Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Lisään vielä, että niistä näkee, miten yhden ihmisen yllättävä ratkaisu jossain tilanteessa, esim. muutto ulkomaille, kääntää koko sukuhaaran tulevaisuuden pitkäksi aikaa. Sitten taas jonkun toinen päätös seuraavassa sukupolvessa palauttaa senentisille raiteille. 

Minullapa on oikea Ameriikan serkku. Toinen Englannissa, kolmas Ruotsissa.

Tapaan heitä noin kerran / 20v. En ehkä tuntisi, jos kadulla tavattaisi. Lapsena tavattiin kyllä useammin. Toisen puolen serkkuja tapaan useampia vuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Sukunsa historiasta tietävät ovat mielestäni onnekkaita, tarinat kulkevat sukupolvelta seuraavalle. Minä en tiedä paljon ja harmittaa kun tyttäreni kysyi isoisovanhemmistaan enkä pystynyt kertomaan oikein mitään. Isäni ei koskaan kertonut suvustaan mitään eikä äitinikään. Kun tulin siihen ikään että minua alkoi kiinnostaa ei ollut enää ketään keltä kysyä :( 

Kyselkää, kertokaa ja kirjoittakaa ylös (paperille, ei pilvipalveluun) kaikki mitä muistatte ettei suvun historia jää unhoon. Jossain vaiheessa lapsianne kiinnostaa... Tuli P:n eilisestä kirjoituksesta mieleen.

Viestiini viittasit ja oikeastaan minäkään en tiedä paljon tuon enempää edellisistä polvista mitä viestiini kirjoitin. Meillä loppuu sekä isäni, että äitini suvuissa se tieto sukupolvista  äitini kohdalla hänen vanhempiensa vanhempiin ja isäni kohdalla jo hänen vanhempiinsa jo siitä taaksepäin on hyvin hataraa se tieto. 

Esimerkiksi tarkat  asuinpaikat ja nimet yms jo kateissa ja siitä eteenpäin ei tiedetä enää mitään. Tai tässäkin joku aina tietää ja meidän sivussa sekä äitini, että isäni puolella joku tutkii sukua, mutta tuleeko se tieto esim minulle. Vastaus on ei. Se menee niille joiden kanssa he ovat tekemisissä ja minäkin jään ulos siitä täysin. 

Äitini puolelta eräs vanhempi ihminen on tutkinut paljon, mutta hän asuu ulkomailla (jos on enää elossakaan, itsellä ei tietoa) ja näin tutkimus ehkä jää hänen käsiinsä. Isäni puolella olen itse netissä tutkinut muiden tutkimuksia noissa sukututkimussivustoilla ja käynyt ns salaa katsomassa, että hei minkäs nimisiä ne isäni isovanhemmat (joita hän ei ehtinyt näkemään) oikein olivat. Eivät ne vaan mieleen meinaa jäädä enää. Nytkin ihan unohduksissa kaikki ja pitäisi muistia virkistää taas ja käydä katsomassa. 

Samoin tuokin tieto on ihmisten käsissä. Jotkut kuolinpäivät väärin ja paras esimerkki on varmaan se, kun tiedoissa lukee, että henkilö esim kuollut tällöin ja vieressä kuva hautakivestä missä eri päivä. Näin itsekin uskoin jonkin aikaa väärään tietoon, mutta sitten tajusin katsoa kuvaa ja mietin, että oho joku laittanut tietoihin väärän päivän, vaikka kuva kertoo muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunsa historiasta tietävät ovat mielestäni onnekkaita, tarinat kulkevat sukupolvelta seuraavalle. Minä en tiedä paljon ja harmittaa kun tyttäreni kysyi isoisovanhemmistaan enkä pystynyt kertomaan oikein mitään. Isäni ei koskaan kertonut suvustaan mitään eikä äitinikään. Kun tulin siihen ikään että minua alkoi kiinnostaa ei ollut enää ketään keltä kysyä :( 

Kyselkää, kertokaa ja kirjoittakaa ylös (paperille, ei pilvipalveluun) kaikki mitä muistatte ettei suvun historia jää unhoon. Jossain vaiheessa lapsianne kiinnostaa... Tuli P:n eilisestä kirjoituksesta mieleen.

Meillä on molemman puoleisesta suvusta tehty sukuselvitykset. Tallessa on perintönä aina uusille siirtynyt kirjeitä ja päiväkirjoja. Myös virallisia papereita, koulutodistuksia ja valokuvia. Ikivanhoja, käsiala hankalalukuista.

Kertomuksia jonkin verran muistissa.

Hienoa! Voisitko kirjoittaa ne hankalalukuiset "puhtaaksi"?  Ja ne muistissa olevat....

No on minulla isän puolen vanhempien perukirjoitukset tallessa, siinäpä minun muistoni :( Eivät ne heidän elämästään paljon kerro, jotain kuitenkin.

Minulla on iso sukuhaara Usassa ja Kanadassa muutamia lammastilallisia. Joskus joku suvusta vieraillut. Meidän perhe ei koskaan. Nyt vanha polvi jo kohta poistunut tästä maailmasta. Tietoa ei meillä ole elääkö eräskään ihminen. Samoin näin tuo sukuhaara jää tuntemattomaksi. Eivät puhu suomea nuo heidän lapset ja varmaan tavallaan kasvaneet ihan usalaisiksi. Tämä nähtiin joskus yhdessä tapaamisessa. Ovat välillä käyneet Suomessa vuosiakymmeniä sitten ja nähtiin. Tarkemmin en voi kirjoittaa, mutta jos  Usaan menisin niin tuskin heillä kävisin. Ikävästi sanoen olen vieras heille ja toisin päin. Toki moni tutustuu jne. Ymmärrän sen, mutta samalla he ovat siis ihan vieraita ihmisiä minulle. Lähtökohta se. 

P:lle, sinä tiedät paljon ja osaat etsiäkin tietoa paremmin kuin minä tumpelo. Täytyy yrittää etsiä sukututkimussivustoilta, tosin eiväthän ne elämästä (esim. millä puolella olivat sisällis/kansalaisodassa) mitään kerro, vain kylmät faktat: syntymät ja kuolemat :(

Kiitos kertomuksestasi <3

"Minusta sydämellinen nauru on eräs maailman kauneimmista äänistä"

- Bennet Cerf -

Tämä lause tuli mieleen taannoin sukujuhlassa.

Tarja, Kake Randelin

Ei ole päivän biisi :(, jäi ehkä korvamadoksi kyllä.

Susan Bissonette:

Optimisti on kevät ihmishahmossa.

Ikivanhoista kirkonkirjoista/väestötiedoista löytyy pienistä, muutaman kirjaimen lyhenteistä yllättävän paljon tietoa. En muista ulkoa lyhenteitä, mutta tietoina esim. ripille päässyt, äpärälapsi, lukutaitoinen, avioliitossa, muonamies, muutti Amerikkaan, lautamies,  kuolleena syntynyt,  pappiskoulutus yms. Niistä joutuu hyppimään henkilön puolison ja lapsen kirjoihin ja sieltä löytyy jatkoa. Pienistä paloista hahmottuu tarina. Sukututkimusseuralta voi saada neuvoja, jos tutkimus kiinnostaa. Näissäkin käsiala vanhemmissa vaatii tulkintaa.

Kävin taas haavahoidossa, oli parantunut ettei tarvinnut uutta aikaa mutta pitää soittaa jos tulee muutoksia. Palasin taxilla kun laiskotti vaikka on lyhyehkö matka, 10e. Juon kahvia. Taidan jossain vaiheessa tilata pitsan ja kebab annoksen, niin ei tarvi tehdä ruokaa, maksaa kotiinkuljetuksena 20e. Hyvää vkl.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Noista lyhytaikaisista kalustetuista huoneistoista, niin onpa kyllä melko kova hinta. Yksi yö maksaa Nolilla Vantaan Myyrmäessä 81 € Tai kova ja kova, mutta siis opiskelijalle. Hinta per yö laskee hieman, jos on pidempään. Forenomilla halvin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan 57 €/yö.  Kun meillä 3 vuotta sitten oli se vesivahinko ja piti lähteä evakkoon, niin hetken aikaa harkitsin Nolia. Mutta kun ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkäksi aikaa sen asunnon olisi tarvinnut. Olisi voinut olla mitä tahansa parista viikosta muutamaan kuukauteen. Noh, lopulta oli 8 viikkoa, mutta kun en etukäteen voinut tietää, päädyin majoittumaan patjalle siskoni lattialle. Oli kyllä selkä niiden 8 viikon jälkeen aika kipeä.

Opiskelijalle on onnenpotku, jos vanhemmilla on sijoitusasunto opiskelupaikkakunnalla tai jos pääsee sukulaisten luo. Aiemmin oli juttua, että asunnottomia opiskelijoita majailee toisten ooiskelijoiden kämpissä patjan päällä, kun odottavat asuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Susan Bissonette:

Optimisti on kevät ihmishahmossa.

Olen pyrkimässä eroon liiasta optimismista. Se voi olla ansa ja kääntyä itseä vastaan. Terve itsekkyys on oikeasti paikallaan. Niin makaa kuin petaa on reilu asenne.

Kävimme nostamassa siikaverkot, hyvä saalis tuli nytkin.  Siitä riitti naapureillekin.

Huomenna teen uunisiikaa kasvisten kera, tänään syödään eilistä kaali-juureslaatikkoa.

Entinen opiskelutoveri ilahdutti korttikirjeellä kuulumisineen.

Ja taas on perjantai, hyvää viikonloppua!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Noista lyhytaikaisista kalustetuista huoneistoista, niin onpa kyllä melko kova hinta. Yksi yö maksaa Nolilla Vantaan Myyrmäessä 81 € Tai kova ja kova, mutta siis opiskelijalle. Hinta per yö laskee hieman, jos on pidempään. Forenomilla halvin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan 57 €/yö.  Kun meillä 3 vuotta sitten oli se vesivahinko ja piti lähteä evakkoon, niin hetken aikaa harkitsin Nolia. Mutta kun ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkäksi aikaa sen asunnon olisi tarvinnut. Olisi voinut olla mitä tahansa parista viikosta muutamaan kuukauteen. Noh, lopulta oli 8 viikkoa, mutta kun en etukäteen voinut tietää, päädyin majoittumaan patjalle siskoni lattialle. Oli kyllä selkä niiden 8 viikon jälkeen aika kipeä.

Opiskelijalle on onnenpotku, jos vanhemmilla on sijoitusasunto opiskelupaikkakunnalla tai jos pääsee sukulaisten luo. Aiemmin oli juttua, että asunnottomia opiskelijoita majailee toisten ooiskelijoiden kämpissä patjan päällä, kun odottavat asuntoa. 

Minä nukuin kaksi viikkoa Jyväskylässä asuntotoimiston lattialla viiden muun vieraan opiskelijan kanssa, kunnes sain alivuokralaishuoneen. Siitä piti viikonlopuksi lähteä, kun oma poika tuli silloin siihen.