiakin. Monen eri ammatin edustajia. Kimppäkämppä, vai mikä se sarja oli, Kiti Kokkonen, Eeva Litmanen, Pertti Sveholm, Marja Packalen...
Mä en ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Nuorena niitä kotileikkejä muutaman kerran yritin. Töissä - koska siitä maksettiin - tein kompromisseja. Ja tulin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jopa sellaisten, jotka kuvotti mua. Mutta jos siitä kuvotuksesta kerran palkka maksetaan, niin sitten se on niin. Pitää vaan sietää, kestää ja jaksaa. Lasten kanssa tietysti piti hoitaa asiat lasten kehitystason mukaisesti. Mutta noin muuten olen aina ollut "It's my way or highway" - ihminen. Ennemmin hyppään junan alle kuin lähden mukaan johonkin kommuuniin, jossa muut saa päättää, miten minä saan elä. No way. Mutta jokaisella meistä on oikeus elää omalla tavallamme.
Jos olis hyvä porukka, voisi olla antoisaa. Siivooja tekisi siistiä jälkeä, emäntä laittaisi maukkaat ruoat, leipoisi ja pyöräyttäisi aamupalat ja päiväkahvit. Jokaisella olisi oma huone, omin tavaroin. Oma rauha, mutta apua saatavilla. Sairaanhoitaja voisi päivystää kerran viikossa.
Vastaan oikeasti tuohon edellistä edeltäneeseen viestiin. En jaksa sinne kelata. Jotkut naisvaltaiset alat on tulleet tunnetuiksi huonosta ilmapiiristä. Niissä on varmaan raskasta. En ehkä pystyisi, vaan vaihtaisin alaa. Vaikkei asukaan missään kollektiivissa, tietyt sosiaaliset odotukset kohdistuu kaikkiin. Ei ikävästi, vaan yhteiselon helpottamiseksi. Noista kollektiiveista tuli mieleen, että niissäkin voi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Miettikää, että vaikka tämän ketjun kirjoittajat voisi asuisi samassa kollektiivissa. Mitähän siitä tulis?
Jatkuvaa riitaa, valehtelua, toisten tavaroiden varastelua, solvaamista ja jankkausta, verisiä loukkaantumisia ja pitkää vihaa. Ei kiitos. Ei naiskommuuniin koskaan.
Kaikki naiset ovat samanlaisia? Sinäkin, niputat itsesi samaan nippuun? En tunne/tiedä elävässä elämässä ketään riitelevää, valehtelevaa, varastelevaa jne. naista. Mukavia riittää Vauvallakin kirjoituksista päätellen, joihinkin haluaisin jopa tutustua ja luulen että yhteiselokin sujuisi. Jokainen toivottavasti tietää omat rajoituksesta eivätkä luonnehtimasi kaltaiset naiset edes halua hakeutua mihinkään kommuuniin tai jos niin kävisi lentäisivät pian leppäkeihäinä pihalle. Palvelutaloissa äkäiset mummot jäävät pian yksin, kukaan ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mukavat mummot löytyvät perhekodeista, niistä "kommuuneista".
Hartolassa on yks tuollainen varasteleva, valehteleva ja solvaava vanha nainen. Harmi, ettet tunne häntä. Minulle harmi, että tunnen. Minulla on kokemusta monesta naisvaltaisesta työpaikasta. Yksikin mies sekaan, niin ilmapiiri paranee.
Jo kahvihuoneessa huomasi, kun mies tuli sinne, käytös muuttui. Selän takana juoruaminen on yleisempää naisporukoissa, miehet on suorempia ja sanoo asianomaiselle. Selkeä peli. Ei riitaa ja jankkausta. Poikkeuksia tietysti on aina.
Naiset klikkiytyy ja juonittelee. Miesvaltaiset työpaikat on parhaita.
Olen ollut naisporukassa ja sekaporukassa. Kaikissa oli ihan kivat työkaverit. Erilaisia tietenkin, mutta hyvin pärjättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olis kommuuni tuhon oma, jos sinne pesiintyisi joku riidanhaluinen jankkaaja. En uskaltaisi edes kokeilla. Oma tupa, oma lupa.
Kyllä kaikkoisi seurustelutilasta porukka, joka tahtoisi vaan jutella kivoja käsitöistä, kulttuurista ym. Tää yksi torppais kaikki, jankuttais omaansa, "poistaisi" toisten jutunaiheet ja lopuksi alkaisi kertoa roisia tarinoita.
Samaan kommuuniin e n suostuisi.
Luoja varjelkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskasin minäkin - yhden kattilan!
Hyvä, että Kalle on tallessa, pitäiskö hänelle pieni raittiussaarna pitää kun/jos kotiutuu...
Tätini asuivat vuosikymmenet (loppuun saakka) yhdessä, toisen (eronneen) tädin lapsen ja toisen sinkkutädin koiran kanssa, serkkuni omassa huoneessa ja tädit olohuoneessa. Kun serkkuni muutti pois, saivat omat huoneet ja kun talo paloi glyseroitu pihlajanoksa (vinkkejä pyysin aiemmin) mukanaan, uudessa taas yhdessä makuuhuoneessa. Olivat muuten samassa työpaikassakin ;) Sopu antoi sisaruksille sijaa, mutta ne tietämättömien pahat puheet parisuhteen luonteesta.
Miksikähän tämänkin kirjoitin, tuli mieleen noista yhdessä asuvista eläkemummoista.
Kyöstille terveisiä!
Me joskus siskoni kanssa vitsailtiin, että kun tullaan vanhoiksi, ostetaan Keski-Suomesta joku vanha kyläkoulu. Pukeudutaan viininpunaisiin samettiviittoihin ja laitetaan arpakuutiolakit päähän. Ostetaan sivuvaunullinen moottoripyörä ja koska siskollani on ajokortti ja mulla ei, niin siskoni ajaa menosuuntaan. Juodaan punaviiniä pullonsuusta ja koska mulla ei ole ajokorttia, niin mä ajan takaisin. Ei siis haittaa, jos menetän ajokorttini, koska mulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Mutta joo...jos oikeasti joskus muuttaisin asumaan pysyvästi siskoni kanssa, niin pitäisio lla sen verran suuri rakennus, että itäsiivestä ei edes kuuluisi mitään länsisiipeen :D
Jonkunlainen kommuuniasuminen voisi olla ihan sopiva iäkkäänä. Voisihan siellä asua nuorempiakin. Monen eri ammatin edustajia. Kimppäkämppä, vai mikä se sarja oli, Kiti Kokkonen, Eeva Litmanen, Pertti Sveholm, Marja Packalen...
Mä en ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Nuorena niitä kotileikkejä muutaman kerran yritin. Töissä - koska siitä maksettiin - tein kompromisseja. Ja tulin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jopa sellaisten, jotka kuvotti mua. Mutta jos siitä kuvotuksesta kerran palkka maksetaan, niin sitten se on niin. Pitää vaan sietää, kestää ja jaksaa. Lasten kanssa tietysti piti hoitaa asiat lasten kehitystason mukaisesti. Mutta noin muuten olen aina ollut "It's my way or highway" - ihminen. Ennemmin hyppään junan alle kuin lähden mukaan johonkin kommuuniin, jossa muut saa päättää, miten minä saan elä. No way. Mutta jokaisella meistä on oikeus elää omalla tavallamme.
Jos olis hyvä porukka, voisi olla antoisaa. Siivooja tekisi siistiä jälkeä, emäntä laittaisi maukkaat ruoat, leipoisi ja pyöräyttäisi aamupalat ja päiväkahvit. Jokaisella olisi oma huone, omin tavaroin. Oma rauha, mutta apua saatavilla. Sairaanhoitaja voisi päivystää kerran viikossa.
Vastaan oikeasti tuohon edellistä edeltäneeseen viestiin. En jaksa sinne kelata. Jotkut naisvaltaiset alat on tulleet tunnetuiksi huonosta ilmapiiristä. Niissä on varmaan raskasta. En ehkä pystyisi, vaan vaihtaisin alaa. Vaikkei asukaan missään kollektiivissa, tietyt sosiaaliset odotukset kohdistuu kaikkiin. Ei ikävästi, vaan yhteiselon helpottamiseksi. Noista kollektiiveista tuli mieleen, että niissäkin voi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Miettikää, että vaikka tämän ketjun kirjoittajat voisi asuisi samassa kollektiivissa. Mitähän siitä tulis?
Jatkuvaa riitaa, valehtelua, toisten tavaroiden varastelua, solvaamista ja jankkausta, verisiä loukkaantumisia ja pitkää vihaa. Ei kiitos. Ei naiskommuuniin koskaan.
Kaikki naiset ovat samanlaisia? Sinäkin, niputat itsesi samaan nippuun? En tunne/tiedä elävässä elämässä ketään riitelevää, valehtelevaa, varastelevaa jne. naista. Mukavia riittää Vauvallakin kirjoituksista päätellen, joihinkin haluaisin jopa tutustua ja luulen että yhteiselokin sujuisi. Jokainen toivottavasti tietää omat rajoituksesta eivätkä luonnehtimasi kaltaiset naiset edes halua hakeutua mihinkään kommuuniin tai jos niin kävisi lentäisivät pian leppäkeihäinä pihalle. Palvelutaloissa äkäiset mummot jäävät pian yksin, kukaan ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mukavat mummot löytyvät perhekodeista, niistä "kommuuneista".
Hartolassa on yks tuollainen varasteleva, valehteleva ja solvaava vanha nainen. Harmi, ettet tunne häntä. Minulle harmi, että tunnen. Minulla on kokemusta monesta naisvaltaisesta työpaikasta. Yksikin mies sekaan, niin ilmapiiri paranee.
Jo kahvihuoneessa huomasi, kun mies tuli sinne, käytös muuttui. Selän takana juoruaminen on yleisempää naisporukoissa, miehet on suorempia ja sanoo asianomaiselle. Selkeä peli. Ei riitaa ja jankkausta. Poikkeuksia tietysti on aina.
Naiset klikkiytyy ja juonittelee. Miesvaltaiset työpaikat on parhaita.
Tytöillä on sama, pitää olla bestis ja muiden kanssa ei olla. Sieltä se lähtee. Pojat on isoissa porukoissa, pelataan yhdessä eikä olla mustasukkaisia kaveron kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olis kommuuni tuhon oma, jos sinne pesiintyisi joku riidanhaluinen jankkaaja. En uskaltaisi edes kokeilla. Oma tupa, oma lupa.
Kyllä kaikkoisi seurustelutilasta porukka, joka tahtoisi vaan jutella kivoja käsitöistä, kulttuurista ym. Tää yksi torppais kaikki, jankuttais omaansa, "poistaisi" toisten jutunaiheet ja lopuksi alkaisi kertoa roisia tarinoita.
Samaan kommuuniin e n suostuisi.
Päivän naurut. Useampi on kertonut, että "vanhainkodeissa" on rakastuminen tavallista, siitäpä vasta mustasukkaisuuriidat.
Kaupasta lähti muutama lanka mukaan, oli tarjouksia. Yksi värisävy oli nimeltään Syksis, sitä piti heti kokeilla, saas nähdä millainen kuvio syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiviä sitten vinkkasin löytämästäni "Cowboy Film Archive"-juutuupikanavasta, nyt vasta katselin mitä kaikkea se pitää sisällään. Meni 'katso myöhemmin'- listalle muutamaksi päiväksi katsottavaa. Vanhoja klassikkolänkkäreitä, Tom Sawyerin seikkailut, kauhua, woodoota ja jos jaksaa katsoa The Bunker, Hitlerin (Anthony Hopkins) viimeiset päivät. Ei pelkkää lehmipoikaa kanavalla.
Löysinpä YT:ta myös mielenkiintoista tunisialaista virkkausta, tulee jännä pinta tilkkuihin, isoa ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskasin minäkin - yhden kattilan!
Hyvä, että Kalle on tallessa, pitäiskö hänelle pieni raittiussaarna pitää kun/jos kotiutuu...
Tätini asuivat vuosikymmenet (loppuun saakka) yhdessä, toisen (eronneen) tädin lapsen ja toisen sinkkutädin koiran kanssa, serkkuni omassa huoneessa ja tädit olohuoneessa. Kun serkkuni muutti pois, saivat omat huoneet ja kun talo paloi glyseroitu pihlajanoksa (vinkkejä pyysin aiemmin) mukanaan, uudessa taas yhdessä makuuhuoneessa. Olivat muuten samassa työpaikassakin ;) Sopu antoi sisaruksille sijaa, mutta ne tietämättömien pahat puheet parisuhteen luonteesta.
Miksikähän tämänkin kirjoitin, tuli mieleen noista yhdessä asuvista eläkemummoista.
Kyöstille terveisiä!
Me joskus siskoni kanssa vitsailtiin, että kun tullaan vanhoiksi, ostetaan Keski-Suomesta joku vanha kyläkoulu. Pukeudutaan viininpunaisiin samettiviittoihin ja laitetaan arpakuutiolakit päähän. Ostetaan sivuvaunullinen moottoripyörä ja koska siskollani on ajokortti ja mulla ei, niin siskoni ajaa menosuuntaan. Juodaan punaviiniä pullonsuusta ja koska mulla ei ole ajokorttia, niin mä ajan takaisin. Ei siis haittaa, jos menetän ajokorttini, koska mulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Mutta joo...jos oikeasti joskus muuttaisin asumaan pysyvästi siskoni kanssa, niin pitäisio lla sen verran suuri rakennus, että itäsiivestä ei edes kuuluisi mitään länsisiipeen :D
Jonkunlainen kommuuniasuminen voisi olla ihan sopiva iäkkäänä. Voisihan siellä asua nuorempiakin. Monen eri ammatin edustajia. Kimppäkämppä, vai mikä se sarja oli, Kiti Kokkonen, Eeva Litmanen, Pertti Sveholm, Marja Packalen...
Mä en ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Nuorena niitä kotileikkejä muutaman kerran yritin. Töissä - koska siitä maksettiin - tein kompromisseja. Ja tulin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jopa sellaisten, jotka kuvotti mua. Mutta jos siitä kuvotuksesta kerran palkka maksetaan, niin sitten se on niin. Pitää vaan sietää, kestää ja jaksaa. Lasten kanssa tietysti piti hoitaa asiat lasten kehitystason mukaisesti. Mutta noin muuten olen aina ollut "It's my way or highway" - ihminen. Ennemmin hyppään junan alle kuin lähden mukaan johonkin kommuuniin, jossa muut saa päättää, miten minä saan elä. No way. Mutta jokaisella meistä on oikeus elää omalla tavallamme.
Jos olis hyvä porukka, voisi olla antoisaa. Siivooja tekisi siistiä jälkeä, emäntä laittaisi maukkaat ruoat, leipoisi ja pyöräyttäisi aamupalat ja päiväkahvit. Jokaisella olisi oma huone, omin tavaroin. Oma rauha, mutta apua saatavilla. Sairaanhoitaja voisi päivystää kerran viikossa.
Vastaan oikeasti tuohon edellistä edeltäneeseen viestiin. En jaksa sinne kelata. Jotkut naisvaltaiset alat on tulleet tunnetuiksi huonosta ilmapiiristä. Niissä on varmaan raskasta. En ehkä pystyisi, vaan vaihtaisin alaa. Vaikkei asukaan missään kollektiivissa, tietyt sosiaaliset odotukset kohdistuu kaikkiin. Ei ikävästi, vaan yhteiselon helpottamiseksi. Noista kollektiiveista tuli mieleen, että niissäkin voi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Miettikää, että vaikka tämän ketjun kirjoittajat voisi asuisi samassa kollektiivissa. Mitähän siitä tulis?
Jatkuvaa riitaa, valehtelua, toisten tavaroiden varastelua, solvaamista ja jankkausta, verisiä loukkaantumisia ja pitkää vihaa. Ei kiitos. Ei naiskommuuniin koskaan.
Kaikki naiset ovat samanlaisia? Sinäkin, niputat itsesi samaan nippuun? En tunne/tiedä elävässä elämässä ketään riitelevää, valehtelevaa, varastelevaa jne. naista. Mukavia riittää Vauvallakin kirjoituksista päätellen, joihinkin haluaisin jopa tutustua ja luulen että yhteiselokin sujuisi. Jokainen toivottavasti tietää omat rajoituksesta eivätkä luonnehtimasi kaltaiset naiset edes halua hakeutua mihinkään kommuuniin tai jos niin kävisi lentäisivät pian leppäkeihäinä pihalle. Palvelutaloissa äkäiset mummot jäävät pian yksin, kukaan ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mukavat mummot löytyvät perhekodeista, niistä "kommuuneista".
Hartolassa on yks tuollainen varasteleva, valehteleva ja solvaava vanha nainen. Harmi, ettet tunne häntä. Minulle harmi, että tunnen. Minulla on kokemusta monesta naisvaltaisesta työpaikasta. Yksikin mies sekaan, niin ilmapiiri paranee.
Etkä tunne. Olet niin usein jäänyt valheistasi kiinni, ettei kukaan enää usko potaskaasi. Lopeta solvaus, parjaus, haukkuminen ja moittiminen.
Minä en jaksa tuota jankkaria. On niin rasittava!
Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa. Taidat olla tuo Hartolan varas ja valehtelija? Miksi muuten suuttuisit siitä.
Nytkin olis riitaa mummokommuunissa. Tässä näette. Näin helposti leimahtaa. 🤭
Sananlaskuja löytyy.
Kukaan ei ole niin sokea kuin se, joka ei halua nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiviä sitten vinkkasin löytämästäni "Cowboy Film Archive"-juutuupikanavasta, nyt vasta katselin mitä kaikkea se pitää sisällään. Meni 'katso myöhemmin'- listalle muutamaksi päiväksi katsottavaa. Vanhoja klassikkolänkkäreitä, Tom Sawyerin seikkailut, kauhua, woodoota ja jos jaksaa katsoa The Bunker, Hitlerin (Anthony Hopkins) viimeiset päivät. Ei pelkkää lehmipoikaa kanavalla.
Löysinpä YT:ta myös mielenkiintoista tunisialaista virkkausta, tulee jännä pinta tilkkuihin, isoa ei tehdä.
Bunkkeria en ole nähnyt, mutta Perikato on hyvä. Siitä on tehty hsuskoja meemejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olis kommuuni tuhon oma, jos sinne pesiintyisi joku riidanhaluinen jankkaaja. En uskaltaisi edes kokeilla. Oma tupa, oma lupa.
Kyllä kaikkoisi seurustelutilasta porukka, joka tahtoisi vaan jutella kivoja käsitöistä, kulttuurista ym. Tää yksi torppais kaikki, jankuttais omaansa, "poistaisi" toisten jutunaiheet ja lopuksi alkaisi kertoa roisia tarinoita.
Samaan kommuuniin e n suostuisi.
Kuulostaa hoitokotien perusarjelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubesta.... törmäsin pari päivää sitten Petteri Mikkosen podcastiin Suomea 1860-luvun puolivälissä kohdanneeseen nälänhätään. Muistan kuulleeni asiasta joskus lukiossa historian tunneilla, mutta tosi vähän. Se jotenkin vain sivuutettiin. Vuosi sitten, kun kävin Irlannissa, niin siellä muutaman kerran pubissa lörpöttelin paikallisten kanssa. Kyselin Irlannista nyt ja menneisyydessä. Irlantilaiset - siis nuoretkin - olivat varsin tietoisia nälänhädästä, joka maata kohtasi about 20 vuotta ennenkuin Suomea. En tiedä, kerrotaanko tänä päivänä Suomen kouluissa noista nälkävuosista enää senkään vertaa kuin kerrottiin 1970-luvulla. Vähän luulen, että ei. Mutta jos jotain nasua tai epänasua kiinnostaa, niin tässä linkki Petteri Mikkosen podcastiin:
Jäin miettimään, miksi joittenkin on vaikea hyväksyä, että meissä naisissa on monenlaisia. Naiset halutaan esittää auvoisen hyvinä olentoina. Kaikki ei ole.
Ei ikinä mitään kommuuniasumista. Suurin syy on se että ihmiset eivät ole sitä mitä sanovat olevansa. Kerrotaan että olen mukava. Usemmiten henkilö on kaikkea muuta. Alleviivataan että olen rehellinen. Todennäköisesti päinvastoin. Ajatellaan että ollaan näitä hyviä asioita koska niin kuuluu olla. Mutta käytös paljastaa millaisia oikeasti ollaan eli aivan päin vastaisia. Tälle on nimikin psykologiassa, kognitiivinen dissonanssi. Ihmisen taipumus toimia omien sanojensa vastaisesti. Ja siihen liittyvää ilmiötä moraaliseksi tekopyhyydeksi tai aikomusten ja tekojen väliseksi kuiluksi.
Ihminen siis valehtelee ennen kaikkea itselleen uskoen silti olevansa sanojensa mittainen. Ei ole tahallista mutta aiheuttaa niin paljon epäluottamusta ihmisiin minulla että introverttinä, olen miellummin yksineläjä.
Täällä syntymäpaikkakuntani hautausmaalla on muistokivi nälkävuosina kuolleille.
Silloinhan ei päästy kylvämään viljaa tai istuttamaan perunoita tms kun halla vei kaiken.
Ruokaa kerjäämään lähti kuka perheestä vielä nälän heikentämänä jaksoi ja ruumiita oli teitten varsilla. Ei nyt yltäkylläisyyden aikana osaa edes kuvitella tuollaista.
Eikös Suvivirren sanoitus ole juuri tuon ajan jälkeen syntynyt kun vihdoin aurinko ja lämpö palasivat ja ruokaa päästiin kasvattamaan.
Irlannissa taas perunarutto aiheutti nälänhädän.
Ihana syksyinen päivä! Lehdet tanssii navakassa tuulessa, järvellä vaahtopäitä.
Ei taideta päästä veneilemään- minua se ei harmita mutta mies tykkäisi uistella.
Kimppa-asumisesta- en kyllä tykkäisi. Muinoin asuin soluasunnossa jonkun aikaa, työsuhdeasunto. Meitä oli neljä, yhteinen keittiö ja kylppäri. Kahdella asui poikakaverit huoneessaan. Yksi oli himosiivooja ja oletti että jokainen vuorollaan jynssää lattiat perusteellisesti yhteisistä tiloista.
En kauaa siinä viihtynyt vaikka kieltämättä oli siistiä.